JAMKO ‑ Alumnin Avautuminen

JAMKOn Ex-PJ avautuu!

1. Avautuminen 2012

VOI V***U!!!!

JAMKOn uusi hallitus!

Tekee hommansa senverran hyvin.

Ettei ole mitään valittamista.

Alumnia syö.

😀


Politiikan sisäänmarssi

Tänään on hyvä päivä.

SAMOK, SYL ja useat poliittiset nuorisojärjestöt ovat julkaisseet kannanoton, jossa vaaditaan poliittisille järjestöille pääsyä korkeakouluihin. Kerrankin julkaistaan kannanotto, jossa on järkeä ja jonka voi täydestä sydämestä allekirjoittaa!

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, kuten niin monessa muussakin AMKissa, sanalla ”politiikka” on pääosin kielteinen merkitys. Vuosi sitten syksyllä JAMKOn edustajistovaalipaneelissa ehdokaslistojen edustajilta kysyttiin, haluavatko he poliittisten järjestöjen listoja JAMKOn vaaleihin. Eräs nimeltä mainitsematon koulutusalajärjestön edustaja totesi, että heidän mielestään poliittisia listoja ei pitäisi päästää vaaleihin eikä politiikkaa sotkea JAMKOn toimintaan. Syvällistä perustelua häneltä ei näkemykselleen löytynyt – kysymys oli lähinnä tunteesta. Tässä, rakkaat lukijani, piilee ammattikorkeakouluopiskelijoiden hahmotuskyvyn puutteen kulminaatio.

Opiskelijat, ja nuoret yleensä, eivät enää hahmota POLITIIKKA -sanan merkitystä ja sisältöä. Meillä kaikilla on mielipiteitä, näkemyksiä ja halu jakaa niitä – tästä politiikassa on kyse, tätä politiikka on ja tätä useimmat meistä eivät ymmärrä. Linkittäessäni uutisen profiiliini Facebookissa, minä teen politiikkaa: jaan tietoa aiheesta X ja kommentoin aihetta näkemyksieni mukaan.Koulutusalajärjestön nimettomän edustajan kommentti poliittisten listojen sulkemisesta JAMKOn edustajistovaalien ulkopuolelle on aivan samalla tavalla politiikkaa – yritys jakaa omia näkemyksiä muille ja saada niille hyväksyntä.

Poliittiset järjestöt taas eivät ole mitään muuta kuin sellaisten ihmisten yhteenliittymiä, jotka pääpiirteittäin omaavat samoja näkemyksiä asioista. Ymmärrys järjestelmästä, kontaktit kunnan ja kaupungin päättäviin elimiin, verkostot ja kyky hyödyntää niitä sekä halu vaikuttaa tekevät erilaisten järjestöjen poliittisista toimijoista usein huomattavan tehokkaita ja hyödyllisiä esimerkiksi opiskelijakunnalle – oli kyseessä sitten edustajiston tahi hallituksen jäsen, alumni tai täysin ulkopuolinen kontakti.

Miksi politiikka sitten on niin vastenmielistä, että korkeakoulujen pitää kieltää poliittisten järjestöjen näkyminen kampuksilla?

Kyse on

1) 70-luvun ylipolitisoituneen aikakauden kylmettyneestä vastareaktiosta – back in the days politiikkaa tehtiin vahvasti opiskelijaliikkeen voimin ja nuoret määräsivät tulevaisuuden suunnan

ja

2) vallanhalusta – eli suurten ikäluokkien (60-70-luvun opiskelijoiden) halusta pysyä vallan kahvassa sen sijaan, että valta luovutettaisiin niille, joita päätökset tulevaisuudessa koskettavat.

Kyse on siis pohjimmiltaan siitä, että meidän vanhempamme muistavat millaista oli olla nuori 60-70-luvulla, muistavat miten nuoret muuttivat maailmaa ja nyt jähmettyneinä pelkäävät, että me tekisimme saman.Voisinpa sanoa, että se olisi edes ajatuksen tasolla mahdollista…

Lopuksi kiitos Jyväskylän ammattikorkeakoulun viisaalle johdolle, joka antaa myös poliittisille järjestöille mahdollisuuden toimia koulun tiloissa ja tuoda politiikan ilosanomaa ihmisille. Tämä asettaa opiskelijat tasa-arvoiseen asemaan mm. JAMKOn edustajistovaaleissa ja mahdollistaa opiskelijakunnan yhden perustehtävän täyttämisen eli aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamiseen mm. puolueiden ja demokraattisen järjestelmän ymmärtämisen kautta ja antamalla mahdollisuuden osallistua itse poliittiseen toimintaan esimerkiksi JAMKOn edustajiston kautta.

Olen puhunut.

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Politiikan sisäänmarssi

JAMKin opiskelijoiden tervehdys

Arvoisa kaupunginjohtaja, rehtori, osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hyvät Jyväskylän ammattikorkeakoulun henkilöstön edustajat, opiskelijat ja yhteistyökumppanit: JAMKin opiskelijat tervehtivät teitä.

Puheeni otsikon perusteella voisin lopettaa tähän, mutta koska aikaa puheenvuorolleni on varattu vielä kymmenisen minuuttia, ajattelin käyttää sen puhumalla tulevaisuudesta menneisyyden kautta.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2008 syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulun nyt jo edesmenneelle Mankolan kampukselle asteli viattomalla innolla tulevaisuuteensa katsova International Business-opiskelija. Tulevaisuus oli toivoa täynnä, maailma avoin ja aurinkoinen eikä kyseisen opiskelijan tämän päivän kyynisestä elämänasenteesta ollut vielä merkkiäkään havaittavissa.

