Matkailua, kulttuuria ja historiaa

Emman portfolio ja matkailublogi

Näyttely auki yleisölle

Eilen 26. päivä näyttely aukeni virallisesti yleisölle avajaisten jälkeisenä päivänä. Vieraita oli jokusia ja suurin osa muualta kuin Saarijrveltä, muun muassa Turusta ja Muuramesta. Kuutti Lavonen selkeästi niittää mainetta ympäri Suomea, josta olikin puhetta museon työntekijöiden kanssa jo aiemmin. Myönnän, etten juurikaan itse ole tällaisen taiteen ystävä, mutta kyseinen näyttely on herättänyt minussakin tunteita ja kunnioitusta. Arvostukseni taidetta ja taiteilijoita kohtaan on selkeästi lisääntynyt museossa työskentelyn ohessa.

Eilen siis avasimme museon ovet ja työhön kuului perushommia kahviossa. Kahvin keittoa, astioiden tiskausta, lipunmyyntiä, asiakaspalvelua, asiakkaiden opastusta ja heidän kysymyksiinsä vastaamista ja niin edelleen. Saarijärven museossa työskennellessä saa tehdä töitä laidasta laitaan ja työnkuvaan kuuluu olla niin sanottu jokapaikan höylä. En pidä sitä huonona asiana, vaan tuleepahan kokemusta kaiken näköisestä touhusta. Ainoa asia mitä meidän työntekijöiden ei tarvitse tehdä, on siivoaminen. Sitä varten museolla käy siivooja noin kahdesti viikossa, joka hoitaa sen puolen. Loistava asia, sillä siivoaminen ei todellakaan ole lähellä sydäntäni.

Tänään on hyvä jatkaa samoissa merkeissä.


Näyttelyn avajaiset

Vihdoin avajaiset! Päivällä puuhailtiin kaikenlaista, että saatiin homma valmiiksi iltaa varten. Taulut ja teokset pojat olivat saaneet jo paikoilleen, viimeiset aamulla. Roudailtiin tavaroita paikoilleen, kahvitettiin lehdistö (kokonaiset 2 henkilöä!), olin mukana kuuntelemassa taiteilijoiden itsensä kertomina teosten tarinoita ja heidän hedelmällistä yhteistyötään, oli valojen viritystä, penkkien paikoilleen laittoa ja kaikenlaista pientä viritystä. Illan tarjoilut olivat Marttojen vastuulla, mutta autoimme heitä hieman järjestelyissä. Tarjolla oli valkoviiniä, vichyä, limsaa ja pommacia sekä suolaisia cocktailpaloja. Pääsimme myös itse maistelemaan antimia.

Avajaisten alettua laskimme kaikki avajaisiin tulleet henkilöt, joita oli noin 140. Melko kiitettävästi siis! Tarjolla oli elävää musiikkia viululla ja cembalolla, näyttelyn teemaan sopivasti klassista. Museonjohtaja Kari Kotilainen aloitti avajaiset puheellaan, jonka jälkeen taiteilijat pääsivät itse avaamaan teostensa tarinaa ja syntyä. Olimme toisen työntekijän kanssa apuna, jos ihmisillä oli jotain kysyttävää tai he halusivat varata/ostaa jonkun teoksen.

Cembalo, johon itse Kuutti Lavonen on tehnyt maalaukset.

Päivä oli melko hikinen ja raskas, mutta oli todella mukavaa päästä juttelemaan ihmisille ja muistamaan, miksi aikoinaan tuli asiakaspalvelualalle lähdettyä. Huomenna jatkuu hieman samoissa merkeissä, kun näyttely virallisesti avataan yleisölle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!


Näyttelyn rakentamista

Tänään oli tiedossa taas remonttihommia ja taulujen/taideteosten ripustusta. Homma oli aikaa vievää ja melko fyysistä. Maalaamaan enkä seinien pystyttämiseen mukaan päässyt/ehtinyt, mutta maalitahroja sain lattiasta irrotella. Sain myös kertoa omia mielipiteitäni taulujen asettamisesta paikoilleen itse taiteilijoilta. Nälkä pääsi yllättämään taiteilijat iltapäivällä, joten kävin heille hakemassa kaupasta evästä.

Lauantaina alkava uusi näyttely on siis Kuutti Lavosen ja Pentti Hakalan yhteisnäyttely ”Tuleva”. Näyttely on esillä 9.9. saakka Saarijärven museolla. Kuuti Lavonen on Kotkassa syntynyt taidemaalari, taidegraafikko ja valokuvataiteilija. Hän on kirjoittanut myös runokirjan sekä maalannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon kirkkomaalauksia. Pentti Hakala on Saarijärven Lannevedellä syntynyt teollinen muotoilija ja arkkitehti.

