JAMKOn matkassa

Opiskelijakuntatoimintaa nyt jo entisen opiskelijakuntatoimijan silmin

Alumnin tervehdys

Niin päättyi allekirjoittaneen aika JAMKOssa äitiyslomasijaisuuden päättyessä tammikuun viimeisenä päivänä. Reilut kolme vuotta vierähti nopeasti. Se antoi paljon, mutta myös otti.

Oikeastaan sen on huomannut vasta nyt jälkikäteen. Monivuotiset univelat on nyt kuitattu  ja paluu niin sanottuun normaali-ihmisen elämään on alkanut. Miksi vasta alkanut johtuu pitkälti siitä, että kolmivuotinen lähes ympärivuorokautinen työ opiskelijan paremman huomisen eteen ei ole sellainen asia, jonka tuosta noin vaan voi jättää taakseen. Olen edelleen kiinnostunut siitä, mitä opiskelijakentällä tapahtuu. Miten ammattikorkeakoulujen rakenteelliset muutokset toteutetaan, kuinka SORA-lain sovellus on alkanut , miten YTHS-kokeilu etenee ja millaisen vaikuttamisilmiön tulemmekaan kuntavaalien aikaan näkemään. Näin esimerkkeinä.

Lisäksi toki itselle varsin rakkaaksi käynyt opiskelijakuntamme pyörii mielessä lähes päivittäin. Mitä JAMKOssa tehdään, mihin suuntaan toimintaa kehitetään, tai pahimmassa tapauksessa tapahtuuko siellä yhtään mitään tai kehitetäänkö toimintaa yhtään mihinkään. Tänä vuonna edessä on yhtenä vaativimmista kehityskohteista uuden strategian laatiminen.  Toivon hartaasti, että työ tehdään huolella. Jo edellisessä strategian päivitystyössä vuonna 2009 sain huomata, kuinka työ verotti tekijäänsä ja aikaa silloisen varapuheenjohtajan sekä muun työryhmän elämästä kului strategian parissa erittäin paljon. Nyt kun toimintasuunnitelmaan on kirjattu strategian uudistus vuosille 2013-2016 on työhön panostettava entistä enemmän. Koska strategia on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuonna, on työn syytä olla hyvässä vauhdissa. En malta odottaa edustajiston syyskokouksen materiaaleja internet-sivuille, jossa uusittu strategia vihdoin odottaa lukijaansa.

Tänä vuonna on myös muita suuria muutoksia ounasteltu tapahtuvan. Alueellisen korkeakoululiikunnan käynnistämiseen yhdessä yliopiston kanssa on haettu hankerahaa Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Ja kai näillä näppäimillä tulisi tieto mahdollisesta hankerahan myöntämisestä saapua. Sitä entisenä liikuntavastaavana (v. 2009) odotan myös innolla.

Syksyiset kuntavaalit on JAMKOlla taas yksi näytön paikka niin JAMKin opiskelijoille kuin poliitikoille ja päättäjille. Eduskuntavaaleissa JAMKO ja JYY tekivät näyttävän kampanjan, jakoivat leipää kadulla, pitivät vaalikahvilaa ja tuottivat opiskelijoille mielenkiintoista vaalipropagandaa. Alueelliset päätöksentekijät voivat kuitenkin ratkaista Jyväskylässä asuvien ja opiskelevien ihmisten päivittäisiä haasteita ja ongelmia. Pyöräilyreitit, pysäköinti, asuminen ja erityisesti terveydenhuolto muutamina maininnan arvoisina seikkoina. On siis varsin oletettavaa, että opiskelijakunnan ja ylioppilaskunnan vaalityö nousee kuntavaaleissa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ja hei, miten käy JAMKOn edustajistovaalien? Meneekö viime vuoden huippulukemiin noussut äänestysprosentti 45,15% jälleen rikki uusilla ennätyksillä? Tämäkään ei tapahdu ilman työtä, joten paljon on nykytoimijoilla tekemistä.

Koska en enää edusta opiskelijakunta JAMKOa kuin alumnina, ja tietysti opiskelijakunnan rivijäsenenä, on aika toivottaa nykyiselle toimiston väelle tsemppiä vuoden koitoksiin. Alumnitoimintamme on tarkoitus ryöpsähtää käyntiin tämän vuoden aikana oikein aktiivisesti, joten varmasti meistä vanhoista dinosauruksista vielä kuulette! Tämän blogin päivittämistä on turha jatkaa, ketäpä vanhan toimijan ajatukset jaksaisivat niin kovin kiinnostaa. 😉 Jos kuitenkin kiinnostaa, niin voit siirtyä toisen blogin pariin tästä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Alumnin tervehdys

Missä viestintäkanavassa sinut kohtaa?

Ajantasaiset tiedot nettisivuilla, päiväkohtainen Facebook-tiedottelu, Tweettailut välittyen myös nettisivujen etusivulle, sähköpostitse ja Facebookissakin välittyvä informaatipläjäys nimeltä Viikkotiedote, ilmoitustauluilla ja ovissa ja seinissä tietoa huutavat julisteet… Luulisi, ettei tiedon vastaanottamiselta vaan voi välttyä. Luulisi, että tietoon törmää väkisinkin. Mutta ei. Edes tänä sosiaalisen median huippukautena, ei viesti tavoita vastaanottajaa.

Vaikka luennoilla on hyvää aikaa lukea sähköpostit, roikkua Facebookissa ja surffata netissä ylipäätään, on ainakin edustamani opiskelijakunta törmännyt haasteeseen nimeltä: viesti ei välity vastaanottajalle. Keväällä työskennellyt edustajiston asettama strategian tarkasteluryhmä tuotti analyysissään tietoa, jonka mukaan JAMKOn viestintä on vähäistä eikä tietoa ole tarpeeksi saatavilla. Myös oma asiakastyytyväisyyskyselymme jäsenistölle tuotti saman suuntaista tietoa. Opiskelijat eivät tiedä mitä opiskelijakunta tekee, mitä palveluita se tarjoaa, ja mitä milloinkin tapahtuu. Sama laulu toistuu Jupinaviikon palautteissa (tosin uusinta raporttia en vielä ole nähnyt). Tämä välittyy vahvana viestinä niistä palautteista, joissa moititaan JAMKOa siitä, että me emme järjestä opiskelijoille liikuntaa, me emme valvo opiskelijoiden etuja, me emme järjestä mitään muuta kuin kasan suuria alkoholin huuruisia ryyppäjäisiä. Ottamatta tästä nyt suurempaa hernettä nenään, tahdon kysyä, että ANTEEKSI MITÄ? Onko vika muka tarjonnassamme?

