Hikitalisaation aika

01001001 (=i), ykkösiä ja nollia, sitä on digitalisaatio pohjimmiltaan, koska tietokoneet osaavat laskea vain yhteen. Yleisemmin määriteltynä digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden yleistymistä arjen toimissa. Mutta mitä onkaan sitten hikitalisaatio?

Kotitietokoneiden yleistyminen käynnistää digitalisaation

Digitaalisuus on ollut osa elämääni tavalla tai toisella aina 80-luvulta saakka. Ensin tuli hankittua Commodore 64, myöhemmin ns. PC-klooni 286-kotitietokone. Sen jälkeen olenkin rakennellut suurimmalta osin tietokoneeni itse lukuunottamatta muutamaa syrjähyppyä kannettavien tietokoneiden parissa. Joku onkin määritellyt digitalisaation alkaneen kotitietokoneiden yleistymisen myötä, joten voin kai sanoa eläneeni mukana aallonharjalla alusta asti, kuten muutkin samanikäiset seniorinörtit. Alussa tietoa tallenneltiin ja siirreltiin pääasiassa nauhoilla, lerpuilla tai korpuilla, jossakin vaiheessa hankittiin sitten modeemi ja alettiin siirtää tietoa puhelinlankoja pitkin.

90-luvulla multimedia elävöittää sisältöjä ja internet mahdollistaa globaalin viestinnän

90-luvulla opiskellessani yliopistolla historiaa, kansantaloutta ja valtio-oppia internet alkoi tehdä tuloaan, ensin tuli tarjolle tekstipohjainen lynx-selain, sitten graafinen mosaic-selain ja jossakin vaiheessa myöskin sähköpostijärjestelmät yleistyivät viestejä välittämään. Samaan aikaan alettiin puhua multimediasta, tilasinpa silloin rapakon takaa multimedia upgrade kit itse kasattuun tietokoneeseen. CD-rom toi lisää tallennuskapasiteettia ja laadukas ääni toi eloa lyhyisiin tietoromppujen videoklippeihin ja laulaviin lintukirjoihin. Opetusharjoittelua tehdessäni kiinnostuin Ted Nelsonin keksimästä hypertekstin käsitteestä ja taisinpa tehdä aiheesta jonkinlaisen tutkielmankin, jollakin tapaa tuota käsitettä pedagogiikkaan liimaillen. Samoihin aikoihin aloin tehdä tilaustöinä karttoja tietokoneella historian tutkimuksiin. Käytännössä digitoin eli muutin vanhoja paperikarttoja digitaaliseen muotoon skannamalla ja piirtämällä, kuvitin sitten siihen päälle vähän lisää asioita ja tapahtumia tilaajan tarpeiden mukaisesti. Lopulta tuota vanhojen karttojen digitointia tehtiin oikein urakalla arkistoissa apurahan voimin, ja kartat julkaistiin internet-palvelussa vapaasti kaikkien saataville.

Sisältöjen jakelu siirtyy vuosituhannen vaihtuessa vähitellen rompuilta nettiin

90-luvun lopulla yliopistossa avautui tilaisuus opiskella multimediaa sivuaineena. Sen seurauksena huomasin käsikirjoittavani multimedia-romppua opiskelijaporukassa ja lopulta olinkin sitten opettamassa multimedian tuottajia muutaman vuoden ajan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Tuolloin tuli seurattua jo työnkin puolesta tarkemmin digitaalista maailmaa ja sen käsitteistöä, oli tarjolla hypertekstiä, hypermediaa, multimediaa, audiovisuaalista interaktiivista viestintää, hybridimediaa, crossmediaa ja ties mitä. Multimediaromppujen aikakausi loppuikin sitten lyhyeen 2000-luvulla verkkoyhteyksien ja internetin kehityksen myötä. Sisältöjen jakelu siirtyi vähitellen lähes kokonaan verkkoon ja tänään ne striimataan tai ladataan pääosin suoraan verkosta joko tietokoneille tai älylaitteille.

Älypuhelimien yleistyminen mahdollistaa digitaaliset palvelut ajasta ja paikasta riippumatta

Älypuhelimien ja tablettien yleistyminen 2010-luvulla lienee suurelta osin mahdollistanut digitaalisten palveluiden arkipäiväistymisen ja niinpä monenlaiset palvelut ovatkin helpoiten saatavilla nykyisin erilaisten sovellusten kautta älypuhelimilla melkein mistä tahansa.

