Aftermath

No niin, nyt ollaan jo oltu hyvän matkaa Suomen puolella ja voiskin vihdoinkin lopetella tämän blogin kirjoituksen. Tässä nyt ei ole hirveää järkeä lähteä toisteleen kaikkea mitä Matti jo kirjoitti omassa lopetusosiossaan, sillä suurin piirtein samoista asioistahan tässä on kyse. Mutta nyt kun olen ollut jo muutaman viikon Suomessa, niin on hyvä kerrata ne tärkeimmät ja keskeisimmät asiat vaihdon kannalta ja sitten myös kirjoittaa ylös ne positiivisimmat edut mitä vaihdon ajalta on jäänyt käteen.

Ihan ensimmäisenä mieleen tulee kaikki uudet ystävät mitä on tavannut ympäri Eurooppaa ja myös sen ulkopuolelta. Tällaisia kontakteja ei varmaan pystyisi solmimaan yhtä vaivattomasti missään muussa tilanteessa. Toivottavasti näitä uusia tuttavuuksia tulisi nähtyä myös tulevaisuudessa. Siinä kun tapaa lukemattoman määrän uusia ihmisiä suhteellisen lyhyessä ajassa niin automaattisesti kehittyy ne sosiaaliset taidotkin.

Itse huomasin myös suuren kehityksen Englannin kielen hallitsemisessa. Tämä oli ensimmäinen kerta itselleni kun opiskelen pidemmän ajan vieraalla kielellä, joten Englannin kielen ymmärtäminen niin kuultuna kuin luettunakin kehittyi mukavasti. Lisäksi Englannin kielellä kirjoittaminen muuttui jo jokseenkin automaatioksi.

Oli myöskin mielenkiintoista nähdä hieman erilainen koulumaailma. Aluksi tuntui hieman vaikealta pysytellä tempossa mukana, sillä vaatimustaso tuntui olevan hieman korkeammalla mihin olin tottunut. Jokaiselle kouluviikolle riitti tekemistä. Lopussa huomasi että sitä on todellakin oppinutkin asioita.

Tietenkin kannattaa pitää huolta että kaikki vakuutukset ovat kunnossa ennen kuin vaihtoon lähtee, sillä aina niitä pieniä haavereita ja sairastumisia sattuu itse kullekin, varkauksista puhumattakaan.

Pitäähän tässä itsekin painottaa että Hollannissa se pyörä on todellakin ehdoton kapistus. Sillä kun pääsee vaivattomasti minne tahansa, ja kun niitä mäkiäkään ei ole riesana niin jaksaa sitten polkea vähä heikommallakin kunnolla. Matti listasi jo kaikki hyödylliset asiat mitä ottaa huomioon kun tulee Bredaan omaan osuuteensa, joten en nyt sitten toista niitä kaikkia vaan allekirjoitan kaiken sanasta sanaan.

Eiköhän tämä ollu tässä sitten, kuhan muistaa olla avoin ja valmis kaikkiin kokemuksiin niin hyvä tulee. Sanon vielä, että jos vain on pienikin mahdollisuus lähteä vaihtoon, niin lähtekää, moista kokemusta ei saa mistään muualta! Puoli vuotta meni älyttömän nopeasti eikö edes se kuuluisa koti-ikävä päässyt pahemmin yllättämään. Nyt ei muuta kuin uusia mahdollisuuksia etsimään ja mieleen jäi kyllä palava halu kokea vastaavan tapaista uudestaan.

antti

Kommentit pois päältä artikkelissa Aftermath

Loppusuoralla

Breda - katukuvaa

Breda - katukuvaa

Koulu ja niin myös vaihtoaikakin alkaa olla munkin osalta lopuillaan. Tänään saatiin palautettua ja viimeisteltyä kaksi viimeistä ryhmätyötä ja edessä on enää yksi raportti ja pari tenttiä. Eli aika vähän tekemistä reiluun kolmeen viikkoon, kun luentojakaan ei ole enää ollenkaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni oon koulun parissa vielä Kesäkuun puolessa välissä, ja viimeiset tentitki on Heinäkuun alussa. Koululle pitää kyllä antaa pisteet mielenkiintoisesta keväästä, todella virkistävää vaihtelua omaan ”normaaliin” arkeen Suomessa. Erilaiset kurssit, eri opettajat, eri oppilaat ja täysin uudet kuviot saa kyllä ihan ihmeitä aikaan.

Nyt aletaan olla siinä vaiheessa että kaikki nämä uudet kaverit ja ystävät täällä alkaa pakkailleen kamojaan ja suuntaan kotiansa. Osa on jo ottanut varaslähdön. Mattikin tosiaan lähtee jo huomenna. Vaikka viimeisen parin viikon aikana onkin jo ajatellut useaan otteeseen kotiin lähtemistä ja palaamista takaisin normaaliin elämään, niin alkaa tuntumaan todella haikealta jättää nämä uudet kaverit, varsinkin kun tietää että suurinta osaa tuskin tulee enää koskaan näkemään. Toivottavasti nyt osan porukan kanssa tulee oltua yhteydessä ja vielä nähtyäkin joskus. Tässä vaiheessa luonnollisesti kaikilla on kovat puheet ja suunnitelmat käydä vierailee jokaisen luona mutta luulenpa että puolen vuoden päästä on jo jokaisella ihan uudet kuviot.