JAMKO tarjoaa jäseniensä käyttöön kuntosalin. JAMKO on perustanut oman liikuntaseuran Jyväskylän korkeakouluopiskelijoiden liikuntaseura KOOLS ry:n, jonka kautta opiskelijat pääsevät palloilemaan, jumppaamaan, tanssimaan, juoksemaan ja oikeastaan mitä vaan. JAMKOlla on oma kahvila. Se kansittaa opinnäytetyösi ja tulostaa väritulosteesi. JAMKO myös kouluttaa ja organisoi tutorit uusien ja miksei vanhojenkin opiskelijoiden tueksi ja turvaksi. Vaihto-opiskelijoille JAMKO vuokraa Survival Kitit, joiden avulla lyhytekestoinen asuminen Jyväskylässä onnistuu, tai ainakin pääsee hyvin aluilleen. Lisäksi JAMKO pyrkii mahdollistamaan edullisen opiskelijaelämän ylläpitäen Opiskelijan Jyväskylä – palvelua.

JAMKO valvoo etujasi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa osallistuen erilaisiin työryhmiin ja toimielimiin tuoden opiskelijan äänen esiin. Järjestämämme Jupinaviikko kerää palautteesi kaksi kertaa vuodessa, toimien osana koulun laadunvarmistusjärjestelmää. Palautetta vastaanotetaan ympäri vuoden nettisivuillamme, ja esiin nousevien ongelmien eteen tehdään töitä heti. Opiskelijakunta on myös organisoinut ja kouluttanut JAMKiin häirintäyhdyshenkilöt, joiden puoleen voit kääntyä välittömästi kokiessasi häirintää. JAMKOn edustus istuu Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö KOASin hallituksessa ja valtuuskunnassa, joten myös opiskelija asumiseen liittyen meillä tehdään jatkuvasti töitä. Opiskelijaterveydenhuoltoon ja kaupungin päättäjiin, sekä erinäisiin yhteistyökumppaneihin yhteyksiä pidetään tiiviisti yllä paremman tulevaisuuden luomiseksi. Valtakunnan tasolla opiskelijoiden etuja ammattikorkeakoulupuolella valvoo Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry, jonka ohjaukseen JAMKO puolestasi osallistuu. Samoin liikunnan saralla JAMKO osallistuu Opiskelijoiden liikuntaliiton (OLL) ohjaukseen. Jotta opiskelijakunnat, kuten JAMKO, voisivat keskittyä paikalliseen maailman parannukseen, tekevät SAMOK ja OLL valtakunnan tason vaikutustyötä. Lisäksi esimerkiksi SAMOK ohjaa kattojärjestöään European Student s’ Unionia ESUa, joten opiskelijoiden edunvalvonta ei pelkästään jaa maamme rajojen sisälle.

Lisäksi JAMKO järjestää erilaisia matkoja International Clubinsa kautta. Tänäkin syksynä on reissattu Riikaan, ja pian suunnataan kohti Lapin satumaista maailmaa. Leffailloista JAMKO Caféssa on päästy jo muutamaan kertaan nauttimaan, tulevana keskiviikkonakin makustellaan jo Lapin tunnelmaa Rare Exportsin tahdissa. Jos sen sijaan kotikylän kulmat kiinnostaa enemmän, on syksyllä ollut mahdollista osallistua kirpparikierrokselle ja kulttuurikierrokselle, käydä vaeltamassa ja osallistua Geo Catching -suunnistukseen. Keväinen amatöörien Stand Up -kilpailu Naama Näkkärillä oli myös JAMKOn heiniä. Tulevana keskiviikkona voi käydä kuuntelemassa mielenkiintoisia väittelyitä JAMKOn jo toisessa väittelyillassa. Ja vaikka pubimiljöössä järjestetyissä tapahtumissa erilaisia tarjouksia onkin esillä, on ohjelmaa tarjolla myös niille, joille ei kuppiin tarvitse vettä väkevämpää kaataa. JAMKOn Jälki-istunnoissa on jo nähty kuluneen vuoden aikana esimerkiksi taikuria ja kuunneltu live-musaa.

Bileitä ei tässä listassa edes mainittu. Mutta uskon vakaasti, että edellä mainitsemani asiat eivät kenenkään mielestä voi olla pelkkää ryyppäämistä. Tarjontaa on joka makuun. Ja jos ei ole, niin mieluusti otamme vastaan ideoita ja ehdotuksia siitä mitä vielä voisimme järjestää. Mutta mistä tiedottomuus johtuu? Veikkaisin sitä, että pyöriessään kaikenlaisissa medioissa päivät pitkät, ihmiset eivät enää sisäistä saamaansa informaatiota. Tiedättehän sen tunteen, kun joku hukassa ollut asia löytyykin ihan läheltä… ette vain huomannut sitä koska se oli liian lähellä. Mitä JAMKOn viestinnän pitäisi tehdä, jotta vastaanottajat huomaisivat sen? Mitä kautta tiedon saisi laput silmillä kulkeville ja nettiä puoliunessa selaaville opiskelijoille? Pitäisikö viestien tipahdella taivaalta niskaan golf-pallojen kera? Vai tulisiko vessojen lukituksen toimia nettisivuillemme piilotetun koodin muodossa? Keinoja on monia, mutta harva toteuttamiskelpoisia. Voisitko siis ystävällisesti auttaa ja lähettää meille savumerkin, pullopostia tai kirjekyyhkyn kertomaan sellaisista viestintäkanavista, joissa myös sinut tiedotuksemme tulevaisuudessa kohtaisi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Missä viestintäkanavassa sinut kohtaa?

Operaatio: yhteiskuntatakuu 2013

Hallitusohjelmaan kevään vaalien jälkeen kirjattiin nuoria ja nuoria aikuisia koskeva uudistus nimeltä yhteiskuntatakuu. Sen myötä vuodesta 2013 alkaen jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Kuulostaa hyvältä kirjaukselta. Se kuitenkin vaatii toteutuakseen aktiivisuutta erityisesti nuorelta. Ensinnäkin työttömyyden alkamisajankohdaksi lasketaan se hetki, kun nuori ilmoittautuu työvoimatoimistossa työttömäksi työnhakijaksi. Tämä vaatii nuorelta melkoisia ponnistuksia, sillä useinhan tälläiset asiat ovat niitä ”ehtiihän sitä ensi viikollakin” -tyyppisiä ”ei niin kiireisiä” -velvollisuuksia. Etenkin jos nuori on vasta valmistunut. Ei sitä heti ensimmäisenä arkipäivänä painella työkkäriin yhteiskuntatakuun nimissä, vaan ensin bailataan, piipahdetaan etelässä ja reilataan pitkin Eurooppaa ihan ansaitusti. Onhan sitä juuri opiskellut itsensä vapaaksi  yhteiskunnan kahleista, ja vihdoin elämä antaa mahdollisuuden seikkailla ja kokea jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Itse uskon vahvasti, että siinä vaiheessa kun opintolainat, jotka on vielä viime hetkellä ennen valmistumista nostettu tilille, jotta se edellä kuvattu villi vapaus voisi oikeasti olla totta myös käytännössä, on loppu, ja oman alan töitä ei noin vain viikossa parissa löydykään, lähdetään työvoimatoimistoon yhteiskuntatakuuta vaatimaan. Voin sieluni silmin nähdä sen pullahtaneen silmäparin, kun yhteiskuntakuun lupaamaa työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikkaa ei ihan tosta noin vaan tiskiltä käteen lätkäistäkään, vaikka kuinka vastavalmistunut tutkintotodistuksensa päivämäärää virkamiehille- ja naisille osottaisi.