Ajat kuitenkin muuttuvat ja kreikkalaiselle tragedialle tyypillisesti kohtalo tai jumalat päättivät tämän opiskelijan kohdalla muuttaa auvon ahdistukseksi ja tulevaisuuden vähintään hämäräksi.

Arvon kuulijat,

Maailmassa puhaltavat muutoksen tuulet ja kreikkalaiselle tragedialle on saatu uusi merkitys globaalin talouskriisin polttopisteessä. Länsimainen korkeakulttuurimme on romahtamispisteessä, hyvinvointivaltiostamme puhumattakaan, ja idästä nousevat talouden supervallat kiinnostavat maailmanmarkkinoita huomattavasti enemmän kuin vanha ja väsynyt Eurooppa.

Ääriliikkeet tekevät paluuta päivänpolitiikkaan ja terroriteot aatteen jos toisenkin takia ovat osa arkipäivää, jonka me hiljaisesti hyväksymme. Ihmisoikeuksia rajoitetaan niiden seurauksena. Menneisyyden haamut kummittelevat porteillamme eikä tilanteemme tosiasiassa eroa paljoakaan 1930-luvun Suuresta Lamasta – lopullinen romahdus vain odotuttaa itseään.

Niin lyhyt on ihmisen muisti…

Mitä parhaimmat kuulijat,

Tässä kohtaa saatatte ajatella, että puhuupas tämä kaveri korkealentoisesti. Älkää huoliko, sillä seuraavalla esimerkillä konkretisoin edeltävät väitteeni ja toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa myös teidän silmänne avautuvat todellisuudelle.

Opiskelijan kannalta yksi huolestuttavimmista muutoksista kohti kontrolliyhteiskuntaa on vuoden 2012 alussa voimaan astuva Soveltumattomuuteen Ratkaisuja eli SORA-laki. Kyseinen laki tähtää, aivan perustellusti, koulutuksen ja sen jälkeisen työelämän turvallisuuden parantamiseen. Laki antaa ammattikorkeakouluille mahdollisuuden peruuttaa opiskeluoikeus ja rajoittaa opiskelijaksi ottamista. Se antaa ammattikorkeakouluille oikeudet opiskelijoiden päihdetestaukseen ja lisää lievempiä kurinpitotoimenpiteitä merkittävästi.

Tähän asti kuulostaa hyvältä, eikö totta?

Laki onkin ajatuksen tasolla erinomainen ja turvallisuutta lisäävä, mutta kuten niin monessa muussa asiassa, myös tässä on se ikävä kääntöpuoli. SORA-laki on täynnä aukkoja, jotka ammattikorkeakoulut joutuvat täyttämään itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Kysymyksiä herättävät muun muassa se, mikä taho ammattikorkeakoulussa tekee päätökset kurinpitotoimista, kenellä on oikeus vaatia opiskelijalta huumetestejä ja kuka määrittelee henkisen ja fyysisen soveltuvuuden tietylle opintoalalle? Näihin kysymyksiin ammattikorkeakoulut joutuvat hakemaan vastaukset itse.

Laissa toistuu myös kerta toisensa jälkeen sanapari ”salassapitosäännösten estämättä”. Ammattikorkeakoulut saavat tietoja opiskelijoiden terveydentilasta lääkäreiltä, jakavat sitä keskenään ja ylläpitävät rekisteriä jo hankituista tiedoista ”salassapitosäännösten estämättä”. Kenen valvonnassa tämä kaikki tehdään?

Edellä mainittujen ratkaisemattomien ongelmien vaikutuksesta SORA-laki tulee heikentämään opiskelijan tietosuojaa merkittävästi ja pahimmillaan johtamaan jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevan opiskelijan leimautumiseen työ- ja opiskeluyhteisössä. Tämä johtaa herkästi riskiryhmässä olevan opiskelijan syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

SORA-laki on luotu reagoimaan kepillä jo syntyneeseen ongelmaan eikä ennaltaehkäisemään ongelmien syntyä. Itse uskon, että niin ongelmat kuin niiden kustannukset yhteiskunnalle jäävät huomattavasti pienemmiksi, jos ne ennakoidaan aktiivisesti passiivisten kurinpitotoimien sijasta.

Arvon kuulijat,

Yhteiskunta suhtautuu yhä jyrkemmin ja jyrkemmin asioihin, joiden koetaan uhkaavan yleistä turvallisuutta. SORA-laki on tästä trendistä kauhistuttavan erinomainen esimerkki – kyseessä on laki, jonka juuret juontuvat pelosta. Pelko taas on vahva motivaattori, mutta se myös rajoittaa ja ohjaa meitä kohti vääriä päätöksiä.

Olen maalannut teille synkän kuvan tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, jonka yksi konkreettinen askel, SORA-laki, on vain parin kuukauden päässä.  Haluan kuitenkin kertoa teille myös vaihtoehdosta tälle tulevaisuudelle.

Hyvät kuulijat,

Vuoden 2011 syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Rajakadun pääkampukselle asteli viattomalla innolla tulevaisuuteensa katsova ensimmäisen vuoden International Business-opiskelija. Opiskeluaika on toivoa täynnä, maailma on avoin ja aurinkoinen.

Kyseinen opiskelija oppii, kasvaa ja osaltaan varmasti myös kyynistyy opintojensa aikana, mutta se muuttuuko auvo ahdistukseksi ja tulevaisuus hämäräksi on kiinni päätöksistä, joita tässä kaupungissa ja korkeakoulussa tehdään. Se riippuu siitä, miten SORA-lain kaltaiset jyrkät linjat omaksutaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Pitäkää kiinni avoimuudesta kaikilla toiminnan tasoilla, älkää pelätkö pahinta vaan toivokaa parasta ja säilyttäkää keskusteluyhteys opiskelijoiden ja henkilöstön välillä. Nämä ovat JAMKin opiskelijoiden terveiset teille.

