Lauantai 23.3

Shanghain excursion ohjelma sisälsi alkuviikosta vierailun teräksen kuljetukseen keskittyvään satamaan ja kolme tehdasvierailua mutta ohjelmasta puuttui alunperin vierailu varsinaiseen konttisatamaan. Tiinan ja Jannen hienosti järjestämien vierailujen lisäksi viikko Shanghaissa tarjosi mielenkiintoisia seikkailuja aasialaisessa suurkaupungissa sekä kivoja katselu- ja shoppailukokemuksia. Vierailujen ja muun kiertelyn ohessa ryhdyin uteliaisuuttani selvittämään mahdollisuutta vierailla varsinaisessa konttisatamassa koska minusta oli tärkeää että olisi mahdollista nähdä pienemmän tavarasataman lisäksi myös (maailman suurin) konttisatama. Tutkimukset (ja aikaisempi muistelu) palauttivat mieleen että Shanghain suurin konttisatama (Yangshanin syvävesisatama) sijaitsee osittain keinotekoisella saarella jonne kulku tapahtuu 6-kaistaisen noin 40 kilometriä pitkän Dognshen-sillan kautta.

 

Kohteen määrityksen jälkeen ongelmaksi muodostui lähinnä satamaan pääsyn järjestäminen. Alkuviikon aktiviteettien jälkeen ryhmällämme ei ollut käytössä kuskia, joten kyyti saarelle piti järjestää erikseen. Ryhmällämme ei ollut kontakteja sellaisiin tahoihin jotka olisivat pystyneet järjestämään pääsyä varsinaiselle satama-alueelle, joten satamaan tutustuminen täytyi osittain järjestää hyppynä tuntemattomaan. Yangshanin syvävesisatama ei ole varsinaisesti suosittu turistikohde ja luotettavaa tietoa satamasta ja sinne pääsystä löytyi niukasti. Onnistuin pienen sähköpostinvaihdon ja puhelimellasoittelun jälkeen kuitenkin löytämään riittävän luotettavalta vaikuttavan kuljetuksenjärjestäjän joka kykeni lyhyellä varoitusajalla ja riittävän edullisesti viemään ryhmämme satamaan. Kuljettamamme (Nigel, www.shanghaidriver.net) olikin mukava kaveri ja hänellä oli lusikka monessa sopassa. Nigel toimi Alliance Localization Chinan varapäällikkönä ja järjesti muun muassa tehdasvierailuja sekä auttoi suhteiden luomisessa kiinalaisten ja ulkomaalaisten yritysten välillä. Kuljettajan suhteen kävi siis aika uskomattoman hyvä tuuri koska hänen kanssaan pystyi keskustelemaan myös logistiikkaan liittyvistä asioista!

 

Lähdimme lauantaina puoliltapäivin hotellilta kohti Yangshanin satamaa. Matka sujui harmaassa säässä koska saasteita oli ilmassa loppuviikosta runsaasti. Noin 60 kilometrin matkalla Dongshenin sillalle ei tarjonnut kovin kummoisia maisemallisia elämyksiä, mutta sillalle noustessa näimme Shanghaihin saapuessamme lentokoneesta hoksaamamme merenrantaan rakennetut tuulivoimalat. Sillalla ei päiväsaikaan ollut ruuhkia, mutta näimme joitakin kontteja kuljettavia ajoneuvoyhdistelmiä jotka usein kuljettivat Maersk-merkittyjä kontteja. Yllättävä huomio ilmassaolevien saasteiden määrästä oli se että 40km merellä sijaitseva satama-alue ja sitä ympäröivät merialueet olivat yhtä sankassa saastepilvessä kuin Shanghain keskustakin!

 

Yangshanin satama-alue on suuri, sitä on hieman vaikea kuvailla tai hahmottaa. Saarella sijaitsee neljä terminaalia jotka sijaitsevat saarelle saavuttaessa tarkasteltuna oikealla rannalla. Saari on kaikesta päätellen rakennettu tuomalla maata muutamien luonnonmuodostamien saarien väliin joko ruoppaamalla tai muilla tavoin. Mutavellimaa-aluetta on valtavasti ja sataman suuret terminaalit kattavat siitä vain osan, tyhjää tilaa on paljon. Silmämääräisesti tarkasteltuna sataman infrastruktuuria olisi mahdollista laajentaa huomattavasti. Satama-alueella oli polttoainevarastoja ja luotsiveneitä jotka olivat irrallaan terminaalialueesta. Saarta pystyi yleisellä tasolla tarkastelemaan matalahkolta vuorelta josta avautui näkymiä joka ilmansuuntaan vaikkakin sumu haittasi näkyvyyttä.