Näyttelyn kasausta.

Näyttelyalueen pienoismalli.

Huomenna on sitten kiireinen päivä koska ovat näyttelyn avajaiset. On lehdistön kahvitusta, kutsuvieraiden opastusta ja kaikenlaista puuhaa. Onneksi on aikaa valmistautua henkisesti, sillä menen töihin vasta aamupäivällä, koska avajaiset ovat illalla.

 


Hulinapäivä museolla

Tänään oli museoviikon viimeinen päivä, eli niin sanottu hulinapäivä. Tarjolla oli elävää musiikkia, esityksiä, moottorisahalla veistämistä, esineiden tunnistusta, kuva-arkistopiste, taide-esineiden myyntiä, taulujen arvontaa ja marttojen piste, jossa oli tarjolla Saarijärveläistä perinneruokaa, köyhäinpuuroa sekä kahviossa oli myynnissä munkkeja.

Päivä oli kieltämättä melkoista hässäkkää. Ihmiset olivat selkeästi kiinnostuneita, vaikka pääsääntöisesti olivatkin vanhempaa väestöä ja munkkeja ja kahviakin meni kiitettävästi. Vierailijoita oli suurinpiirtein 200 laskelmiemme mukaan. Puuhaa oli kaikenlaista, videotykin kuntoon laitosta kahvikuppien tiskaukseen. Autoin esineiden tunnistus -pisteellä, vein ulkokylttejä pihalle ja pääsääntöisesti harjoittelin kassalla tuotteiden myymistä.

Kuva-arkistopiste.

Herkulliset munkit.

Arvontapiste sekä tietokone arkistojen hakuun.

Taidetta myynnissä.

Tämän päivän jälkeen tuli innostus päästä penkomaan museon arkistoja! Pääsenkin jossain vaiheessa arkistoimaan ainakin valokuvia ja lehtileikkeitä. Löydän varmasti paljon mielenkiintoisia kuvia, tarinoita ja lehtijuttuja.

Unohdin myös mainita että liityin keskiviikkona Saarijärven museon ystävät Ry:hyn. He tekevät kaikenlaisia museoon liittyviä avustuksia, järjestävät retkiä, näyttelyn avajaisia ja kaikenlaista muuta museoon liittyvää. Taidan tällä hetkellä olla järjestön nuorin jäsen.


Remonttireiskana

Sama rumba jatkui myös tänään, vuorossa oli 1. ja 2. luokan oppilaita lähikouluista sekä iltapäivällä ryhmä toimintakeskukselta. Heille oli samat toimintapisteet ja keksi- sekä mehutarjoilu. Näyttelyseiniä aloimme myös pystyttää iltapäivällä ja pääsin oikein remonttihommiin, kun vanereita ja niiden välejä piti kitata tasaiseksi. Kävimme toisen työntekijän Esan kanssa Tokmannilta ostamassa tarvittavia tarvikkeita. Tällaisessa touhussa tämä päivä pitkälti meni, kun tohinaa oli aamusta asti.

Seinien kittausta.

3D-tulostuskone.

Lisäsin kuvan myös edellispäivän 3D-tulostimesta, joka tulostaa esineitä puusta. Itse koneella on vanerirunko.


Nuorisoa ja lisää kirja-aarteita

Tänään oli yläasteelaisten vuoro vierailla museolla ja kiertää eri pisteitä. Uutena pisteenä oli 3D-tulostus puusta. Nuorille oli mehu- ja keksitarjoilua päivän päätteeksi.

Suunnittelimme loppuviikon ohjelmaa ja mietimme mitä tehdään minäkin päivänä, sunnuntaita ajatellen, jolloin on varsinainen hulinapäivä ja museo on auki kaikille halukkaille. Pystytimme varastossa olleen teltan museon pihamaalle, johon tulee sunnuntaina marttojen piste, jossa he tarjoilevat puuroa. Tutustuin taas muutenkin taloon ja siihen, miten asiat siellä hoituvat. Tekemistä ei vielä koko ajan hirveästi ole, koska museossa ei tosiaan ole näyttelyä tällä hetkellä eikä muutkaan museon kohteet ole vielä auki. Ensi viikolla pääsemme kasaamaan uutta näyttelyä, joka avautuu siis yleisölle 26.5. Avajaiset järjestetään 25. päivä.

