KEHTO-hankkeessa VR vie leikkaussaliin

VR kehittyy osaksi opetusta

Virtuaalitodellisuus eli VR on tullut suomalaisiin koulutusympäristöihin. Yleistyminen alkoi vuonna 2014 Googlen julkistaessa edulliset, pahviset virtuaalilasit (Google Cardboard), joissa katselulaitteen muodosti kotelo ja käyttäjän älypuhelin. Innostus oppilaitoksissa heräsi ja käyttäjämäärät lähtivät kasvuun – kiinnostus VR:n tuomaan lisäarvoon koulutussisältöjen havainnollistamisessa ja laajentamisessa heräsi maailmanlaajuisesti.

Kilpailua syntyi nopeasti. Pian markkinoille tuli edistyneempi silmikko, katselulaitteen ja älypuhelimen yhdistelmä, jossa ohjaus- ja vuorovaikutuskeinot olivat laajemmat ja VR-kokemus entistä uppouttavampi. Teknologiayritykset ovatkin alkaneet kilpailla toinen toistaan luovemmilla teknologisilla ratkaisuilla, sisällöillä, palveluilla ja tietysti hinnalla.

VR palvelee oppimista ja osaamisen kehittämistä

Oppimista voidaan tarkastella useiden vuorovaikutuselementtien summana. Siihen vaikuttavat eri aistit, fysiologia, neurologia, psyyke, geeniperimä ja moni tiedostamatonkin tekijä. Oppimistulosten ja muistijälkien laadulle, säilyvyydelle ja siirtovaikutuksille merkityksellistä on vahva kytkeytyminen oppijan tunne-elämään, kokemuksiin ja elämyksellisiin oppimistilanteisiin.

Virtuaalimaailmassa on mahdollista toistaa laajasti tosimaailman ilmiöitä, tuottaa havaintoja, aistimuksia ja kokemuksia sekä saavuttaa läsnäolon tunne, joka ei välttämättä poikkea merkittävästi reaalimaailmasta. Virtuaalitodellisuutta hyödyntämällä käyttäjä voidaan suhteellisen taloudellisesti ja turvallisesti viedä tiloihin, olosuhteisiin tai tilanteisiin, jotka muutoin olisivat hankalasti, vaarallisesti tai mahdottomasti saavutettavissa.

Parhaissa VR-koulutusympäristöissä oppiminen on kokonaisvaltaista, elämyksellistä ja uppouttavaa. Aistihavainnot, kokemukset, läsnäolo ja vuorovaikutus ovat hyvin uskottavia, “aitoja” ja merkityksellisiä. Todellisuutta vastaavissa VR-tiloissa omaa osaamistaan voi kehittää kustannustehokkaasti, tarvelähtöisesti, turvallisesti, vuorovaikutteisesti ja fyysisestä sijainnista riippumatta. Mahdollisuuksia hyödyntää VR-maailmoja on monia. On ennustettu, että VR-elämykset tulevat lisääntymään koulutuksessa räjähdysmäisesti (lähde, sivu 15).

JAMK hoitotyön lehtori Leena Seriola ja asiantuntija Eero Saarisilta. Leena käyttää HTC Vive -laitteilla Medical Holodeck -sovellusta Lutakon kampuksen VR-tilassa.

Miten käytännössä? KEHTO-hanke VR:n käyttöä vauhdittamassa

JAMKin ammatillinen opettajakorkeakoulu ja hyvinvointiyksikkö toteuttavat kuluvana lukuvuonna Keski-Suomen liiton rahoittaman KEHTO – Koulutusta edistävät todellisuudet -hankkeen. Hankkeessa testataan ja kokeillaan lisättyä ja virtuaalitodellisuutta erilaisissa oppimistilanteissa hyvinvointialalla ja opettajankoulutuksessa. Kokeilujen kautta jäsennetään, mitä toiminta edellyttää opettajalta, oppijalta ja tekniikalta. Millaisia pedagogisia haasteita ja mahdollisuuksia lisätyn ja virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen oppimisessa sisältää? Kokeilut ovat vahvistaneet ajatusta siitä, että virtuaalitodellisuudella on paikkansa tulevaisuuden oppimisympäristöjen rakentamisessa.

Hyvinvointiyksikön opintojaksolla Akuutti ja operatiivinen hoitotyö on jo useana vuonna toistunut sama pulma: opetetaan asioita, joita opiskelijat eivät ole vielä koskaan nähneet tai kokeneet. Puhutaan toimintaympäristöstä, joka on täysin erilainen kuin mikään, missä opiskelijat ovat aikaisemmin vierailleet, tai missä he ovat olleet harjoittelussa: leikkaussalista.

