Kuukausittaiset arkistot: maaliskuu 2010

Puoliväli ylitetty

Ei oikeen inspaa kirjottaa tänne mitään ku kattelee noita Antin kuvia ja lukee mitä kaikkee ne on siellä tehny, mut kaipa sitä vois jotain yrittää rustailla. No ei nyt sentäs, vaikka tässä nyt ei itse Australian lämmössä ole niin mukavaa on silti, nimittäin kevät on ottanut vahvan otteen ja kesä tuntuu olevan ihan nurkan takana. Mittari näytti jo kahtakymmentä astetta yks päivä viime viikolla ja istuskeltiin T-paidassa koulun pihalla, oli mukavaa. Paljoa ei ole kyllä muuten kerennyt tyhjänpanttina istuskella koulussa, voi rehellisesti sanoa että eipä ole näin paljo efforttia tullut uhrattua koulun eteen sitten lukion kuvistuntien. Vaikka luentoja ei enää ole kuin ehkä 2-3 kappaletta viikossa, niin päivät helposti vierähtää kahdeksan tuntisiksi projekteja työstäessä. Itsekin olen jostain kummasta löytänyt aimo annoksen motia koulun käymiseen, mutta se varmaan johtuu siitä, että näissä projekteissa vastuu on vain ja ainoastaan meillä itsellämme. Jos näitä projekteja ei tee kunnolla niin kyllä minua ainakin hävettäisi suunnattomasti mennä opettajien ja yhteistyöyrityksen edustajien eteen jos ei ole esitys reilassa. Salaisen idolini. Dr. Philin sanojen mukaisesti pitää itse olla valmis ottamaan vastuu ja ainakin tässä tapauksessa se on osoittautunut tehokkaaksi motivaattoriksi.

Juuri tässä laskeskelin, että 11 viikkoa on takana täällä päässä ja aika lailla samat edessä, riippuu tietysti monta viikkoa vietän lomaa koulun päättymisen jälkeen. Koulu nimittäin loppuu jo 8 viikon päästä, elikkä siinä mielessä puoliväli on jo reippaasti ylitetty. Jos nyt analysoi tätä ensimmäistä puolikasta, niin positiiviset jutut kyllä voittaa sata-nolla. Täytyy silti myöntää että välillä on ollut päiviä jolloin on v****tanut, mutta eihän se elämä ikinä voi olla pelkkää auringon paistetta. Kun miettii huonojen päivien syitä, niin ne ovat yleensä samoja kuin kotosuomessa. Semmoisina päivinä kun ei oikestaan tee mitään erikoista jos ei ole koulua ja ei saa aikaiseksi sovittua mitään, alkaa saamattomuus helposti nakertamaan. Tämän ongelman pystyy kyllä ratkaisemaan helposti olemalla aktiivinen. Pitää vaan pyrkiä kokoajan poistumaan omalta ”mukavuusalueelta” ja olemaan mahdollisimman sosiaalinen, hollantilaiset ovat avoimia, mutta heillä on myös sama ”pelko” tehdä aloite keskusteluun kuin meillä suomalaisilla. Mitä tulee henkilökohtaiseen tilaan, jota me suomalaiset ollaan totuttu saamaan runsaasti, sen supistumiseen on täällä totuttava. Saksalaiset ystävämme nimesivät Anan yhtenä baari-iltana ”Bubley:ksi”, koska Antilla on kuulemma kupla ympärillään. Itse olen kyllä ihan samanlainen, koska me ollaan totuttu siihen että kun suomessa menee baariin niin ei tarvitse olla kuin sillit purkissa haistelemassa toisten kainaloita. Mitä tuohon yöelämään muuten tulee, niin täällä on päässyt kivasti välillä ”kotibile”-meininkiin kun opiskelija-asuntoloissa järjestetään aika paljon kemuja. Niistä mä tykkään.