Viihteen palvelut on digitalisoitu, musiikin kuuntelu tapahtuu arjessa verkkopalveluiden kautta, televisiota ja elokuvia on helpointa katsoa verkon välityksellä. Monet yhteiskunnalliset palvelut: verottaja, kela, lääkereseptit, poliisi, pankit yms ovat saatavilla parhaiten digitaalisina palveluina. Siis jos niitä osaa käyttää tai jos on joku lähellä joka osaa käyttää ja auttaa. Verkkokauppa mullistaa perinteistä kaupankäyntiä, hintojen vertailu on helppoa ja tavaraa voi tilata kätevästi kotiin jopa ruokakaupasta tai toiselta puolen maailmaa kiinasta. Työterveyslääkärin kanssa voi chattailla vaivoistansa. Etätöitä tehdään verkon välityksellä ja opiskelukin onnistuu verkkokursseilla. Ja välillä ollaan kirjaimellisesti pilvessä, eli tiedostotkin tallennetaan verkkoon erityisiin pilvipalveluihin. Sosiaallisen median palvelut yleistyivät vähitellen 2000-luvun jälkipuoliskolla, tuli Facebook, Twitter, Linkedin, Google+ digitaalista minää palvelemaan. Nyt niitä käytetään markkinointiin, rekrytöintiin, politikointiin, trollaukseen tai ihan mihin vaan. Kukin jakaa niiden kautta omaa digitaalista totuuttaan ja tavoittaa tarvittaessa niiden avulla lähes koko maailman. Kahvitauoilla, odotustiloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa digitaalisaatio näkyy siten, että ihmiset istuvat pää kenossa hiplaten digitaalisia vehkeitään.

Digitaalisesti kodittomat?

Entäpä sitten ne jotka eivät pysty tai eivät osaa käyttää digitaalisia palveluita? Miten he pärjäävät? Vanhukset, Pihtiputaan mummot tai ne joita ei vaan kiinnosta opetella uusia juttuja tai ei ole varaa hankkia sopivia laitteita? Risto Heinonen kirjoitteli tästä uhasta jo vuonna 2001 julkaistussa Digitaalinen minä -teoksessaan, oli huolissaan ”digitaalisesti kodittomista” eli ihmisistä jotka jäävät digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Hikitalisaation aikakausi

Vain muutos on pysyvää tuntuu olevan olennainen osa digitalisaatiota eli maailma muuttuu vinhaa vauhtia. Markkinoille tunkee koko ajan tulee uusia teknologioita ja tuotteita, jotka sitten  syrjäyttävät nopeasti vanhat tekniikat ja vimpaimet. Laitteiden liitännät muuttuvat, järjestelmät vaihtuvat, käyttöjärjestelmät vanhenevat ja laitteita pitää uusia varsin nopeassa syklissä jotta pysyy leikissä mukana. Markkinat tuntuvat edellyttävän että kulutetaan nopeasti ja vaihdetaan aina uusimpaan ja hienoimpaan laitteeseen, sovellukseen tai palveluun. Muutoksiin sopeutuminen on monille rankkaa ja ahdistavaakin. Downshifting ja Hidasta elämää -aatteet ovatkin saaneet kannatusta hyvinvointiinsa panostavista ja kiireeseen väsyneistä, ja eräopaskursseillakin näyttää olevan tungosta. Aikuiskoulutuksen aaveemies tietysti mennä porskuttaa ja uteliaana silmät kiiluen ihmettelee kaikkea jokapäiväistä uutta ja hienoa. Hikitalisaation aikakaudella kehitys kehittyy ja vauhti on hurja, hiki lentää digiä loikatessa…

Lopuksi arvauksena vuoden 2017 kuumin digitrendi:

• virtuaalitodellisuus (Virtual Reality, 360 video- ja valokuvaus ja kaikenlainen elämystuotanto)
• lisätty todellisuus (Augmented Reality, kuka keksii sen ensin, Apple, Google, Microsoft vai SpecSavers?)
• vaihtoehtoinen todellisuus (Alternate Reality, leviää trumppilasta twitterin välityksellä)

Virstanpylväitä matkan varrelta:

1960 Xanadu-projekti
1969 Arpanet (internetin edeltäjä)
1980 Ted Nelson: Non-sequential writing
1981 MS-DOS
1982 Commodore 64, Intel 286
1984 Macintosh 128K, 9600 baud modeemi
1985 MS Windows 1.0
1991 Multimedia PC level 1
1992 Pine email
1993 Tim Berners-Lee: www
1995 Laajakaistaa kokeillaan Suomessa
2002 Linkedin
2004 Facebook, Gmail
2006 Twitter
2007 Iphone, Yle Areena
2008 Android, Spotify
2010 Ipad
2011 Google+