Breda - katukuvaa

Breda - katukuvaa

Breda kaupunkina on ollut kyllä mukava paikka, tosin vähän pienehkö kuitenkin, mutta tarjoaa asukkailleen kaiken tarpeellisen. Kaupungilla on oma mielenkiintoinen historiansa ja sen jättämät jäljet katukuvassa, shoppailijoille löytyy liikaakin erilaisia liikkeitä, vapaa-ajan vietto mahdollisuudet on myös suhteellisen kattavat, sillä lähistöltä löytyy leffa-teatteri, uimahalli, liikuntakeskus, keilailukeskus, luistelurata, ravintoloita kahviloita sekä baareja on pilvin pimein, lisäksi kaupunkia ympäröi useampi viihtyisä puisto chillailuun että myös muuten vaan ajan kuluttamiseen.

Itse kun olen kotoisin pohjan maalta, niin luulin että pinnanmuodoiltaan tylsempään paikkaan en voi enää päästä mutta olin hyvin, hyvin väärässä. Pohjanmaa on paratiisi tässä kategoriassa kun vertaa tähän maahan. Yksikin pieni mäki olisi jo piristävää vaihtelua täällä. Positiivista asiaa kun tästä kaivaa niin tietty pyöräily tässä maassa on mitä helpointa ja ihanteellista, mutta ei se nyt hirveästi kallista vaakaa tässä asiassa. Toinen asia, mikä pinnanmuotojen lisäksi puuttuu täältä, on luonto, metsät tarkemmin sanottunua, tuossa kaupungin laidalla on yksi alue jota täkäläiset kutsuvat metsäksi, siellä puut ovat nätisti riveihin istutettuja ja näitä rivejä halkovat pienet ihmisen kaivamat ojantapaiset. Hollanti taitaakin olla yksi ainakin

Bredan ostoskatu - ilmakuvaa

Bredan ostoskatu - ilmakuvaa

Euroopan tiheimmin asutuista maista, joten luonnolle ei hirveästi tilaa jääkään. Suomen luontoa tässä jo kaipailen.

Vielä se vihonviimeinen rutistus tällä lukukaudella ja sitten sen voikin jo sinetöidä ja siirtyä eteenpäin.

Antti


Wrapping it up

Uusia ystäviä ympäri maailmaa(tai ainakin ympäri Eurooppaa), erilaisen kulttuurin näkeminen ja siihen sopeutuminen sekä lisäksi lukemattomat hienot kokemukset. Noista kolmesta päätekijästä koostuu opiskelijavaihto. Noihin voisi vielä lisätä henkisen kasvun niin sitten alkaa näyttää oikealta. Kun mietin taaksepäin täällä viettämääni aikaa, niin kaikki nuo sopivat minun vaihtotarinaani. Vaikka en ole ikinä epäröinytkään ideaa vaihtoon lähtemisestä, olen silti äärimmäisen tyytyväinen että olen saanut tämän kevään täällä Bredassa viettää.

Ihmisillä on paha tapa jäädä tuttuun ympäristöön ja alistaa uteliaisuus ja seikkailunhalu jonnekin syvälle. Antin kanssa ollaan useaan otteeseen puhuttu, että kuinka tyhmiä suurin osa suomalaisista opiskelijoista on, koska he eivät käytä tämmöistä ainutlaatuista mahdollisuutta hyväkseen. Mahdollisuutta päästä ulkomaille opiskelemaan ja saada siitä kaiken lisäksi vielä rahaa! Joten jos sinä luet tätä ja pohdit että lähteäkö vai ei, niin voin sanoa että kaiva seikkailunhalusi esiin ja uskaltaudu, se ehdottomasti kannattaa. Ei tämä tietenkään kokoaikaa ole ruusuilla tanssimista, alussa voi olla vaikeaa, koska ei tunne ihmisiä, mutta pitää vain ponnistella olemaan mahdollisimman sosiaalinen. Itsekin olen monesti ajatellut vainoharhaisessa päässäni, että joku tietty ihminen ei ole kiinnostunut millään tavalla minun kanssa kanssakäymisestä, mutta kun olen alkanut juttelemaan kyseessä olevan ihmisen kanssa, olen huomannut että hän on todella ystävällinen ja mukava. Kynnys aloitteen tekemiseen on suurin este luomaan uusia suhteita ihmisten kesken ja sen ylittämistä kannattaa harjoittaa.