Olen puhunut.

Aku Aarva
Hallituksen puheenjohtaja
Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO


Sateenkaarihallitus – opiskelijan näkökulmasta

Jyrki Kataisen hallitukseen osallistuvien puolueiden salkkujako on seuraava:

  • Kokoomus (6):
    • Pääministeri Jyrki Katainen

    • Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

    • Elinkeinoministeri Jyri Häkämies

    • Hallinto-ja kuntaministeri Henna Virkkunen

    • Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb

    • Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
  • SDP (6):
    • Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

    • Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

    • Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

    • Opetusministeri Jukka Gustafsson

    • Työministeri Lauri Ihalainen

    • Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
  • Vihreät (2):
    • Ympäristöministeri Ville Niinistö

    • Kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala
  • Vasemmistoliitto (2):
    • Liikenneministeri Merja Kyllönen

    • Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki
  • RKP (2):
    • Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

    • Puolustusministeri Stefan Wallin
  • Kristillisdemokraatit (1):

Tässä meillä on Suomen historian vasemmistolaisin oikeistohallitus, joka pitää sisällään yhteensä 19 ministeriä: osa kokeneita konkareita ja osa ensikertalaisia. Tänään keskiviikkona (toivottavasti) mandaattinsa saava uusi ”SixPack”-hallitus on jo saanut kosolti huonoa mainetta julkistamalla hallitusneuvottelujen lopputuloksensa, jonka pohjalta muun muassa koulutuksesta leikataan jopa 300 miljoonaa euroa.

Leikkuri iskee suoraan ammattikorkeakouluverkostoon noin 51 miljoonan euron edestä. Nämä rahat on tarkoitus säästää ammattikorkeakouluverkon ja rahoitusjärjestelmän uudistuksina eli käytännössä ammattikorkeakouluja lakkauttamalla ja yhdistämällä.

Älkää huolehtiko – JAMK ei näytä olevan listassa ainakaan vielä. Tulevaisuus on tosin alati muuttuva, mutta olkaamme luottavaisin mielin.

Jotain hyvääkin uudessa hallitusohjelmassa on… tavallaan. Kaikki muistanevat myös Jyväskylässä kevään mittaan käydyn mittavan kampanjan opintotuen sitomisesta indeksiin 1.1.2012. Tämä JAMKOn ja Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunta JYYn yhteiskampanja oli osa kattojärjestöjemme valtakunnallista kampanjaa, jonka ansiosta opintotuki todellakin sidotaan indeksiin… tosin viiveellä.

Opiskelijat joutuvat venymään vielä kaksi vuotta ohi vaaditun ajan ja näillä näkymin opintotuki saadaan indeksiin syksyllä 2014. ”Odotusaikana” opiskelijan käteen jäävän rahan ostoarvo laskee noin 30€. Ei kiva, mutta tähän on tyytyminen tällä erää.

Pitkään kestäneen väännön, lobbauksen, uhkailun ja kiristyksen jälkeen meillä on vielä pari kysymystä ilmassa:

  1. Millainen on uusi opetusministeri, sosiaalidemokraattinen Jukka Gustafsson?
  2. Ymmärtääkö hän ammattikorkeakouluja ja korkeakoulukenttää sekä niiden tarpeita paremmin vai huonommin kuin edeltäjänsä?
  3. Miltä Suomen ammattikorkeakoulukenttä näyttää vuonna 2015 eli juuri alkaneen vaalikauden päätyttyä?

Aika näyttää, mutta me JAMKOssa olemme äärimmäisen huolestuneita nyt esitetystä leikkauslistasta. Viimeksi 90-luvulla, kun Suomi oli suurten leikkausten edessä, valtionjohdolla oli uskallusta panostaa koulutukseen. Pienen maan etu on korkea osaaminen ja sitä on tuotettu tähän päivään saakka.

Ei voi kuin toivoa, että kyseinen leikkauslista todella pyrkii kehittämään ja järkeistämään korkeakouluverkkoamme ja sitä kautta parantamaan pienen maan osaajien ammattitaitoa ja kykyä pärjätä kansainvälistyvässä kilpailussa. Jos leikkauslista on vain epätoivoinen yritys tasapainottaa valtiontaloutta ilman jalompia päämääriä me olemme niin sanotusti nesteessä.

Sanon tähän loppuun saman, minkä olen sanonut mm. EK:n ja EVA:n johdolle. Me opiskelijat saamme jo ihan tarpeeksi keppiä, kiitos. Opintotuki indeksiin on hyvä lannoite porkkanoille, mutta valitettavasti se yksin ei vielä saa satoa kasvamaan.

Me tarvitsemme koulutusinnovaatioita, panostusta pienen maan ihmisten osaamiseen ja uskallusta sijoittaa tulevaisuuteen. Antakaa ne meille ja me teemme tästä maasta menestyjän.

Olen puhunut.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sateenkaarihallitus – opiskelijan näkökulmasta

JAMKin opiskelijakulttuuria luomassa – 3. osa: Alumnitoiminta

Tulevissa kirjoituksissa käsittelen mm. orastavaa alumnitoimintaa, perinteisiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden tapahtumia ja visioin JAMKin opiskelijakulttuurin tulevaisuutta. Haasteita on aina edessä, mutta kuten tähänkin asti me vastaamme niihin ennakkoluulottomalla innolla.