 

Varsinaista satamatoimintaa pystyi tarkastelemaan toisella nyppylällä sijaitsevalta näköalatasanteelta josta avautui näkymä osaan nelosterminaalista. Pystyimme seuraamaan keskikokoisen konttilaivan yhtäaikaista kuormausta ja purkua. Laivaa operoi kolme 100 tonnia nostavaa ja sivusuunnassa liikkuuvaa jättiläismäistä satamanosturia jotka nostivat 20- ja 40-jalkaisia kontteja nosturien alla odottavien kuljetusajoneuvojen kuljetettaviksi. Satamanostureita oli rivissä niin kauas kuin saasteisessa ilmassa pystyi näkemään. Täydellinen kuormaussykli (haku – lastaus) laivan ruumasta ajoneuvon kyytiin kesti runsaat 2 minuuttia ja toistui jatkuvasti ilman viiveitä. Kuljetusajoneuvot siirsivät kontit sataman vieressä sijaitsevalle konttikentälle josta lukit siirsivät kontit edelleen omille säilytyspaikoilleen. Konttien määrää konttikentälle ei voi sanoin kuvata ja kontteja seuraavan kirjanpidon määrä tai tapaa on vaikea ymmärtää. Konttirivejä operoivia pyörälläkulkevia lukkeja oli runsaasti. Ihmisiä nelosterminaalin – ja koko saaren – valtavalla alueella ei juurikaan näkynyt liikkuvan.

 

Olimme poistumassa näköalatasanteelta ja lähdössä jo poispäin satama-alueelta kun huomasimme toisen kumpareen takaa mereltä lähestyvän konttilaivan. Riensimme katsomaan ohilipuvaa konttilaivaa joka ilman luotsiveneiden ohjausta suunnisti kohti laituriaan. Konttilaiva oli vaikuttava näky vaikka se oli korkeintaan keskikokoinen, mutta sitäpä seurasi muutaman minuutin viiveellä saastepilvessä häämöttävä valtava möhkäle. Kyseinen möhkäle osoittautui 2012 rakennetuksi 380 metriä pitkäksi ja 50 metriä leveäksi UASC:n operoimaksi Jebel Aliksi. Kyseessä oli juuri sellainen suuri konttilaiva jollaisen olin toivonut satamassa näkeväni. Alus oli niin suuri että sitä tarvittiin operoimaan aluksi kaksi luotsivenettä, ja lopulta kolmaskin.

Kaikenkaikkiaan vierailu Yangshanin konttisatamaan oli niin onnistunut kuin käytettävissäolevin resurssein ja rajallisessa ajassa oli mahdollista järjestää. Retken olisi kruunannut varsinaiseen terminaalialuueseen kohdistunut ohjattu kierros. Harmillista oli myös että ykösterminaalin näköalan tarjoavalle näköalatasanteelle pääsymme evättiin ja muita näköalatasanteita emme ehtineet hakemaan. Lisäksi monesti mainittu sankka saastesumu haittasi näkyvyyttä. Loppujen lopuksi satamavierailu oli kuitenkin mielenkiintoinen ja opettavainen tilaisuus eikä se jäänyt harmittamaan. Ainakin joillekin meistä se oli parhaita asioita Shanghain excursiolla!

 

-Pekka


Perjantai 22.3

Bussimatka kaupungin halki Konecranes Shanghain toimistolle alkoi ajoissa. Matka toimistolle kesti aamuruuhkassa yli tunnin, mutta liikenne sujui mainiosti tästä huolimatta.

Toimistolla meitä oli vastassa Keven Zheng sekä Marko Kotonen. Keven esitteli meille tehtaan logistiikkaa sekä kertoi miten tuonti- ja vientitoiminta Kiinan tullin ja viranomaisten kanssa toimii.

Marko esitteli meille tehtaan 2 osiota, joissa tehtiin isoja sekä pieniä siltanostureiden osia. Konecranes toimittaa myös tuotteita muille valmisttajille sekä huoltaa kaikkien valmistajien tuotteita missä tahansa sille on tarvetta. Shanghain tehdas tekee myös jonkin verran osia muiden Konecranesin tehtaiden käyttöön, mutta pääasiassa tehtävät tuotteet ovat omaa tuotantoa varten.

