Alumnit mukana opintojaksolla – Mentoroinnin ensimmäinen testi ja miten tästä eteenpäin

Ensimmäinen mentorointikierros on nyt rullattu. Mentoroinnin idea on, että JAMKista valmistunut alumni tulee mukaan opintojaksolle. Alumni tuo omat kokemuksensa, tietonsa ja taitonsa, joita hänelle on opiskeluiden ja työelämäkokemuksen myötä karttunut. Tarkoituksena on rikastaa opiskelijoiden oppimiskokemusta.

Idea mentoroinnista syntyi keväällä 2016, ja liikkeelle päästiin heti samana syksynä, jolloin kymmenelle opintojaksolle nimettiin mentori. Mentori on ikään kuin opettajan ja opiskelijoiden välimaastossa, ei mikään apuopettaja vaan lähempänä opiskelijaa kuin opettajaa.

Seuraavassa kerron oman kokemukseni opintojakson mentorina toimimisesta. Lopussa listaan vielä kahdeksan pointtia, joilla mentorointi pätkäytetään ensi syksynä nextille levelille.

Mentori-Petrin panos-tuotossuhde
Toimin mentorina Ticorporation-opintojaksolla. Alkuun kävin viestinvaihtoa ja muutaman puhelun opettajan kanssa. Kuulin tarkemmin opintojakson toteutuksesta ja sovimme, miten tulisin olemaan mukana. Tapasimme opettajan kanssa kerran, ja samalla reissulla esittäydyin myös opiskelijoille, jotta he osaisivat käyttää osaamistani hyödykseen. Tämän jälkeen varsinainen mentorointi tapahtui etäyhteyksillä, koska asun itse Tampereella.

Ticorporationin toteutus on epätavallinen: koko lukuvuoden mittainen opintojakso on yrityssimulaatio. Noin 40 opiskelijan ryhmä muodostaa yrityksen – oikeaa työtä, oikeita projekteja, mutta leikkirahalla. Yritys jakautuu useampaan tiimiin, joista jokainen tuottaa vuoden aikana jonkin tietoteknisen härpäkkeen, kuten pelin, verkkosivun tai kännykkäsovelluksen. Yrityksellä on myös johto: toimitusjohtaja, henkilöstöpäällikkö, markkinointipäällikkö, talousjohtaja. Mentorina minä autoin johtoa.

Syksyn aikana pidimme johdon kanssa Skype-palaverin neljä kertaa. Palaverin agendaa mietimme aina etukäteen sähköpostilla. Kävimme mentorointisessiot opiskelijoiden tarpeiden pohjalta. Heillä oli sellaisia kysymyksiä kuin ”miten saadaan kaikki viestimään?”, ”miten omaa työtä kannattaisi organisoida?” ja ”miten yhteisöä rakennetaan?”. Palaverissa paikalla oli kerrallaan 4–6 opiskelijaa ja sessio kesti tyypillisesti noin kaksi tuntia.

Lähestymistapani oli ratkaisukeskeinen ja valmennustyyppinen. Pyrin ennen muuta saamaan opiskelijat ajattelemaan asian mahdollisia ratkaisuja kysymysten avulla. Jonkin verran herättelin ajatuksia jakamalla kokemuksiani yritystoiminnasta. Joihinkin asioihin annoin suoria neuvoja, mutta sen puolen yritin pitää mahdollisimman vähässä, se kun ei tunnetusti johda parhaimpaan (jos mihinkään) oppimiseen.

Lopputulos oli oikein onnistunut. Opiskelijat kokivat saaneensa ajatuksia ja apua. Opimme puolin ja toisin. Mentorointisessiot olivat mukavia, paikoitellen jopa hauskoja. Sen verran hyvin onnistuttiin, että jatkamme samalla mallilla opiskelijoiden kanssa vielä keväälläkin. Looking forward to.

