Luovien menetelmien avulla parempaa hoitoa

Lysti-luovaa toimintaa sosiaali- ja terveysalalle -projekti on loppunut.  Lysti onnistui kaiken kaikkiaan varsin hyvin ja tuloksia saatiin aikaan, josta kuuluu suuri kiitos kaikille mukana olleille yhteistyökumppaneille ja asiantuntijoille. Projektin loppuminen on kehittämistyön ammattilaiselle aina traumaattinen tapahtuma, mutta onneksi tulee aina uusia projekteja ja loppuneidenkin verkosto jää henkiseksi pääomaksi. Kulttuuri- ja hyvinvointi teeman on onneksi vahvasti tällä hetkellä esillä ja siihen liittyen onkin suunnitteilla uusia projekteja, tietysti tuoreista näkökulmista ja kehittämishaasteista käsin.

Yksi Lystin konkreettisista tuloksista on JAMKin julkaisusarjassa julkaistu Luovaa lystiä. Luovat menetelmät osana hoitotyötä -artikkelikokoelma.  Teoksessa mallinnetaan kokonaisvaltainen koulutus- ja kehittämisprosessi, jota soveltaen luovat menetelmät voidaan sisällyttää hoitoyksiköiden toimintaan. Lisäksi artikkeleissa esitellään konkreettisia luovia menetelmiä, joita hoitotyössä voi käyttää, kuten iäkkäille ja pitkäaikaisille vuodepotilaille kehitetty käsien tanssi sekä ikääntyneiden ja lasten yhteinen musiikkityöpaja. Julkaisu on tarkoitettu sekä hoitoalan ammattilaisille että luovien alojen ammattilaisille. Lisäksi se on yleisemminkin osa ajankohtaista keskustelua kulttuurin ja hyvinvoinnin tiiviistä yhteydestä. Teoksen voi verkkojulkaisuna ladata täältä: http://www.jamk.fi/kirjasto/julkaisut/julkaisuja/2/0/126_2011_luovaa_lystia_luovat_menetelmat_osana_hoitotyota


Mediayhteiskunta tulee, oletko valmis?

Osallistuin Jyväskylässä alueelliseen ennakointiseminaariin, jossa oli mukana paljon ihmisiä muiltakin alueilta. Seminaarissa oli paljon kiinnostavia näkökulmia ja pohdiskeluja aina vihreän elefantin metsästyksestä alkaen. Vihreä elefantti on tulevaisuudentutkija Olli Hietasen käyttämä kielikuva epätodennäköisestä tulevaisuudenkuvasta, jota on kuitenkin mahdollista tavoitella luovasti ajatellen ja yhdessä toimien. Toimintaamme ei saa liikaa kahlita menneet tottumukset ja rakenteet, vaikka tietysti niilläkin on merkitystä.

Seminaarin jälkeen minua on kuitenkin erityisesti mietityttänyt yhteiskunnamme muutos. Vuosia on puhuttu ja kirjoitettu siitä, että olemme siirtymässä tietoyhteiskunnan jälkeen johonkin uudenlaiseen vaiheeseen, joka tietysti osaltaan pitää sisällään edeltäviä toimintamuotoja, mutta tuo niiden lisäksi keskiöön jotain oleellisesti uutta. On puhuttu paljon mm. elämysyhteiskunnasta, tarinayhteiskunnasta, luovasta taloudesta ja osaamisyhteiskunnasta. Seminaarissa tulevaisuuteen suuntautuneet asiantuntijat olivat varsin yksimielisesti sitä mieltä, että olemme tulleet ennen kaikkea mediayhteiskuntaan. Jos toiminta tai näkemykset eivät ole esillä perinteisessä mediassa tai sosiaalisessa mediassa, niin sitä ei nähdä tai tunnisteta. Tästä tulee mieleen 1700-luvulla vaikuttaneen irlantilaisen filosofin George Berkeleyn kuuluisa toteamus ”Esse est percipi” eli olemassaolo on havaituksi tulemista. Berkeley oli selvästi vuosisatoja aikaansa edellä, sillä nykyaikana tämä näkyy korostetusti lähes kaikissa ilmiöissä, kuten vaikkapa musiikin ja elokuvien markkinoimisessa, tieteen tekemisessä, yhden asian liikkeiden toiminnassa tai eduskuntavaalien kampanjoissa.

