Uutta pedagogiikkaa…?

Hannu Ikonen & Harri Keurulainen

Yhteiskunnassa ja työelämässä eletään murrosvaiheessa. Siihen johtaneita ja toisiinsa kietoutuneita muutosvoimia ovat teknologian kehittyminen, talouden globalisaatio, ympäristökysymysten ajankohtaistuminen, väestön ikääntyminen sekä arvoissa ja yhteisöllisissä suhteissa tapahtumassa olevat muutokset. Keskeisenä muutosta ohjaavana pohjavirtana on taloudellis-tekninen muutos, joka perustuu varsinkin tieto- ja viestintäteknologian nopeaan kehitykseen.

Nämä muutokset vaikuttavat myös maamme korkea-asteen koulutuksen rakenteelliseen ja sisällölliseen kehittymiseen. Myös Jyväskylän ammattikorkeakoulu on uusien haasteiden edessä.

Alueellisesta näkökulmasta tarkasteltuna lähivuosien muutoshaasteita ovat mm. kasvukeskuksien kehittäminen. Keski-Suomessa on eri aloilla suunnitteilla merkittäviä investointeja, jotka eivät ole vain infrastruktuurin rakentamista, vaan myös ja ennen kaikkea osaamiseen ja palvelurakenteisiin liittyviä kokonaisuuksia. Tällaisia ovat mm Uuden Sairaalan, Hippoksen alueen, Äänekosken tehtaan, Cyber Security Cityn, Kankaan tehtaan, Himoksen ja resurssiviisaan biotalouden kysymykset. Taustalla vaikuttavia isoja asioita ovat myös sote-rakenteiden uudistaminen, palveluliiketoiminnan digitalisoituminen ja perinteisten  ammattirakenteiden ennustettu murtuminen. ETLAN ja SITRAn viimeaikaisia kirjoituksia lukiessa vahvistuu ajatus, että lähitulevaisuuden korkeakouluosaamisen vaatimukset jäsentävät uudenlaisia, ennenkokemattomia ammatillisia profiileja, ammatteja ja tehtäviä. Innovatiivista oppimista vaaditaan sekä eri asteiden opiskelijoilta, että heitä ohjaavilta asiantuntijoilta ja koulutusorganisaatioilta.

Kaikki tämä haastaa osaamisen kehittämisen sisällölliset ja pedagogiset ratkaisut. Uuden pedagogiikan lähtökohtana voidaan pitää vaikkapa Fullanin ja Langworthyn (2014) jäsennystä, jossa oppimistoiminnan sydämessä ovat syväsuuntautuneet oppimistehtävät (deep learning tasks) ja uusien oppimiskumppanuuksien kehittäminen (new learning partnerships). Näiden kahden tekijän  mahdollistamiseksi on oleellista, että erilaisia digitaalisia välineitä  ja resursseja (digital tools and resources) hyödynnetään tarkoituksenmukaisella tavalla.

JAMKin pedagogiikkaa kehitetään siten, että  oppiminen ja opiskelu on aiempaa opiskelijalähtöisempää. Oppimisen lähtökohtana suositaan mielekkäitä, työelämän kehittämistä palvelevia oppimistehtäviä, joita työstetään yhdessä erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa erilaisia digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Oppimisen uusi malli tarkoittaa, että opiskelijasta tulee oppimisensa subjekti, JAMK on  oppimisen mahdollistaja ja valmentaja. Lab- ja Factory-malleja tutkitaan edelleen opiskelijoiden oppimisalustoina. JAMKin pedagogisen kehittämisen erityinen tehtävä kohdistuukin siihen, miten oppilaitoksen ja työelämän todellisuudet kohtaavat opiskelijan oppimisessa – tämä rajapinta tulee ”uudessa pedagogiikassa” läpäistä ammattikorkeakoulujen pedagogisissa ratkaisuissa uudella tavalla lähivuosina.  Tässä rajapinnassa myös opettajuus muuttuu entistä enemmän erilaisia teknologioita (analogisia ja digitaalisia) oppimiseen soveltavan asiantuntija-valmentajan rooliksi.

Lähteet: http://www.michaelfullan.ca/wp-content/uploads/2014/01/3897.Rich_Seam_web.pdf