Siinä hiukan elämänohjeita teille, mutta minun pitäisi varmaan sanoa jotain Hollannista ja NHTV:n koulutuksesta. Erot suomalaisen ja Hollantilaisen kulttuurin välillä ovat yllättävän pieniä, joka tietysti koskee koko ”läntistä” maailmaa. Nyt kun luen tammikuisia poustauksiani, tuntuu että olen kasvanut viisi vuotta eteenpäin, ainakin kun miettii mitä tulee uuden kulttuurin sisäistämiseen. Alussa monet asiat saattaa tuntua tosi ihmeellisiltä ja vaikeilta, mutta niihin tottuu kyllä yllättävän äkkiä. Eniten haastetta oli kouluun sopeutumisessa. Pienenä miinuksena NHTV:lle pitää sanoa että aloitin koulun täällä oikeastaan ilman mitään kunnon esittelyä ja perehdyttämistä talon tavoille, joka kyllä vaikeutti rytmiin pääsemisessä pitkään. Onneksi en vaihtanut hotelli puolelle niin kuin alussa aion, kuullessani olevani ainoa vaihtari facility management puolella. Ainoana vaihtarina oleminen vajaan yhdeksänkymmenen oppilaan ryhmässä tuo yllättävän paljon etuja niin kouluprojekteja kuin myös sosiaalista elämää ajatellen. Itse kun patajumina suomalaisena en hirveän usein tee aloitetta keskusteluun uusien ihmisten kanssa niin minun oli silti helppo päästä sisään koulun piireihin, koska ihmiset olivat minusta luonnollisesti kiinnostuneita ja tulivat juttelemaan. Mitä tulee itse kouluun ja siellä opiskeluun, olen todella tyytyväinen opetuksen tyyliin ja laatuun mitä NHTV tarjoaa, niin kuin aikaisemmista poustauksistani voi lukea. Täällä jouduin ponnistelemaan selvästi enemmän koulun eteen ja luulen että kun ensi syksynä palaan JAMK:iin, olen paljon valmiimpi ja ahkerampi hoitamaan kaikki mitä Hintsu ja Rise niskaani heittää.

Viimeiseksi ajattelin tähän vielä laittaa pieniä vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon jos tulee Bredaan vaihtoon:

Koulua ajatellen erittäin tärkeä työväline on ollut läppäri. Meidän rakennuksessa ei ole ollenkaan julkiseen käyttöön tarkoitettuja pöytäkoneita ja melkein kaikki tapahtuu tietokoneiden välityksellä joten läppäri on ehdoton.

Puku kannattaa olla mukana koska jos koulussa tapahtuu jotain vähänkin erikoisempaa niin heti pitää olla puku päällä.

Polkupyörä on melkeinpä tärkein yksittäinen esine mitä täällä tarvitsee. Pyörätiet täällä ovat todella hyvät ja kun kaikkialla on vain ja ainoastaan tasaista niin pyörällä on mukava kulkea.

Compass opiskelijajärjestö tuo Bredan kansainväliset opiskelijat yhteen, joten kannattaa facebookin kautta lisätä Compass Breda kaveriksi niin sitä kautta saa tietoa bileistä sun muusta.

OV-Chipcard on opiskelijoille tarkoitettu alennuskortti julkiseen liikenteeseen. Se maksaa about 50 euroa mutta sillä saa muistaakseni viisi ihmistä mennä kerralla, joten kannattaa kerätä kasaan porukka ja ostaa se yhdessä.

Ainakaan meidän linjalla ei ollut kunnollista sopeuttamista, joten koulu saattaa aluksi olla vaikeaa erilaisten työmetodien takia. Tämän välttämiseksi heti koulun sisäisen portaalin tunnukset saatuasi kannattaa tutustua alkaviin opetusjaksoin huolella n@tschoolissa.

Jepjep, viimeinen viikko täällä Bredassa pyörähti jo käyntiin ja tuntuu uskomattomalta miten nopeasti on viisi kuukautta mennyt. Kesäkuu lähestyy jo puolta väliä että on kyllä ihan kiva palata suomeenkin kesää viettämään. Sen verran olen tyytyväinen tähän vaihdossa olemiseen, että odotan jo innolla kunhan pääsen seuraavan kerran ulkomaille työharjoittelua tai jopa toista vaihtoa suorittamaan. Seuraavaksi haluan kyllä pois Euroopasta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Wrapping it up

Fanitus

Olemme juuri ottamassa ryhmävalokuvaa hävityn Suomi – Venäjä matsin jälkeen kun ryhmän keskelle hyppää valkoinen maski päässä, punaiseen pelipaitaan pukeutunut velivenäläinen, joka haluaa välttämättä saada kuvan sinisiin pukeutuneiden, ilmeisen humalaisten suomalaisfanien kanssa. Kamerat kiertää ja muutamien onnistuneiden otosten jälkeen paiskataan kättä toverien kanssa ja toivotetaan onnea seuraaviin peleihin.