No, hyvä tiedottaminen eri tiedotusvälineissä ja jo opinahjoissa käytävässä ohjauksessa varmasti ehkäisee tälläistä väärinymmärrystä. Kunpa se tiedotus vain saataisiin toimimaan ja ohjauskin paremmaksi koulutusasteesta riippumatta. Pikku juttuja. Onneksi tänään aloittaa myös yhteiskuntatakuuta valmisteleva työryhmä, jossa opiskelijatkin ovat SAMOKin ja SYLin sekä toisen asteen valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen toimesta edustettuina. Kenties siellä nostetaan esiin rahoituksen ja eri tahojen vaatiman tiiviin yhteistyön haasteiden lisäksi viestinnällinen osuus, joka varsinkin nuorten kohdalla on merkittävä tekijä asiassa kuin asiassa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Operaatio: yhteiskuntatakuu 2013

Johtotähdeksi opiskelijakunnassa – Edustajistovaalit 2011

Nopeastipa on syksyn alku mennyt. Enää kolme viikkoa syyslomaan. Ja vastahan oli kesä ja helteet…

Tämä lukuvuoden alku on opiskelijakunnalle yhtä touhuamista tapahtumasta toiseen. Vuosi aloitettiin perinteisellä picnicillä, sitten valmisteltiin vuoden suurinta tapahtumaa Tursajaisia, samaan aikaan käynnisteltiin liikuntavuorot ja kurssit, valmisteltiin kirpputorihommia, IC matkoja ja vaelluksia, esiteltiin JAMKOa uusille opiskelijoille, rekryttiiin jäseniä KOOLSille, järjestettiin JAMKin Avoimet ovet -tapahtumaa, avattiin uusi jäsenpalvelupiste Dynamolle, uudistettiin IC goes konsepti IC After Hoursiksi ja vaikka sun mitä.

Tänään kaiken hulinan keskellä päättyy myös eräs opiskelijakunnan toiminnan kannalta merkittävä jakso, kun edustajistovaalien ehdolleasettumisaika umpeutuu. Siellä ne ovat sitten nimet papereissa kirjattuina, ketkä meidän toimintaa ensi vuonna ohjaavat. Toki siellä on myös muita nimiä, koska vaaleillahan se varsinainen porukka vasta esiin kaivetaan. Mutta ne aktiivisimmat opiskelijat ehdolleasettumisasiakirjojen palautuslaatikossa kuitenkin ovat tämän päivän jälkeen nimettyinä. Mielestäni heille kaikille luottamustehtävään pyrkiville voisi soittaa fanfaareja ja antaa aplodeja. Fakta kun on, että ilman aktiivisia opiskelijoita, ei opiskelijakunta toimisi niin kuin sen pitää.

Lista näistä opiskelijayhteisömme esimerkillisen aktiivisista ja toimeliaista opiskelijoista paljastetaan maanantaina 3.10.2011 kun ehdokaslistat äänestysnumeroineen julkistetaan. Silloin sinäkin voit onnitella mukaan lähteneitä tuttaviasi hyvästä työstä ja kiittää siitä, että hän pyrkii asemaan, jossa parannetaan koko JAMKin opiskelijamassan oloja. Kiitosta kun siitä varsinaisesta hommastakaan tuskin koskaan saa. Mikäli taasen itse mielit olla johtotähti 8000 päisen korkeakoulutettavan tulevaisuuden toivon joukossa, lähde ehdolle ja kampanjoi itsesi huipulle!

Ehdolleasettuminen päättyy tänään klo 14:00 mihin mennessä asiakirjat tulee olla täytettyinä ja allekirjoitettuina palautettu JAMKOn toimiston edustalla olevaan punaiseen vaali-laatikkoon!

Katso lisätiedot vaaleista täältä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Johtotähdeksi opiskelijakunnassa – Edustajistovaalit 2011

Opinnäytetyö – piece of cake?

Uusissa opiskelijoissa on energiaa. Voi kun siitä saisi kahmaistua edes osan. Juuri sitä opiskeluun vaadittavaa energiaa. Onhan se nimittäin vaan myönnettävä, että omat opinnot on ihan hippasen verran jääneet telakalle. Minulle kävi niinkuin monelle muulle, opiskelija-aktiivius vei mukanaan. Tosin tällä kertaa se työllisti minut ihan oikeastikin, joten armoa nyt vähän kuitenkin, ihan hunningolla tässä ei kuitenkaan olla. Eikä hätä kuulemma ole tutoropettajanikaan mielestä suuri, kunhan vaan saisin ne roikkuvat ja keskeneräiset kurssit suoritetuiksi. Ja niitä on muutama. Niin ja ah, opinnäytetyö. Siitä on tullut varsinainen kirosana tätä nykyä.

Silloin opintojeni alussa olin varsin tietoinen, että opinnäytetyö on tehtävä. Silloisessa motivaation puuskassa se tuntui niin piece of cake -tyyppiseltä projektilta. Mitä nyt vähän tutkii jotain mielenkiintoista aihetta ja kirjoittaa sen pakettiin. Kirjoitustyönhän porhaltaisi kasaan parissa viikossa. No nyt aihetta olen pyöritellyt päässäni valehtelematta kaksi vuotta (koska silloin aloitin tutkimusopinnot). Ja onko mulla sitä aihetta vieläkään? Ei. Mikään ei tunnu innostavalta, kaikki mielenkiintoiset aiheet on jo käsitelty ja nyt pitäisi innovoida jotain ihan uutta ja mahtavaa. Näin minä ajattelen. Mutta tästä on kuulemma tullut minulle vain joku mörkö, jonka tapaamista yritän vältellä. Tottapa tuokin, mutta kun se lähinnä masentaa, ettei aihe pälkähdä päähän edes pitkällisen pohdinnan tuloksena. Opinnäytetyön aiheen pitäisi loksahtaa kohilleen vähän niinkuin parisuhteessa ”sen oikean” löytäminen. Eikö?

Opinnäytetyö on kuitenkin vain 15 opintopistettä koko 240 opintopisteen laajuisesta tutkinnostani. Miksi siis antaisin kauhean suuren painoarvon jollekin, joka on vain reilut 6 prosenttia koko tutkinnostani? Varmaan siksi, että opiskelemallani alalla, ja varmaan monella muullakin, opinnäytetyö saattaa työllistää suoraan. Silloin kun se palanen on loksahtanut kohdalleen, ja olet opinnäytetyösi kanssa kuin ensirakkauden huumassa, voi sinusta helposti tulla aiheesi asiantuntija, jota valmistuttuasi, tai ehkä jo opinnäytetyösi valmistuttua erinäiset tahot kilpaa kutsuvat luokseen töihin. Ja jatko-opintoja ajatellen opparin olisi onnistuttava hyvin. No pressure!