Elämme siis mediayhteiskunnassa. Samaan aikaan esitetään erilaisia laskelmia siitä, että Suomessa koulutetaan media-alan ammattilaisia liikaa ja tätä määrää tulee nopeasti supistaa. Työmarkkinoiden osaamistarpeiden ja koulutusmäärien ennakoiminen on tunnetusti varsin vaikeaa toimintaa, jossa välillä myös epäonnistutaan. Liian usein analyysit perustuvat selkeisiin laskutoimituksiin ja tilastollisiin trendeihin, joissa jatkuvuus korostuu liikaa muutoksen kustannuksella. Voimistuvassa mediayhteiskunnassa on tietysti osittain kyse siitä, että netin keskustelupalstojen, Wikien, Facebookin yms… toimesta kaikki ovat yhä enemmän mukana mediassa, myös sisältöjen tuottajina.  Kuitenkin tätä kehitystä johtamaan, koordinoimaan ja konsultoimaan tarvitaan yhä enemmän myös varsinaisia media-alan ammattilaisia. Kannattaa siis varoa, ettei alan koulutusta vähennetä liikaa, jolloin osaajista voi tulla huutava pula. Tämä koskee ehkä laajemminkin ns. luovien alojen ammattilaisia, sillä mediassakin tarvitaan monenlaisten sisältöjen – kuten tarinoiden kirjoittamisen, visuaalisen kerronna tai musiikin – osaamista. Ylipäätään kaikenlaisia organisaatioiden ja toimialojen rajapintoja pitäisi ylittää nykyistä ketterämmin ja rohkeammin, jotta päästään käsiksi todella uusiin ajatuksiin ja toimintamalleihin.


Taide käy työssä yhä useammin

Olin Lahdessa Taide käy työssä -seminaarissa, joka oli hienosti järjestetty, mukava ja antoi monia näkökulmia tähän tärkeään asiaan. Kaiken kaikkiaan luovuus ja taidelähtöiset menetelmät liitetään jatkuvasti uusiin yhteiskunnallisiin näkökulmiin ja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.  Kouluihin, hoitolaitoksiin ja yhä enemmän myös työpaikoille halutaan draamaa, musiikkia, tanssia, luovaa kirjoittamista, kuvataidetta jne… Lahdessa käsiteltiin tietysti erityisesti taiteen ja luovien menetelmien sovelluksia erilaisissa työpaikoissa.  

Taidetta ja laajemminkin luovia prosesseja kannattaa viedä työpaikoille monesta syystä. Ensinnäkin työntekijät yleensä nauttivat näiden menetelmien käytöstä, jolloin työpaikan ilmapiiri paranee ja siellä on entistä kivempaa. On tietysti myös selvää, että työstään pitävä työntekijä on pitkässä juoksussa tehokkaampi kuin siihen välinpitämättömästi tai jopa kielteisesti suhtautuva. Toiseksi yhdessä tehtävät menetelmät lisäävät työyhteisön yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Tämäkin on kaikkien etu. Kolmanneksi erilaiset luovat menetelmät tuovat ihmisiä eri taustoista ja osaamisalueilta yhteen. Johtajat voivat kohdata  aloittelevia työntekijöitä. Insinööri, myyntitykki ja toimistosihteeri voivat rakentaa draamaa yhdessä. Tällainen yleensä vähentää hierarkisuutta ja lisää innovatiivisuutta, jolla taas on selvä yhteys organisaation menestymiseen. Neljänneksi voidaan vielä tarkastella laajaa, yhteiskunnallista tasoa.  Työssä jaksaminen ja työurien pidentäminen on suuri haasteemme, johon voidaan vastata ennen kaikkea tekemällä työn tekemisestä viihtyisämpää, mielekkäämpää ja merkityksellisempää. Taidelähtöisten luovien menetelmien avulla tätä voidaan tukea, kunhan päästään tempputasolta syvemmälle. Tietysti tämän erittäin vaativan haasteen ratkaisemiseen tarvitaan myös paljon muita toimenpiteitä.   

Taidelähtöisiä ja luovia menetelmiä viedään siis yhä enemmän työpaikoille. Haasteena on kuitenkin usein se, miten toiminta saadaan systematisoitua ja juurrutettua osaksi organisaatioiden perusprosesseja. Tässä tarvitaan laajaa sitoutumista ja tukea mutta myös entistä selkeämmin jäsennettyjä ja tuotteistettuja luovien menetelmien palvelukokonaisuuksia. Tässä meillä on vielä paljon työtä tehtävänä.