__________________________________________________________________________________________

Alumni -sana on alunperin monikkomuoto latinankielisestä sanasta alumnus, joka tarkoittaa suojattia, kasvattia tai oppilasta. Alumnitoiminnalla tarkoitetaan näille henkilöille järjestettävää toimintaa ja sen tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteyden säilyttäminen korkeakoulun ja sen entisten opiskelijoiden välillä tai yhteyksien luominen alumnien välille.

Alumnitoiminnalla on pitkät perinteet muun muassa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, mutta Suomessa alumnitoiminta on yleistynyt lähinnä korkeakouluissa 1990-luvulta alkaen.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO täyttää tänä vuonna yksitoista vuotta. Tänä vuonna perustetaan myös virallisesti Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn alumnit ry (JAMKO Alumnit), jonka tehtävänä on luoda kattava verkosto vanhoista JAMKO-aktiiveista, toimijoista ja jäsenistä sekä muista JAMKOn kannalta tärkeistä henkilöistä, kuten työntekijöistä.

JAMKO Alumnit ry tulee tekemään tiivistä yhteistyötä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja, jos suunnitelmani pitävät, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn sekä sen Wanhain Toimijain Yhdistys ry:n kanssa. Tällä kokoonpanolla on mahdollista luoda kattava verkosto ihmisistä, jotka ovat jättäneet toiminnallaan jälkensä Jyväskylän korkeakouluihin, Jyväskylän kaupunkiin ja opiskelijamaailmaan yleisesti.

En uppoudu syvemmin alumnitoiminnan laajempaan merkitykseen opiskelijakunnalle. Tärkein syy alumnitoiminnan käynnistämiselle on luonnollisesti halu pitää kiinni entisistä toimijoista, heidän tietotaidostaan ja innostaan viedä opiskelijakuntaa eteenpäin. Jo tänä päivänä lukuisat JAMKOn vanhat toimijat ovat vapaaehtoisesti antaneet kokemuksensa käyttöömme luentojen, koulutuksen ja muun avun kautta. Mielestäni ehkä tätäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että JAMKOn vanhoilla toimijoilla ja jäsenillä on mahdollisuus pitää yhteyttä, kokoontua ja muistella wanhoja hywiä aigoja. Community spirit aait!

Haluan vain todeta, että kun aikanaan poistun aktiivitoiminnasta tulen liittymään JAMKO Alumneihin ja tukemaan opiskelijakuntaa sen kehityksessä niillä keinoin, joita minulla on käytössä. Toivon myös, että toimijat viimeiseltä kymmeneltä vuodelta muistavat vielä JAMKOn ja kaiken siellä koetun ja opitun.

Tervetulleita JAMKO Alumneihin ovat kaikki Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn entiset jäsenet, työntekijät, aktiivit, tukijat jne. sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka toiminnallaan ovat edistäneet opiskelijoiden, JAMKOn tai korkeakoulun asemaa.

Tietoja alumnitoiminnan käynnistämisestä laitetaan JAMKOn internetsivuille.

Alumnit kunniaan!

Olen puhunut.

Kommentit pois päältä artikkelissa JAMKin opiskelijakulttuuria luomassa – 3. osa: Alumnitoiminta

TKI-toiminta opiskelijan näkökulmasta

Alla olevaan puheen esitin ARENE ry:n ammattikorkeakoulupäivillä Seinäjoella 11.5.2011.

/

Arvon rehtori Halttunen, hyvät seminaarivieraat

Aloitan puheenvuoroni kysymyksellä, jota lukuisat opiskelijat läpi koko valtakunnan ovat esittäneet: mitä on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta ja miten se näkyy ammattikorkeakoulujen opiskelijoille?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on yrittänyt määritellä TKI-toimintaa seuraavasti:

”Ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus on pääosin työelämän tarpeista lähtevää soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä, joka kytkeytyy tavallisesti alueen elinkeinorakenteeseen ja sen kehittämiseen. Ammattikorkeakouluissa kehittämiskohteina ovat tutkimus- ja kehitystyön perusedellytysten vahvistaminen, t&K-työn ja opetuksen yhteyden vahvistaminen ja ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten verkostoitumisen edistäminen. EU:n rakennerahastot ovat ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön merkittävin rahoituslähde.”

Ainakin paperilla asia näyttää varsin selkeältä. Opiskelijan kannalta oleellista on TKI-toiminnan ja opetuksen yhteyden vahvistaminen, johon pyritään osallistamalla opiskelijat ja opetushenkilöstö aktiivisesti TKI-työhön. Valitettavasti tähän ei kuitenkaan päästä läheskään aina.

Ensimmäinen ongelma syntyy siitä, että opiskelijat eivät tunne käsitettä ”tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta” tai sen merkitys ei aukea heille. Toinen ja paljon vaikeammin ratkaistava ongelma on se tosiasia, että iso osa opiskelijoista valtakunnallisesti ei ole ottanut osaa tai ei ole tiennyt ottaneensa osaa TKI-toimintaan opintojensa aikana. TKI-toiminta ei siis ole opiskelijoille näkyvä asia vaan jonkinlainen yläkäsite, jolla ei lopulta ole opiskelijalle nykymuodossaan suurtakaan merkitystä.

Tähän on saatava muutos niin ammattikorkeakoulujen itsensä kuin opiskelijoidenkin takia. Niin kauan kuin tilanne säilyy nykyisenkaltaisena, eivät ammattikorkeakoulut täytä perustehtäväänsä.

Hyvät seminaarivieraat,

TKI-toiminnalla on niin sanotusti monet kasvot. Toiminnan käytännöt vaihtelevat ammattikorkeakoulujen välillä ja jopa niiden sisällä valtavasti.