Tehtaat olivat modernit, siistit ja järjestyksessä. Tuotteiden osia ei osteta varastoon vaan kaikki hankinnat tehdään oleville tilauksille. Jopa pakkauslaatikot sisällytetään tuotelistaan mikä rajoittaa niiden tarvitsemaa varastotilaa. Tuotteiden toimitusajat vaihtelevat tehtaalla noin 2 viikosta 10 viikkoon.

 

Tehtaan tontilla sijaitsee muutaman sadan metrin päässä keskusvarasto josta tuotteet kutsutaan toiminnanohjausjärjestelmän kautta kokoonpanolinjalle. Keskusvarasto toimii FI-FO toiminnalla. toisia osia pidetään varastossa kauemmin, joten ne on sijoitettu kauemmas ovista kun taas toiset osat ovat nopeasti liikkuvia, jolloin ne löytyvät ulko-ovien läheisyydestä. Tähän varastoon ei ole tehtaan työntekijöillä asiaa, vaan kaikki hoituu toiminnanohjausjärjestelmien tilaamana ja varastohenkilöstön keräilyin.

 

Henkilöstö tehtaalle tulee niin kaupungin lähistöltä sekä pidemmältä maaseudulta mutta vaihtuvuus ei ole suurta. Suurin osa toimiston väestä tulee palkatuksi usein jonkin toisen länsimaisen yrityksen palveluksesta, mutta harvemmin suoraan yliopistosta. Myös englanninkielen osaaminen on erittäin tärkeää. Muutama henkilö toimistolla puhuu vain kiinankieltä mutta suurin osa puhuu myös englantia, mikä on suuri etu kansainvälisissä yrityksissä.

 

Konecranes Shanghai on myös tehnyt työt yksinkertaiseksi tässä toimipisteessä. Länsimainen tapa ohjata toimintaa on sisäistetty yritykseen, jotta tehdas saadaan toimimaan tehokkaasti ja tuottavasti. Turhista välivarastoinneista ja jättisuurista varastoista on luovuttu ja toiminta on ohjattu tilausohjautuvaksi. Suurin osa tehtaan toiminnoista on kokoonpanoa, eikä tehtaassa ole omaa valmistusta.


Torstai 21.3

Aamu alkoi tuttuun tapaan, kokoontumisella hotellin eteen odottamaan bussikuljetusta. Tällä kertaa kohteenamme oli Auramarine Asia Ltd. Yritys valmistaa valtamerialusten nesteenkäsittelylaitteita niin polttoaineen kuin painolastiveden käsittelyyn. Tehdaskierros toi myös tästä toimipisteestä selkeästi esiin hyvän järjestyksen, suunnitelmallisuuden ja siisteyden.

Tehtaan sisäinen logistiikka oli vakuuttavaa, mutta isäntien pyynnöstä tarkempi kuvailu jää vain ryhmän käyttöön.

 

Suomalaisinsinöörien osaamista hyödyntäen on viimeisten kolmen vuoden aikana suoritettu valtava tiedonhallinnan ja toiminnanohjauksen uudistusprojekti. Vanhat toimintatavat hylättiin toimintamallien kehityksessä, ja muutoksen tekijät keskittyivät vain optimointiprojektin toteuttamiseen. Suoritus on ollut täysin oppikirjan mukainen, ja lopputulos äärimmäisen vakuuttava. Vaikutus näkyy ja toiminnallisesti ja taloudellisesti.

Henkilöstön sitoutuminen yritykseen on kiinalaisittain poikkeuksellista johtuen enemmän eurooppalaisen johtamismallin noudattamisesta. Myös henkilöstön urakehityksen ohjaus on suoritettu oikeudenmukaisesti ja motivoiden. Esimerkiksi, ERP –järjestelmän käyttöönottajat on sijoitettu päättävään asemaan organisaatiossa projektin valmistuessa.

 

Illan pimetessä Shanghain logistiikka jatkaa kulkuaan, neonvalojen saattelemana.

 


Keskiviikko 20.3

Lähdimme aamulla ajoissa kohti juna-asemaa taksimme kanssa mutta sinne päästyämme olimme väärällä juna-asemalla. Tästä sitten metrolla kaupungin halki toiselle asemalle, missä jäimme junasta 2 minuutin viivästymisellä. Menimme juna-aseman lipputiskille ja saimme siltä korvausta vastaan uudet junaliput ja näin pääsimme matkaan kohti Suzhou:ta noin tunnin myöhässä.