Tämän jälkeen puhkeaa keskustelu meidän Suomalaisten ja Hollantilaisten välille siitä miten tällainen fanien välinen toverillisuus on mahdollista. Heille jalkapallo on kaikki kaikessa ja heidän odotukset jääkiekkofanikulttuurista eivät olleet yksi yhteen heidän kokemuksien kanssa, jotka pohjautuvat jalkapallofanikulttuuriin. Kaverit ovat tottuneet lyömään tai vähintäänkin solvaamaan niin rumasti kuin vain osaavat vastaantulevia vastustajan joukkueen kannattajia. He kertovat että esimerkiksi Eindhovenin kotipeleissä Ajaxia vastaan Ajaxin kannattajat tulevat pelkästään heille varatulla fanijunalla Amsterdamista Eindhoveniin, jossa juna pysähtyy muutama sata metriä ennen Einhovenin rautatieasemaa laskeakseen jo valmiiksi hullaantuneen fanijoukon Eindhovenin kotiareenan takapuolelle, josta heidät ohjataan tunnelia pitkin rautatien alitse suoraan areenalle vierasjoukkueen katsomon puolelle. Lisäksi koti- ja vierasjoukkueiden kannattajat ovat erotettu toisistaan betoniseinin välttääkseen katsekontakteja fanien kesken. Kaikki tämä vain sen vuoksi että fanaattiset fanit eivät pääse käsiksi toisiinsa.

Hollantilaiset eivät voi käsittää kuinka voimme istua samassa katsomossa parin tuhannen venäläiskannattajan keskellä, vielä ilmeisen suomalaisvärein ja asustein somistettuina, saati sitten he ymmärtävät kuinka voimme poseerata samassa kuvassa kaikki hymyssä suin vastustajien kanssa. Toisaalta he ovat äärimmäisen positiivisia tällaista käytöstä kohtaan. Fiksumpaa se on pitää se fyysisyys siellä boxin sisällä, eikä tuoda sitä ylös lehtereille.

Suomi - Venäjä 18.05.2010
Suomi – Venäjä 18.05.2010

Jääkiekko on vain parempaa kuin jalkapallo. Ei sille mitään voi.

Antti

Kommentit pois päältä artikkelissa Fanitus

Koulu paketissa

Puolan reissu on nyt sitten kanssa hoidettu ”kunnialla” läpi joten se tietää sitä että Matti-pojan vaihtoaika alkaa olla virallisia osuuksia koskien paketoitu, rusetti tulee päälle sitten vielä näistä viimeisistä lomaviikoista, jotka täällä olisi tarkoitus viettää. Edesmennyt viikonloppu oli hyvä loman aloitus, koska sateisen Puolan jälkeen Hollannin hellekelit passaa kyllä. Sattui sopivasti huonoimmat säät 160 vuoteen Puolan maalla kun siellä oltiin, eli siis satoi sen viisi päivää taukoamatta. Onneksi meillä oli paljon tekemistä ja uskomattoman hieno ryhmä ihmisiä, joten ei annettu sään haitata. Koko reissun tarkoitus oli siis tehdä hyväntekeväisyystyötä paikallisella ala-asteella, koulurakennuksen ja sen ympäristön ehostuksen muodossa. 90 hengen työskentely pienessä koulussa ilman suurempaa kokemusta maalaamisesta sun muusta oli aika kaoottista ja etenkin koomista, mutta meillä oli todella hauskaa ja se on tärkeintä. Ensimmäisen ei niin mukavan yön jälkeen ”muutettiin” vielä parempaan majoitukseen, joka sekin oli omiaan nostamaan tunnelmia. Meidän oli tarkoitus majoittua paikalliseen nuorisohostelliin ja niin tehtiinkin ensimmäisenä yönä, mutta hostellin taso oli taattua itäeurooppalaisuutta kylmine suihkuineen, joten vaihdettiin sitten bungaloweihin. Mökit oli ihan suomen tasoa ja koko hotelli/mökkikompleksi oli tosi hieno, joten viihdyimme siellä vallan mainiosti. Vaikka aamuisin herättiin aikaiseen, niin silti iltaisin rentouduttiin lähinnä tutustuen puolalaisen vodka-kulttuurin tarjontaan ja voin sanoa että tuon reissun aikana viimeistään integroiduin ryhmäämme sisään.

Valitettava tosiasia tässä on se että heti nyt kun on todella ystävystynyt kunnolla näihin ihmisiin, heistä suurin osa lähtee tällä viikolla työharjoitteluun. Viikonlopun aikana joutui jo sanomaan useat hyvästit ja se jos mikä on perseestä. Kun katsotaan kolikon toista puolta niin tämä osoittaa että olen saavuttanut ykköstavoitteeni minkä itselleni asetin, joka oli tutustuminen hollantilaisiin. Oikeasti tutustua. Eilen vietimme Joostin ja Luukin läksiäisiä ja illan aikana 6-7 kaveria sanoi tulevansa käymään suomeen. Ainahan sitä puhutaan että käydään vierailulla ja muuta kivaa, mutta olen suht varma että ainakin pari hollantilaista vierasta tulen saamaan. Ensi kesänä myös itse tulen aika varmasti tänne Lowlands-rokkifestareille. Suunnitelmia aina tehdään innokkaasti, mutta niiden toteutuminen on sitten eri juttu.