Toiminnan kannalta ja erityisesti opiskelijoille ongelmaksi muodostuu se, että TKI-toiminta on usein opetuksesta eriytettyä. Kouluilla on omat erilliset henkilöt TKI-puolelle ja opetuspuolelle, jotka työskentelevät erikseen omissa yksiköissään, vaikka yleisen toiminnan tehokkuuden kannalta optimitilanne olisi TKI-toiminnan ja opetuksen integroiminen.

Tämä palvelisi myös ammattikorkeakoulujen työelämälähtöistä tarkoitusta ja antaisi opetushenkilöstölle mahdollisuuden saada työelämästä relevanttia ja ajantasaista tietoa. Opiskelijat taas tutustuisivat TKI-toimintaan ja saisivat mahdollisuuden opiskella aidossa työympäristössä aitojen työelämän haasteiden parissa sekä kehittää työelämäyhteyksiään mielekkäällä tavalla. Lisäksi TKI-toiminta tällä mallilla palvelisi vahvasti ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävää ja edistäisi opiskelijoiden sitoutumista opiskelupaikkakunnille.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden TKI-pisteistä valtaosa keskittyy opinnäytetöihin ja erilaisiin harjoittelujaksoihin. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n tavoitteena, jonka allekirjoitan, on lisätä TKI-opintojen osuutta niin sanotuissa tavallisissa opinnoissa. SAMOKin tavoite on, että 5% opinnoista, pois lukien harjoittelut ja opinnäytetyö, tulee suorittaa TKI-opintoina. Kyseinen tavoite ei ole tuulesta temmattu, sillä opiskelijat pitävät TKI-opintoja mielekkäänä tapana opiskella ja monet edellämainituista syistä tukevat SAMOKin tavoitetta.

Opiskelijat tulee siis ottaa aidoksi ja aktiiviseksi osaksi ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa.

Hyvät seminaarivieraat,

Opetus- ja kulttuuriministeriö antaman toimeksiannon perusteella Korkeakoulujen arviointineuvosto aloitti ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan arvioinnin tämän vuoden alussa. Yksi tämän palapelin kulmapaloista on ammattikorkeakoulujen suorittama TKI-itsearviointi, jonka rooli on erittäin merkittävä koko arvioinnin tulosten kannalta.

Tästä johtuen minä haluankin muistuttaa kaikkien ammattikorkeakoulujen kaikkia päättäviä tahoja siitä, että ainoa tapa päästä kehityksen kehittämisestä toiminnan ja laadun kehittämiseen sekä konkreettisiin saavutuksiin, on avoin ja rehellinen itsearviointi, jonka tuloksia ei kaunistella tai lakaista maton alle.

Jotta tästä kaikkia ammattikorkeakouluja koskevasta TKI-arvioinnista saataisiin se todellinen ja maksimaalinen hyöty tulee ammattikorkeakoulujen kääntää katseensa eteenpäin ja miettiä pitkän aikavälin tuloksia. Puutteita ja toiminnan heikkoutta esiintyy epäilemättä jok’ikisessä ammattikorkeakoulussa, mutta aivan samalla tavalla jokaisesta ammattikorkeakoulusta löytyy myös erinomaisia toimintamalleja ja -rakenteita TKI-toimintaa ajatellen.

Arvioinnin tulosten pohjalta on lähdettävä karsimaan pois heikot toimintamallit ja korvattava ne hyväksi todetuilla ja toimivilla malleilla, joiden avulla TKI-toiminta kehittyy eteenpäin ammattikorkeakouluissa ja täyttää sen tehtävän, joka sille on määritelty.

Arvon seminaarivieraat,

TKI-toiminnalla kokonaisuudessaan on paljon suurempi merkitys kuin mitä monikaan uskoo tai ymmärtää. Sen kautta on todellinen mahdollisuus alueelliseen kehitykseen, pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen ja aitojen ja rahanarvoisten innovaatioiden luomiseen.

Kansakuntana me emme enää voi nojata Nokia-ilmiöön ja toivoa, että jostain pöytälaatikosta löytyisi se seuraava Suomen pelastaja. Tulevaisuutemme on PK-sektorissa, jonka työllistävä vaikutus tulee jatkossa vain kasvamaan. Tästä seuraa se, että myös nykyiset opiskelijamme tulevat todennäköisesti työllistymään suurelta osin PK-sektorille tai perustamaan oman yrityksen.

Ammattikorkeakouluilla on paljon vastuuta ja valtaa. TKI-toiminnan kautta on mahdollista luoda PK-sektorille kasvuyrityksiä ja kannustaa myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoita yrittäjyyteen.

TKI-toiminnan potentiaalia on vasta raapaistu pinnalta. Minä uskon, että jatkossa ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja ammattikorkeakoulujen toiminnasta yhä suurempi osa tulee keskittymään nimenomaan aluekehitykseen TKI-toiminnan kautta. Tätä kautta ammattikorkeakoulujen on mahdollista saada konkreettista rahoitusta omalle toiminnalleen.

Ammattikorkeakoulut eivät kouluta tutkijoita vaan tekijöitä. Toimiva tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö on tekemistä parhaimmillaan ja opiskelijat ovat osoittaneet kiinnostuksensa tähän. Tässä asiassa vastuu on kuitenkin ensisijaisesti ammattikorkeakouluilla, joiden tulee käynnissä olevan arvioinnin tulosten pohjalta muovata toimintaansa oikeaan suuntaan.

Minä uskon, että näin myös tapahtuu ja tahtotila kehitykselle on olemassa.

Kiitoksia hyvät kuulijat ja innovatiivista seminaarin jatkoa kaikille.

