Discovering Down Under

Kohta koittaa se aika kun on pakko heittää hyvästit omalle vaihdolle, yliopistolle ja tälle kaupungille. Olen saanut viettää aivan mahtavat 4,5 kuukautta täällä Perthin lämpöisen auringon alla. Niin paljon on kertynyt uusia kokemuksia ja ystäviä, että näiden kaikkien yhteen kokoaminen tuntuu miltei mahdottomalle. Melkein tuntuu sille, että en voi vielä kirjoittaa lopetuspuheenvuoroani täällä, mutt kai nyt on sen aika. Lohdullista on kuitenkin tietää, että seikkailut eivät jää tähän vaan saan jatkaa niitä heinäkuusta eteenpäin Antin kanssa. On jännittävää nähdä miten ollaan molemmat muututtu vai ollaanko ihan samoja tyyppejä, jotka lähti suurin odotuksin kohti tuntematona Suomen hyytävästä talvesta. Jatkan kyllä blogin kirjoittamista tästä eteenpäinkin, mutta siirryn uuteen osoitteeseen. Tämän blogin pitäminen liittyy JAMKiin ja kirjoitan tätä osana vaihtoraporttiani.

Niinkuin sanoin uskomattoman paljon olen saanut nähdä ja kokea viimeisten kuukausien aikana. Kaikki sanovat, että vaihdossa oleminen on parasta aikaa elämässä ja sitä vastaan on vaikea väitellä. Elämä vaihdon aikana on täynnä uutta ja ihmeellistä. Stressi työstä tai normaaleista arkisista huolista katoavat ja tilalle syntyy mahdollisuuksien täyttämä maailma. Rajoja ei tunnu olevan ollenkaan, vapaudelle löytyy uudet ulottuvuudet ja elämä suorastaan nauraa kanssasi koko ajan. Miten hienoa elämä voikaan olla.Kuulosta melkein liian hyvälle ollakseen totta… Sitten kun sitä realistisesti alkaa ajattelemaan ja miettimään haluaisiko elämän olevan tämmöistä koko aikaa tajuaa, että tämä on kaukana todellisuudesta.

Kyllä myös täällä syntyy arkiset rutiinit ja elämä tuntuu välillä tylsälle ja mitäänsaamattomalle. Oman vaihtoni aikana olen kamppaillut erilaisten vastoinkäymisten kanssa kuin kotona, mutta niistä ollaan selvitty ystävien tuella. Onneksi nämä ovat olleet vain pieniä töyssyjä, muuten niin tasaisen ihanalla matkalla. Tuosta “51 maailman parasta asiaa” listastani löytyy monia kohtia, jotka ovat syntyneet täällä ollessa. Varmasti hieman myöhemmin tajuaa vielä paremmin miten tämä aika on muuttanut minua ja miten se on opettanut..

Koulu…. Se välttämätön pakko! Ei vaineskaan, kaikki kurssini olivat todella mukavia, eikä koskaan harmittanut tassutella luennoille. Sitä ihmettelen täällä, että koulutus on maksullista ja kallista onkin ja silti perinteisiä oppitunteja on todella vähän. Huomasin tällä viikolla miten paljon itseopiskelua täällä vaaditaan. Minulla oli vain yksi koe, mutta siihen lukemiseen käytin rehellisesti 4 kokonaista päivää. Varmasti olisin voinut vähentää työmäärää lukemalla pitkin kevättä, mutta silti olen sitä mieltä, että se miten meillä JAMKilla tarjotaan enemmän opetustunteja on tehokkaampaa. Tai se ainakin toimii minun kohdallani paremmin. Täällä siis lukukausi loppuu toukokuun lopussa, jonka jälkeen viikko vapaata (aikaa opiskella) ja sen jälkeen kaksi koeviikkoa. Minulla vaan sattui todella huono tuuri kun ainut koe sattui viimeiselle mahdolliselle päivälle… Arvosanat ilmestyvät heinäkuun puolessa välissä ja todistuksen lupasivat lähettää JAMKille elokuun alussa. Ihan jännityksellä odotan miten käy!

ECU Kirjasto

Perth kaupunkina on todella mukava ja kotoisa. Ainut miinus on välimatkat. Joka paikkaan on pitkä matka, eikä autottomalla ole kovin hauskaa kaupungissa jossa jokaisella kuuluisi olla auto. Täällä Australiassa jokaisella juuri kortin saaneella on oma auto. Hieman erilaista kun Suomessa… Me vaihtarit olemme kovasti käyttäneet ei aina niin toimivaa julkista liikennettä. Juna toimii loistavasti Joondalupin ja Perhin välillä, joka mahdollistaakin kaupunkiin menemisen mukavasti. Olen vieläkin hyvin hämilläni siitä miten maailmassa voi olla tämmöinen paikka missä keskimäärin 300 päivänä vuodessa paistaa aurinko. Meillä on kuulemma käynyt vielä hyvä tuuri, koska on poikkeuksellisen kuiva ja aurinkoinen talvi täällä. Yleensä kuulemma sataa hieman enemmän. Sään puolesta Perth on täydellinen, uskomatonta!!!