Tänään vierailukohteen oli Moventas Suzhou Ltd.  Vierailuisäntinä toimivat Jari Rajala sekä Jarkko Wahlroos. He esittelivät meille lounaan jälkeen Moventas tehtaan toimintaa sekä sen ylösajoa viimeisen kahden vuoden ajalta.

 

Verstaskierroksella huomiota kiinnitti erityisesti erinomainen järjestys, selkeä toimintoalueiden jaottelu, ja siisteys. Koneet olivat nykyaikaisia, ja niiden käyttö ja kapasiteetin kuormitus tehokasta. Valmistettavat kappaleet ja raaka-aineet olivat erittäin tarkassa seurannassa, riittävän laatutason varmistamiseksi. Raaka-aineen eli terästankojen saatavuus riittävän laadukkaana vaatii täällä kokonaisen 40 sulatuserän tilaamista mahdollisimman valistuneella arvauksella oikeista halkaisijoista. Luotettavia toimittajia oli kuulemamme mukaan löytynyt tähän mennessä kaksi, ja terästehtaita lähialueella on ainakin useita satoja.

 

Virallisen osuuden jälkeen jatkoimme tutustumista kaupungin tarjoamiin ostos- ja ruokailupaikkoihin, sekä henkilöliikenteeseen.


Tiistai 19.3

 

 

Saimme aamulla tiedon että Terminaali no. 15 sataman vierailu peruuntui, koska vierailuun tarkoitettu alus seilasi jo yöllä kohti seuraavaa satamaa. Sataman toiminta olisi ollut samaan mutta olisimme päässeet tutustumaan BBC:n rahtialukseen, joka nyt jäi sitten tekemättä.

Tämän sijaan ryhmä suuntasi tutustumaan paikalliseen tapaan tehdä kauppaa niin vaate-, koru- ja elektroniikkateollisuuden tuotteilla. Tutustuimme myös paikalliseen henkilölogistiikkaan. Metro, lautta sekä taksit alkoivat käydä hyvinkin tutuiksi päivän mittaan.


Maanantai 18.3

 

Vierailimme Terminaali no. 10 Shanghain satamassa. Sataman omistaa Shanghain valtio, SIPG Shanghai International Port Group. Saimme selkeän kuvan miten break bulk aluksia puretaan ja minkälaista kalustoa satamassa on käytössä. Laivojen tehokas palvelu on se miten sataman toimintaa mitataan. Tässä kyseisessä satamassa oli 12 yli 40t kuormaa nostavia nostureita.

Näistä 2 oli juuri toissa vuonna hankittuja ja niiden nostokapasiteetti on huikeat 50t per nosturi.

Kysyimme myös miten henkilöstö on sitoutettu työpaikkaan ja saimme tietää että suurin osa työntekijöistä tulee Shanghain ulkopuolelta. Heidän oman alueen hallinto tekee sataman kanssa sopimuksen että kyseinen työntekijä on satamassa töissä ja siitä tämä sopimuksen tehnyt provinssi saa korvausta työtätekevistä henkilöistä. Ilman sopimuksia vaihtuvuus olisi todella suuri.

Satamassa käsiteltiin raskasta kalustoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Oli kauhakuormaajien osia sekä voimalaitosten tuotteita Intiaan. Pääasiassa tätä satamaa käytetään nk. välivarastona ennen valtamerialukseen lastausta. Osia tulee joka puolelta syöttöaluksilla ja sitten ne lastataan asiakkaan tilaamaan alukseen.

Ryhmän silmään osuivat myös turvallisuus, liikenne ja kunnossapito sataman alueella. Meidän silmiin tämä näytti kovin alkeelliselta, vaaralliselta sekä kovin byrokraattiselta. Johdolla on kaikki hyvin mutta muiden työntekijöiden olot työnteossa on todella alkeelliset. Mitään ei korjata ennen kuin se on kunnolla rikki.

 

Vierailun jälkeen tutustuimme paremmin kävellen kaupunkiin. Shanghain suuri kaupunki on todella laaja joten aika-ajoin jopa kartan luku oli hieman haasteellista.