Jälleen kerran vertaus parisuhteeseen, mutta opinnäytetyön aiheen väkisin etsiminen on vähän kuin sinkkuna uuden kumppanin etsiminen. Ei löydy helpolla. Mutta kun olet parisuhteessa pyörii ympärillä mitä mielenkiintoisempia ihmisiä, jollaisia et sinkkuaikoinasi uskonutkaan tapaavan. Olisiko oppariaiheen kanssa sama? Jos aloittaisi totisen aherruksen jonkin tuulesta temmatun aiheen kanssa, juolahtaisiko se oikea sitten mieleen kirkkaana ja selvänä?

Kommentit pois päältä artikkelissa Opinnäytetyö – piece of cake?

Opiskelijat ja alkoholi, kumpi vie kumpaa?

Syksy on täällä, näkeehän sen jo säästä. Ja siitä, että taas käsketään varomaan liikenteessä pieniä koululaisia (itse kehottaisin varomaan kaikkia ihmisiä liikenteessä, ja ihan ympäri vuoden). Ensi viikolla syksyn huomaa hyvin myös JAMKissa, kun kesällä opiskelupaikan saaneet saapuvat orientoitumaan tuleviin opintoihinsa.

Myös opiskelijakunnassa syksyn tulon on huomannut heti kesälomilta palattuaan. Opiskelijakorttitilauksia tulee tasaiseen tahtiin ja asiakkaita toimistollakin käy tiuhaan tahtiin. Hallitus kokousti eilen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen ja asiaa alkaa taas olemaan eri sektoreilla rutkasti. Tutor-puolta työllistää juurikin uusien opiskelijoiden saapuminen, ja hetken päässä häämöttävät Tursajaiset – Jyväskylän toiseksi suurin opiskelijatapahtuma. Liikuntapuolella KOOLSin syksyn tarjonta uusissa tiloissa on suunniteltu ja starttia vailla. Edunvalvonnassa asioita nousee päivittäin esiin, jotkut hieman yllättäen, jotkut ennalta arvattuina. JAMKO International Club starttaa kautensa myös ensi viikolla Beach Picnicin merkeissä. Ja tottakai JAMKOn suositut bileet palaavat rytisten kuvioihin heti elokuun lopussa, kun Avajaispicniciltä Lounaispuistosta siirrytään Brahan porukalla hauskanpitoon JAMKOn avajaisbileisiin.

Kun mediassa ei enää kiinnostavaa tapaa korkeakoulujen alkamisen uutisoinnista keksitty, vedettiin otsikoihin alkoholin käyttö. Tottahan se on, että opiskelijoiden biletyksessä usein maistellaan myös vettä väkevämpiä, mutta kyllä ne muutkin osaa. Opiskelijat ehkä erottuvat massasta haalareidensa vuoksi, ja on helppo ajatella, että taas nuo opiskelijat, vaikka kyse olisikin eri opiskelijaryppäästä. Opiskelijat itse kyllä tunnistavat haalareiden perusteella, kuka mistäkin tulee. Mutta ohikulkevalle opiskelija haalareissaan on aina se sama opiskelija. Kun näinkin valtavassa opiskelijakaupungissa etenkin näin syksyn alkuun eri alojen opiskelijat liikehtivät eri aikoina eri tapahtumissa, vaikuttaa se äkkiseltään juuri siltä, että opiskelijan elämä on jokapäiväistä haalareissa rypemistä ja kännäämistä. No ei se ole. Kelan nostettua opintotukeen vaadittavien opintopisteiden määrää ja elinkustannusten vaan kohotessa, menee opiskelijan aika ihan tosissaan opiskeluun ja palkkatyön tekoon.

Julkaisin omilla Facebook-sivuillani Maikkarin uutisoiman linkin uusien opiskelijoiden kauhusta runsaaseen alkoholinkäyttöön. Tämä kirvoitti ihmisiä heti ottamaan kantaa asiaan eri puolilta. Artikkelissa puhuttiin sosiaalisesta paineesta alkoholin käyttöön. Ymmärrän täysin, suomalaisessa yhteiskunnassa kun joutuu aina selittämään, miksi siiderin sijaan juokin vettä. Mutta miksi on niin vaikeaa antaa selitys? ”En käytä alkoholia”, ”En viitsi juoda, kun on aikainen herätys”, ”Ei tee mieli” -selitykset ovat ihan kelpo vastauksia. Ihmettelen suuresti, miksi kyseessä on AINA alkoholin käyttö, kun vedetään mukaan sosiaalinen paine. Eikö liikkumiseenkin ole sosiaalinen paine, kun joka toinen julkaisee Facebookissaan päivittäin mitä ihmeellisimpiä urheilusuorituksiaan HeiaHeia-palvelun kautta? Eikö siitä tule olo, että kai minunkin on hilattava takapuoli ylös sohvasta ja juostava Jyväsjärvi ympäri, ihan vain saadakseni kertoa sen muille, että kyllä minäkin pystyn ja kykenen? Ei toimi. Entäs muuten sosiaalinen paine osallistua sosiaaliseen mediaan? Se on todellista, mutta ei siitä kukaan haloota nosta. Ei se ole mediaseksikästä niinkuin alkoholi.

Opiskelijatapahtumissa ei koskaan ole pakko juoda alkoholia. Aina on tarjolla alkoholittomatkin juomat, ja osittain niihin jopa kannustetaan (tsekkaa esimerkiksi HissunKissun). Myös täysin alkoholittomia tapahtumia järjestetään, joten en ihan täysin voi niellä ajatusta siitä, että uusi opiskelija joutuisi vetämään viinipullon jos toisenkin tutustuakseen lajitovereihinsa. Kyse on omasta tahdosta ja mielen lujuudesta.

Tästä vielä päivän piristykseksi sarjakuva.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Opiskelijat ja alkoholi, kumpi vie kumpaa?

Työurassa kiinni…

Se nyt on jo kiveen kirjattu: työurien pidennys on tarpeen. Riita siitä, tapahtuuko se alkupäästä vai loppupäästä, ei ehkä koskaan tule loppumaan.

Mutta oikeastaan, mikä on se alkupää, ja mikä vastaavasti loppu? Onko alku se, että suoraan toisen asteen opinnoista paukataan korkeakouluun, jossa ennätystahtia lainarahalla eläen painetaan tutkinto taskuun ehkä jopa ylemmältä tasolta (YAMK tai maisteriskoulutukset) asti, ja sitten vietetäänkin loppuaika duunissa putkeen eläkepäiville saakka? Ja onko loppupää sitten se eläkeikä, olkoonkin se mikä ikä tahansa?