Kauniita auringonlaskuja

Ihmiset ovat yleisesti ottaen hyvin iloisia, positiivisia ja ulospäinsuuntautuneita. Jokaisella kauppareissulla käydään pitkät keskustelut kassaneidin kanssa milloin mistäkin. Nyt tähän small talkiin on tottunut, mutta kyllä se aluksi hieman ihmetytti Saa nähdä käykö samalla tavalla kun Niemisille kun tulivat takas Suomeen, että alkaa höpöttämään kaikille samalla tavalla kun täällä. Suomessa kulttuuri on kuitenkin hieman erilainen

Yhteenvetona voisi todeta, että Perth ainakin minulle oli täydellinen vaihtokohde. Lämmin ilmasto, mukavat ihmiset ja mukava ilmapiiri tekevät jokaisesta hetkestä muistamisen arvoisen! En voi tässä blogissa sen enempää kertoa miltä tuntuu palata Suomeen tai millainen shokki siellä syntyy, koska kotiin paluu on edessä vasta syyskuussa, mutta sen voin sanoa, että kauaksi piti lähteä, jotta ymmärsin miten mahtavasta paikasta olen kotoisin. Paljon olen jutellut ihmisten kanssa meidän ainutlaatuisesta koulutussysteemistä, joka on meille ilmainen. Sen merkitystä en oikein osannut ymmärtää ennen kun tulin tänne. Monet jankuttavat lakkaamatta siitä miten etuoikeutettuja olemme kun saamme asua ja elää Suomessa. Niinhän sitä viisaat väittävät, että monesti on lähdettävä kauas, jotta näkee lähelle. Näin siinä taisi käydä myös minulle. Eläminen Australiassa ei niin kovin hirmuisesti eroa meidän tyylistä, mutta “oma koti kullan kallis” on aina parempi!

Blogin pitäminen oli tarinoiden ja kokemusten jakamisen lisäksi minulle myös keino selvittää omia ajatuksia. Olen todella iloinen, että jaksoin näinkin aktiivisesti pitää tätä blogia ja toivon, etten ole pitkästyttänyt teitä tarinoillani Nautin vielä muutaman päivän kauniista Perthistä ennen kuin pakkaan laukut ja lennän kohti uusia seikkailuja! Uskomatonta, että pitää sanoa hyvästit…..

Nyt ei oikeastaan ole kyse tilannekatsauksesta tai ehkä hieman, mutta haluan jakaa teidän kaikken kanssa omat 51 maailman parasta asiaa. Sain viestiä rakkaalta ystävältäni ja sen mukana tuli hänen listansa maailman parhaista asioista. Sain ohjeiksi tyhjentää listan ja täyttää sen omilla tuntemuksilla, tehdä siitä omannäköiseni. Miettiä mitkä ovat minun elämässäni ne parhaat asiat tällä hetkellä. Niinkuin ystäväni totesi, aluksi lista tuntuu mahdottoman hankalalle, mutta kun vauhtiin pääsee on vaikeaa lopettaa. Toivottavasti lista on todella minun näköiseni. Suosittelen kaikille oman listan täyttämistä. Kun miettii mitä kaikkea hyvää omassa elämässä onkaan sitä tajuaa, että hitto vie elämä on mahtavaa. Siinä ei paljoa koestressi paina (huomenna olisi viimeinen ja se ainut koe!!).

Tässä siis listani:

1. Rakastaa ja olla rakastettu

2. Ystävät

3. Se tunne kun tietää, ettei ole yksin tässä maailmassa

4. Aina estottomasti ja täydellä sydämellään rakastava koira

5. Omat vanhemmat

6. Urheilun tuoma mielihyvä

7. Uusien harrastusten, kuten lenkkeilyn löytäminen ja siitä nauttiminen

8. Wedges, Australian herkku maailmalle (mauste-kuorrutetut lohkoperunat + sour crème and sweet&chilli sauce)

9. Ulkona liikkuminen ja luonnosta nauttiminen

10.  Autolla ajaminen

11.  Auringonsäteiden lämmittämä iho ja rusketusrajat

12.  Ajatuskin siitä, että pääsisi hyppäämää hevosen selkään

13.  Suomi

14.  Kauniit elektroniikkalaitteet, kuten oma suosikkini MacBook Air

15.  Kirpeät pakkasaamut, jolloin lumi narisee ihanasti kenkien alla

16.  Käpertyä omaan sänkyyn hyvän kirjan kanssa ja lukea sitä loputtomiin

17.  Katsella myrskyä ja sadetta sisältä, villasukat jalassa

18.  Mennä elokuviin hyvän ystävän kanssa ja nauraa tyhmille vitseille

19.  James Blunt, Damien Rice, Jack Johnson…. Rauhallinen ja kaunis musiikki

20.  Varvastossut

21.  Uusista ruoka-aineista tykkääminen

22.  Salmiakki, tuo petollinen herkku

23.  Ihanasti lasissa kupliva siideri, joka maistuu raikkaalle ja kuivalle

24.  Valokuvien katselu ja hyvien hetkien muistelu

25.  Matkustaminen ja uusien paikkojen kokeminen

26.  Oppia, että olemalla katkera ei saavuta mitään…

27.  Jumpassa syntyvä tunne, joka samalla inhottaa ja ihastuttaa. Joka paikkaa polttaa ja hiki virtaa solkenaan.

28.  Aamukahvi aamuauringossa ystävän kanssa

29.  Luottamus ihmisiin ja usko hyvään

30.  Oman elämän jakaminen ja toiselle paikan antaminen

31.  Ihastumisen tunne

32.  Syvälliset keskustelut

33.  Ystävän kuunteleminen ja neuvominen. Paras tapa oppia myös jotain itsestään.

34.  Nukkumaanmeno kun hauva istuu vieressä ja tuijottaa tummilla nappisilmillään ”hei, etkö otakaan mua sun viereen?!”

35.  Tulla töistä kotiin väsyneenä ja huomata, että iltapala/ruoka on valmiina pöydässä

36.  Laukaa, se todellinen sydämen koti

37.  Tunne kun pääsee nukkumaan oikein väsyneenä

38.  Herätä aamulla aikaisin ja huomata myöhemmin miten paljon kaikkea mahtuukaan yhteen päivään

39.  Flat White, Latte, Cappucino… kahvi yleisesti

40.  Kännykkä, elämä ilman kommunikointia tuntuu tyhjälle

41.  Neljä vuodenaikaa

42.  Istua hiljaa jonkun kanssa tuntematta oloaan kiusaantuneeksi

43.  Kuunnella vanhempia ihmisiä ja yrittää oppia heiltä

44.  Sähköpostin kirjoittaminen ihmisille, jota oikeasti kiinnostaa

45.  Päiväkirjan kirjoittaminen

46.  Tietämys siitä, että ei voi olla täydellinen

47.  Mielihyvä siitä kun huomaa, että urheilu tuottaa tuloksia

48.  Shoppailu kavereiden kanssa

49.  Tuntea tekevänsä jotain tärkeää

50.  Saada odottamaton lahja

51.  Nauru, huumori ja hauskat hetket, tunne ettei naurulle ja ilolle ole loppua

Mietin millainen listani olisi ollut Australiaa ennen ja millainen se tulsi olemaan muutaman vuoden päästä. Jotkut kohdat tuosta listasta liittyvät tähän hetkiseen elämääni ja jotka olen oppinut huomaamaan täällä ollessa. Se taitaakin olla yksi tärkein vaihtoonlähdön syy, oppia tuntemaan itsensä ja huomaamaan mahdollisuudet, jotka ympäröivät meitä. Uskon, että moni teistä, jotka lukee tätä blogia tunnistavat itsensä joistakin kohtaa Ystävät ja läheiset tekevät elämästäni elämisen arvoisen!

Melkein voisi todeta, että olo on kuin lomalaisella. Pitkästä aikaa on mahdollisuus jättää kouluasiat vähäksi aikaa taka-alalle ja nauttia rennosta olemisesta ja liikkumisen ilosta! Viime viikolla sairastin ensimmäisen flunssani täällä ollessa, mutta se oli onneksi lyhyttä sorttia ja pääsinkin normaaliin rytmiin jo tämän viikon alusta. Viime viikolla viimeistelin muutaman koulutehtävän ikävä flunssa seuranani, mutta hyvin me selvittiin!

Käytiin porukalla viime perjantaina vankilakierroksella Freemantle prisonissa, joka itseasiassa suljettiin vasta vuonna 1991. Kierros järjestettiin illalla ydeksän aikaan, joten tunnelma kolkossa vankilassa oli hieman karun oloinen. Kävimme tutustumassa mm. vankilan keittiöön, suljettuun osastoon, hirttohuoneeseen ja vankien ulkoilutiloihin. Karua, karua, karua… Kävellessä läpi vankilan tyhjiä käytäviä mieleen kaivautuivat väkisin kuvat vanhoista kauhuelokuvista… Tämä yökierros oli tietysti maustettu muutamilla erityisillä performansseilla, jotka säikäyttivät meistä jokaisen!

Jo ennen kierrosta meitä hieman pelotti!