Leikkaussali on täynnä tekniikkaa ja välineistöä, joita ei niiden hinnan tai turvallisuuden vuoksi voida oppilaitokseen hankkia. Jos opiskelija on vieraillut leikkaussalissa aiemmin, on kokemus ollut varsin eri näkökulmasta kuin mihin nyt tullaan. Tulevaisuudessa opiskelijan tehtävänä on toimia osana leikkaustiimiä – aluksi sairaanhoitajaopiskelijana ja myöhemmin valmiina sairaanhoitajana.

Saman havainnon ovat tehneet myös kollegamme sairaalassa. Uuteen toimintaympäristöön saapunut opiskelija tarvitsee huolellisen perehdytyksen. Moni asia näyttää paikan päällä erilaiselta ja eri kokoiselta kuin opettajan valkokankaalle heijastamissa kuvissa. Leikkaussalissa tapahtuu paljon asioita yhtä aikaa. Opiskelija miettii, missä uskaltaa olla, ettei olisi tiellä. Mitä voi ja uskaltaa tehdä? Tiimin toiminta hidastuu, kun kirurgia tai anestesialääkäriä avustava sairaanhoitaja opettaa uutta opiskelijaa samalla kun itse osallistuu toimintaan.

Miten mahtavaa olisikaan, jos voisi yhtä aikaa tutkia sekä leikkaussalia toimintaympäristönä, että itse toimenpidettä yhdessä jo täällä koulussa! Aitoa kokemusta leikkauksesta ei ole voitu synnyt-tää, liian moni asia on ollut mahdoton järjestää – kunnes KEHTO-hankkeen tiimissä syntyi ajatus. Voisiko leikkauksen lavastaa alusta loppuun ja kuvata 360-kameroilla niin, että opiskelijat voivat katsoa kokonaisuuden VR-laseilla koulussa? Auttaisiko se opiskelijoita ottamaan uuden toimintaympäristön nopeammin haltuun?

Tiimityössä on voimaa! Kuvaukset tehtiin Keski-Suomen keskussairaalan leikkausosastolla ja potilaana oli simulaationukke. Leikkaus oli sappileikkaus, jossa toimittiin niin aidosti kuin nuken kanssa voitiin toimia. Kuvamateriaali taltioitiin kahdella 360-kameralla. Kuvassa vasemmalta: hoitotyön lehtori Leena Seriola (JAMK), erikoislääkäri Anne Mattila (KSSHP), sairaanhoitaja Teija Neuvonen-Matilainen (KSSHP), sairaanhoitaja Kitty Kastikainen (KSSHP), hoitotyön lehtori Pirkko Ratinen (JAMK), sairaanhoitaja Esa Honkonen (KSSHP).

Tuumasta toimeen – hoitotyön opiskelijat pääsivät katsomaan kuvattua VR-materiaalia ensimmäisen kerran joulukuussa 2017. Palaute VR-kokemuksesta leikkaussalissa on ollut poikkeuksetta erittäin positiivista. Niin kuin kaikessa oppimisessa, teoriatiedon soveltaminen käytäntöön tuntui opiskelijoista mukavalle:

”Teorialle löytyi paikka, osasi sijoittaa välineitä. Tuntui, että leikkaussalissa oli paljon kaikkea – yllätti. Tuli uusia laitteita tietoon.”

”Ehdottoman hyvä tähän opintojaksoon, kun leikkaussaliin ei pääse katsomaan. Oikein ärsytti, kun ei aikaisemmin ymmärtänyt”.

”Älyttömän kiva päästä oikeasti siihen maailmaan. Mieletön kokemus.”

“Haluaisin iltaisin vain katsella tämmöistä – en telkkarin saippuasarjoja.”

VR-kokemus tuntuu hyvin todelliselta. Sen avulla opiskelija muistaa varmasti, miltä leikkaussalissa näytti ja mitä siellä tapahtui. Silti tarvitaan myös opettaja selittämään ja auttamaan tilanteen ymmärtämisessä. Opetuksen tarve ei VR-laseilla vähene, mutta opiskelijoiden kysymykset tarkentuvat.

Blogin alkukuvassa hoitotyön lehtori Pirkko Ratinen ja 2.vuoden sairaanhoitajaopiskelijat tutkivat leikkaussalia toimintaympäristönä sekä tutustuvat sappileikkaukseen VR-lasien avulla. 

Teksti ja kuvat: Päivi Kauppila, Pirkko Ratinen, Markku Rissanen ja Leena Seriola

Leave a Comment