Uusi työ: miten teemme mahdottoman mahdolliseksi?

Olemme keskellä murrosta, joka vähentää ja synnyttää työtä mutta pääasiassa muuttaa sitä. Tunnistamme teknologian kehityksen esimerkkejä kuten esineiden internet, digitalisaatio, robotiikka, Big Data, lisätty todellisuus, keinoäly, 3D tulostus ja bioteknologia. Uudet teknologiat ja niistä juontuvat sosiaaliset innovaatiot muuttavat elämäntapaamme ja kulttuuriamme. Muutos ei tapahdu rysäyksellä vaan hiljalleen.
Koska työelämä muuttuu yhä pirstaleisemmaksi, ovat uudenlaiset työelämätaidot välttämättömiä. Palkkatyön ja yrittäjyyden väliin syntyy kokonaan uutta, rajapinnat työn tekemisen, yrittäjyyden ja työttömyyden välillä hämärtyvät ja työtä tehdään myös ilman työnantajaa. Jakamis- ja alustatyö lisääntyvät.
Bruttokansantuotteen kasvu ei nyt havaitse uutta kasvua eikä hyvinvointia synny pelkästään BKT:n kasvusta. Myös työllisyyttä ja talouskasvua kuvaavat indikaattorit kaipaavat digitalouden oloissa päivittämistä.

Osaamisen jatkuva päivittäminen on olennaista hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun työtavat ja työn luonne muuttuvat. Sopivat ratkaisut löytyvät kokeilujen, yrityksen ja erehdyksen kautta, todetaan Dialogi, työ ja tulevaisuus –hankkeen selvityksessä.

Pystyvätkö korkeakoulut tuottamaan lisäarvoa uudenlaisessa tiedon, osaamisen ja kyvykkyyksien tuottamisen prosesseissa ? –Keskeinen kysymys on, osaavatko korkeakoulut ajatella tehtävänsä uudelleen digitalisaation kautta, sillä juuri se haastaa käsityksemme osaamisesta, oppimisesta, tiedon luonteesta ja sen tuottamistavasta sekä asenteemme ja kulutustottumuksemme, sanoo Humakin rehtori Tapio Huttula.

On selvää, että tietoa on ihmisten saatavilla jo nyt rajattomasti, ajasta ja paikasta riippumatta. Tiedon syntymekanismit uudistuvat, tietoa syntyy entistä enemmän verkostoissa ja vuorovaikutustilanteissa. Se, mitä opiskelija on lukenut oppikirjoista, ei ole enää olennaista. Ratkaisevaa on, miten ihminen omaksuu ja analysoi uutta tietoa ja mitä hän osaa. Näin myös tutkinnot muuttuvat eikä muodollisella koulutusputkella enää välttämättä pärjää uudessa työssä.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa uskotaan vahvasti siihen, että investoimalla uusiin asioihin joista uusi työ syntyy, pärjäämme kyllä jatkossakin.
Amerikanjapanilainen teknologian tulevaisuutta pohtinut fyysikko Michio Kaku ehdottaa, että listaamme ensin kaikki mieleemme tulevat mahdottomat asiat. Sitten hän kehottaa meitä miettimään, ovatko ne mahdottomia vielä tuhannen vuoden päästä ? Ymmärtääksemme tulevien vuosikymmenten aikana tapahtuvan muutoksen, on rohjettava ajatella jo nyt ”mahdottomia”.

 

Aila Paloniemi
kansanedustaja ( kesk)
Tulevaisuusvaliokunnan jäsen
JAMK Oy:n hallituksen pj

 

————–

New work: how to make the impossible possible

We are in the middle of a great transformation, which will reduce and create work, but first and foremost, change it. We recognise examples of technological development, such as the Internet of Things, digitalisation, robotics, Big Data, augmented reality, artificial intelligence, 3D printing and biotechnology. New technologies and the social innovations born from them will transform our culture and way of life. But this change will not just happen with a big bang, but little by little.
As working life is becoming increasingly fragmented, new working life skills are indispensable. Something entirely new is emerging between employment and entrepreneurship, and the boundaries between employment, entrepreneurship and unemployment become blurred as work can also be performed without an employer. Smart work solutions, such as sharing and platform work, are on the increase.
At the moment, GDP growth does not yet recognise this kind of new growth, but well-being is more than just an increase in the GDP. Furthermore, the indicators that measure employment and economic growth require an update to the age of the digital economy.

When the ways of working and the whole nature of work change, it is essential to continuously keep your competence up-to-date to ensure well-being. According to the report by the Dialogi, työ ja tulevaisuus (“Dialogue, work and the future”) project, the best solutions are discovered through trial and error.

Will institutions of higher education be able to create added value in the processes of producing a new kind of information, competence and talent? The key issue here is whether higher education institutions will be able to rethink their task through digitalisation, as it is precisely that which will challenge our concepts of competence, learning, nature of information and the way it is produced, as well as our attitudes and consumer habits, says Tapio Huttula, Rector of HUMAK University of Applied Sciences.

It is obvious that we already have unlimited access to information, regardless of time and place. The mechanisms of creating information are changing, more and more information is created in networks and interactive contexts. What students read in their study books is no longer essential; rather, what counts is how they adopt and analyse new information and what their competences are. In the same vein, degree programmes will change, and a formal education path may no longer provide the tools needed in this new work.

The Finnish Parliament’s Committee for the Future strongly believes that by investing in the new things that create new work, we will also fare well in the future.
Michio Kaku, a Japanese–American physicist, who has examined the future of technology, suggests that we should first list all the things that we think are impossible. Then he suggests that we should consider whether we think they will still be impossible a thousand years from now. In order to understand the changes that will take place over the coming decades, we must dare to think the ‘impossible’ now.

Aila Paloniemi
Member of Parliament (Centre Party of Finland)
Member of the Finnish Parliament’s Committee for the Future
JAMK University of Applied Sciences Ltd. Board Chairperson

Jätä kommentti


Why ask?