Noniin! Ensimmäiset päivät Bredassa on takana ja ajattelin että nyt olisi hyvä aika avata tämä blogi minunki puolesta, pitää nyt koittaa pysyy ton Matin tahdissa. Elikkäs, lennot olin varannut jo marraskuussa ja päivämäärä 27.01.2010 on pyörinyt siitä asti mielessä, enemmän tai vähemmän. Odottavan aika tuntui välillä pitkältä, mutta viimeiset kaksi viikkoa ennen lähtöä hurahti sellasta vauhtia että ei kerenny käsittämään. Silloin piti hoitaa kaikki ne asiat mitkä ois voinu hoitaa hyvissä ajoin. Aika meni lähinnä juosten paikasta toiseen. No mutta 27. päivä tuli ja lähtö myös, en ois enään voinut olla enempää innoissani! Viimeisen illan vietin Espoossa tädin luona, ja by the way viimeisen kerran sain sanoa vähään aikaan ja sitä saunaa kyllä tulee ikävä täällä sateessa ja ei nuo talotkaan ole mitenkään eristäväksi rakennettuja, ja sit pääsinkin siitä kätevästi aamulla lentokentälle. Lennot oli Helsinki – Riika – Amsterdam. Enpä olekaan koskaa lentäny niin pienellä potkurikoneella ku oli tuo Helsinki – Riika väli!! No mut lennot meni hyvin ja sit dameista pääsin kätevästi lentokentältä suoraan junaan joka tuli yhen vaihon kautta Bredaan. Matka taittu vaivatta ja mukavasti! Vähän miettimistä kyl aiheuttaa se että täällä ei ole missään mitään opasteita englanniksi! ja tuo hollannin kieli ei ole ihan hanskassa…
Bredassa asemalla oliki sitten vastassa mun oma paikallisoppaani Matti, joka on jo kolmisen viikkoa kerenny tutustuu paikkoihin. Ekana päivänä kierrettii vähä keskustaa ja käytiin kattoon pari kuppilaa läpi ja ekan yön vietin Matin kämpillä. Täällä kaikki näyttää todella idylliseltä ja miellyttävältä. Rakennukset on lähes kaikki persoonallisia ja ei jälkeäkään mistään Suomen tylsistä kaavamaisuuksista. Ja historia heijastuu kaikkialla. Ihmiset vaikuttaa hyvin avoimilta ja ystävälliseltä, ja mikä helpointa täällä on että lähes kaikki puhuu hyvää englantia. Tossa eilen käytiin sitten tuolla mun asunnonvälitystoimistolla kirjoittaan vuokrasopimuksen ja hakeen avaimet kämppääni. Uusi kotini seuraavalle puolelle vuodelle on mitä ihanin kahdentoista hengen vaihtari kommuuni! Kolme kerrosta, joista kahessa ylimmässä asuu viis tyyppiä ja alimmassa kerroksessa kaks. Mun huone on alimmassa. Jokaisella kerroksella kuitenki on oma “ulko-ovensa”. Tällä hetkellä asunnoissa on pieni muuttu vaihe meneillää kun vanhat vaihtarit muuttaa pois uudet tulee tilalle. Aika sattuma et samassa talossa asuu kaks tyttöä jyväskylästä! Mun huone on aika kolkko ja karu ja hyvin pelkistetty! Ensivaikutelma siitä oli kyl aika järkyttävä, mutta heti ku tapasin kanssa asujiani niin mieliala kohos kyllä korkeelle! Kaikki tuli heti tervehtii ja juttelee, olo tuntui hyvin tervetulleelta! Ja eiköhän sen huoneenki saa viihtyisäksi kun sitä vähän laittelee. No eilen oli myös mun synttäripäivä, joten tiettyhän me päräytettii Matin ja sen muutaman paikallisen kaverin kanssa keskustaan, joka on ihan kiven heiton päässä mun kämpästä, vähän kiertään pubeja ja baareja. Voin sanoa että tälläistä synttäripäivää ei oo ennen koettu!
No tänään ois tarkotus lähtee käymää Dameissa kun Matin joku kaveri kavereineensa on siellä käymässä, ovat kuulemma Tansasta tulleet, kun opiskelevat siellä. Mut nytten alkaa tulla kiire et kerkeen asemalle! Oon tässä kämppäni lähellä kahvilassa jossa on ilmainen w-lan, oikein viihtyisän oloinen paikka tämäkin. Meidän kämpässä ei vielä ole nettiä, mutta pitäs olla tulossa. Täs on vielä pari vapaapäivää eli viikonloppu ja maanantaina sit pirteenä alottaan koulu!