Mentorointi on vapaaehtoistoimintaa, joten on tärkeää, että mentori saa arvoa mentoroinnista. Mitä sitten itse sain? Halu auttaa sykkii minussa voimallisesti, joten koin auttamisen olevan minulle tärkeintä. Toinen arvokas puoli oli, että sain hyvää harjoitusta etänä tapahtuvasta coachauksesta. Olen toki aikaisemminkin tehnyt sitä jonkin verran, mutta lisäharjoitus on aina paikallaan. Huomasin esimerkiksi, että videoyhteydestä huolimatta vuorovaikutus on paljon vähäisempää kuin kasvokkain kohdatessa, mikä korostaa kyselemisen tärkeyttä. Suorasta neuvonnasta ei etäyhteyksin saa sitä palautetta, jonka kasvokkain voi lukea toisen ilmeistä ja kehonkielestä. Sain myös havaintoja aloittavan yrityksen ja nuorten ihmisten työskentelytavoista. Niistä minulle on iloa omassa työssäni kouluttajana ja konsulttina.

Aikaa mentorointiin minulta kului kaikkinensa noin 15 tuntia syksyn aikana, osapuilleen 2–4 tuntia per kuukausi. Tähän olin varautunut ja koin aikamäärän sopivaksi. Hieman enemmänkin olisin voinut tehdä, jos panostani olisi selkeästi kaivattu vielä johonkin. Mentorointisession pitäminen noin kerran kuukaudessa oli sopivasti ja sillä saatiin aikaan vaikutuksia, josta oli iloa sekä opiskelijoille että minulle. Tykkäsin.

Miten teemme tästä paremman
Syksyn 2016 mentorointi oli ensimmäinen laatuaan tavallaan, pilotti. Rakenne oli tarkoituksellisesti hyvin väljä. Perusidea oli, että jokainen mentori löytää sopivan ja – huom! huom! – omanlaisensa tavan toimia erilaisilla opintojaksoilla. Lähdettiin siis mentorin omista haluista ja resursseista ja toisaalta opintojakson oppimistavoitteiden ja opiskelijoiden tarpeista. Tämä oli oikea ratkaisu, joka pitää säilyttää tulevaisuudessakin. Pientä viilausta ja rakennetta kuitenkin tarvitaan, että homma luistaisi paremmin. Tässä kahdeksan pointtia mentoroinnin kehittämiseksi –palloja opettajille, opiskelijoille, koululle ja mentoreille.

Opettajat hohoi! Herätys!
Opettajalle tarjotaan mahdollisuutta i) saada ulkopuolista apua, ii) rikastaa opintojakson sisältöä ja opiskelijoiden oppimista iii) tuoda opetusta lähemmäksi työelämää. Mitä tekee opettaja? No ei yhtään mitään. Kummallista, kerta kaikkiaan. Ei edes vastaa viesteihin, vaikka niitä lähetettäisiin useita(?!). Näin kävi useammalle mentorille. (Korostan: tämä onneksi koski vain muutamia opettajia, ei kaikkia. Esimerkiksi omassa mentoroinnissani yhteistyö opettajan kanssa sujui hyvin ja mutkattomasti.)

Tietotekniikka ei saa olla este
Koulun langaton verkko lyhyesti: it sucks. Skypen käyttö on lähes mahdotonta. Hei, ollaan vuodessa 2017! Kaistaa ja tukiasemia lisää. Järjestelmien käyttöoikeudet muodostavat yhden ongelman. Vaatii ihmeellisen byrokratiamyllyn, että henkilö, jolla ei ole JAMK-tunnuksia, pääsee mukaan johonkin oppimisympäristöön. Mukana olosta olisi ollut iloa mentoroinnin kannalta. Joihinkin juttuihin mentori ei päässyt ollenkaan, koska tietohallinto-tietoturva-Microsoft-kaikki mahdotonta ja kiellettyä. Kysykää vaikka Jääskön Pekalta ja lukekaa koulun strategiasta: avoimuus kannattaa. Tähän tarvitaan jokin kevyt malli, jolla mentori saa tarpeelliset tunnukset avaimet käteen -periaatteella.

Opiskelijallakin oma vastuunsa oppimisesta
Mentorointi onnistuu parhaiten, jos opiskelijat ymmärtävät, että mentori on heille mahdollisuus oppia enemmän, saada jotain sellaista, mitä tavallisesti opintojaksoilta ei saa. Tämä pointti pitää nuijia opiskelijoille heti alussa kaaliin. Itse yritin, osaksi onnistuin, lopulta kuitenkin unohtui.

