Työn murros ja digitalisaatio HR-opiskelijan näkökulmasta

Digitalisaation tuoma mullistus ravistelee maailmaa nyt ja tulevaisuudessa, ja tekemämme työn muoto ja laatu muuttuvat jatkuvasti. Robotiikka raivaa leveää tietä, ja virtuaalitodellisuus rikkoo tuntemiamme tavoitettavuuden ja fyysisen työn rajoja. Pienyrittäjät nousevat saatavuuksissaan globaaleiden yhtiöiden tasolle internetin rajattomien mahdollisuuksien ansioista, ja samaan aikaan osa ikääntyvästä väestöstä kaipaa lankapuhelinten yksinkertaisuutta. Myös yhteiskunnan tasolla on iso pyörä pyörimässä. Osa ihmisistä näkee tummia pilviä tulevaisuudessa, ja osa taas tunnistaa auringonpaisteen niiden takana. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Mitä onkaan tulossa seuraavan vuoden, tai seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Näitä kysymyksiä jokainen joutuu ajoittain pohtimaan tehdessään suurempia tai pienempiä päätöksiä ja ratkaisuja. Mieleen juolahtaa pakostakin jatkokysymyksiä, kuten haetaanko nyt lisäarvoa ja kilpailuetua, vai pyritäänkö vain pysymään kehityksessä mukana? Nähdäänkö tulevaisuus vaarallisena ja perinteiset arvot tuhoavana mörkönä, vai osataanko tunnistaa lukemattomat mahdollisuudet? Näiden pohtimiseen voi hakea vauhtia esimerkiksi Teknologian Tutkimuskeskuksen esityksessä esille tuoduista väitteistä ja ideoista. Mitään valmista ratkaisua tuskin kellään on esittää, mutta toivottavasti jokainen herää viimeistään nyt miettimään omia tulevaisuudennäkymiään, sekä motiiveja niiden taustalla.

Millenniaanisukupolven edustajana en voisi olla enempää innoissani tulevasta

Ikäryhmäni on kasvanut digitaalisen ympäristön keskiössä seuraten kehitystä internetin ensiaskeleista lähtien. Ehkä osittain tämän vuoksi en vieroksu sen mukanaan tuomia muutoksia, vaan pyrin aina näkemään hyödyt haittoja suurempina. Muutosmyönteinen asenne pitää sisällään kokeilunhalua, joka peittoaa alleen uuden teknologian lastentaudit ja heikkoudet. Uskoisin tämän asenteen vievän pitkälle, mutta yksi asia on varmaa: Kehityksen aallonharjalla pysyminen, tai edes tietotasolla mukana roikkuminen vaatii päivittäistä työtä ja voimakasta sisäistä motivaatiota.

Olen työskennellyt perustason työntekijänä, vastuuhenkilönä ja kevytyrittäjänä, ja valmistun pian viidenteen ammattiini. En ole taustani kanssa ainoa, vastaava työhistoria löytyy jo aika monen muun 26-vuotiaan ansioluettelosta.  Tämä kertoo jo aika paljon työn tekemisen luonteesta ja sen muutoksesta verrattuna perinteiseen malliin, jossa puuseppä on puuseppä, eikä muuksi muutu. Työn murros ei mielestäni ole kenenkään turma, vaan ympäristön vaatimusten tulos. Lyhytaikaiset asiantuntijatehtävät ja projektiluontoiset työt ovat juuri se mitä odotan tulevaisuudelta, ja näenkin tämän positiivisena työn imua ja motivaatiota ylläpitävänä tekijänä.

Tulevia muutoksia ei kannata yrittää estellä, vaan ne on otettava avosylin vastaan

Valitettava tosiasia on se, että Suomesta on kadonnut, ja tulee katoamaan jatkuvasti enemmän perustason työpaikkoja. Näiden tilalle kuitenkin nousee jatkuvasti täysin uudenlaisia tehtäviä.  Kilpailuedun saavuttamisen kannalta olisikin tärkeää, että koko kansan asenne saataisiin vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Perinteisiä tapoja ja arvoja ei tarvitse tuhota tai halveksua, mutta ne on päivitettävä vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia. Uskon vakaasti, että Suomesta kumpuaa lähivuosina useita Nokian veroisia maailmanlaajuisia hittejä, joiden rakentamisessa jokaisen sukupolven erityisosaaminen ja näkemys on tarpeen.