Australia – Brisbane -Redcliffe

Brisbanen kaupunki nakymaa

Brisbanen kaupunki nakymaa

Kello on puoli yksi yolla ja muu ryhma kaiketi nukkuu. Paivat on taysia ja aika kuluu nopeaa. Saavuttiin tanaan Redcliffeen, mun ryhman tutkimus alueelle. Meita on taalla kahdeksan. Viimeset nelja paivaa vietettiin Brisbanessa backbacker hostellissa, makee mesta, niin hostelli kuin kaupunkikin. Tosin Brisbane itessaan ei kaupunkina juuri enaan savayttanyt Singaporen jalkeen, mika nyt ei ole mikaan ihme. Viikonloppu oli vapaa ja siina tulikin vaan kierettyy kaupunkii ympariinsa ja sunnuntaina vuokrattiin kymmenen hengen ryhman kans maastopyorat ja heitettii reilun kolmen tunnin lenkki laheiselle vuorelle. Vuoren, jos sita nyt edes vuoreksi voi kutsua, paalta oli aika allistyttavat maisemat Brisbanen kaupungin yli, seka ymparoivaan maastoon. Sunnuntai oli ehka paras paiva tahan mennessa, fyysista tekemista ja pois kaupungin ytimesta! Maanantai vietettiin Brisbanen yliopistolla luentoja kuunnellen, ja tama aamupaiva pyorittiin lentokentalla. Luento lentokentalla oli aarimmaisen mielenkiintoinen ja loi selkean kuvan ilmailualasta taalla pain maailmaa.

Maastopyraily

Ensimmaisten paivien perusteella voin jo sanoa kuinka hammastyttavan ystavallisia Australialaiset on. Tuntuu etta koko asenne esimerkiksi asiakaspalvelutyohon on aivan erilainen taalla, kuin mihin olen koti Suomessa tottunut. Uskomatonta miten avuliaita, ystavallisia, iloisia ja rentoja ihmiset voi olla. Ainoat ongelmat mita taalla on ollut, kuten arvata saattaakin on muiden ryhmalaisten kanssa. Kasittamatonta miten asiat vaikeutuu sita mukaan mita enemman on ihmisia samassa ryhmassa menossa johonkin tai tekemassa jotain. Jo pelkastaan ruokapaikan valintaan saa kulutettuu kilometreja, kaloreita, tunteja ja hermoja allistyttavan paljon. Jos jotain voin sanoa muille, niin ala matkusta mihinkaan kolmea neljaa henkea isommalla porukalla. Ellet ole sitten valmis urhaamaan puolet omista mieltymyksistasi, odotuksistasi ja ajastasi! Ja tama ei nyt tarkoita etta oisin taysin joustamaton ihminen, vaikka ehka jotkut saattaakin jo niin ajatella. Matkalla yksin tai kaksin nakee, ja kokee niin paljon enemman mita kulkien sen oman kivan susilauman perassa…

No huomen alkaa se varsinainen tyo, tehtavana on luoda turismikohde analyysi Redcliffesta. Jaettii meidan ryhman kahdeksan henkee kahen hengen pareiksi ja aamul kukin pari lahtee tutkiin omaa pienempaa aluetta Redcliffesta. Tarkotus olis kartottaa suurimmat toimijat alueelta, millasii ihmisii siel asuu, millasii turistei siella on ynna muuta. Joten nyt nukkuun et jaksaa touhuta huomenna. Aamulla muuten taidan kavella suoraan hurjat kakskyt metria tohon meren rantaan ja kayn pienella aamu-uinnilla! aaah, on tama hieno paikka!

 

Antti

Singapore

Nakyma Singaporen ylle

Nakyma Singaporen ylle

Suuri, suurempi, suurin, Singapore. Noilla sanoilla voi helposti kuvailla tata maata. Kaupungissa, joka itessaan on jo maa, kaikesta mahdollisesta pyritaan tehda niin suurta ja loisteliasta kuin mahdollista. Tama viikko on ollut mielenkiintoinen elamys, ollaan kayty tutustumassa paikallisiin hyvin moneen erilaiseen matkailukohteeseen, ja kaupungista onkin jaanyt aika kokonaisvaltainen kuva. Kaikki toimijat tuntuvat pelaavan yhteen maaliin, rakentaakseen Singaporesta Aasian ykkos kohdetta.