Entäpä ne nuoret, jotka menee toiselta asteelta työelämään, hankkivat sieltä kallista kokemusta opintojaankin varten. Sitten muutaman vuoden jälkeen työelämän opetettua tietävät mitä halajavat isona tehdä, ja hakeutuvat opiskelemaan. Tässä vaiheessa he ovat ehtineet tottua siihen, että rahaa on, eikä tarvitse elää kädestä suuhun. Niinpä he jatkavat työtä osa-aikaisena tai jopa täysipäiväisenä, koska opintotukipaketeilla ei tarpeeksi ole tuhlattavaa opittuun elämän tyyliin. (Tässä kohtaa kysymys, onko työura katkennut, vai jatkuuko se? Onko työtä tekevä opiskelija haitaksi yhteiskunnalle?) Mitä sitten jos opinnot vähän venyvät, tuleepahan samalla kerrytettyä työkokemusta ja valmistumisen jälkeen on uusille työnantajille tutkintotodistuksen lisäksi esittää monivuotinen osaaminen työelämästä. Minun mielestäni ei paha. Valitettavasti työurien pidentämiskeskustelu alkupään osalta suurimmalti osalti käsittelee aina ja ikuisesti aihetta: opiskelijat nopeasti ulos laitoksista!

Nyt on ideoitu sitä, miten nuoret, joilla korkeakoulututkintoa ei vielä ole, saadaan ”nopeasti” tahtomaansa opiskelupaikkaan. Helsingin Sanomat uutisoi hallitusohjelmaan kirjatusta linjauksesta, että korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa tultaisiin jatkossa priorisoimaan ne, kenellä ei vielä ole vastaavantasoista tutkintoa tai vastaavalta tasolta hankittua opiskelupaikkaa. Sinänsä kelpo kirjaus, mutta entäs ne, jotka nyt sitten ideaalisti suoraan toiselta asteelta on korkeakoulupaikan saaneet ja muutaman vuoden jälkeen (koska sitä muuta kokemusta ei vielä ole) toteavat opiskelevansa täysin väärällä alalla ja haluavatkin vaihtaa opiskelupaikkaa. Sen tavallaan vielä ymmärrän, että uudet hakijat priorisoidaan jo tutkinnon suorittaneiden ohi, mutta joku järki tässäkin on oltava. Vaikka jo korkeakoulututkinnon suorittaneella on varmasti tietoa pääkopassaan selvitäkseen opiskelijavalinnoista buenosti läpi, on silti oltava joku järjestelmä, joka ei näitä opiskeluun motivoituneita ”kokeneita” hakijoita kuitenkaan syrji niiden ns. keltanokkien tieltä. Ai miksi? No tuskinpa toista tutkintoa hamuava lannistuu siitä, että ei päässyt sisään vaan jatkaa hakua niin kauan kuin paikka hälle irtoaa. Ja sitä odotellessa tehdään vähän sitä sun tätä, ehkä töitä tai ehkä matkustelua. Jos työuria on tarkoitus pidentää niin miten tämä sitä edesauttaa?

Entäs sitten se loppupää?

Tässä kohtaa keskustelut kääntyvät taisteluun eläkeiästä ja sen mahdollisesta korottamisesta. Siis peruseläkeiän korottamisesta. Mitä se kuitenkaan auttaa, jos yhä useampi jää kuitenkin jo aiemmin työkyvyttömyys- tai osa-aikaiseläkkeelle? Sen jälkeen nämä eläkeläiset ovat työurien kannalta käytettyjä pelinappuloita. Mutta olisivatko he kenties kestäneet ja jaksaneet pidempään, jos työuraa olisi paranneltu sen keskivaiheilta? (Miten? En osaa sanoa…) Mielestäni kuitenkin työuran turha venytys loppupäästä ajaa tähän uupumiseen taipuvaisen kansan entistäkin varhemmin pois työelämästä, koska odottavan aika on pitkä, ja yhä kauemmaksi karkaava eläkeikä tuntuu niin tuskallisen saavuttamattomalta, että toivo menetetään ja sitten romahdetaan täysin kun energiat ovat kuluneet jo pitkään siihen tavoittamattoman odotteluun. No tiedä häntä, helppo se on huudella tässä iässä, kun työura on kuitenkin vielä alkutekijöissä (vaikka työelämässä olenkin jo ehtinyt 11-vuotta ahkeroimaan).

Keskivaiheen työuran pidennys voisi myös tarkoittaa sen lisäksi, että pitkää uraa paiskovien hyvinvoinnista pidetään parempaa huolta, sitä, että ne työikäiset ja etenkin työkykyiset, joilla työpaikkaa ei syystä tai toisesta ole, saataisiin mukaan työurien pidennystalkoisiin. Paljon on ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi sairauden vuoksi voi työtä tehdä, mutta on mielestäni paljon myös niitä, joita ei työnteko kiinnosta, koska toimeentulotuellakin elää. Heidän ei ole pakko hakemalla hakea töitä (työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuminen ei paljoa vaadi, eikä sido mihinkään) tai hyväksyä tarjottua työtä. Miksi heitä sitten valtion toimesta elätetään vuosikausia samalla kun valitetaan, että työttömyysprosentit ovat liian suuria? Olisiko syytä muuttaa järjestelmää niin, että toimeentulotukea vastaan on tehtävä edes jotain, niinkuin opintotukea vastaan on opiskeltava tietty opintopistemäärä kuukaudessa. Eikö se olisi reilua?

Mitä he sitten voisivat tehdä? Osallistua työvoimakoulutuksiin, toimia vapaaehtoisina kuntien tapahtumissa ja esimerkiksi puistotöissä, kaupungin siistinäpidossa jne. Tai vaikka osallistuen erilaisiin työpajoihin tai kerhoihin kasvattaen koko ajan yhteisöllisyyttä, jonka parhaiten katsotaan syrjäytymistäkin ehkäisevän. Kenties tätä kautta löytynyt (elämän ja) työnteon ilo sekä siitä saatu työkokemus avittavat löytämään ihan oikeankin työpaikan.

Itse pidän myöskin Floridan huumetestilaista, jonka mukaan kaikkien sosiaaliavustusta hakevien on läpäistävä huumetesti. Kiinni jääneet ovat oikeutettuja ruokakuponkeihin, mutta rahaa (huumeisiin) he eivät saa. Sinällään tämä on melko karu tapa, onhan ihmisellä ruokatarpeiden lisäksi asuminen sähköineen ja yhteyksineen maksettavanaan. Mutta ainakaan rahaa ei syydetä vääriin asioihin. Juhannuksen aikaisten alkoholin ostolukujen valossa uskon, että Suomessa moni euro toimeentulotuistakin valuu kuukausittain alkomaholipuotien kassoihin tai sitten niihin vahvempiin kadun aineisiin. Tässäkin olisi siis varsin kehityskelpoinen systeemi suomalaiseen toimeentulotukijärjestelmään.

Kommentit pois päältä artikkelissa Työurassa kiinni…

Agentteja, taikureita vai pysäköinninvalvojia?