Suurin osa kohteista avautuu kesäkuun puolella ja pääsemme laittamaan ne kuntoon vielä tämän kuun puolella. Odotan innolla pääseväni tutustumaan muihinkin kohteisiin ja nimenomaan historiaan liittyviin, kuten Säätyläiskotimuseoon, jossa J.L. Runeberg asui Saarijärven vuosinaan. Löysin myös uuden kirja-aarteen, jonka myös lainasin. Kyseessä on kirja nimeltä Kylillä kummittelee – Saarijärveläisiä uskomustarinoita.

Tästä on taas hyvä jatkaa huomiseen, jolloin tulee taas lisää lapsia museolle.

 


Ensimmäinen työpäivä

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni Saarijärven museolla. Ensimmäinen viikko sattuu olemaan sopivasti niin sanottu hulinaviikko ja on osa valtakunnallista museoviikkoa. Museolla ei ole tällä hetkellä meneillään näyttelyä, koska edellinen näyttely ’Kanssakulkijat’ päättyi juuri ja uusi näyttely avataan ensi viikon lauantaina eli 26.5. Näyttely on Kuutti Lavosen ja Pentti Hakalan ’Tuleva’.

Tänään museolla vieraili eskarilaisia, joille oli suunniteltu kaikenlaista tekemistä ja erilaisia toimintapisteitä. Olin mukana auttamassa muun muassa mehutarjoilussa ja tutustuin muuten museon kahvilaan ja sen toimintaan sekä tapasin monia uusia ihmisiä. Tutustuin myös perehdytyskansioon ja tutkin museon kotisivuja. Ensimmäinen päiväni oli siis melko rento eikä äkkijärkytystä uuteen toimeen tullut.

Olen erittäin innoissani uudesta pestistäni, myös senkin takia kun huomasin museon varastossa ja kokoelmissa olevat sadat historiaan liittyvät kirjat, joita voi myös lainata! Alla hieman tunnelmia ensimmäisestä päivästäni.

Vanhojen esineiden tunnistusta.

Lasten ja ohjaajan maalaama taideteos.

Lasten omakuvia.

Museon kahvila ja myymälä.

Myynnissä olevaa aineistoa.

Kirja-aarre!


Tampereen retki

Tervehdys taas!

Käytiin mun miehen kanssa viime viikonloppuna (4.-6.5.) Tampereella ja eksyttiin myös Finlaysonin alueelle. Tai ei oikeastaan eksytty, koska olin varta vasten netistä ettiny etukäteen hyviä vierailukohteita. Olisin halunnut käydä Amurin työläismuseokorttelissa, mutta se ei ollu vielä auki, harmi. Ehkäpä ehdin sinne kesällä sitten uudemman kerran. Samalla voi käydä syömässä paljon kehutussa Plevnan panimoravintolassa.

Upeita vanhoja rakennuksia löytyi Finlaysonin alueeltakin, esimerkiksi Finlaysonin palatsi ja Näsinlinna, joista en kylläkään jostain syystä tajunnut/jaksanut ottaa valokuvia. Upeaa historiaa, jota ei samalla tavalla löydy Jyväskylästä. Kävimme Tampereen tallipihalla, jossa on aivan ihana suklaapuoti, jota lämpimästi suosittelen. Pääsin vihdoin käymään siellä ja tarttuhan sieltä matkaan tietysti vähän suklaata 😛

Finlaysonin tehdasaluetta.

 

Tallipihan tallimestarin talon historiaa.

 

Tallipihan suklaapuoti.

 

Reissu oli antoisa ja matkaan tarttui muutama kuvakin kyseiseltä alueelta, joita siis edellä. Kohti seuraavaa mielenkiintoista kohdetta sitten seuraavan kerran!

Ensviikolla mulla tosiaan alkaa työharjoittelu Saarijärven museolla, joten päivityksiä tulee sitten säännölliseen tahtiin.

Cheers, Emma.


Aloituspuhe

Tervehdys!

Olen ensimmäisen vuoden restonomiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja ajattelin aloittaa oman blogin kirjoittamisen liittyen opintoihini. Tarkoitus olisi tehdä tästä portfolioni ja samalla kirjoittaa työharjoitteluistani sekä kiinnostavista matkakohteista, joissa aion vierailla.