Katukuva

Katukuva

Nyt ei ole aikaa pohtia suurempia, silla pitaa jo siirtya kohti seuraavaa kohdetta. Paivat on mennyt nopeeta ja vasymys painaa. Huomenna aikaisin aamusta lento Singaporesta Brisbaneen! Odotan Australiaa todella paljon, tama sietamaton kuumuus ja kosteus ei ole tehty pohjolan kylmiin oloihin tottuneille, toivottavasti Australiassa on vahan inhimillisempi ilmasto!

Antti

Laivoja odottamassa Singaporen edustalla
Laivoja odottamassa Singaporen edustalla

Thomas & Mina

Sunnuntaifiiliksiä

Just käänty kello maanantain puolelle, elikkäs se tarkottaa sitä että yhdeksän viikkoa on takana tästä reissusta. Koeviikko on suureksi helpotukseksi takanapäin, saa sitten nähdä että monta koetta joutuu uusimaan, oli nimittäin helkutin vaikeita tenttejä. Ilon aihetta oli myös siinä tiedossa, että näiden kokeiden jälkeen ei tänä keväänä pitäisi olla sitten enää tenttejä ollenkaan. Tenttejä tai ei, koulun kanssa kyllä hommia riittää, tammikuussa aloitetut projektit ovat polkeneet paikallaan muiden hommien takia, joten tästä eteenpäin fokus on sitten niissä. Välillä tuntuu turhauttavalta kun jokaiseen projektiin pitää tehdä kaiken maailman suunnitelmat joka ikisestä vaiheesta ja aiheesta. En ole tottunut käyttämään puolia ajasta suunnitteluun, suomessa koulutehtävissä on selkeästi käytännöllisempi lähestymistapa.

Niin kuin edeltä saattaa lukea, Viitasalon poika se lähti toiselle puolelle maapalloa kuukaudeks tekemään ”kouluprojektia”. Tänä viikonloppuna päällimmäinen tunne kaikilla Anttia kohtaan oli avoin kateus ja ei mikään ihme, tulee varmaan olemaan aika uskomaton reissu. Kyllähän Antti tuosta reissusta joutui maksamaan aika suolasen summan, mutta rakas opinahjomme JAMK tuki kyllä Anan reissua kivalla summalla myöskin. Pitää itsekin sitten muistaa hakea avustusta omalle ”ainutlaatuiselle” Puolan reissulle. Reissuista puheen ollen, tänään varattiin lennot Osloon! Pedro(Espanja) ja Garrison(Havaiji) löysivät halvat lennot netistä, niinpä päätettiin sitten lähteä pyörähtämään Norjassa kuukauden päästä. Garyn kaveri opiskelee Oslossa, niin on yöpaikkakin tiedossa, joten reissun toteutuminen oli mahdollista jopa minun budjetilla. Norja on kyllä tiedettävästi tosi kallis maa, että joutuu ehkä vähän pyytämään avustusta mamilta&dädiltä. (Vinkkinä vaan äiti)

Antti ei ole ainoa joka meidän ”Bredasmus familystä” lähtee ausseihin ja ensi viikolla osa menee myös Amsterdamiin tekemään samaa projektia, joten tiedossa on hiljaisempi viikko. Keskiviikkona on kuitenkin St. Patrick’s day, josta irlantilainen vahvistuksemme Tom on enemmän kuin innoissaan ja itse lupauduinkin ottamaan Irlanti-Suomi kaljanjuonti maaottelun Tommyn kanssa, mitähän siitäkin seuraa. Niin kuin Anakin sanoi, meille on muodostunut tosi kiva ja kansainvälinen porukka, jonka kanssa paljon touhutaan kaikennäköistä. Tämä on hieno juttu, mutta kuten arvatenkin saattaa, porukassa ei ole yhtään hollantilaista. Tiesin että näin tulee helposti käymään, mutta itseä se ainakin vähän harmittaa. Koulussa olen kokoajan pelkkien hollantilaisten kanssa tekemisissä ja tulen tosi hyvin heidän kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla en heitä oikeastaan paljoa näe. Suurin syy tähän on se että meidän linjan tyypeistä monet asuu muualla kuin Bredassa, joten he eivät esimerkiksi vietä viikonloppuja täällä. Silti yritän potkia itseäni kokoajan tekemään enemmän tuttavuutta paikallisten kanssa, mutta se on aina vaikeaa päästä uutena sosiaaliseen piiriin sisään.