Julistan tässä nyt oman henkilökohtaisen sodan Jyväskylän kaupungin kunnallista pysäköinninvalvontaa vastaan.

Auton kanssa toimiminen tässä kylässä on vaan jotenkin erityisen ongelmallista vähäisten asukasparkkien ja pysäköintikiekkopaikkojen vuoksi. Tietysti Jyväs-Parkki tarjoaa autopaikkaa kalliiseen kuukausihintaan, ja lähinnä jostain Lutakosta parkkitalosta, mutta onko se nyt kiva lähteä reissuun kantaen ensin monen kilon pakaasit selkä vääränä toiselle puolen kaupunkia, jotta voi matkan aloittaa omistamallaan autolla. Tietysti kaupunkikin haluaa kehittyä kevyttä tai julkista liikennettä suosivaksi ympäristökaupungiksi, mikä on ihan ymmärrettävää ja toivottavaakin. Mutta jos nyt on sattunut jossain vaiheessa auton itselleen hankkimaan, on se johonkin parkkeerattava siksi aikaa kun liikkuu kävellen ja pyöräillen, rullaluistellen tai vaikka hiihtäen. Ja opiskelijana (kyllä, opiskelijoillakin on itseasiassa yllättävän monella oma auto) ei paljon kiinnosta maksaa kuukausimaksua parkkitalosta, tai tuskinpa siihen on edes varaa pienellä opintotuella, kun pitää ne auton ylläpitokulutkin maksaa (auton myyminen ei kaikille ole varteenotettava vaihtoehto, esimerkiksi perheellisten opiskelijoiden on kuskattava lapsiaan harrastuksiin ja hoitoihin, ja osa opiskelijoista saattaa tehdä liikkuvaa työtä tms).

parkki

Kun itse muutin Jyväskylään elokuussa 2008, sain kokea Jyväskylän parkkiongelman ja samalla pysäköinninvalvonnan tehokkuuden omakohtaisesti, ja monesti. Kun omassa taloyhtiössäni ei ollut tarjota autopaikkaa (talossa n. 50 asuntoa, 14 autopaikkaa) ja lähikatuni parkkikiekkopaikat oli vain 4 tunnille, oli minun päivittäin pakko ajaa autolla  vajaan 2 kilometrin matka lähelle koulua. Sielläkin kiekkopaikat oli max. 4 tunnille, mutta ainakin ne olivat lähempänä kouluani, joten kiekon kääntäminen onnistui tuntien välissä nopeasti. Juu tiedän, eihän näin saa toimia, mutta minkäs teet. Sama kai se, käännänkö kiekkoa vielä pariksi tunniksi eteenpäin samassa ruudussa, vai siirränkö autoni pari metriä toiseen ruutuun. Pysäköinninvalvonnalle se ei ole sama asia, olenkin kuullut huhuja auton renkaisiin liidulla merkin piirtävistä valvojista, jotka sakottavat mikäli merkin perusteella huomaavat ettei auto ole liikahtanut kiekon käännön yhteydessä. Itse en tätä sentään kokenut, mutta auta armias jos olit minuutinkin myöhässä kiekon ajasta, odotti ikkunassa sakkolappu ja valvojasta ei näkynyt enää varjoakaan. Tehokasta. Uskon vakaasti, että valvojat agenttimaisesti piileskelevät parkkiajan lopun lähellä olevien autojen viereisissä puskissa maastopuvuissaan ja kuusen oksat hatuissaan odottaen sitä sekuntia, kun aika tulee täyteen. Sakko on tietysti valmiiksi kirjoitettu, joten ei muuta kuin lappu ikkunaan ja taikurimainen katoamistemppu kauas pois.

Toinen sakkorypäs koitui puolestaan siitä ongelmasta, että Jyväskylän maksulliset paikat toimivat tässä taannoin vielä ainoastaan käteisellä. Muovikorttiaikana minulla on harvoin, todella harvoin käteistä, ja mielestäni on sangen typerää nostaa 20 euroa, juosta johonkin putiikkiin rikkomaan se kolikoiksi, vain puolen tunnin pysäköinnin tähden. Ja jos tämän prosessin viitsii tehdä, on sakkolappu sillä aikaa jo ilmestynyt ikkunaan, koska haukan lailla pysäköintiä intohimokseen tarkkailevat valvojat ovat puskissaan valmiina tositoimiin kun pahaa aavistamaton auto vain hipaiseekin parkkialuetta. Nyttemmin Jyväskyläänkin on saatu nykyaikainen EasyPark-maksujärjestelmä. Tosin tässäkin tulee asiakkaan tehdä sopimus firman kanssa, joka laskuttaa kuukausittain joko kännykkälaskulla (vain Sonera ja Aina Groupin liittymillä), luottokorttilaskulla tai erillisellä laskulla laskutuslisän kera. Voisi melkein toivoa, että olisi mieluummin satsattu järjestelmään, jossa parkkimaksun voi maksaa millä tahansa liittymällä sen laskuttuessa palvelumaksuna puhelinlaskulla. Kaikilla ei luottokorttia ole ja ylimääräiset laskut taasen suoraan sanottuna panee v*tuttamaan, etenkin kun kuukausimaksu juoksee vaikket parkkeeraisikaan.

sakkoSyy sille miksi olen tällä hetkellä hirvittävän vihastunut pysäköinninvalvontaan Jyväskylässä on siinä, että täällä mitä ilmeisimmin sakon aiheet vaihtelevat päivästä toiseen tai jopa valvojasta toiseen. Kotikadullani on 4 tunnin kiekkopaikka. Kadun varrella on yksi pysäköintikieltoa osoittava merkki sillä kohtaa, mistä huoltoajo on sallittu puistoon. Alempana katua on toinen käynti puistoon, ilman minkäänlaista pysäköinninkieltomerkintää. Koko Jyväskylässä asumiseni ajan (vajaa 3 vuotta), ovat autot parkkeeraanneet kyseisen sisäänkäynnin kohdalle. Kertaakaan en ikkunoissa ole sakkolappua nähnyt. Ja koiran ulkoiluttajana olen näitä monesti kyllä tiiraillut. Tällä viikolla sitten heti maanantaiaamun riemuksi oli ikkunassa sakko. Syynä pysäköiminen kiinteistöliittymään. Ymmärrettävää kyllä, että joskus joku puistotyötä tekevä vempele haluaa ajaa siihen puiston sopukkaan. Mutta onko se niin paljon vaadittu, että tälläiset kohdat kadusta merkittäisiin kieltomerkillä? Voisi ihminen tajuta kyseisen kohdan olevan sakkoaluetta, kun kerran muissakin kohdissa erilliset kieltomerkit tätä asiaa osoittavat. Lisäksi olisi hirmuisen hyvä, että merkitään kiellolla myös sen alueen alkamispaikka, koska nyttenkään auto ei ollut sisäänkäynnin edessä, vaan auton nokka sisäänkäyntiä rajaavan tolpan kohdalla.