Lauantaina pistimme parhaat päälle ja suuntasimme kauan kaivattuihin kotibileisiin! Teemana oli “Op Shop Party”, joten jokaisen oli hankittava jotain vaatetusta kirppikseltä. Me tyttöjen kanssa päätimme panostaa oikein kunnolla… Joku voi olla tästä eri mieltä, mutta ainakin meillä oli hauskaa! Tanssimme jalat kipeiksi DJ:n soittaeesa uskomattoman hyvää musiikkia. Niinkuin jokainen tapahtuma täällä Villagessa myös tämä ilta sisälsi hyvän annoksen draamaa ja palan parasta saippuaoopperaa!

Hyvät asut kruunasivat tämän illan!

Sunnuntaina tietysti kauniista kelistä johtuen päätimme ottaa aivan rennosti ja suunnata aussien sunnuntaiselle BBQ:lle läheiseen puistoon. Ilmat ovat suosineet tänä talvena täällä Australiassa oikein mukavasti. Aurinko paistaa ja lämmintä on päivisin vielä hyvästi yli kahdenkymmenen. Tästä siis yritämme nauttia joka ikinen päivä! Samalla teemalla olen jatkanut tällä viikolla. Olen yrittänyt nauttia jokaisesta hetkestä eikä se todellakaan ole teettänyt vaikeuksia. On ihanaa huomata miten paljon on kavereita ja hyviä ystäviä kertynyt ympärille. Yritän olla miettimättä, että viikon päästä ensimmäiset suuntaavat jo takaisin kotiin… Tämän vaihdon loppu alkaa lähestymään. Vielä en sitä oikein tajua, mutta varmasti se jossain vaiheessa iskee. Tunteet alkavat sekoittumaan täällä jokaisella. Ilon ja surun kyyneleet ovat herkässä…. Viimeiset kuukaudet australian maaperällä ovat olleet uskomattomat. Helppoa ei ole ollut koko aikaa, mutta vaikeudet ovat kasvattaneet ja tehneet minusta vahvemman!

Jotta kertomukseni Australiasta eivät olisi liian yksitoikkoisia päätin kertoa hieman viikonlopustani. Katin kaveri saapui Malesiasta (oli siellä 4kk tekemässä työharjoittelua) meidän seuraksemme kymmeneksi päiväksi ja päätimme tehdä jotain hieman jännittävämpää. Pääsiäislomamme oli niin onnistunut, että päätimme tälläkin kertaa vuokrata auton. Suunnitelmissa oli viettää 4 päivää tutustuen eteläiseen länsirannikkoon.

Tällä kertaa vuokrasimme auton Travallers Autobarn nimiseltä yritykseltä. Olen opiskellut koko kevään word-of-mouthin merkitystä. Se mitä me kerrotaan eteenpäin vaikuttaa varmasti toisten ihmisten päätöksiin tulevaisuudessa. Nyt todella ymmärrän mitä se tarkoittaa. Haluan kertoa kaikille, että jos haluat varmasti toimivan auton ja hyvää asiakaspalvelua ole hyvä ja valitse jokin toinen vuokraamo. Ensinnäkin automme ei lukkiintunut ollenkaan, takalasista puuttui pyyhkijä ja vaihteisto antoi kivan pikku potkun joka kerta vaihtaessaan vaihteen kakkoselta kolmoselle. No emme tietenkään voineet lähteä reissuun autolla, joka ei lukitse ovia, joten jouduimme perjantai aamuna odottamaan niin kauan kunnes vuokraamo aukesi ja ajoimme auton sinne tarkastettavaksi. Saimme vastauksen, että he tarkistavat lukon ja siinä nyt kestää niin kauan kun kestää. Ei auttanut muuta kuin löytää kahvila, istahtaa alas ja toivoa parasta. Puolentunnin odottelun jälkeen uskalsimme palata vuokraamolle ja saimme kuulla, että oveen on nyt vaihdettu lukko ja saamme olla todella onnellisia, että heillä sattui olemaan varalukko. Sattui olemaan?!? Minkälaista suunnittelua ja ennakoinita se on? Ei muuten kuulostanut kovin hyvälle logistikon korvaan… Päätin kuitenkin niellä sanani ja istahdin hieman tuohtuneena rattiin ja matka saattoi alkaa!

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme toistamiseen Margaret Riverin kauniisiin maisemiin ja aivan ihastuttavaan pieneen keskusta-alueeseen. Suunnittelimme seuraavan päivän ohjelman ja suuntasimme pian kohti elämäni ensimmäistä hostellikokemusta. Mitä mahtavin ensikokemus. Hostellimme oli Margaret River backpackers, joka todella oli miellyttävä majapaikka. Paikka on rakannettu vuonna 2008, joten se lumosi meidän siisteydellä ja uutuudellaan. Katsastimme myös paikallisen yöelämän, joka ei toden totta ollut kovin vilkas varsinkaan kun meitä ei päästetty sisään baariin. He hyväksyivät henkkareiksi vain passin tai proof of age-kortin. Ulkomaalaiset ajokortit eivät toimineet tällä kertaa…

Suomitytöt luolassa!