Siinäpä oli mun ekat päivät Bredassa. Nyt ei muutaku et Hit the road Jack!!
-Antti
Pari viikkoa takana ja ajattelin nyt tehdä tämmöisen plussat ja miinukset – osion tästä lyhyestä, mutta kokemusrikkaasta ajasta täällä Bredassa.
Posia:
- Ihmisten sosiaalisuus ja ennen kaikkea hyvä englannin kielen taito.
- Monikulttuurisuus. (ihmiset on tottunut ulkomaalaisiin)
- Uusia, ei suomalaisia, kavereita.
- Kalja on halpaa ja Bredan yöelämä on vilkasta.
- Koulun tilat on tosi hyvät ja opettajat osaavat asiansa.
- Henkistä kasvua. Kaipa tässä samalla oppii vähän olemaan itsenäisempi.
- Naiset on kauniita (mutta osa kunnon hongankolistajia)
Negaa:
- Koulu on aikasta vaativaa.
- Välimatkat ovat pitkät, etenkin kämpiltä.
- Paikallinen opiskelijayhdistys ei ole aktiivisimmasta päästä ja me vaihtarit ei olla oikeastaan tavattu muiden linjojen vaihtareita.
- Talvi täälläpäin sisältää paljon loskaa ja märkää. Ei kiva.
- Teknoa prkl. Mikä näitä keskieurooppalaisia vaivaa?
- Kaikki hollanniksi. Tämä haittaa etenkin ruokakaupassa, kun siellä ei voi turvautua google translatoriin.
Nonniin, kokonainen viikko takana täällä päässä ja voi sanoo, että menipäs se nopeasti. Systeemit alkaa hahmottuu, oli kyse sitten arkielämän askareista tai joukkoliikenteestä, niin enää ei tarvitse hirveästi pähkäillä että mitenkä päin. Olen jo onnistunut muutaman kerran tekemään ihan itsekin ruokaa, alkuun tuli käytyä kokoajan ulkona syömässä. Ruokakaupoissa on suurin piirtein samaa tavaraa kun suomessa, mutta ongelmia aiheuttaa se että kaikkien ruokatuotteiden selostukset sun muut ovat pelkästään hollanniksi ja sama ravintoloissa, menut on melkeinpä aina pelkästään hollanniksi. Hintataso vaihtelee kaupan mukaan suomen normihinnoista Lidlin hintoihin. Onneksi pasta on pastaa kaikkialla ja jauhelihaakin löytyy, niillä opiskelija pääsee jo pitkälle. On pääkallopasta ollut paikallaan pitkän koulupäivän jälkeen, kun koululla ei voi syödä muuta kuin kanttiinissa myytäviä sämpylöitä. Pakko on ollut muuttaa ruokailutottumuksia tai ennemminkin ajankohtia täällä, aamulla pitää syödä hyvin että jaksaa pitkän päivän ja sitten illalla kukkuria vedetään hevosen lailla.
Perjantaina pääsin vihdoin käymään Ikeassa kaupungin laidalla ja sain patjan sänkyyni, siihen asti nukuin levitettävällä invaketo-sohvalla, joka ei ollut herkkua. Olen oppinut tässä pikkuhiljaa talon tavoille ja kämppikseni ovat kaikki tosi mukavia, muutama ilta on jo istuttu juoden bisseä ja jauhaen kulttuurieroista sun muusta. Koulussa on vielä välillä hieman retardi olo kun toimintatavat ovat täällä hieman erilaiset kun kotosuomessa, mutta nopeasti aloitetut projektit auttavat oppimaan oleelliset kuviot. Jyväskylän amk:n opettajat olisivat kyllä ylpeitä tavasta, jolla oppilaat täällä päässä ovat sisäistäneet valmiiden mallien ja suunnitelmien käytön, joka väliin tehdään operation plääniä tai jonkun sortin charttia. Onpahan selkeää ainakin.