väkeä on kun Rääkkylän markkinoilla

väkeä on kun Rääkkylän markkinoilla

Mutta joo, se on elämää se ja nyt pitää vaan yrittää ottaa ilo irti tästä loppuajasta, joka tulee olemaan helppoa jos säät vaan pysyvät suht hyvänä. Kroatian reissua odotan innolla, vielä enemmän nyt kun meidän portugalin poika Francisco liittyy myös minun, Antin ja Garyn seuraksi joukkoon iloiseen. Eilen oli muuten semmoinen Dancetour tapahtuma täällä, joka veti semmoset 20000 henkeä, aika nättiä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Koulu paketissa

Blogi päivitys (omaperäistä)

Roadtrip

Kuluneen lomaviikon kohokohdaksi nousi siis Roadtrip Bredasta Prahaan. Lyhyesti ajettiin siis reilu 900 kilometriä Prahaan, vietettiin siellä pari päivää, ajettiin 700 km Luxiin, josta Antwerpenin kautta takasi Bredaan, neljässä päivässä. Matkalle tuli mittaa noin 2010km ja autossa istuttiinkin se 20 tuntia. Lisäksi, niinku Mattikin jo kirjoitti käytii tuolla Pohjois-Ranskassa ja siitä reissusta iso kiitos Matin porukoille!

Missä on järki ajaa 1000 kilometriä autolla päästäkseen toiseen paikkaan pariksi päiväksi. En tiedä, omituinen jo pelkästään ideana. Ehkä sillä sanonnalla ”matka on määränpää” on perää. Kauemmin ajateltuna todennäköisesti olisin pitänyt tällaista ideaa juosten kustuna alusta loppuun saakka. Aluksi kun kuulin että kaverit päätti vuokrata auton ja ajaa Bredasta Prahaan, mietin että mitä helvettiä? Toisena ajatuksena mietin että eihän tuollaisesta matkasta voi poiskaan jäähä, jo pelkästään senki vuoksi että en halua jäädä ulkopuoliseksi. On todella helppo jäädä ryhmässä ulkopuoliseksi ottamatta osaa siihen mitä muut tekee. En nyt tarkoita että aina pitää mennä sen kuuluisan virran mukana, mutta jokainen joka on ollut osana jotain ryhmää, eli jokainen, luulisi tietävän mitä meinaan. Matkan jälkeen tunnenkin oloni jälleen hieman rikkaammaksi, todellakin, ryhmän kanssa reissaaminen voi olla välillä yhtä helvettiä(mitä muuten aika usein tulee itse toitotettua), mutta välillä se voi olla todella hienoa, sitä parasta, niinkuin tällä matkalla. Kiitokset letkeelle matkaseuralle ja luotettavalle kulkupelille Hopeanuolelle!

Hopeanuoli ja miehistöHopeanuoli ja miehistö

Värittömyys

Loma päivien jälkeen Hollanti jälleen loistaa underground kulttuurien näkymättömyydellään. Kitkeekö monarkia näinkin tehokkaasti erilaisuutta, vai veikö saksalaiset ne mukanaan vetäydyttyään alueelta? Mikä lie, mutta joka kerta kun tästä maasta poistuu hetkeksi vai tullakseen jälleen takaisin muistaa, tai ennemminkin huomaa kaikkien ihmisten noudattavan jotain näkymätöntä pukeutumis- sekä käyttäytymisnormia. Jotenkin luulisi että tällainen ”vapauksien” maa olisi täynnä erilaisuuksia.  Näiden muutamien kuukausien aikana olen nähnyt ehkä kourallisen gootteja, räppäreitä, punkkareita, perusjunttiautonrassaajia tai mitään muutakaan alamaailman sankareita. Omituista ja tylsää.

Nyt kun Matin koulu alkaa olla ohitse, ja muistaakseni kaikkien Suomalaistovereitteni myöskin, voin iloisesti kertoa että itselläni alkoi Maanantaina uusi jakso, eli uudet kurssit ja tekemistä pitäis riittää aina Heinäkuun alkuun saakka. Loman jälkeiset päivät olikin hieman hakemista tuon opiskelun kanssa ja tulikin leikittyä piilosta herra motivaation kanssa. Se on muuten erittäin hyvä piiloutuja, mutta hemmetin laiska etsijä! No, kiitos helatorstain meillä on pitkä viikonloppu edessä ja Bredaan on rantautunut hörypäisiä Jazz muusikoita ympäri maailmaa, kadut ja aukiot on täytetty esiintymislavoilla, kaljateltoilla ja ruokakojuilla. Nyt otetaan pari päivää rennosti, nautitaan festivaaleista ja sen jälkeen puserretaan viimeiset kuukaudet koulun penkillä.