Seuraava päivä oli sateesta huolimatta hyvin onnistunut. Suuntasimme heti aamutuimaan kohti alueen kuuluisia tippukiviluolia. Kohteemme oli “Lake Cave”, joka oli ällistyttävä. Yli 300 porrasta alas ylös veti kokeneemmatkin “urheilijat” hiljaisiksi kun mentiin pystysuoraan alaspäin maanuumeniin. Luolat ovat kyllä todella näkemisen ja kokemisen arvoisia. Kuulemma samantyylisiä löytyy myös Ranskasta… Tämän jälkeen otimme suunnaksi Denmark. Tosiaan seuraavan yön yövyimme Tanskassa, josta löysimme todella kotoisan hostellin, joka oli rakennettu vanhan omakotitalon sisään. Tapasimme siellä pari herrasmiestä, jotka olivat pienellä kävelyretkellä. Vanhempi heistä on suorittamassa jo toistamiseen suosittua kävelyreittiä täällä Länsi-Australiassa, joka on pituudeltaan n. 1000km. Hänelle ei tosin riitä vain yksi suunta vaan hän kävelee matkan molempiin suuntiin kerryttäen 2000 kävelykilometriä. Hän sanoi, että viime vuona se vei 91 päivää, mutta tänä vuonna hän varautuu 100. Huh huh sanon minä!!!

Puun suojissa

Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme kuuluisaan Tree top Walkiin, joka sijaitsee Valley of the Giant nimisessä paikassa. Kyseessä on Karri puut, jotka voivat kasvaa melkein 100m korkuisiksi ja ovat aivan jättimäisiä. Ne vaativat n. 500 vuotta, jotta saavuttavat täyden mittansa. Tämä Tree top walk on hyvin korkealle rakennettu kävelysiltareitti, jota pitkin pääsee nauttimaan hurjista näkymistä yli metsän. Siellä ylhäällä todella tajuaa miten hurjan valtaviksi nuo puut kasvavat. Ennen kuin suuntasimme kotimatkalle vierailimme mm. Sveitsiläisellä suklaatehtaalla ja paikallisella hunajafarmilla.

Tree top Walk

Jos tiivistäisin miksi tämä kyseinen viikonloppu oli hieman erlainen voisin sanoa, että ensimmäistä kertaa vettä satoi taivaan täydeltä lähes koko ajan tuona kolmena päivänä. Luonto selvästi nautti tästä runsaasta sateesta todella monen ja pitkän kuivan kuukauden jälkeen, mutta meitä se ei niin innostanut. Vaikka lehdet tippuivatkin puista kuin syksyllä konsanaan ruohikko ja metsät olivat kirkkaan vihreitä. Välillä tuntui mutkaisia pikkuteitä ajellessa, että olemme vahingossa saapuneet Irlantiin emme Australiaan. Uskomattomia maisemia!!!

Nyt on pakko olla aivan rehellinen ja myöntää, että Korean jälkeen olen kärsinyt todellisesta motivaatiokadosta. Jotenkin semmoinen loma fiilis jäi päälle, eikä kouluhommista ole meinannut tulla mitään. Tuntuu, että viimeisen kahden viikon aikana olen hyvin tehokkaasti keksinyt kaikkea paljon “järkevämpää” kuin koulutehtävät. Saan olla onnellinen siitä, että toisin kuin muilla minun tiukin puristus ajoittui ennen tuota kyseistä matkaa. Vielä on kyllä tehtäviä tekemättä, mutta pienestä on enää kinni. Voitteko uskoa, että koulua on periaatteessa jäljellä enää kaksi viikkoa!?! Kaksi, se on aivan hullun tuntuista, mutta totta. Tosin kesäkuussa on vielä yksi koe (tietysti viimeisenä mahdollisena päivänä…), mutta siihen on kyllä vielä aikaa!

Nyt siis tietenkin ajattelette, että olen keksinyt jotain todella jännittävää tekemistä, koska niin tehokkaasti vältin koulun, mutta totuus on aina tarua karumpaa! Ollaan aika pitkälti tutustuttu kaupunkiimme paremmin ja nautittu ihanan lämpimistä päivistä. (En haluaisi myöntää, mutta siellä Suomessa on kyllä tällä hetkellä lämpimämpää kuin täällä!) Olen yrittänyt aloittaa hieman terveellisemmän ja urheilun täyteisemmän elämänasenteen. Omaksi yllätyksekseni olen oppinut jopa pitämään hieman lenkkeilystä!!

Paintball!!!