Olen puhunut.

Kommentit pois päältä artikkelissa TKI-toiminta opiskelijan näkökulmasta

Vappupuhe 30.4.2011 @ Kirkkopuisto

JAMKOn hallituksen puheenjohtaja Aku Aarvan vappupuhe 30.4.2011 Jyväskylän kirkkopuistossa.

/

Hyvä vappukansa

Arvoisa kollegani, JYYn hallituksen puheenjohtaja Virtanen, tervehti puheensa alussa lähes koko Suomea. Olen siis pakotettu toistamaan edellistä puhujaa toivottamalla juhlakansalle myös opiskelijakunta JAMKOn ja itseni puolesta hauskaa ja riehakasta vappua.

En aio puhua pitkään, sillä kaukaa viisaat päättävät tahot linjasivat puheeni kestoksi korkeintaan viisi minuuttia. Aion hypätä sen enempiä korulauseita viljelemättä suoraan kylmään asiaan.

Jyväskylässä on yli kaksikymmentätuhatta korkeakouluopiskelijaa. Kun tähän lukuun lisätään myös toisen asteen opiskelijat, meitä löytyy tästä kaupungista noin kolmekymmentätuhatta. Väkilukuun suhteutettuna Jyväskylän opiskelijamassa on Suomen suurimpia ellei peräti suurin. Tämä tosiasia on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessakin ratkaisevalla tavalla Jyväskylään. Kysymys onkin siitä, että vaikka me näymme kaupunkikuvassa ja byrokraattien taulukoissa, kuuleeko meitä kukaan? Olemmeko me Jyväskylän ja Keski-Suomen edelläkävijöitä, kehittäjiä ja tulevaisuus?

Emme vielä.

Viimeistään tässä kohtaa osa kuulijoista syyttänee minua itseni toistamisesta, mutta asian tärkeyden vuoksi suotakoon se tämän kerran.

Opiskelijaliikkeen hiljainen enemmistö on horrostanut vuosia niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti täällä Jyväskylässä. Sanalla opiskelijaliike en viittaa ainoastaan JAMKOn ja JYYn aktiivitoimijoihin vaan jok’ikiseen opiskelijaan tässä kaupungissa ja koko maassa. Yleisön joukossa on varmasti muutamia ihmisiä, jotka tietävät 60-luvun opiskelijaliikkeen ja ne lukuisat pitkän linjan vaikuttajat, jotka aloittivat uransa tämän valtakunnan muokkaajina, nimenomaan opiskelijaliikkeen kautta. Heillä on valta tänäkin päivänä. Me olemme antaneet sen heille.

Eduskuntaan, jonka tulisi nimensä mukaan edustaa kansaa, valittiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kaksi alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Tämän kevään eduskuntavaaleissa valittiin kymmenen alle 30-vuotiasta kansanedustajaa, mutta ikätilastojen mukaan eduskunnassa tulisi olla heitä ainakin kaksikymmentä, jotta kansan ikäjakauma olisi edustettuna oikein. Suomeksi sanottuna: Nuoriso on liian vähän valtakuntamme huipulla ja se johtaa siihen, että meitä ei kuulla tarpeeksi.

Suunta on kuitenkin oikea.

Vuonna 2012 on kunnallisvaalivuosi. Jyväskylässä meillä opiskelijoilla olisi ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin jo pelkästään suuren määrämme avulla. Onko unenpöpperöinen opiskelijaliike valmis todelliseen muutokseen, joka kumpuaa meistä itsestämme?

Haluan näin vappuaattona muistuttaa teitä, arvon kuulijat, tämän juhlan syvemmästä merkityksestä. Vappu on perinteisesti ollut niin sanotun pienen ja sorretun ihmisen ikioma juhlapäivä. Mielestäni opiskelijat eivät tällä perusteella saa ottaa osaa vapun juhlintaan.

Me emme ole pieniä eikä meitä sorra mikään muu kuin oma passiivisuutemme. Minä uskon kuitenkin, että me olemme taas valmiita kantamaan vastuun itsestämme sekä yhteiskunnasta.

Tästä johtuen ehdotankin, että me hylkäämme uhrin roolin ja että tänä vappuna opiskelijat ja koko Suomen kansa juhlisivat uudelleen heräävää 2010-luvun opiskelijaliikettä. Me emme ole tulevaisuutta vaan täällä tänään. Tästä meidän vapussamme on mielestäni kyse.

Äänemme kuuluu nyt ja tulevaisuudessa juuri niin lujaa kuin me itse haluamme sen kuuluvan.

Olen puhunut. Kiitoksia ja vielä kerran hyvää vappua!

Kommentit pois päältä artikkelissa Vappupuhe 30.4.2011 @ Kirkkopuisto

Vappuvaikuttamista, marsseja ja skumppaa

Vappu on suomalaisen työn juhla, virallinen liputuspäivä, ylioppilaiden päivä ja kevään karnevaali. Se on sekoitus vanhan oikeiston ja vasemmiston perinteitä, pakanallisuutta, ruotsalaista ylioppilasperinnettä, suomalaista työväenperinnettä ja korkeakouluopiskelijoiden juhlaa.

Minulle vappu merkitsee ennen kaikkea opiskelijoiden juhlaa, mutta vaikka humalassa toikkaroivat opiskelijat kaupunkien viheralueilla ovatkin osa perinnettä, on kyse myös paljonsuuremmista asioista. 1800-luvun lopulla Ranskassa kokoontunut työläisten Toinen Internationaali linjasi, että 1. toukokuuta 1890 on maailmanlaajuinen mielenosoitusten uhrien päivä ja ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi. Vapun rooli on täten myös tuoda esiin heikommassa asemassa olevien kansanosien ääni ja tänäkin vappuna vasemmisto ympäri Suomea järjestää vappumarsseja yrittäen tuota visiota noudattaa.