Ajoissa liikkeelle
Tällä kertaa mentorit syksyn opintojaksoille haalittiin hyvin lyhyessä ajassa, koska idea mentoroinnista syntyi vasta loppukeväästä. Ollaanpa siis vuonna 2017 aikaisemmin liikkeellä, kun perusajatus kerran on jo olemassa. Maalis-huhtikuussa pitää laittaa jo jotain viestiä tuuttiin. Tarvitaan ennakkomarkkinointia sekä mentoreille että opettajille. Olisiko mahdoton ajatus saada mentorit kasaan ja opettajilta lista sopivista opintojaksoista jo toukokuun aikana?

Pienellä koulutuksella käyntiin
Nyt kun kokemuksia jo hieman on, tänä keväänä voisi olla paikallaan järjestää lyhyt info-/koulutustilaisuus opettajille ja mentoreille. Tilaisuudessa käytäisiin läpi mitä mentorointi on, miten siitä kukin hyötyy ja miten mentorointi ihan käytännön tasolla tapahtuu. Ehkä tilaisuudessa jo löytyisi sopiva mentori sopivalle opintojaksolle.

Rakennetta lisää (mutta silti kevyesti)
Koordinointia tarvitaan hiukka lisää. Tähän tarvittaisiin panosta sekä mentoreilta itseltään että koululta. Tarvitaan hieman seurantaa, esimerkiksi muutaman kerran syksyn aikana viestiä mentoreille ja opettajille. Kyseltäisiin hieman kuulumisia ja tiedotettaisiin, mitä mentoroinnissa nyt on meneillään. Jokin systemaattinen palautteen keruu olisi tietysti myös järjestettävä. Tässä olisi (edelleen) erinomainen paikka jonkun opinnäytetyölle. Kuka opettaja tai koulutuspäällikkö tarttuisi tähän?

Mentorit toimimaan ryhmänä
Kesällä ja alkusyksyllä saatiin vielä mentoriporukka pidettyä jotenkin kasassa ja viestintä oli aktiivista. Syksyn kuluessa vuorovaikutus hiipui lähes tyystin. Tässä olisin itsekin voinut kunnostautua enemmän. Jokin ratkaisu tähän täytyy löytää seuraavaksi syksyksi. Mikä on se vuorovaikutuksen muoto, jolla mentorointia voidaan koordinoida ja kokemuksia jakaa toinen toisillemme? Facebook, sähköposti, säännölliset palaverit kasvokkain? Jonkinlaisen vastuuhenkilön valinta voisi olla paikallaan.

Mentorien huomioiminen
Mentorien ensisijaiset palkinnot ovat tietysti auttamisessa, omassa kehittymisessä ja mahdollisessa hyödyssä mentorin omalle taustaorganisaatiolle. Lisäksi jollain pienellä ekstrajutulla koulun suunnalta olisi mahdollista buustata mentorointitoimintaa mukavasti. Tämä on ennen muuta mentorin huomioimista: ”pidämme työtäsi tärkeänä”. Muoto voisi olla vaikkapa päivällinen johtaja-päällikön kanssa tai jokin elämys, kuten pakohuonepeli, jääkiekkomatsi, mönkijäsafari tai vaikka ekskursio toiseen korkeakouluun katsomaan heidän mentorointimalliaan. Ei maksa paljon mitään, mutta arvo mentorille ja sitä kautta koko mentorointisysteemille voi olla suuri. Kuka nappaa tästä pallon?

Mentoroinnissa on paljon potentiaalia, josta on iloa monelle. Tehdään ensi syksyn mentoroinnista onnistunut!

Mentorointiterveisin,

Petri Toikkanen

Ikuinen jamkolainen, kouluttaja-konsultti, yrittäjä

Sydän sykkii vapaaehtoistoiminnalle ja kaiken hyvän parantamiselle.
Varma mielipiteestään – kunnes joku esittää paremmat faktat. Blogi: vapaaehtoisestiparas.fi

Jätä kommentti


Why ask?