Tänään oli kyllä viikon ehdoton ykköspäivä! Kävimme isolla porukallan( meidän porukassa 14 henkeä) pelaamassa värikuulasotaa, joka oli kyllä hirmuisen mukavaa, mutta samalla pelottavaa ja kivuliasta. Ehkä en vielä tuolla ensimmäisellä kerralla saanut kaikkea irti tuosta poikia niin innostavasta pelistä. Kotiin viemisiksi sain muutaman aika mojovan mustelman! Auts! Tänään paikalle oli saapunut yhteensä 150 innokasta pelaajaa, jotka jaettiin n. 40 hengen ryhmiin, jotka sitten sotivat keskenään. Voisi todeta, että jalat ovat kipeinä ennemmin kyykkimisestä kuin juoksemisesta… Oma tähtääminen ei ollut ykkösluokkaa nähnytkään, kerran vahingossa ammuin oman joukkueeni pelaajaa selkään! Mutta tämä tapahtui myös minulle kun jokin hieman innokas oman joukkueemme pelaaja tähtäsi minua takamukseen!!!

Jotta viikkomme sai täydellisen lopetuksen kävimme tyttöjen kanssa elokuvissa katsomassa “Letter for Juliet”. Hieman yliampuvaa romatiikkaa, mutta sopi päivän teemaan oikein hyvin… ei siitä sen enempää! Lupaan yrittää tsempata vielä viimeiset viikot koulussa ennen kuin päästämme itsemme hieman lomatunnelmille!!

Tämän viikkoinen päivitykseni on hieman erilainen ja se ei ole ajastani täällä Perthissä vaan seikkailuistani Koreassa. Matkustin Anttia ja perhettäni tapaamaan Seouliin kuudeksi päiväksi (hieman otin omaa lomaa koulusta). Jos olen aikaisemmin sanonut, että aika “lentää” en voi uskoa miten nopeasti nuo päivät kuluivat. Yhtäkkiä huomasin istuvani taas omassa huoneessani täällä studen villagessa. Ihmeellistä…

Otsikko on osittain aivan tosi, koska vierailimme pikaisesti myös Pohjois-Korean puolella. Kyseessä oli koko päivän retki, jolla saimme tutustua tarkemmin Korean historiaan ja käydä monissa merkittävissä paikoissa. Kävimme syvällä maan alla tunnelissa, joita nuo pohjoisen asukit ovat rakentaneet (viimeisin löydettiin 90-luvulla!!!) viime vuosikymmenine aikana, sekä näimme kuuluisan “propaganda kylän”, joka on täysin asuttamaton (lippu liehuu kuitenkin ylväänä salossa). Täytyy sanoa, että aika hurjalle tuntuu, että nuo kaksi maata ovat vieläkin sotatilassa… Vaikeaa sitä on kuvitella. Oppaamme tuolla reissulla olivat hyvin organisoituja ja saimmekin kuulla ohjeita tuon tuosta milloin sai ottaa kuvia ja milloin piti käydä vessassa!

Juna-asemalla!

Kävimme yhtenä iltana ihastelemassa maisemia korkeasta tornista, josta näkymät kaupungin ylle ovat uskomattomat! Kaunista ja upeaa sanoisin Siellä oli merkattu kaupunkeja mihin ilmansuuntaan piti matkustaa ja kuinka pitkä matka sinne oli tuolta tornista! Tietysti bongasimme monia tuttuja paikkoja…

Helsinki!

Myös kuninkaan palatsia kävimme kurkistamassa ja osuimme sattumalta oikeaan aikaa ja pääsimme osallistumaan ilmaiselle opastetulle kierrokselle. Mielenkiintoista miten kuninkuus Koreassa vain loppui kun jälkeläisiä ei syntynyt… Keli oli sinä päivänä ihanan aurinkoinen ja kesäisen lämmin. Täytyy myöntää, että Australian jälkeen takin pukeminen päälle ei tuntunut niin luonnolliselle

Yksi viikon ehdottomista suosikeista oli kadulla myytävät makkarat. Ne oli kuorrutettu maissijauholla ja maistuivat aivan taivaalliselle. Jopa minä ihastuin näihin vaikka en suuren suuri makkaroiden ystävä olekaan! Muutenkin ruuan suhteen kokeilimme sekä uutta ja jännittävää että myös tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja. Itseäni en voisi kuvailla korealaisen ruuan faniksi, mutta se varmasti vaatisi vain enemmän totuttelua. Yksi hauska illallinen syötiin korealaisen BBQ:n merkeissä, joka poikkeaa kyllä aussien versiosta täysin!

Taidettiin molemmat tykätä vappu-makkarasta!

Kokonaisuutena matka oli mitä mainioin, mutta Perthiin oli mukava myös palata. Nyt yritän ottaa irti kaiken mahdollisen tästä maasta ennen kun suuntaamme kohti uusia seikkailuja! Koulua on jäljellä 3 viikkoa, joka tuntuu käsittämättömälle, koska vastahan me aloitimme. Kesäkuussa on viimeisenä mahdollisena koepäivänä vielä yksi koe, mutta en stressaa siitä liikaa!

