Namaste!
Tällä tervehdyksellä Nepalissa otetaan vastaan vieraat ja tutut. Meillä JAMKin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on mahdollisuus käyttää tätä tervehdystä kahden tulevan vuoden aikana paljon, koska maaliskuussa hyviä uutisia ulkoministeriöstä, joiden myötä HEI ICI-hankkeet Nepalissa ja Vietnamissa pääsivät alkamaan.
Kuvassa namaste-tervehdysten jälkeen jo lounaalla projektipäällikkö Tuovi Leppänen ja Tribhuvanin yliopiston johtaja, Vice Councellor Hira Bahadur Maharjan, josta kollegat povaavat Nepalin tulevaa pääministeriä.
Nepalissa toteutettava Training of Trainers (ToT) -hanke alkoi konkreettisesti huhtikuussa, kun projektipäällikkö Tuovi Leppänen ja yliopettaja Irmeli Maunonen-Eskelinen olivat tekemässä lähtötilanteen kartoitusta Nepalissa 9.-20.4.
Nepalilainen yhteistyökumppanimme on maan vanhin ja suurin Tribhuvanin yliopisto, jolla on neljä tiedekuntaa, 38 keskuskampusta ja 50 alueellista kampusta ympäri maata. Henkilökuntaa Tribhuvanissa on 15 000. Vuosi sitten hankkeen suunnittelulla hyvin alkanut yhteistyö sai vihdoin jatkoa.
Pala nepalilaista arkea
Matkan aikana suunnittelimme tulevia koulutuksia kahdella kampuksella; Sanothimissa Katmandun lähellä ja Surkhetissa Nepalin Keski-Lännessä. Kampuksilla selvittelimme lähtötilannetta, jonka pohjalta teimme tarkemmat suunnitelmat ToT -koulutuksen toteuttamiseksi. Vierailuilla saimme hieman syvemmän kokemuksen nepalilaisesta koulutuksesta ja elämästä yleensä.
Sunnuntaina 14.4. vietettiin myös nepalilaisen Uuden Vuoden päivää 2070. Näin matkamme avasi meille ikkunan tulevaisuuteen.
Tulevaisuuden ohella pääsimme näkemään erilaista, todellista Nepalia, jossa suurten naapurivaltioiden, Kiinan ja Intian vaikutus ei näy siinä määrin kuin esimerkiksi pääkaupungissa Katmandussa. Päädyimme myös paikallisradion haastatteluun, jossa toimittaja tivasi, miten me todella voimme vaikuttaa Nepalin köyhien kansanryhmien koulutukseen.
Surkhetiin lennettiin Budha Airin pienkoneella. Meno oli pomppivan liitelevää, paluu tasaisempaa, onneksi. Paikallisella kampuksella meidät vastaanotti 20 opettajankouluttajaa. Vastaanotto oli todella lämmin, tervetuliaislahjaksi saimme huiveja ja kukkia.
Keskustelimme nepalilaisten kollegoidemme kanssa paljon tulevasta ToT -koulutuksesta. Kuulimme ja näimme ainakin vilaukselta opettajankouluttajien todellisuutta. Kampuksilla meille näyttäytyi myös oppilaitoksen hyvin eriasteinen kehittyminen: näimme niin uutuuttaan kiiltävän tietokoneluokan kuin vanhan jo pölyyntyneiden tietokoneiden ja kolhiintuneiden tietokonepöytien luokankin.
Kotimatkan koettelemukset
Matkamme sujui erittäin hyvin siihen asti, kunnes koitti kotiinpaluu. Istuimme kolme tuntia Katmandun kentällä lentokoneessa, jossa meille ilmoitettiin ensin teknisestä viasta ja sitten liian huonosta lentosäästä. Tokihan ympärillä satoi ja salamoi.
Lopulta koneen vieraan kaartoi bussi, joka vei meidät takaisin terminaaliin. Koettelemusten myötä saimme kokemusta Nepalin hienosta hotellista, matkatoimistoon soittelemisesta ja vastuun pompottelusta lentoyhtiöstä toiseen. Lopulta saavuimme kuitenkin onnellisesti kotiin – vain vuorokauden myöhässä.
Tulevaisuudessa oli hyvä käydä ja palata vuorokauden myöhässä tähän päivään. Yhteen vuorokauteen mahtui uskomaton määrä yllättäviä kohtaamisia, kun hotellihuoneestamme löytyi romanialainen lentoemäntä, uusia yhteistyömahdollisuuksia ja kommelluksia passin katoamisineen.
Teksti ja kuvat: Tuovi Leppänen, Irmeli Maunonen-Eskelinen