Tyttöjen sunnuntai-iltapäivä

 Valitsemamme hoitola Bamboo 7 sijaitsi noin 100 metrin päässä hotellilta. Paikka vaikutti todella siistiltä ja ihanan seesteiseltä. Portaikossa nenään tuoksui rahoittavat tuoksukynttilä joka auttoi hyvään tunnelmaan pääsemistä. Tuloaulassa meidän ohjattiin penkeille, missä ensin riisuimme omat kengät pois, joiden tilalle saimme kevyet sandaalit. Lisäksi meille tarjoiltiin vihreää teetä pienistä kupeista.

Hetken odottelun jälkeen meidän vietiin toiseen kerrokseen, yhteen isoon huoneeseen, jossa me kaikki 4 daamia saimme kokovartalo hieronnan yhdessä. Pienoiselta hihittelyltä ei voinut siinä tilassa välttyä, olimme todella otettuja tästä. Hierontapöydät laitettiin meille valmiiksi jolloin, kukin ohjattiin omaan hoitopöytään käsittelyä varten. Myöhemmän keskustelun aikana selvisi että jokainen meistä sai hoidoissa erilaista hoitopalvelua.

Tunnelma hieronnan aikana oli todella rauhallinen. Hierojat varmistelivat aina välillä hoidon edetessä, että käsien voimakkuus ja tehty hoito oli ok. Tähän oli siinä rennossa ja seesteisessä mielentilassa todella helppoa vastata vain että OK. Olimme kaikki todella tyytyväisiä saatuun palveluun ja olo pitkän lentomatkan jälkeen tuntui todella hyvälle.

Hoidon jälkeen kun vaatteet oli saatu päälle, menimme takaisin alakertaan aulaan missä meille tarjoiltiin lisää vihreää teetä ja kirsikkatomaatteja välipalaksi. Jälkikäteen olo oli tosi rento ja virkistäytynyt. Hoitolasta suuntasimme kohti hotellia ja suihkuun. Tämän jälkeen oli ihana mennä illalliselle, kun masu jo ehti aloittaa huutokonsertin.


Ni Hao! Sunnuntai 17.3. jatko-osa iltapäivälle

 Takaisin hotellille oli tarkoitus lähteä taksilla, että kokovartalo hieronnat varanneet naiset pääsevät ajallaan paikalle, mutta ohut tihku osoitti todeksi paikallistiedon ”sade vie taksit”. Taksitolpalla oli ainakin parinkymmenen ihmisen jono, eikä ainoatakaan taksia. Otettiin sitten nopeasti käyttöön suunnitelma B ja suuntasimme metroon. Pienellä säätämisellä ryhmälle sai ostettua liput, ja menimme turvatarkastuksen läpi metroon. Turvatarkastus oli matkatavaroiden läpivalaisu räjähteiden (ilotulitteet) ja palavien aineiden varalta. Paikallisissa liikennevälineissä on esillä olleen infomateriaalin mukaan tapahtunut vakavia onnettomuuksia, joihin ovat edellä mainitut materiaalit olleet syynä.

 Kortinlukijaporttien läpi menossa sitten paikallinen pikkupoika säntäsi Sadun edelle, ja tönäisi porttia niin, että hänen kortinlukunsa kului siihen ”avaukseen”. Kun pikkupojan äiti ja mummo alkoivat torua poikaa, tämä säntäsi takaisin tönäisten porttia – juuri kun äiti oli lukenut oman korttinsa Sadun sisäänpääsyä varten. Sitten odoteltiin hetki, kun ”hieman” pojalleen tuohtunut äiti kävi kertomassa tilanteen turvatarkastuspisteen vartijoille, ja hän ja Satu tulivat porttien läpi vaihtoehtoista reittiä pitkin.

 Loppuosa metromatkaa sujuikin huomattavasti helpommin, opasteita seuraten pääsimme oikeaan junaan, ja junakaluston selkeästä suunnitteluvirheestä* huolimatta vammoitta perille lähinnä hotellia olevalle asemalle.

 *) Vaunun keskellä oleva käsitanko sijaitsee n. 185 cm korkeudella, kun taas Jannen päälaki on  192 cm:n korkeudella. Kuului siis kumaus ja naurua perään… =)

 Metromatkan jälkeen olikin sitten vuorossa pikamarssi hotellille, reippaasti voimistuneessa vesisateessa.

 Klo 19:30 aikaan kokoonnuimme sunnuntain iltaruokailua varten jälleen hotellin eteen.


Ni hao! Sunnuntai 17.3.