Pysäköinti on ajankohtaista opiskeluaikanakin, ainakin osalle. JAMK on kartoittanut kampusalueidensa pysäköintitarpeita ja haasteita kuluneen kevään aikana niin henkilöstöltä kuin opiskelijoilta. Nyt ideoita, ratkaisuehdotuksia ja mielipiteitä kaivataan myös Lutakon alueen pysäköintiin liittyen. Suosittelen ottamaan osaa mikäli Lutakossa päin parkkeeraat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Agentteja, taikureita vai pysäköinninvalvojia?

Kultakuume vai huume?

Ei varmaan kenellekkään ole jäänyt epäselväksi kuka voitti jääkiekon kirkkaimman mitalin maailmanmestaruusmittelöissä. Ei jäänyt epäselväksi myöskään kuka hävisi ja sai hopean. 3ea-V5TiHhLRGCrHmXaDLH6__oOr-MqKsfYtGTnAWXOLkhpMWwTu1i-tE2SYB-0ktn-o9aEk18wCGWZSM6vhHdl1QWnW07yqfbC9d8zz0mvCfHQW9V7qZJ4rDIzJrUBeb-vMy9PcnSZ085o0JmyothHA.cr

Toisin kuin ehkä Facebookin kautta välittämäni viestit ovat kertoneet, minusta on hienoa, että Suomi voitti. Vihdoin 16 vuoden jälkeen oli kasassa joukkueellinen nuoria, innokkaita ja osaavia pelaajia, jotka päämäärätietoisesti paiskoivat kiekkoa maaliin pelistä toiseen, välillä hävitenkin. Hienoa, että vihdoin se työ johti myös parhaimpaan tulokseen. Ja mikäs tässä on iloita koko maan leveydeltä, onhan Suomi jääkiekkokansaa täys.

Se mitä en jaksa ymmärtää, on kaikki se voiton seurauksena ilmoille tullut. Tokihan sitä ihmiset hulluna kirmasivat sunnuntai-maanantai välisenä yönä pitkin katuja huutaen ja laulaen, autojen torvia töötäten ympäri Suomen. Ja mikä ettei, olihan tätä tosissaan odotettu 16 vuotta. Tietty se maanantaiaamuksi herätyskelloaan soimaan asettavia ehkä vähän harmitti, ettei uni tullut kun ulkona riekuttiin kovaäänisesti, mutta ei se minua oikeasti tosissaan häirinnyt.

Se mikä häiritsee, on A) hopealle selvinneen maan nöyryytys ja solvaaminen, maan lippuja polttaen ja ihmisiä väkivalloin kohdaten. Mikä ihme siinä on, ettei voitosta voi vaan nauttia, vaan energia tuhlataan hävinneen kimppuun hyökkien?  Jos joku on joskus huono häviäjä, näkisin tässä nyt, että on olemassa myös huonoja voittajia. Ja ne oikeat voittajat itse eivät tätä tehneet, vaan yleisö. Ne ketä katkerimmin on kotikatsomoissaan kovaäänisesti jakanut valmennuksellisia ohjeita, kuin itsestäänselvyyksinä, helppoahan se on kun ruutua tuijottaa. Tämä jälleen ihmetyttää suomalaisessa itsetunnossa, miksi voitto on meidän kaikkien, mutta häviö vain itse tekijöiden? Eikö meistä ole vastuunkantajiksi?

Samalla naurun aiheen antaa se, että huolimatta kaikesta lällättelystä ja uhittelusta Ruotsia kohtaan, ollaan täällä niinkin omaperäisiä, että voiton tultua lauletaan juurikin rakkaan hopeamaan jääkiekkomaajoukkueen tunnuslauluna tutuksi tullutta Den glider in:iä. Mielestäni se on enemmänkin kunnianosoitus kyseiselle taholle, joten onpa jännä.

Lisäksi se toinen asia eli B) jääkiekkoilijoiden ja valmennusjohdon alkoholikäyttäytyminen julkisessa edustustilaisuudessa. Minua suunnastaan harmittaa nähdä tuollaista. En minä sano, etteikö saisi juhlia suurta saavutusta, mutta tarvitseeko se tehdä oman liittonsa strategian (olkoonkin vuosille 2007-2010, uusi on vasta valmisteilla) vastaisesti, antaen esikuvaa nuorille? Joku näppärästi vastasikin tähän kysymykseen Facebookissa, ettei tämä yksi kerta varmaankaan ajanut nuoria alkoholinhuuruiselle tielle. Ei tietenkään aja. Päävalmentajakin totesi, että kyllä nuoriso varmasti ymmärtää. Ja ymmärtäähän se. Mutta miksi pitää ymmärtää? Miksi nuorille tulee edes antaa tilaa ymmärtää sellaista, ja samalla valistaa, että alkoholin käyttö on pahasta. Eikö tämä ole pienessä ristiriidassa? Sanokaa vaan kukkahattutädiksi, en mielestäni ole sellainen, vaan lähinnä toivoisin, että ihmiset toimisivat edustamiensa organisaation asettamien ohjeiden, odotusten ja tavoitteiden mukaisesti.4221_MIK560

Jääkiekkoliitto on strategiassaan nostanut arvokentälle terveelliset elämäntavat ja päihteettömyyden (s.6). Julkinen humalassa heiluminen ei mielestäni ole kovinkaan strategian mukaista. Olkoonkin, että kerran 16 vuoteen… Lisäksi sidosryhmäluettelossaan suuren yleisön kohdalla strategia linjaa kasvatustyötä ja yhteiskuntavastuuta (s.11). Voiko tästä kaikesta lipsua maailmanmestaruuden nimissä? Samainen strategia kun linjaa, että tahtotila on kansainvälisissä arvomittelöissä saavuttaa ykkösasema (s.4) jatkuvasti. Haistan taas ristiriitaisuutta. Pitäisikö strategiassa olla erityishuomautuksena, että mikäli ykkösasema saavutetaan, startegian muut kohdat mitätöityvät tietyksi ajaksi? Pitäisikö myös JAMKOn strategia muodostaa yhtä lahjakkaasti, nyt kun pian uudistus on edessä?

Hauskinta tässä koko jutussa on se, että suomalaisten itsetunto tuntuu perustuvan suurimmalti osalti jääkiekkomenestykselle. Kun sitten sanoo vähän pahaa tästä ehkä ihan vähän ylilyönniksi kääntyneestä vouhotuksesta, saa kimppuunsa ärhkäköitä puolustuskannalla olevia ihmisiä. Että mikä minä olen asiaa kommentoimaan, antaa poikien juhlia, eikö ne sitä ole muka ansainneet. No tottakai saavat juhlia, mutta voisivat tehdä sen vastuullisesti ja hyvien tapojen mukaisesti. Aivan se ja sama minulle vaikka vetäisivät kolmen kuukauden oksennusrännit, omapahan on asiansa. Ja on aivan turha kenenkään sanoa, että jääkiekkoilijat ovat esimerkillisiä alkoholinkäyttäjiä, jos kerran 16 vuoteen vetävät kännit mestaruuden vuoksi, ja että ovat joka vuosi 10 kuukautta kuivilla työnsä puolesta. Ihan tosi hei, tunnetteko te yhtään jääkiekkoilijaa? Kyllä sitä juhlintaa tapahtuu ympäri vuoden ilman mestaruuksia,  niinkuin normaaleilla ihmisillä. Mutta eihän siihen tarvitse puuttua, kun se tapahtuu baareissa, joihin lapset ja nuoret eivät pääse, eikä media tee tästä asiaa.