The BridgeBand

Antti

ps. Apalle suuri kiitos vierailusta ja tuliaisista! Ruisleipä oli maukasta ja koskenkorva raikasta! 😉

Kommentit pois päältä artikkelissa Blogi päivitys (omaperäistä)

Lopun alkua

Valitettavasti on taas aikaa vierähtänyt liikaa viime päivityksestä, sillä aika paljon on tapahtunut. Paljon tulee touhuttua, niin tahtoo unohtua tämä bloggailu. Tänään oli viimeinen peer evaluation -sessio minun projekteista, elikkäs istuttiin ryhmän jäsenten ja tutorin kanssa pöydän ääreen ja arvioitiin projekti alusta loppuun ja annettiin palautetta ryhmän jäsenille. Kyseessä oli siis järjestämämme tapahtuma, joka onnistui ihan kiitettävästi hyvän sään ansiosta. Oli kiva kuulla positiivista palautetta ryhmän jäseniltä, vaikka itsellä välillä oli semmoinen tunne että ei tule tarpeeksi osallistuttua projektiin. Niin kuin edellisessä poustaksessa näkyy niin vähän jo henkseleitä paukkuttelin kun palautettiin loppuraportit, mutta yksi kiva yllätys vielä odotti meitä vaihtareita. Tiedettiin että meidän pitää vielä kirjotella vaihtoraportti, mutta itse ainakin luulin että ei se ole kuin pari sivua niin kuin kotosuomessa. Noh, viime viikko oli loma ja saatiin ohjeistus siihen raporttiin just ennen lomaa, joten ei tullut paljoa siihen kiinnitettyä huomiota. Maanantaina, eli eilen, oli deadline, joten rupesin sitä sitten tossa sunnuntaina iltapäivällä kirjottelee. Lopputulos oli sitten kaksi täyttä päivää hommia ja vähän vielä kolmannellekin jäi tekemistä. En tiedä muista, mutta minusta 22 sivua itsensä arvioimis-raporttia on jo pieni ylilyönti. Onneksi opettajat siirsivät palautuspäivää parilla päivällä, kun suurin osa jengistä ei ollut edes kerennyt alottaa koko raporttia maanantaihin mennessä.

Tuon raportin jälkeen voi jo nyt sitten alkaa tuulettelemaan, ensi lauantaina nimittäin lähetään paljon odotetulle Puolan field tripille, joka on sitten viimenen juttu koulua koskien. Siitä tulee varmasti tosi erikoinen reissu monella tapaa, palataan siihen sitten reissun jälkeen. Reissuista puheen ollen tuli tuossa loman aikana road trippailtua kahteen otteeseen. Vappuaattona, eli paikallisittain kuningattaren päivänä, äiskä ja iskä tuli käymään ja lauantaiaamuna lähdettiin sitten Antilla vahvistettuna kohti etelää. Viikonloppu vietettiin muutamassa kaupungissa Belgiassa ja Pohjois-Ranskan puolella, hieno reissu mutta valitettavasti sää oli yhtä hyvä kuin suomen avauspeli MM-kisoissa melkein kokoajan. Sieltä kun kotiuduttiin maanantaina, niin jo seuraavana aamuna alkoi seuraava reissu, jonka kohteena oli Praha. Porukat jatkoi matkaa Damiin ja uusiksi jäseniksi saatiin Bredasmus perheen Laura ja suomesta vierailulle saapunut Apa. Reissuun sisältyi paljon ajamista, kaupungilla pyörimistä ja ehkä hieman myös tutustumista paikalliseen olut-kulttuuriin. Praha on kyllä kaikin puolin erittäin mukava kaupunki ja plussaa oli myös se, että ystäväni Rusina suorittaa vaihtoaan siellä, joten meillä oli luonnollisesti opas yöelämään. Pientä lisäjännitystä toi se fakta, että firma mistä vuokrasimme auton, luokitteli Tshekin Itä-Euroopaksi, joten ei olisi saatu ajaa sinne ollenkaan. Mutta onneksi vältyttiin maantierosvoilta ja muilta piraateilta, pois tullessa koukattiin vielä Luxemburgin ja Antwerpenin kautta, kivoja mestoja nekin. Propsit reissusta Rusinalle, propsit Prahalle ja isot propsit hopeanuolen retkikunnalle!

Kommentit pois päältä artikkelissa Lopun alkua

Ryhmätyöskentely…?

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja kesä alkaa olla ovella. Niinku edellisestä Matin kirjoituksesta voi jo havannoida että grillikausi on avattu ja shortsitkin kaapeista kaivettu esille. Lämmin ilma tuntuu hyvältä ja sen näkee kyllä kaikissa ihmisissä. Tuntuu että itse kukin on saanut uutta energiaa auringon myötä. Mietinpä vain, että tässä vaiheessa kevättä on jo tällaiset kelit ja kesä fiilingit, niin miten tuskaista tulee olemaan Kesäkuiset luennot pimeissä luentosaleissa…