Koulua viime viikolla oli vain torstaihin asti, joten se antoi otolliset lähtökohdat tutustua Bredan baarikulttuuriin. Torstai on nääs täällä päässä ”students night”, joten bileethän sitä oli tiedossa koululla. Me suomalaiset kun asutaan niin erillään toisistamme, niin sen takia varmaan tykkäämme siitä, että jokaisella on oma tilansa. Hollannissa ihmisiä on enemmän ja tiiviimmin ja se heijastuu näköjään baarikulttuuriin. Pubeissa mahtuu yleensä istumaan ihan kivasti, mutta kun tuli käytyä muutamassa ”yökerhossa”, oli ero suomen juottoloihin aikamoinen. Useimmat paikat ovat pieniä ja kaiken lisäksi pitkulaisen muotoisia, joka tekee liikkumisesta tuskaisen hidasta kun portsarit eivät näköjään tunne kapasiteettirajoituksia. Baareja on äkkiseltään arvioituna joku viitisenkymmentä parinsadan metrin säteellä ydinkeskustassa, joten ei ole vielä kaikkia tietenkään nähty ja lauantai-iltana lopulta löydettiin tosi viihtyisä kolmikerroksinen yökerho, jossa oli pyörivää baaritiskiä ynnä muuta härpäkettä. Ainoa miinus tässä baarissa oli narikan puuttuminen, joka oli haittapuolena monessa muussakin paikassa, mutta tämän nyt ymmärtää koska talvi on täällä paljon lyhyempi ja leudompi. Alkuun oli kyllä vaikea viihtyä useimmissa paikoissa ihan pelkän väen paljouden takia, mutta eihän se auta kuin elää maassa maan tavalla ja tunkea kyynärpäitä käyttäen takki kainalossa tiskille jos ei muu auta, nimittäin kalja on ainakin halpaa!
Toinen kokonainen päivä Bredassa alkaa olla lopussa ja voi sanoa että on ollut aika opettavaiset pari päivää. Eilen aamulla oli vielä pihalla kun lintulauta, mutta jo nyt parin päivän jälkeen alkaa asiat hahmottua selkeämmin. Kaupunki itsessään ei ole hirveän monimutkainen liikkua, etäisyydet vaan ovat hieman pitkiä, koska korkean kerrostalorakentamisen melkein kokonaan puuttuessa keskusta on levittynyt aika laajalle alalle. Polkupyörän hankkiminen on ”things to do” – listan ykkösenä. Breda on ymmärtääkseni ollut linnoituskaupunki joskus vuonna nakkisota, joten keskustan tieverkosto koostuu pääosin kapeista ja kiemurtelevista mukulakivikaduista ja tuntuu että joka korttelissa on uusi kirkko kun kävelee ympäriinsä. Rafloja ja kuppiloita riittää yllin kyllin, mutta eniten on mieltä lämmittänyt vaatekauppojen runsas määrä ja tarjonta. Kaikin puolin kaupunki tuntuu tosi viihtyisältä. Yöelämään en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta siihen varmaan tulee muutos viikonloppuna viimeistään.
Kaupunkiin tutustumisessa on ollut paljon uutta, mutta koulun kanssa on melkeenpä vielä enemmän. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien me vaihtarit ollaan oltu ”normaalien” oppilaiden kanssa kursseilla, vaikkakin ensimmäiset tunnit ovat aina kurssin esittelyjä luonnollisesti. Esittelyn lomassa kuitenkin opettajat jakoivat meidät ryhmiin ja erinäisiä projekteja alettiin heti työstää. Koulun tilat ovat hienoimmat koulutilat mitä olen ikinä nähnyt, ala-aula/oleskelu-tila/kahvila näyttää aivan 5 tähden hotellin aulalta tai joltain modernilta istumabaarilta. Muutenkin koulun ilmapiirissä tuntuu olevan tekemisen meininki opettajia ja oppilaita myöten. Opettajat tuntuvat todella tietävän mistä puhuvat eikä uskoisi että he eivät ole natiiveja englannin kielen puhujia ja oppilaiden motivaatiotaso on pelottavan korkea. Minä olen ainoa vaihtari facility management – linjalla, joten jonkin sortin erikoiskohtelua on ainakin näin alussa havaittavissa, esimerkiksi olen samassa ryhmässä monessa eri projektissa koulun parhaimmaksi oppilaaksi tituleeratun (ei virallisesti) Siemin kanssa. Ainoana vaihtarina ryhmässäni oleminen rassaa hieman, joten tiedustelin josko vaihto hotel management – puolelle onnistuisi, siellä kun on kaikki muut meidän rakennuksen vaihtarit ja muutenkin tuo hotelliala on aina ollut ykkösintressejä minulle tällä alalla. Meitä nyt alottaneita vaihtareita on about viisitoista kipaletta meidän talossa, joista puolet on Intiasta, kaikki samasta koulusta, ja heillä on vähän eri jutut kun meillä muilla muutenkin. Sitten meitä suomalaisia on kolme ja meidän lisäksi pari espanjalaista. Muutama puuttuu vielä kuulemma, että saa nähdä että minkä maalaisia sieltä sitten tulee. Myös muihin suomalaisiin on koululla tullut törmättyä ja on kyllä kiva vähän suomea puhua välistä.