Arki iski päin kasova hyvin nopeasti loman jälkeen… Pientä loman jälkeistä masennusta oli havaittavissa, eikä viilentyneet kelit ja sadekuurot oikein auttaneet. Painiskelimme jokainen omien koulutehtäviemme parissa ja iltaisin syvennyimme Frendien ihmeelliseen maailmaan. Pieniä ilonpilkahduksia mahtui siis joukkoon. Pian kuitenkin huomasimme miten tärkeitä ovat pienet spesiaalit hetket arjen keskellä. Puolentunnin kahvitauko ystävien kanssa keskellä päivää auttaa kummasti! Saimme pian taas otteen arjesta ja sen tuomista pienistä iloista. Hymy alkoi olemaan herkässä jokaisella loppuviikosta…

Olemme siis yrittäneet tehdä jokaisesta päivästä muistamisen arvoisen. Saatamme toisinaan istahtaa yhteen kampuksemme kahviloista, heittäytyä nurmikolle loikoilemaan tai käymme lounaalla Perthin keskustassa. Nämä hetket ovat piristäneet meitä kummasti eikä arki enää tunnu edes arjelta! Itse olen myös tutustunut elokuvan tekemisen ihmeelliseen maailmaan. Yhteen kurssiini kuulu lyhytelokuvan teko ryhmissä. Aiheena kaikilla on “challenges in leadership”, mutta toteutus ja juoni on jokaisen ryhmän oma asia. Olen onnistunut saamaan itseni taas tilanteeseen, jossa ryhmääni kuuluu 4 poikaa ja minä. No eihän se ennenkään ole tuottanut vaikeuksia työskennellä herrojen kanssa. Olemme siis ryhmän kanssa kuvanneet nyt kahtena päivänä ja ihan hyvällä mallilla ollaan. Huomenna kokoonnutaan viimeisen kerran (toivottavasti) kameran eteen, jotta päästään editoimaan tuotostamme. Katsotaan miten tämä elokuvaura tästä etenee…

Syksy on ihan oikeasti saapunut myös tänne Perthiin. Päivät ovat vielä kesäisen lämpimiä, mutta iltaisin hyytävä kylmyys yllättää. Ihan on kyllä ajattelemista mitä sitä pukee päälle näiden kolmen helteisen kuukauden jälkeen!! Paikallisten mielestä +15 on niin kylmä, että on aika kaivaa toppatakit, saappaat ja pipot esille. Kauppojen hyllyt ovat täyttyneet talvivaatteista, eikä kesästä ole enää tietoakaan! Kun kysymme paikallisilta miksi he pukeutuvat kuin pakkasella he vastaavat, että tämä on kylmin miksi keli voi muuttua. Haluaisin nähdä miten he pukeutuisivat kahdenkymmenen asteen pakkasella

Kävimme porukalla katselemassa kun yksi Red Bull Air Race kisoista järjestettiin tänä vuonna Perthissä. Oli aikamoisia kurveja ja käännöksiä niillä koneilla. Pääsimme myös kaksi kertaa televisioon, joka ei ihan ollut jokaisen toivelistalla. Meillä saattoi nimittäin olla juhlat edellisenä iltana….

Red Bull Air Race

Girls just wanna have fun!

Harry, 3500km, aurinkoa, rantoja, snorklausta, telttailua ja mahtavaa seuraa… Näitä sanoja käyttäisin ensimmäiseksi jos joku kysyisi miten Easter Holiday meni. Harry oli siis meidän rakas matka-automme, joka palveli meitä koko reissun ajan aivan loistavasti. Vuokrasimme auton ja retkeilyvarusteet Oz podz nimiseltä firmalta, joka kyllä tarjosi kaiken tarvittavan ja vielä vähän enemmänkin aivan kohtuulliseen hintaan. Ajokilometrejä kertyi n. 3500, joten 10 päivän aikana istuttiin kyllä jokunen tunti auton ratissa, mutta mukavan seuran ja musiikin kanssa matkanteko oli todella rattoisaa! Nukuimme joka yö teltassa, välillä leirintäalueella ja toisinaan keskellä ei mitään. Hauskaa meillä oli kyllä koko ajan, eikä riitojakaan syntynyt.

Ensimmäiset päivät vietimme Kalbarri nimisessä paikassa, joka oli aivan ihana pieni rantakaupunki n. 580km Perthistä pohjoiseen. Alueella oli myös mitä mahtavin luonnonpuisto, jossä kävimme yhtenä päivänä hieman valetamassa. Uskomattomia maisemia joka puolella.. Kuuluisa Nature´s window löytyi myös tästä kyseisestä paikasta.