Ja jos lopputuloksena on se, että antaa voittajien juhlia, niin voisiko saman suvaita myös muille urheilijoille? Esimerkkinä vaan kohuksi noussut Vuoden urheilijaksi valitun Minna Kaupin voittotuulettelu. Ja miksei kuurojen leijonien MM-kultaa juhlittu koko kansan kesken torilla, jääkiekkoahan sekin on?


Savuton kampus??

Tupakointi on vaarallista. Muistattehan ne koulussa näytetyt kuvat mustiksi kärynneistä keuhkoista, tarinat kipeistä syöpäsairauksista jne. Nyt tupakka-askin kyljessä lukee, että tupakoivat kuolevat nuorina, kärsivät impotenssiongelmista ja eivät tule raskaaksi. ”Uuuuh, onpa pelottavaa” -sanoi eräs nimeltä mainitsematon tupakoitsija, ja sytytti savukkeensa. Näinpä, pelottelu ei vaan tehoa aikuisiin ihmisiin. Eikä edes lapsiin, koska lapsenahan tämä kaikki valistuspropaganda on eteemme lykätty. Mikä avuksi?

Täällä JAMKissakin ammattiopistojen yhteydessä sijaitsevat kampukset (Musiikki ja HYVI) saivat taannoin totalitäärisen tupakointikiellon. Savuton kampus -kyltit ja kiinni naulatut tupakointikatokset eivät kuitenkaan ongelmaa ratkaisseet, vaan siirsivät sen sivummalle läheisten teiden ja pihojen ääreen. Mediassakin on naureskeltu kuinka toisen asteen oppilaitosten yhteydessä tupakoivat teinit ovat tulleet ihmisten ilmoille, kun koulun alueella ei enää savukkeita sallita. Sama se on meillä, HYVIn kampuksellakin sauhuttelijat ovat seisoskelleet nyt pitkään viereisen kadun bussipysäkillä aiheuttaen ensinnäkin passiivista tupakointia joukkoliikennematkaajille ja toiseksikin ympäristön sotkua ja roskaamista natsojen merkeissä. Oliko tämä hyvä ratkaisu kenenkään kannalta? Sitä sopii pohtia. natsat

Kun uhkailu ja kiellot eivät auta, on syytä keskittyä muunlaisiin toimiin. Savuttomuuden on lähdettävä ihmisen omasta tahdosta. Mistä se oma tahto sitten tulee, onkin kinkkisempi kysymys. Itse ajattelisin, että se voisi lähteä siitä oman hyvinvoinnin edistämisestä. Tuskin on ihan kaukaa haettua ne monien tupakoinnin lopettaneiden tarinat siitä, miten lopetettuaan ovat tunteneet olonsa pirteämmiksi, miten erilaisten makujen maistaminen on tuonut aivan uutta aspektia ruokailuun ja mitä mielettömiä tuoksuja he ovatkaan aistineet keväällä kukkien puhjetessa kukkaan tai muuta vastaavaa. Nyt tupakkakoppien kadottua baareista ja tupakoinnin tapahtuessa ulkosalla, voisi yhtenä tekijänä lopettamisen iloissa nähdä myös sen, ettei talvipakkasilla tarvitse hytistä kylmyydessä tai sateella kastua litimäräksi, vain yhden tupakan tähden. Äh, pikkujuttuja. Tiedän. Ketäpä tälläiset ominaisuudet kiinnostaisivat? Onhan tupakka maultaan aivan mieletön… Vai onko sittenkään?

Suuri osa ihmisistä polttaa savukkeita tavan vuoksi. Myös nikotiiniriippuvuutta aiheutuu pidemmän ajan tupakoinnista. Tavan vuoksi polttajat ovat sinällään helppo tapaus. Jos tahtoa tapojen muuttamiseksi vain löytyisi, onnistuisi savuttomuuteen siirtyminen ihan pienillä panostuksilla kuten vertaistukiryhmillä ja nuorten kesken ehkä jopa jollain kilpailulla. Sen sijaan riippuvaiset ihmiset tarvitsevat korvaavia tuotteita tai jopa lääkitystä. Monet heistä eivät edes pidä tupakoinnistaan ja olisivat valmiita tekemään mitä vain lopettaakseen tupakoinnin. Näiden ryhmien lisäksi löytyy varsinkin nuorten keskuudesta sosiaalisia tupakoitsijoita ja biletupakoitsijoita. Ylä- ja toisella asteella sosiallinen tupakointi saattaa johtua myös paineista, joita muut ihmiset asettavat: kovikset polttaa.

Sosiaalista tupakointia tapahtuu myös myöhemmällä iällä. Työpaikoilla parhaimmat juorut ja jutut kuulee tupakkapaikoilla, ja kukapa sinne haluaisi vain seisoskelemaan. Pitäisihän sitä outona jopa ne kaikki muut, joilla tupakka oikeasti on huulessa. Pahinta on, jos työpaikan johtoporras polttaa, vain muut tupakoitsijat saattavat päästä heidän kanssa tekemisiin, tai pahimmillaan jopa heidän suosioon.

Oli miten oli, Savuton kampus-hanke on käynnistymispisteessään nyt koskien JAMKin kaikkia kampuksia ja rakennuksia. JAMKO on ollut mukana projektisuunnittelussa, ja ajanut savuttomuuden tavoittelua tehtäväksi enemmän positiivisin keinoin, ei siis kielloin. Hanke pyrkii savuttomuuteen kaikilla kampuksilla, niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin osalta. Kyllä, tämä koskee myös rehtoritason henkilöstöä. Koska olemme realistisia, ei tupakoinnin lopettaminen vajaan 10 000 aikuisen ihmisen kesken tule onnistumaan 100% koskaan. Siksi JAMKO opiskelijakuntana pyrkiikin hankkeessa saamaan kaikille kampuksille selvästi merkityt ja viihtyisät tupakointialueet, jolloin savuttelijat voivat tarpeidensa mukaan jatkossakin pössytellä häiritsemättä sivullisia. Katsotaan miten hankkeen käy, onnistuminen vaatii kuitenkin kaikkien panosta.

Lisätietoja tupakoinnista ja lopettamisesta voit katsoa muun muassa seuraavilta sivuilta:smoking3

Tupakkaverkko

Stumppi

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos

Poliklinikka

Päihdelinkki

TupakoinninLopetus.fi

Nicorette

Kommentit pois päältä artikkelissa Savuton kampus??

css.php