Ensimmäiseksi haluan kirjoittaa taipaleestani, miten päädyin opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun. Minullahan on opiskelutaustaa ja työntekoa pitkältä ajalta. Olen peruskoulun jälkeen ensimmäiseksi opiskellut hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon, josta valmistuin 2007. Välissä tein pätkätöitä ja asuin Mikkelissäkin, jonka jälkeen lähdin opiskelemaan matkailualan perustutkintoa Äänekoskelle, josta valmistuin 2011. Tässä välissä tein taas vähän lisää pätkätöitä ja lopulta päädyin töihin SPR:n kirpputorille, jonka aikana kehittyi ajatus myyntitutkinnon suorittamisesta, jonka innoittamana lähdin opiskelemaan myynnin ammattitutkinta Jyväskylän aikuisopistoon ja valmistuin sieltä 2015. Edelleenkään ei töitä siunaantunut, vaikka useampi tutkinto olikin jo suoritettuna. Heitin ilmoille aivan hullun ajatuksen ammattikorkeakoulusta, ”Minäkö ammattikorkeaan, näillä aivoilla!?” 2012 diagnosoitu ADHD tuskin helpotti tilannetta ja aiemmat opinnotkin olin häthätää saanut suoritettua. Ajattelin kuitenkin kokeilla ja oletin etten kuitenkaan pääse sisään. Hain siis opiskelemaan 2017 keväällä, kävin pääsykokeissa, jotka olivat helpommat kuin kuvittelin ja heinäkuussa tuli päätös, että minut on valittu opiskelemaan. Olin ratketa riemusta päätöksen luettuani, ja kun te-toimiston kanssa sopimani rahoituskin onnistui, ei muuta kun tarvittavia asioita hoitamaan.

Nyt olen opiskellut melkein vuoden enkä kadu päätöstäni, muuta kuin ajoittain tietenkin! 😀 Raporttien teko ja ryhmätyöt ovat minulle se helpoin juttu, tentteihin lukeminen ei niinkään. Kokeet ovat aina olleet minulle kompastuskivi, lukeminen on ajoittain todella hankalaa. Kahdesta tentistä olen jo päässyt läpi, 2 on vielä tänä keväänä tulossa. Taloushallinto hieman pelottaa, mutta tuskin sekään nyt ihan mahdotonta on.

Kun tulin opiskelemaan, kuvittelin jo tietäväni mitä haluan isona tehdä. En ennen korkeakouluun hakemistani tosiaan tiennyt mikä on se juttu, jota haluan tehdä loppuelämäni vaikka olin silloin jo melkein 30. Ajattelin koko ajan, että hotellin respa ja ehkä esimiestyöt sitten joskus. Ensimmäiset luennot ja mielipiteeni muuttui aivan täysin! Meillä kävi Sokos hotel Paviljongin hotellipäällikkö luennoimassa työstään ja sen jälkeen ymmärsin, etteivät hotellityöt ehkä olekaan se asia mikä on lähellä sydäntäni, mutta matkailu toki kyllä, koska keittiötyöt on niin nähty eikä tilapalvelutkaan erityisemmin kiinnosta. Hieman tämän jälkeen löysin vihdoin sen jutun mitä haluan tulevaisuudessa tehdä! Olen ollut lähes koko aikuisikäni todella kiinnostunut historiasta ja aivan lähivuosina aloin miettimään, että miten pystyisin työllistämään sillä itseni. KULTTUURIMATKAILU! En edes tiennyt että on mahdollista yhdistää historia, matkailu ja kulttuuri ja tehdä siitä ammatti. Minua kiinnostavat myös todella paljon projektit, asiakaspalvelu ja matkailun kehittäminen. Nimenomaan projektit, joissa suunnitellaan ryhmässä matkailun kehittämistä. Jos joku olisi sanonut minulle vielä 5 vuotta sitten, että opiskelen 5 vuoden päästä ammattikorkeakoulussa, ja että olen kiinnostunut projekteista, olisin vain nauranut ja sanonut, ”Joopa joo, aivan varmasti!” 😀

Joten, tästä innostuneena aloin suunnitella tulevaa työharjoittelupaikkaani, joka on Saarijärven kaupungin museo. Siinä yhdistyvät kaikki edellä mainitut ja vielä vähän enemmän. Aloitan tulevassa toimenkuvassani 14.5. ja odotan sitä jo melko innokkasti. Toivon mukaan saan tehdä kaikkea mitä haluan. Tilanne on siinäkin mielessä hyvä, että pystyn asumaan avomieheni vanhempien luona harjoittelun ajan. Suuntaavaa harjoittelua täytyy sitten suunnitella vähän enemmän ja mikään ei ole poissuljettua edes paikkakuntaa mukaan lukien, kunhan se on sellainen työ jota haluan tehdä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!