Muutaman päivän kokemuksella voi sanoa että Hollannin ja suomen välillä ei suuria kulttuurieroja vallitse, täällä sekoittuu sopivasti pohjoiseurooppalainen järjestelmällisyys ja eteläeurooppalainen huolettomuus ja vapaamielisyys. Siihen soppaan kun heittää vielä kansainvälisen ihmiskirjon niin toimiva mutta sopivan kaoottinen paketti on kasassa. Suurin ero suomeen, minkä olen huomannut täällä on ihmisten sosiaalisuus, mutta suomalaisten ollessa niin sosiaalisesti vammaista kansaa tämä ei yllätyksenä tullut. Koululla oppilaat tulevat juttelemaan ja kaupoissa sekä ravintoloissa työntekijät puhuvat hyvää englantia. Itse asiassa joka ikinen ihminen tässä maassa keneltä olen pyytänyt apua tai puhunut ihan mistä vaan on osannut hyvin englantia, se helpottaa aika paljon.
Kauan odotettu reissu pääsi vihdoin ja viimein alkamaan tänään 10. tammikuuta 2010. Matka sujui suhteellisen hyvin pieniä hidasteita lukuun ottamatta, oli täällä päässä nääs samat ongelmat rautateillä tuon lumen kanssa kun meillä kotosuomessa. Erona oli vaan se että lunta on täällä tullut jopa 10 senttiä sen metrin sijaan ja täällä osa junista ei pelkästään myöhästele vaan ei kulje ollenkaan! Meinas kyllä ilman noitakin ongelmia mennä sormi suuhun, koska Damista ei ollutkaan suoraa linjaa Bredaan niin kuin oletin, etäisyyttä kun noilla kaupungeilla on jopa sata kilsaa. Noh, loppupeleissä tuohon sataan kilsaan tuhraantui 4,5h aikaa ja tuli käytettyä kahta isompaa junaa, yhtä paikallisjunaa ja yhtä ratikkaa! Niin lyhyt kun se matka onki niin siitä ei todellakaan mene suoraa rataa ja tämän maan vähintäänkin hektinen junaliikenne on äkkiseltään verrattavissa Helsingin paikallisliikenteeseen kun laskee kaikki sen eri kulkuneuvot yhteen. Junia menee yhtenään suuntaan ja toiseen eikä niitä ole numeroitu erikseen, kun ostat lipun pisteestä A pisteeseen B, ei ole väliä millä junalla ja mitä kautta menet, kunhan suunnilleen on oikealla suunnalla. Tämmöinen käsitys minulle ainakin tästä päivästä jäi. Varmasti hyvä ja toimiva systeemi kunhan oppii tuntemaan paikat, mutta ennen sitä voi kokematon löytää itsensä ihan jostain muualta mistä pitäisi. Niin kuin meinasi käydä minulle kun eräs avulias vartija oma-aloitteisesti neuvo minua ihan väärään junaan, onneks tajusin itse olla menemättä.
Siinä oli sit ensimmäinen kulttuurishokki. Bredaan kun lopulta pääsin, niin kaikki sujui helposti siitä eteenpäin. Koulun puolesta oli mukava tyttö nimeltä Pauline (tai Paulina) vastassa juna-asemalla, josta kämpälle pääsi äkkiä koulun kustantamalla taksikyydillä. Kämppä on viiden asuttava soluasunto, joka on vanhahkosta omakotitalosta muokattu nykyiselleen. Oma huoneeni on aika pieni, mutta viihtyisä ja yhteiset tilat ovat kyllä kaikin puolin kohdallaan. Eristykset eivät tietenkään taloissa ole täällä huippuluokkaa, joten aika kova veto on näillä ”pakkasilla” (ehkä 1 aste pakkasen puolella ollaan näin illalla).
Huomenna pitäisi taas tuota joukkoliikennettä haastaa todenteolla, kun tehtävänä olisi löytää koululle viiden kilometrin päähän kaupungin toiselle laidalle. Turistikartan ja muutaman Babsin kertoman bussivinkin perusteella olisi tarkotus 9:30 olla aamulla koululla kuulemassa tervetuliaisjorinoita. Babs on tyttö jonka huoneeseen muutin ja ilman hänen ylitsevuotavaa avuliaisuuttaan olisi tähänastinen matkani ollut huomattavasti vaikeampi.
Semmoinen oli matkustuspäivä, nyt on mentävä nukkumaan että jaksaa huomenna taas palloilla tuolla kuin puolukka.. sankossa.