 

Aamiaisen jälkeen kävelimme Shanghai Science & Technical Museum:lle. Katselimme hieman alueen puistoa sekä teknikan museon aluetta ennen kuin menimme sisään aukion alla olevaan liikekeskukseen. Täältä löytyy metroasema sekä lukemattomia kioskin kokoisia myymälöitä, joissa myydään kenkiä, laukkuja, paitoja, mittapukuja, elektroniikkaa jne. Joka liikkeen ulkopuolella oli vähintään yksi aktiivinen myyjä pyytämässä katsomaan, ostamaan, seuraamaan mukana kauempana liikekeskuksessa olevaan myymälään. Jos myyjä oli liikkeessään, ja huomasi edes vaivihkaisen vilkaisun näyteikkunan tavaroihin, oli reaktiona välitön ”sisään houkuttelu”. Aluksi uskomattoman rasittavaa, mutta nopeasti houkutteluihin oppi vain olemaan reagoimatta, ja katselemaan muualle kuin puhujaan. Tylyä, mutta minkäänlainen reaktio kiellot ja huitomiset mukaan lukien vain innostivat näitä sisäänheittäjiä.

 Kävelyn päätteeksi pidimme pienen kahvitauon, jonka jälkeen ryhmä jakautui katselemaan ostoskeskusta omin neuvoin. Pekka suuntasi kauemmas tästä paikasta ja lähti metrolla toiselle puolen jokea, eli Bundin puolelle.


Hotel check-in, ja ensivaikutelmia Shanghaista lauantai 16.3.

 

The H Hotelin pihaan saavuimme vähän klo 10 jälkeen, ja erinäisten säätämisten ja selityksen jälkeen majoituimme hotelliin. Laskun jakaminen on vaikea laji paikallisille. Ryhmän laskun jakaminen omiin laskuihin tuottaa aina säätöä, hämmennystä ja – toiminta on hidasta. Ennen huoneisiin menoa sovimme että kokoonnumme hotellin aulaan ja lähdemme porukalla syömään niinkin kauas kuin aulan seinänaapurissa olevaan italialaistyyppiseen ravintolaan.

Aterioinnin lopulla paikalle saapui paikallisasiantuntijamme, eli Shanghaissa kohta 12 vuotta asunut Jannen pikkuveli. Pikaesittelyjen jälkeen suunniteltiin nopea lähtö tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme vilkaisemaan tavarataloja sekä Shanghain korkeimpia rakennuksia. Hissillä nousimme 100 kerrosta, huippunopeuden ollessa 8 m/s. Perille päästyä todettiin, että tornin näköalakerroksiin on kohtuullisen vähän tungosta, joten päätimme mennä kiertokäynnille torniin. Ensin kerrokseen 97., mikä on tornin” korkinavaajakolon” alalaita sekä kerrokseen 100, eli ylälaitaan, ja kerrokseen 94, missä sijaitsi kaupungin kallein matkamuistomyymälä.

 

 

Näkymät olivat varsin huikeat. Usvaisen ilman takia näkyvyyttä ei kuitenkaan ollut horisonttiin asti. Erityishuikeutta toi 100 kerroksen lattian lasilevyt, joiden alta näkyi sopivasta kulmasta 490 metrin päässä oleva katutaso. Todellista hyötyäkin käynnistä oli, kun pääsimme näkemään majapaikan ja lähiympäristön sijainnin ja korttelimuodot lähes lintuperspektiivistä.Kierroksen lopuksi kävimme nauttimassa kahvia ja virvokkeita baarissa, missä jatkoimme keskustelua ja paikallisasiantuntijan tutustuttamista ryhmään. Ennen paluuta hotellille kävimme vielä vilkaisemassa tämän huikean tornin (SWFC) alakerrosten myymälöitä ja ruokapaikkoja. Tässä vaiheessahan sitten suoritettiin ensimmäinen eksytys, kun Jussi ei jonon ensimmäisenä mennessään kuullut ”mennäänpäs tuosta vielä alas” kommenttia, vaan meni ovesta ulos.

Tornista ulos tultua kävelimme hieman eri reittiä ja vähän oikaisten takaisin majoituspaikalle. Sovimme seuraavan tapaamisen ilta-ateriointia varten noin klo 19 hotellin edessä. Ruokapaikaksi valittiin ”kotikadulla” sijaitseva Camel Sport Pub, joka tarjoili varsin maukasta tex-mex ruokaa runsaineen annoksineen.


css.php