Tänään palautettiin meidän ryhmän raportti Australian matkasta, tai siis meidän tutkimuskohteesta, ja sen vuoksi aattelinki tulla laittamaan muutaman asian ylös. En nimittäin meinaa päästä millään sisälle tähän hollantilaiseen ryhmätyöskentelyyn, työskentelytapoihin saati sitten työskentelymotiiveihin… Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se nyt menikään, palautettiin tänään sellanen eläimellinen kokoelma informaatiota noin kahdeksankymmenen sivun edestä, ja kun sanon että kokoelma niin tarkoitan sitä. Raportin sisältö jaettiin neljän kahden hengen ryhmän kesken puolitoista viikkoa sitten, ja parit sitten vielä jakoi oman osuutensa keskenään, tänään sitten istuttiin 8 tuntia koululla ja liimaa/leikkaa menetelmällä parsittiin työ kasaan. Kuulostaa varsin normaalilta tähän asti, mutta kun ajattelin että nyt jokainen ottaa työn kokonaisuutena käsittelyyn illalla, lukee kaikki osat läpi ja mahdollisesti jokainen löytäisi jotain lisättävää/korjattavaa, vaan ei, majoneesi ranskalaisten syöjät päätti että se palautetaan saman tien, että saadaan se jaloista pois. Eli käytännössä palautettiin ihan älyttömän sekava kokonaisuus, joka kyhättii kasaan päivässä. Rehellisesti kukaan ryhmäläisistä ei ole lukenut työtä kokonaisuuten läpi, eikä kukaan todellisuudessa tiedä mitä kukin on sinne kirjoittanut, toki kaikilla on jonkinlainen käsitys kokonaisuudesta.

Tämä meidän lopputulos kyllä todella yllätti kaikki mun aikaisemmat oletukset ja käsitykset, jotka olen tähän mennessä täällä luonut. Aluksi, niin kuin kirjoitinkin tänne, sain käsityksen että nämä kaverit on ihan älyttömiä painaan duunia koulu hommien eteen. Tämä käsitys senku vahvistui Australian matkalla, toisin kuin odotin (suomalaisine lähtökohtineen, että mennään näkee uusia mestoja, kokeen uusia asioita, nauttimaan mahdollisuudesta olla toisella puolella maailmaa, sekä tietty tehä ne työt mitä sinne on asetettu), suurin osa ryhmäläisistäni panosti enemmän työhön kuin mihinkään vapaa-aika toimintaan. Tietenkin, työt pitää tehä, kun on kyse tällaisesta opintomatkasta, mutta minun lähtökohdissa maailmasta on muutakin opittavaa kuin työ. Mutta joka tapauksessa, odotin että tästä työstä saadaan helpolla vähintään kiitettävä tällä panostuksella.

Kaiken sen työn ja panostuksen jälkeen kentällä me palautetaan se tärkein osa(arvioinnin kannalta) koko työstä todellakin vasemmalla kädellä, silmät kiinni tehtynä. Tämän päivän parsimis operaation yleinen asenne oli ”no niin kaikki kasaan, paperit boxii ja lomille”. Kaiken lisäksi vietettii kahdeksan tuntia tähän operaatioon. Todella ristiriitainen tilanne… käsittämätöntä. Vähän kun ois uhrannut kolme vuotta elämästään etsien Afrikan tähteä, ja lopulta kun saa tiedon missä se on, päättääkin lopettaa koko touhun, ja sitten kirjottaa asiasta ”jännittävän” seikkailu pokkarin, jota voi myöhemmin myydä parilla markalla….

Oma asenne lyhykäisyydessään on aina viimeistellä se viimeinen, niin sanottu julkinen osa työstä viimesen päälle. Onhan se hienoa että tehtiin hommat hyvin tutkimuskohteessa, mut miksi pilata se tällaisellä lopputuloksella. Who knows….

Johan nyt tuli vuodatettua… ensi kertaa odotellessa. Pitää lisätä joku keväinen kuva piristääkseen tunnelmaa.

BBQ at the lake

BBQ at the lake

Antti

Kommentit pois päältä artikkelissa Ryhmätyöskentely…?

Barbaque time!

Muutama päivä sitten olin vielä tyytymätön kevään etenemiseen niin kuin edeltä saattaa lukea, mutta näköjään säiden jumalat lukee tätä blogia kans ja päättivät vastata huutooni. Viikonloppuna nimittäin pilvet väistyi ja arska alkoi paistaa ihan tosissaan. Kauaa ei tarvinnut miettiä että mitä tehtäisiin tuommoisella kelillä, joten pakattiin reput täyteen ruokaa, kaljaa ja grillausvälineitä ja suunnattiin kohti lähintä biitsiä. Kaikki tietää millanen fiilis on kun on se ”kesän eka päivä”, jolloin pystyy olemaan ilman paitaa ja nauttia lämmöstä. Just semmonen fiilis oli kyllä eilen, hieno päivä. Eikä auringon paiste jäänyt vaan muutamaan päivään, nytkin istuskelen shortseissa meidän takapihalla ja säätiedotus koko viikolle näytti suht lupaavalta. Onhan tätä odotettu.

