Niin päättyi allekirjoittaneen aika JAMKOssa äitiyslomasijaisuuden päättyessä tammikuun viimeisenä päivänä. Reilut kolme vuotta vierähti nopeasti. Se antoi paljon, mutta myös otti.
Oikeastaan sen on huomannut vasta nyt jälkikäteen. Monivuotiset univelat on nyt kuitattu ja paluu niin sanottuun normaali-ihmisen elämään on alkanut. Miksi vasta alkanut johtuu pitkälti siitä, että kolmivuotinen lähes ympärivuorokautinen työ opiskelijan paremman huomisen eteen ei ole sellainen asia, jonka tuosta noin vaan voi jättää taakseen. Olen edelleen kiinnostunut siitä, mitä opiskelijakentällä tapahtuu. Miten ammattikorkeakoulujen rakenteelliset muutokset toteutetaan, kuinka SORA-lain sovellus on alkanut , miten YTHS-kokeilu etenee ja millaisen vaikuttamisilmiön tulemmekaan kuntavaalien aikaan näkemään. Näin esimerkkeinä.
Lisäksi toki itselle varsin rakkaaksi käynyt opiskelijakuntamme pyörii mielessä lähes päivittäin. Mitä JAMKOssa tehdään, mihin suuntaan toimintaa kehitetään, tai pahimmassa tapauksessa tapahtuuko siellä yhtään mitään tai kehitetäänkö toimintaa yhtään mihinkään. Tänä vuonna edessä on yhtenä vaativimmista kehityskohteista uuden strategian laatiminen. Toivon hartaasti, että työ tehdään huolella. Jo edellisessä strategian päivitystyössä vuonna 2009 sain huomata, kuinka työ verotti tekijäänsä ja aikaa silloisen varapuheenjohtajan sekä muun työryhmän elämästä kului strategian parissa erittäin paljon. Nyt kun toimintasuunnitelmaan on kirjattu strategian uudistus vuosille 2013-2016 on työhön panostettava entistä enemmän. Koska strategia on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuonna, on työn syytä olla hyvässä vauhdissa. En malta odottaa edustajiston syyskokouksen materiaaleja internet-sivuille, jossa uusittu strategia vihdoin odottaa lukijaansa.
Tänä vuonna on myös muita suuria muutoksia ounasteltu tapahtuvan. Alueellisen korkeakoululiikunnan käynnistämiseen yhdessä yliopiston kanssa on haettu hankerahaa Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Ja kai näillä näppäimillä tulisi tieto mahdollisesta hankerahan myöntämisestä saapua. Sitä entisenä liikuntavastaavana (v. 2009) odotan myös innolla.
Syksyiset kuntavaalit on JAMKOlla taas yksi näytön paikka niin JAMKin opiskelijoille kuin poliitikoille ja päättäjille. Eduskuntavaaleissa JAMKO ja JYY tekivät näyttävän kampanjan, jakoivat leipää kadulla, pitivät vaalikahvilaa ja tuottivat opiskelijoille mielenkiintoista vaalipropagandaa. Alueelliset päätöksentekijät voivat kuitenkin ratkaista Jyväskylässä asuvien ja opiskelevien ihmisten päivittäisiä haasteita ja ongelmia. Pyöräilyreitit, pysäköinti, asuminen ja erityisesti terveydenhuolto muutamina maininnan arvoisina seikkoina. On siis varsin oletettavaa, että opiskelijakunnan ja ylioppilaskunnan vaalityö nousee kuntavaaleissa aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ja hei, miten käy JAMKOn edustajistovaalien? Meneekö viime vuoden huippulukemiin noussut äänestysprosentti 45,15% jälleen rikki uusilla ennätyksillä? Tämäkään ei tapahdu ilman työtä, joten paljon on nykytoimijoilla tekemistä.
Koska en enää edusta opiskelijakunta JAMKOa kuin alumnina, ja tietysti opiskelijakunnan rivijäsenenä, on aika toivottaa nykyiselle toimiston väelle tsemppiä vuoden koitoksiin. Alumnitoimintamme on tarkoitus ryöpsähtää käyntiin tämän vuoden aikana oikein aktiivisesti, joten varmasti meistä vanhoista dinosauruksista vielä kuulette! Tämän blogin päivittämistä on turha jatkaa, ketäpä vanhan toimijan ajatukset jaksaisivat niin kovin kiinnostaa.
Jos kuitenkin kiinnostaa, niin voit siirtyä toisen blogin pariin tästä.


Syy sille miksi olen tällä hetkellä hirvittävän vihastunut pysäköinninvalvontaan Jyväskylässä on siinä, että täällä mitä ilmeisimmin sakon aiheet vaihtelevat päivästä toiseen tai jopa valvojasta toiseen. Kotikadullani on 4 tunnin kiekkopaikka. Kadun varrella on yksi pysäköintikieltoa osoittava merkki sillä kohtaa, mistä huoltoajo on sallittu puistoon. Alempana katua on toinen käynti puistoon, ilman minkäänlaista pysäköinninkieltomerkintää. Koko Jyväskylässä asumiseni ajan (vajaa 3 vuotta), ovat autot parkkeeraanneet kyseisen sisäänkäynnin kohdalle. Kertaakaan en ikkunoissa ole sakkolappua nähnyt. Ja koiran ulkoiluttajana olen näitä monesti kyllä tiiraillut. Tällä viikolla sitten heti maanantaiaamun riemuksi oli ikkunassa sakko. Syynä pysäköiminen kiinteistöliittymään. Ymmärrettävää kyllä, että joskus joku puistotyötä tekevä vempele haluaa ajaa siihen puiston sopukkaan. Mutta onko se niin paljon vaadittu, että tälläiset kohdat kadusta merkittäisiin kieltomerkillä? Voisi ihminen tajuta kyseisen kohdan olevan sakkoaluetta, kun kerran muissakin kohdissa erilliset kieltomerkit tätä asiaa osoittavat. Lisäksi olisi hirmuisen hyvä, että merkitään kiellolla myös sen alueen alkamispaikka, koska nyttenkään auto ei ollut sisäänkäynnin edessä, vaan auton nokka sisäänkäyntiä rajaavan tolpan kohdalla.