Jotain negatiivista jos pitää sanoa hollantilaisista niin pienimuotoista syrjintää ja jopa rasismia on huomattavissa tiettyjä ryhmiä kohtaan. Itse en ole tämmöistä kokenut, onhan suomalaiset yleensä aika hyvässä maineessa kaikkialla, mutta esimerkiksi itä- ja eteläeurooppalaisia kohtaan on ennakkoluuloja havaittavissa. Pahimpia ovat portsarit, jotka eivät esimerkiksi päästäneet paria kaveria (italialainen ja espanjalainen) baariin sisään koska toisella oli korvikset ja toisella nenärengas, ja molemmat siis ovat poikia. Se taitaa olla valitettava totuus, että semmoista paikkaa ei löydy jossa ihmisillä ei olisi ennakkoluuloja muita kohtaan, mutta kyllä kuitenkin täällä Keski-Euroopassa ollaan suvaitsevaisuudessa ainakin suomea edellä.

Fieldwork – Asia Pacific

Nyt alkaa matkajännitys vähän heräileen, enään 13 tuntia lentokoneen lähtöön. Elikkäs kyseessä on koulun järjestämä Asia Pacific fieldwork ja kohteina ovat Singapore ja Australia. Fieldwork järjestetään täällä koulussa (nhtv-breda) aina toisen vuoden opiskelijoille, suurinpana tehtävänä on tehdä kohde analyysi, siitä kohteesta missä vieraillaan. Joka vuosi matka järjestetään pääasiallisesti kauko aasiaan ja vaihtoehtoisena projektina on aina jokin paikallinen projekti, esim tänä vuonna paikallinen projekti suoritetaan Amsterdamissa. Tarkoituksena on viettää maanantaista perjantaihin Singaporessa, vierailla erilaisissa Boutique hotelleissa, Singapore City galleriassa sekä muissa turismin kannalta merkittävissä kohteissa. Ensimmäisen viikon tavoitteena on tutustua Singaporeen turismikohteena, haistella, maistella ja tunnustella uutta ympäristöä ja tietenkin totutella ilmastoon, että aikaeroonkin. Perjantaina lennetään Brisbaneen, vietetään viikon loppu kukin omissa oloissaan, ja viikonlopun jälkeen vieraillaan mm. Brisbanen yliopistolla, turismin päätoimistolla sekä lentokentällä. Näiden parin päivän jälkeen kukin “työskentely” ryhmä siirtyy omalle tutkimusalueelle. Meidän on jaettu kahdeksan hengen ryhmiin, kullekin ryhmälle on valittu oma kohdealue Queenslandin alueelta. Meidän ryhmän alue on Redcliffe, se on noin 30 km Brisbanesta pohjoiseen, pienehkö niemeke meren rannassa. Ollaan varattu meidän ryhmälle talo noin 50 metrin päästä rannasta. Siellä vietetään sitten pari viikkoa tutustuen Redcliffeen turismikohteena, tarkoituksena olisi tehdä analyysi alueesta, ottaa selville mitä toimioita alueella toimii, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa, millä on suurin vaikutus alueen toimintaan, ketä turisteja siellä käy sekä ynnä muuta vastaavaa. Meidän tulee tavata ja haastatella niin monia ihmisiä kuin vain mahdollista, yrittäjiä, turistejä sekä paikallisia. Eli edessä on aika sosiaalinen pari viikkoa. Opettajat kiertää Queenslandia ympäriinsä vieraillen jokaisen ryhmän luona vähintään kolme kertaa, lähinnä tarkastamassa ollaanko edetty tehtävissä ja tietty antamassa vinkkejä ynnä muuta ohjausta. Viimeinen viikko reissussa onkin sitten “loma” viikko, no eihän sitä tietenkään lomaksi voi virallisesti sanoa, ja annetiinhan meille vielä oikein travel assigment, eli pitäs tehdä jonkinlainen kuvakollaasi. Viimesellä viikolla olis tarkoitus matkustella ympäriinsä, ajan ja rahan puitteissa. Eli odotettavissa on äärimmäisen mielenkiintoinen projekti! Hauska nähdä miten näin iso opintomatka toimii käytännössä. Odotuksen on korkealla, onhan Australia kohteena ollu mulle “unelma” jo vuosia, oikeastaan siitä asti kun isosiskoni Suvi kävi kiertään Australiaa vuonna 2000 ja kuulin että näin hänen kuvia ja kertomuksia.