Innovaatiot vaativat sekä luovuutta että systemaattisuutta

Keski-Suomi on mukana laajassa kansainvälisessä CREA.RE -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä luovan talouden hyödyntämistä elinkeinojen kehittämisessä, työpaikkojen luomisessa ja vetovoimaisuuden parantamisessa. Keskisuomalaisten eritystavoitteena on edistää luovien alojen ja muiden toimialojen yhteistyötä.  Viime viikolla hanke toi Jyväskylään parinkymmenen hengen asiantuntijaryhmän.  Eri puolilta Eurooppaa olleille osaajille tarjottiin kolmen päivän ajan  luentoja, workshopeja, case-esittelyjä ja perisuomalaiseen tapaan tietysti saunomista. Itse olin ryhmän mukana esittelemässä Lysti – luovaa toimintaa sosiaali- ja terveyalalle -hankkeen toimintaa Keljon pitkäaikaishoidon yksikössä sekä jonkin verran myös muun ohjelman aikana.

Mieleeni vierailulta jäi erityisesti professori Antti Hautamäen luento, jossa hän käsitteli poikkeuksellisen monipuolisesti innovaatiopolitiikkaa ja -ympäristöä. Erityisen hienoa on se, että hän nosti kulttuurin laajemmin ymmärrettynä ja myös ns. luovat alat innovaatiopolitiikan ytimeen. Kulttuurilla on tietysti laajasti ymmärrettynä käsitteenä ratkaiseva merkitys siinä, kuinka innovatiivisia yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunnat ovat. Lisäksi  ns. luovat alat ovat jo perimmäisen luonteensa takia innovaatioiden ytimessä. On mahtavaa huomata, että tämä näkemys on nyt hyväksytty varsin yleisesti, sillä vielä muutama vuosi sitten asia ei ollut näin.    

Innovaatioiden synnylle on tietysti tärkeää se, että erilaisista taustoista ja osaamisista lähteneet ihmiset saavat avoimen ja vapaan dialogin kautta aikaan uutta ajattelua. Usein erilaisten alojen ja osaamisten rajapinnoilta syntyvät todelliset uudet innovaatiot. Lysti-hankkeessakin on syntymässä joitain tällaisia. On tietysti myös selvää, että jos uutta teknologiaa ja palveluja halutaan mallintaa, tuotteistaa ja kaupallistaa, tarvitaan sekä selkeä systeemi että tämän toiminnan johtamista.  Innovaatiot vaativatkin sekä luovuutta että systemaattisuutta.


Mandariinit räjäyttävät rautahäkit

Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto järjestivät eilen Juurikkasaaressa innovaatiotoiminnan aktivoinnin kevätpäivän, joka oli kiinnostava ja innostava. Päivän pääalustaja Mikael Jungner puhui siitä, kuinka ihmiset on jaettavissa mandariineihin ja sitruunoihin. Mandariinit energisoivat ympäristönsä ja rohkaisevat muita, jolloin syntyy uusia ideoita ja toimintaa. Sitruunat taas vievät energiaa muilta ja latistavat uudet ideat alkuunsa.  Oikeissa olosuhteissa mandariinit tuottavat uusia ajatuksia ja innovaatioita, joihin sitruunatkin voidaan saada mukaan. Happamoituminenhan ei yleensä ole oma vika, vaan johtuu ympäröivistä olosuhteista. Pekka Himasen rikastavan ja köyhdyttävän vuorovaikutuskulttuurin erottelussa on kyse samasta asiasta. Miten pääsemme tällaiseen rikastavaan vuorovaikutuskulttuuriin?

Onnistuminen innovaatioiden ja luovan talouden läpimurrossa on äärimmäisen tärkeää,  koska se mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen ja vahvistamisen. Miten tässä voidaan onnistua? Ensinnäkin pitää vapautua  vahvoista raja-aidoista alojen, organisaatioiden ja ihmisten välillä. Nämä raja-aidat ovat suurelta osin mentaalisia, joten tärkeintä on asennemuutos, mikä ei ole helppo mutta  meille kaikille mahdollinen tehtävä. Rajat eivät silti ole pelkästään mentaalisia, vaan myös rakenteellisia. Organisaatioiden on syytä joustavoittaa rakenteitaan sekä sisäisesti että suhteessa toisiin toimijoihin. Hierarkisuutta ja byrokraattisuutta pitää vähentää. Vain näin syntyvän yhteisöllisten ajatusten vapaan lennon kautta voimme onnistua näissä uusissa haasteissa. Innovaatioprofessori Antti Hautamäki puhuikin omassa puheenvuorossaan hallinnollisten rautahäkkien räjäyttämisestä ja siirtymisestä innovatiivisiin rakenteisiin.

Olkaamme siis mandariineja, jotka kannustavat toisia, katsovat laajemmalle eivätkä tyydy rautahäkkeihin! Näin syntyy tuloksia. Kaiken lisäksi yhteisöllisyys, avoimuus ja vapaus tekevät elämästä hauskempaa.


css.php