Vaikka itse olenkin terassilla edellä mainittujen marssien aikana, tunnen silti opiskelijana kanssasorrettujeni tuskan. Opiskelijat ovat tässä maassa liian pitkään olleet se hiljainen kansanosa, jonka yli on helppo kävellä. Kauas jäivät 60-luvun opiskelijaliike ja opiskelijoiden asema tulevaisuuden suunnannäyttäjinä. Tilalle astui hiljainen ja väsähtänyt massa, jolle syötettiin illuusio vaikutusmahdollisuuksien puutteesta, oli kyse sitten kurssipalautteen antamisesta tai yhteiskunnallisesta kannanotosta. Meidät kasvatettiin passiivisiksi nössöiksi, joita suuret ikäluokat, nuo entiset opiskelijaliikkeen veturit, veivät kuin pässiä narussa.

Opiskelijoiden kollektiivinen ääni kuului kevään eduskuntavaalien yhteydessä ensimmäistä kertaa vuosiin vahvana ja haastavana Keski-Suomessa. Monien tahojen vastareaktio, joka mielestäni osaltaan kertoo työmme onnistumisesta, oli myös vahva. Yhteiskunta ei ole enää tottunut kantaaottaviin ja etujaan puolustaviin opiskelijoihin. Älkää kuitenkaan huolehtiko, te totutte nopeasti, sillä ilmassa olevien opintoaikojen ja opintososiaalisten etujen tiukennusten ansiosta opiskelijat ovat heräämässä horroksestaan.

Massiiviset kampanjat eivät kuitenkaan ole ainoa tapa tuoda opiskelijoiden ilosanomaa tahi hätähuutoa kansan tietoon. Esimerkiksi vappuna opiskelijat erottaa perusmassasta opiskelijahaalarit, nuo opiskelijoiden virkapuvut ja kulttuurimme symbolit, jotka kertovat mihin heimoon opiskelija kuuluu. Kulttuurimme tuo paljon enemmän vaikutuskeinoja, kuin edes itse ymmärrämme. Verkostomme on vahva, tarvitsemme vain rohkeuden hyödyntää sitä. Odotan yhä päivää, jona opiskelijat osoittavat mieltään kahlitsemalla itsensä alasti Kuokkalan siltaan.

Keskisuomalaista opiskelijoiden vappua vietetään vappuaattona Kirkkopuistossa Minna Canthin patsaan lakituksen ja vappupuheiden merkeissä. Vapunpäivänä kokoonnumme perinteiselle Harjun piknikille juhlimaan, laulamaan ja nauramaan. Tervetuloa rientoihin!

Olen puhunut.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vappuvaikuttamista, marsseja ja skumppaa

JAMKin opiskelijakulttuuria luomassa – 2. osa: Haalarikulttuuri

Opiskelijahaalarit rantautuivat Suomeen 80-luvulla. Ylläripylläri tämäkin kulttuurin muoto on lähtöisen läntisestä naapuristamme Ruotsista, jossa haalareita käytettiin osana opiskelijoiden sitsikulttuuria. Wikipedia, tuo aina niin luotettava tiedonlähde, kertoo, että opiskelijahaalarit rantautuivat Suomeen ja otettiin käyttöön lähes samanaikaisesti Vaasan Kauppakorkeakoulussa ja Otaniemen Teknillisessä Korkeakoulussa (nyk. osa Aalto-yliopistoa). Kuten lähes aina niin myös opiskelijahaalarien tapauksessa syyllisiä ovat teekkarit – heidän kauttaan haalarikulttuuri yleistyi Suomessa.

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa haalarikulttuuri taannehtii. Alunperin opiskelijahaalareista vastasivat koulutusalajärjestöt itsenäisesti, mutta JAMKOn saatua jalansija koulussa toiminta siirrettiin opiskelijakunnan hoidettavaksi. Tämä malli ei kuitenkaan toiminut ja pian palattiin takaisin vanhaan malliin. Vuonna 2010 allekirjoittanut, yhdessä koulutusalajärjestöjen puheenjohtajistosta muodostuvan hallintojaoston kanssa, linjasi uudesta yhteistyömallista, jossa opiskelijakunnan edustaja toimi koordinaattorina työryhmälle, joka koostui KAJ:n hallituksien jäsenistä. Tällä mallilla saatiin ensimmäistä kertaa JAMKissa yhteinen ja toimiva haalaritilaus aikaiseksi ja haalarikulttuuria aimo harppaus eteenpäin.

Tänä vuonna jatketaan samalla konseptilla ja nyt mukana on myös Jyväskylän Insinööriopiskelijat – JIO ry. Tavoitteena on saada valtaosa uusista opiskelijoista tilaamaan haalarit.

Opiskelijahaalarit ovat näkyvä ja hyvin konkreettinen symboli. Ne ovat osoitus aktiiviseen opiskelijaelämään osallistumisesta, käyttökelpoinen suojavaruste yössä, osoitus yhteenkuuluvuudesta ja ne ilmaisevat kantajansa opiskelupaikan ja koulutusohjelman. Haalarimerkit, joita haalareihin ommellaan, ovat opiskelijalle kuin kunniamerkkejä ja toimivat todisteena esimerkiksi Kauppakadun Approbaturin suorittamisesta. Haalarit ovat myös ainakin allekirjoittaneelle selkeä statuskysymys – en tuntisi itseäni aidoksi opiskelijaksi ilman haalareitani ja vinoa pinoa haalarimerkkejä, joita ei koskaan ehdi ommella kiinni.