Nature´s window!

Seuraavaksi oli vuorossa Monkey Mia ja kuuluisat “villit” delfiinit. Joka päivä tällä alueella syötetään tiettyjä delfiinejä viisi kertaa päivässä ja tätä tapahtumaa ihmiset tulevat pällistelemään. Mukavia hassuja otuksiahan ne on, mutta aikamoinen turistipaikka se oli. Keli suosi meitä ihanasti sinä(kin) päivänä, joten kellahdimme rannalle muutamaksi tunniksi ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Samana päivänä vierailimme myös Shell Beachilla, jonka “hiekka” koostuu pienen pienistä simpukoista. Tämä ranta oli kyllä yksi uskomattomimmista mitä olen koskaan nähnyt..

Tytöt Shell Beachilla!

Koska autossa tila oli aika rajallinen myös ruuan määrää oli säännösteltävä (mikä ei siis syömisen määrään vaikuttanut). Lähtiessä täytimme varastot noin neljäksi päiväksi pääsiäisen aukiolojen takia ja pärjäsimmekin niillä ruuilla aika pitkälle. Pääasiassa leipää, tölkkiruokaa ja nuudeleita, sitä kaikkea mitä on helppo retkikeittimellä kokata.

Kännykkäkuuluvuus on yksi outo asia täällä Australiasa. Itse käytän Vodafone liittymää, joka matkallamme toimi noin kolmena päivänä kymmenestä. Kuuluvuus ei ole siis kattava kaikkialla, joka kannattaa ottaa huomioon yöpymispaikkoja valittaessa. Meillä kenelläkään ei toimut kännykät, joten leiriydyimme aina paikkaan, jossa oli lähellä kolikkopuhelimia (KYLLÄ täällä käytetään vielä kolikkopuhelimia.. )!!

Coral Bay oli seuraavana listallamme, jonka nimestä voi jo päätellä, että kyseessä oli aika ainutlaatuinen paikka. Päätimme tyttöjen kanssa osallistua snorklausretkelle, jonka aikana näimme kyllä jos jonkin moisia kaloja, pieniä ja suuria, kaikkine sateenkareen väreineen. Kaikkien pettymykseksi emme tavanneet kauan odotettua Nemo kalaa, mutta näimmepähän ihka aidon jättikilpikonnan.

Pohjoisin etappimme oli nimeltään Exmouth, joka osoittautui oikein mukavaksi paikaksi. Suuntasimme sielläkin National Parkiin ja toisena päivänä rannalle. Niinkuin kaikki aikaisemmatkin paikat kyseessä oli asukasluvultaan aika pieni paikkaunta (n. 200 asukasta). Lämpötilat hipoivat tuolla pohjoisessa jopa +40 astetta, joten kylmä ei päässyt yllättämään.

Viimeiset kaksi päivää lomastamme käytimme paluumatkaan ja pysähdyimme viimeiseksi yöksi Kalbarriin, koska siitä oli viikon aikana muodostunut meidän kaikkien suosikki paikka. Meillehän ei todellakaan sitten käynyt vanhanaikaisesti emmekkä ajaneet tankkia tyhjäksi… Voitteko kuvitella nyt neljä tyttö reisussa ja autosta loppuisi bensa? No meillä oli onneksi onnenkantamoinen mukana ja pääsimme rullaamaan hevostilalle (tietysti siis ihastelemaan heppoja), josta ystävällinen herrasmis lähti hakemaan meille kanisterin bensaa. Huoltoasema olisi ollut kilometrin päässä… Tämä oli oikeastaan ainut hieman epäonnekas sattuma, joka ei edes tuntunut niin kummalliselle, koska onnea oli matkassa niin paljon.

Paluumatkalla pysähdyimme pällistelemään aivan ihmeellistä järveä.. Kyseessä oli Pink Lake, joka ihan oikeasti on vaaleanpunainen (karoteeni värjää veden). Hassun hauska nähtävyys!

Pink Lake ja Pink Girls

Eilen illalla saavuimme takaisin Joondaluupiin, jossa kaikki näyttää olevan ennallaan. Kouluun pitäisi motivoitua taas uudelleen ja aloittaa arki. Olemme tehneet tyttöjen kanssa pitkän listän mitä pitää tehdä ja mitä pitää syödä vielä ennen kuin lukuaksi täällä loppuu (olen löytänyt kyllä kolme sielunsisarta mitä tulee syömiseen ja vapaa-ajan viettoon!!). Ollaan nimittäin jo nyt yli puolenvälin… Kaiken kaikkiaan matka oli mitä mahtavin ja saimme kaikki taas kokea unohtumattomia muistoja! Jos joku joskus miettii matkustamista Australiaan suosittelen ehdottomasti Western Australiaa. Välimatkat voivat tuntua pitkille, mutta jokainen kilometri on sen arvoinen.