Tänään oli palautuspäivä loppuraporteille ja kyllä pienimuotoinen helpotuksen tunne valtasi mielen kun lätkäistiin kaksi noin 45 sivun raporttia palvelutoimiston tiskille. Kovasti niiden eteen sai pakertaa ja nyt voi olla tyytyväinen monessa suhteessa. Itse on kyllä joutunut tekemään selkeästi enemmän koulun eteen kuin kotosuomessa, mutta ei työmäärä kuitenkaan mikään ylivoimainen ole. Meillä ihmisillä on hieno kyky sopeutua ja niin on käynyt itsellekin täällä ihan huomaamatta. Enemmän tulee tehtyä hommia koulun eteen, mutta myös enemmän vietän aikaa kavereiden kanssa tehden kaikkea mahdollista. Kun vaan saisi tämmöisen aktiivisen elämäntavan säilytettyä kotiin palaamisen jälkeenkin.

Ps. Oisin laittanu piristävän kuvan eiliseltä grillausretkeltä, mutta kuulemma liian isoja nuo kuvat. Perskuta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Barbaque time!

Unesta takaisin Bredaan

Käsittämätöntä miten nopeaa ihminen voi siirtyä toiselta puolelta maapalloa toiselle puolelle sitä. Kun keskiviikko aamuna heräsin taas omasta sängystäni Bredassa, en voinut tajuta että olenki jo täällä. Mieli tais vielä olla Australian maaperällä, tai jossain Bredan ja Tasmania välillä yrittäen epätoivoisesti pysyä ruumiin perässä. 39 h, 4 lentoa, pari tuntia epätoivoista unta koneessa söi kyllä mehut parilta seuraavaltaki päivältä. Ei se aikaeroväsymys ole mitään höpöhöpö puhetta.

Paluu Bredaan olikin kovempi paikka kun oletin. Otettiin juna Amsterdamin kentältä kohti Bredaa. Istuin junassa ja tuijotin ulos: loputtomat pellot ja maanpinnan tasaisuus veti mielen haikeaksi. Ei nämä kaksi maata kisaile samassa kategoriassa. Australiasta jäi niin paljon näkemättä. No onneksi voi aina mennä takaisin. Junassa mietin, et voiko jokin maa olla oikeasti luonnoltaan näin tylsä? Silloin pari kuukautta sitten ku lähdin Suomesta, ajattelin vielä että Suomi on pinnanmuodoltaan suhteellisen tylsä paikka, eihän meillä ole niitä mahtavia vuoristoja tai sademetsiä, heh, mutta tähän maahan verrattuna Suomikin vaikuttaa paratiisilta. Ja tosiaankin arvostus Suomen luontoa kohtaan on noussut huimasti. Ja takas asiaan, ekat päivät täällä Bredassa onki mennyt lähinnä ihmetellessä että täälläkö sitä taas ollaan. Tuntuu jotenkin vaikealta palata tähän ”normaaliin” arkeen. Kun lentokoneessa juttelin muiden kanssa, tuntui kaikki oleen innoissaan pääsevänsä takasin kotiin, en oikein voinut jakaa tuota tunnetta muiden kanssa, enhän ollut palaamassa kotiin, vaan noin kahden tuhannen kilometrin päähän kodista ja olisin mielelläni jatkanut Australian reissua parilla kuukaudella. No onneksi tätä Bredasmus taloa voi pitää toisena kotina.  Seuraavat kaks viikkoa onki oikeastaan vain ryhmätöiden tekemistä. Luentoja ei taida olla ollenkaan, ainoastaan tehtävät työstettävänä. Sitten loman jälkeen koulu alkaa taas normaalisti.

Reissusta jäi kaikin puolin hyvä kuva ja koululle suuri kiitos tälläsen opintomatkan järjestämisestä. Ainoon näpäytyksen kynsille voisi antaa tutkimusalueiden  valinnasta, tai ainakin olisivat voineet tehdä kotityönsä paremmin etukäteen, jotta kaikille ryhmille olisi valittu hyvät monipuoliset ja mielenkiintoiset tutkimusalueet. Olivat vissiin ennen matkaa ottaneet kartan eteensä ja piirtäneet mielenkiintoisen näköisiä ympyröitä sinne tänne rannikkoa. Meidän muutamien ryhmien alueet oli aika kaukana turismista… tosin jokaisella alueella on omankailtaista turismia, mutta sen merkittävyydestä alueen talouteen voi sitten arvioida kukin itsekseen.

Bredassa kevät onki edennyt mukavasti kuukauden aikana. Kävin tuossa kävelemässä keskustassa ja kaupunkihan on herännyt eloon. Jokainen kahvila on raahannut terassi kalusteensa kaduille ja ihmiset ovatkin löytäneet paikkansa sieltä. Ilmiö on vähän kuin toukokuisessa Suomessa, missä kaikki pimeyden asukkaat yrittää imeä itseensä jokaisen pienenkin auringonsäteen mitä vain on tarjolla pitkän ja pimeän talven jälkeen. Auringolla on kyllä merkittävä vaikutus ihmisiin. Luontokin on heräämässä hiljalleen, pienet hiirenkorvat lehtipuissa ja vihreä nurmi maassa saa paikat näyttämään paljon tuoreemmalta. Ei voi kuin hymistä itsekseen, että kerrankin elämässä edessä on pitkä kesä, ja siitäkin on jo takana kuukausi!

Antti

Kommentit pois päältä artikkelissa Unesta takaisin Bredaan

css.php