Jutun juurella

Ajatuksia sosiaali- ja terveysalasta ja sen opiskelusta.

Alkujuuri

Alussa oli kesä ja odotus tulevasta syksystä, syksystä jonka jälkeen neljän vuoden opiskelu olisi vihdoin ohi. Kesä oli työn täyteinen, joitakin kinkereitäkin tuli kierrettyä. Ennen pitkää kuitenkin huomasin, harjoittelun alkua edeltävänä iltana, miettiväni kuinka selviäisin tulevasta syksystä ja tästä kaikesta: ”En oikein muuten, kuin avoimin mielin”.

Viimeinen opiskelijasyksyni alkoi harjoittelulla psykiatrian poliklinikalla. Saan harjoitella viisi viikkoa polikliinistä työtä psykiatrian kentällä huikeiden ammattilaisten kanssa, ihan huippua! Ja niinkuin elämässä lähes kaikki, myös harjoittelu on tavoitteellista. Näin ollen jakson alussa asetin itselleni kolme tavoitetta: hahmottaa psykiatrian poliklinikan kokonaisuus (hoitopolut ja yhteistyötahot), harjoitella ja parantaa vuorovaikutustaitojani yhteistyösuhteessa sekä löytää vahvuuksia ja kehittämiskohteita omassa työskentelyssäni. Mielestäni tavoitteet olivat viimeisen päälle hyviä. Tavoitekeskustelussa opettajan ja ohjaajan kanssa tavoitteita vielä tarkennettiin, esimerkiksi vuorovaikutustaitoihin liittyen tavoitteenani on erityisesti tarkastella itseäni vuorovaikutustilanteessa ja ohjaajan kanssa reflektoiden kehittää sitä.

Ensimmäinen harjoitteluviikko meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä ja tutustuessa uuteen ympäristöön ja ihmisiin, onnekseni kuitenkin jonkun verran ehdin jo sukeltaa sisään työyhteisöön ja itse työhönkin.
Seuraavalla viikolla oli orientoiduttava taas uudelleen johonkin sellaiseen, jonka olin jokseenkin jo unohtanut: koulunkäyntiin, apua! No, olihan se kiva tutustua meidän ryhmään ja huomata kuinka hyvä porukka on ympärillä jakamassa ehkä yhtä elämän tärkeimmistä kokemusksista. Tämän jengin kanssa perehdyttiin, tietysti meidän tutoropettajan, tirehtöörin, kapellimestarin eli Caritan johdolla vuorovaikutukseen ja sen yhteen muotoon, dialogiin, ja kappas kepposta, huomasin että tämähän on pirun vaikeaa! Palatakseni siis siihen, että mielestäni tavoitteeni harjoitteluuni olivat vimosen päälle hyviä… Mitä vielä, dialogitaidon harjoittaminen tuntuu tällä hetkellä tärkeimmältä ja eniten mielen päällä olevista asioista elämässäni. Ai niin, kyllähän meille myös tarjottiin tärkeää tietoa syksyn opintojen rakentamisesta.

Syksy ja syventäminen, mikä oiva pari, otan teidät avoimin mielin vastaan.

 


css.php