Tässä onki nyt viimeset päivät täällä Bredassa mennyt vauhilla, vähän kyllä harmittaa jättää nää uudet kaverit tänne kuukaudeksi. Tosi hauskaa ollut, ihmisistä on tullut yllättävän läheisiä ja hyviä kavereita täällä, kaikki on uudessa paikassa, ilman vanhoi ystäviä ja vanhoi piirejä ja kaikki onki täysin avoinna uusille ihmisille. voipi tulla ihan ikävä jopa, mutta tullaanhan sitä takas, ja enkä valita, edessä on varmasti loistava matka. Tänään käytiin muuten jopa luistelemassa! oli hauskaa! Tuossa muutamien kilometrien päässä keskustasta on sellainen pikaluistelurata sekä pieni kaukalo. Luistelusta tuli hirveä hinku päästä pelaan kiekkoa! Nyt pitääkin laittaa vielä viimeiset kamat kasaan, ja tuossa puolen yön aikaan siirtyä yhen työryhmäläisen kämpille ja siitä sitten aikasin aamulla toisen kaverin kyydillä kohti Amsterdamia. Yritän reissun päälläki käydä päivitteleen tätä, ainaki hehkuttelee matkaa!

Australia, Australia, Australia! (pyöriiköhän se vesi siellä altaassa väärään suuntaan…. onkohan ne kaikki Bruce nimisiä, juokohan ne kaikki pelkkää Fosterssia ja pitääköhän ne niitä hölmöi hattui päässä, pitää ottaa selvää)

-Antti

Päivän opetus?!

Aika senku juoksee. Mut se että tänään muistin tulla kirjottaan, koska sain päivän opetuksen, jonka kuulin tänään Cross cultural studies workshop tunnilla. Hollantilaisia ei saa katsoa silmiin, koska se on flirttailua! Ja minä ku oon miettiny että missä on mennyt vikaan, heh. No ei, vaan lähinnä oon hämmästelly sitä kuinka töykeitä täällä ruokakaupoissa työskentelevät on, ei katsekontaktia, ei juuri sanaakaan suusta, korkeintaan pakolliset, hei, paljo maksaa, haluatko kuittia… ja tänään siihen tuli valaistus kun käsiteltiin tunnilla Kamerunilaisen vaihto-opiskelija pojan tarinaa ruoan tilauksesta Amsterdamilaisesta pikaruokalasta. Poika odotti, ja odotti, eikä saanut palvelua, ajatteli sitten että jos saa katsekontaktin työntekijän kanssa niin saa huomion myös… no katsekontaktin saikin sitten miespuoliseen tarjoilijaan, joka olettikin sen olevan kiinnostuksen osoitus ja innostuis tästä vallan kovin…(siitä tulikin sitten flirtti tilanne tarjoilijalle, ja poika parka jäikin ilman ruokaa, käteen jäi ainoastaan suuri hämmennys ja epätietoisuus tilanteesta(kamerunissa muuten homoseksuaalit kivitetään..)). Mikä se opetus sitten olikaan… jos haluat palvelua, huuda, viittelöi ja muuten vaan ole esillä, se on normaalia paikallisille. Tuli huomattua että tällä kamerunilaisella pojalla oli samanlainen ajatus tilanteesta kuin itselläni, ole kohtelias, odota vuoroasi hissukseen ja koita ystävällisesti katsoa jotain työntekijöistä saadaksesi huomion. NO ei se ole ihmekkään että kassatyöntekijät vaikuttaa niin äärimmäisen ärsyttäviltä, ja myöskin vaivaantuneilta, hehhe. Pieniä asioita noi kulttuuri erot näyttäis olevan, mutta niistä voikin yllättäen saada aika isoja juttuja.

