Ei oikeen inspaa kirjottaa tänne mitään ku kattelee noita Antin kuvia ja lukee mitä kaikkee ne on siellä tehny, mut kaipa sitä vois jotain yrittää rustailla. No ei nyt sentäs, vaikka tässä nyt ei itse Australian lämmössä ole niin mukavaa on silti, nimittäin kevät on ottanut vahvan otteen ja kesä tuntuu olevan ihan nurkan takana. Mittari näytti jo kahtakymmentä astetta yks päivä viime viikolla ja istuskeltiin T-paidassa koulun pihalla, oli mukavaa. Paljoa ei ole kyllä muuten kerennyt tyhjänpanttina istuskella koulussa, voi rehellisesti sanoa että eipä ole näin paljo efforttia tullut uhrattua koulun eteen sitten lukion kuvistuntien. Vaikka luentoja ei enää ole kuin ehkä 2-3 kappaletta viikossa, niin päivät helposti vierähtää kahdeksan tuntisiksi projekteja työstäessä. Itsekin olen jostain kummasta löytänyt aimo annoksen motia koulun käymiseen, mutta se varmaan johtuu siitä, että näissä projekteissa vastuu on vain ja ainoastaan meillä itsellämme. Jos näitä projekteja ei tee kunnolla niin kyllä minua ainakin hävettäisi suunnattomasti mennä opettajien ja yhteistyöyrityksen edustajien eteen jos ei ole esitys reilassa. Salaisen idolini. Dr. Philin sanojen mukaisesti pitää itse olla valmis ottamaan vastuu ja ainakin tässä tapauksessa se on osoittautunut tehokkaaksi motivaattoriksi.
Juuri tässä laskeskelin, että 11 viikkoa on takana täällä päässä ja aika lailla samat edessä, riippuu tietysti monta viikkoa vietän lomaa koulun päättymisen jälkeen. Koulu nimittäin loppuu jo 8 viikon päästä, elikkä siinä mielessä puoliväli on jo reippaasti ylitetty. Jos nyt analysoi tätä ensimmäistä puolikasta, niin positiiviset jutut kyllä voittaa sata-nolla. Täytyy silti myöntää että välillä on ollut päiviä jolloin on v****tanut, mutta eihän se elämä ikinä voi olla pelkkää auringon paistetta. Kun miettii huonojen päivien syitä, niin ne ovat yleensä samoja kuin kotosuomessa. Semmoisina päivinä kun ei oikestaan tee mitään erikoista jos ei ole koulua ja ei saa aikaiseksi sovittua mitään, alkaa saamattomuus helposti nakertamaan. Tämän ongelman pystyy kyllä ratkaisemaan helposti olemalla aktiivinen. Pitää vaan pyrkiä kokoajan poistumaan omalta ”mukavuusalueelta” ja olemaan mahdollisimman sosiaalinen, hollantilaiset ovat avoimia, mutta heillä on myös sama ”pelko” tehdä aloite keskusteluun kuin meillä suomalaisilla. Mitä tulee henkilökohtaiseen tilaan, jota me suomalaiset ollaan totuttu saamaan runsaasti, sen supistumiseen on täällä totuttava. Saksalaiset ystävämme nimesivät Anan yhtenä baari-iltana ”Bubley:ksi”, koska Antilla on kuulemma kupla ympärillään. Itse olen kyllä ihan samanlainen, koska me ollaan totuttu siihen että kun suomessa menee baariin niin ei tarvitse olla kuin sillit purkissa haistelemassa toisten kainaloita. Mitä tuohon yöelämään muuten tulee, niin täällä on päässyt kivasti välillä ”kotibile”-meininkiin kun opiskelija-asuntoloissa järjestetään aika paljon kemuja. Niistä mä tykkään.