JAMKissa opiskelijahaalarien merkitys vaihtelee suuresti riippuen siitä, millä alalla opiskellaan: liiketalouden opiskelijoilla kulttuuri on vahva, mutta löytyy myös esimerkkejä koulutusaloista, joiden opiskelijoista vain 10% tilaa haalarit. Kulttuuri kuitenkin kehittyy ja vahvistuu hyvän yhteistyön ja haalaribileiden kautta. Tapahtumia, joissa haalarit ovat virka-asuna, ei todellakaan ole liikaa.

Osana haalarikulttuuria minulla on visio sitsikulttuurin jalkauttamisesta ammattikorkeakouluun. Siitäkin huolimatta, että osa yliopiston opiskelijoista pitää mustasukkaisesti kiinni ”heidän akateemisesta kulttuuristaan”. Me teemme sitseistä ammattikorkeakouluopiskelijoiden näköiset ja luomme uutta, omaa kulttuuriamme, johon yhdistyy uutta ja vanhaa.

Seuraava sarjan osa käsittelee opiskelijabileitä.

Olen puhunut.

Pitkän linjan opiskelija yllään opiskelijan virkapuku.

Pitkän linjan opiskelija yllään opiskelijan virkapuku.


JAMKin opiskelijakulttuuria luomassa – 1. osa

Tulevissa kirjoituksissa käsittelen mm. orastavaa alumnitoimintaa, perinteisiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden tapahtumia ja visioin JAMKin opiskelijakulttuurin tulevaisuutta.Haasteita on aina edessä, mutta kuten tähänkin asti me vastaamme niihin ennakkoluulottomalla innolla.

____________________________________________________________________________________

Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK University of Applied Sciences, F/K/A Jyväskylä University of Applied Sciences) perustettiin Herran vuonna 1994 ja on siis 17-vuotias. JAMK on monialainen ammattikorkeakoulu, johon kuuluu neljä koulutusyksikköä ja jossa opiskelee yli 8 000 opiskelijaa. Jyväskylän lisäksi toimipaikkoja on Saarijärvellä.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO syntyi Herran vuonna 2000, aluksi rekisteröitynä yhdistyksenä ja vuonna 2005 nykymuodossaan lakisääteisenä opiskelijakuntana. JAMKO täyttää siis laskutavasta riippuen tänä vuonna joko kuusi tai yksitoista vuotta. Opiskelijakunta on päätynyt käyttämään jälkimmäistä laskutapaa.

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY täytti tänä vuonna 77. Rakas yhteistyökumppanimme taistossa suurten ikäluokkien sortajia vastaan on siis itse ehtinyt varsin kunnioitettavaan ikään. Ilokseni voin todeta tämänkin vuoden todistaneen, että aika ei ole hidastanut vanhusta vaan tahdissa pysytään puolin jos toisinkin.

Edellä on mainittu pari vertailukohdetta itse aiheeseen johon päästään juurikin seuraavassa kappaleessa.

JAMKin ja JAMKOn opiskelijakulttuuri kumpuaa vahvasti koulutusalajärjestöistä. Vanhin koulutusalajärjestömme Jysäri eli Jyväskylän tekniikan opiskelijat ry perustettiin Herran vuonna 1961, mikä tekee tästä vuodesta Jysärin 50. juhlavuoden. Juhlamieltä tosin laskee se tosiasia, että kyseisen koulutusalajärjestön taival päättyy tähän vuoteen kun toiminta, joka on jo muutaman vuoden ollut jäissä, ajetaan lopullisesti alas ja rekisteröity yhdistys lakkautetaan. Vielä vuonna 2009 Jysärin toimintaa pyrittiiin Facebookin ryhmän tietojen mukaan elvyttämään. Toisin kävi.

Tämä ei kuitenkaan kerro JAMKin opiskelijakulttuurin heikosta tilasta vaan enemmänkin siitä murroksesta, joka konkretisoitui vuonna 2005 kun opiskelijakuntien asema määriteltiin ammattikorkeakoululakiin. Opiskelijat keskittivät erittäin kaukonäköisesti voimansa uuden opiskelijakunnan kehittämiseen, tukemiseen ja vahvistamiseen – linjaus, jonka tuloksena JAMKissa on Suomen parhaimmistoon kuuluva opiskelijakunta. JAMKO toteuttaa laissa määriteltyä edunvalvontatehtäväänsä, mutta sen toinen ja mielestäni yhtä tärkeä tehtävä on toimia suunnannäyttäjänä ammattikorkeakoulun opiskelijakulttuurin luomisessa.

Ammattikorkeakoulun opiskelijakulttuurilla on monia yhteneväisiä piirteitä yliopisto-opiskelijoiden perinteisiin ja kulttuuriin, mutta myös lukuisia omia vivahteita ja juonteita, jotka ajan kanssa vaalimalla nousevat kukoistukseensa. Opiskelijakunnan tehtävä on toimia luotsina ja opiskelijoita yhdistävänä tekijänä yhteistyössä koulutusalajärjestöjen kanssa.

Vastuu on suunnaton, sillä opiskelijakulttuurin, perinteiden ja yhteenkuuluvuuden tunteen kautta mahdollistetaan JAMKin kehittyminen yhä paremmaksi ja arvostetummaksi korkeakouluksi opiskelijoiden, niin menneiden kuin tulevien, näkökulmasta.

Kymmenen vuoden kuluttua palaan näihin kirjoituksiin ja katson, mitä JAMKO ja koulutusalajärjestöt ovat saaneet JAMKissa aikaan.

Olen puhunut.


css.php