Mutta, mitäpä muuta. Tiistai ilta, ja alkuviikko on taas mennyt pitkälti opiskelujen parissa. Eilen tuli lopetettua pari isompaa tehtävää ja taakka alkaaki helpottaa. Viime viikolla oli ensimmäinen tentti, ja voi että oli muuten vaikea! Luulin että olin valmistautunut sitä varten hyvin, lukenut kaikki materiaalit läpi, tehnyt muistiinpanoja ynnä muuta… mutta kokeessa oli kuusi avointa kysymystä, aikaa puoltoista tuntia, kysymykset käsittämättömän yksityiskohtaisia, käsittelivät aina tiettyä artikkelia ja vielä tiettyä sivua artikkelista! No mutta, kyllä paikallisetkin sano että ei ole koskaan ollut yhtä vaikeaa tenttiä. Mutta mutta, ylihuomenna on toinen tentti, monivalinta tehtäviä, pitäis olla helpompi… Sen jälkeen onkin muuten viikonloppu! Ja mitäs viikonlopun jälkeen, no, Sunnuntaina pakataan laukut, nokka kohti Amsterdamia, sieltä kone Singaporeen!

Olympialaisia ja ahkerointia

Huppista keikkaa, viime päivityksestä on vierähtänyt jo useampi viikko. Onneksi Antti on ollut aktiivisempi. Mistäs sitä alottais, lomaviikko oli tuossa toissa viikolla ja se oli tämä paljon puhetta herättänyt karnevaali-viikko. Nämä karnevaalijuhlallisuudet kestivät suurin piirtein viikon verran ja niihin kuului kaiken maailman paraateja ja totta kai vilkas yöelämä. Itsekin vietettiin aika monta päivää juhliessa, ehkä jopa muutama liikaa. Juhlimisen jälkeen meillä sitten oli vielä melkein kokonainen viikko vapaata, joten päätettiin käyttää se aika hyväksi ja käytiin vähän reissaamassa, kohteina oli Haag ja Rotterdam. Itsellä ei ollut oikeastaan mitään odotuksia noita kaupunkeja kohtaan, mutta etenkin jälkimäinen osoittautui todella mielenkiintoiseksi kohteeksi moderneine pilvenpiirtäjineen.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös lomaviikot, joten kouluun oli palattava viime viikolla. Olin potenut vähän huonoa omatuntoa heikohkon opiskeluaktiivisuuteni takia, jonka seurauksena palasin kouluun motivoituneena. Ei mennyt motivaatio hukkaan, koska viime viikko oli meillä semmoinen erikoisviikko ja tekemistä riitti joka päivälle ja paljon. Meinasi välillä väsy iskeä kun piti olympialaisiakin seurata ja sopivasti monet lätkäpelit tulivat aamuyöllä, joten muutama yö tuli vedettyä sitten parin tunnin unilla. Mutta kannatti seurata, saatiin sentäs pronssia. Tämä viikko on sitten taas vähän rennompi, mutta tyyntä taitaa aina olla ennen myrskyä, nimittäin ensi viikolla alkaa ensimmäinen tenttiviikko. Viitisen kappaletta olisi tenttejä edessä ja minulla on paha aavistus, että niistä ei selviä samanlaisella näennäisellä lukemisella niin kuin kotosuomessa. Ei kai se auta kun lukea.

Aika lentää vauhdilla täällä ollessa, viikon päästä jo kaksi kuukautta takana eli puoliväli lähestyy jo uhkaavasti. ”Talvi” on ollut yllättävän sitkeä täällä, mutta nyt alkaa näyttää siltä että sen ote on heikentymässä ja kevät alkaa kolkutella ovilla. Olisihan tuo jo aikakin.