Kuukausittaiset arkistot: huhtikuu 2010

2010 28/04
Kello 22:33 | Kirjoittaja: Antti Viitasalo | Luokka: Hollantilaiset, Koulu | Avainsanat: , , |

Ryhmätyöskentely…?

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja kesä alkaa olla ovella. Niinku edellisestä Matin kirjoituksesta voi jo havannoida että grillikausi on avattu ja shortsitkin kaapeista kaivettu esille. Lämmin ilma tuntuu hyvältä ja sen näkee kyllä kaikissa ihmisissä. Tuntuu että itse kukin on saanut uutta energiaa auringon myötä. Mietinpä vain, että tässä vaiheessa kevättä on jo tällaiset kelit ja kesä fiilingit, niin miten tuskaista tulee olemaan Kesäkuiset luennot pimeissä luentosaleissa…

Tänään palautettiin meidän ryhmän raportti Australian matkasta, tai siis meidän tutkimuskohteesta, ja sen vuoksi aattelinki tulla laittamaan muutaman asian ylös. En nimittäin meinaa päästä millään sisälle tähän hollantilaiseen ryhmätyöskentelyyn, työskentelytapoihin saati sitten työskentelymotiiveihin… Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se nyt menikään, palautettiin tänään sellanen eläimellinen kokoelma informaatiota noin kahdeksankymmenen sivun edestä, ja kun sanon että kokoelma niin tarkoitan sitä. Raportin sisältö jaettiin neljän kahden hengen ryhmän kesken puolitoista viikkoa sitten, ja parit sitten vielä jakoi oman osuutensa keskenään, tänään sitten istuttiin 8 tuntia koululla ja liimaa/leikkaa menetelmällä parsittiin työ kasaan. Kuulostaa varsin normaalilta tähän asti, mutta kun ajattelin että nyt jokainen ottaa työn kokonaisuutena käsittelyyn illalla, lukee kaikki osat läpi ja mahdollisesti jokainen löytäisi jotain lisättävää/korjattavaa, vaan ei, majoneesi ranskalaisten syöjät päätti että se palautetaan saman tien, että saadaan se jaloista pois. Eli käytännössä palautettiin ihan älyttömän sekava kokonaisuus, joka kyhättii kasaan päivässä. Rehellisesti kukaan ryhmäläisistä ei ole lukenut työtä kokonaisuuten läpi, eikä kukaan todellisuudessa tiedä mitä kukin on sinne kirjoittanut, toki kaikilla on jonkinlainen käsitys kokonaisuudesta.

Tämä meidän lopputulos kyllä todella yllätti kaikki mun aikaisemmat oletukset ja käsitykset, jotka olen tähän mennessä täällä luonut. Aluksi, niin kuin kirjoitinkin tänne, sain käsityksen että nämä kaverit on ihan älyttömiä painaan duunia koulu hommien eteen. Tämä käsitys senku vahvistui Australian matkalla, toisin kuin odotin (suomalaisine lähtökohtineen, että mennään näkee uusia mestoja, kokeen uusia asioita, nauttimaan mahdollisuudesta olla toisella puolella maailmaa, sekä tietty tehä ne työt mitä sinne on asetettu), suurin osa ryhmäläisistäni panosti enemmän työhön kuin mihinkään vapaa-aika toimintaan. Tietenkin, työt pitää tehä, kun on kyse tällaisesta opintomatkasta, mutta minun lähtökohdissa maailmasta on muutakin opittavaa kuin työ. Mutta joka tapauksessa, odotin että tästä työstä saadaan helpolla vähintään kiitettävä tällä panostuksella.

Kaiken sen työn ja panostuksen jälkeen kentällä me palautetaan se tärkein osa(arvioinnin kannalta) koko työstä todellakin vasemmalla kädellä, silmät kiinni tehtynä. Tämän päivän parsimis operaation yleinen asenne oli “no niin kaikki kasaan, paperit boxii ja lomille”. Kaiken lisäksi vietettii kahdeksan tuntia tähän operaatioon. Todella ristiriitainen tilanne… käsittämätöntä. Vähän kun ois uhrannut kolme vuotta elämästään etsien Afrikan tähteä, ja lopulta kun saa tiedon missä se on, päättääkin lopettaa koko touhun, ja sitten kirjottaa asiasta “jännittävän” seikkailu pokkarin, jota voi myöhemmin myydä parilla markalla….

Oma asenne lyhykäisyydessään on aina viimeistellä se viimeinen, niin sanottu julkinen osa työstä viimesen päälle. Onhan se hienoa että tehtiin hommat hyvin tutkimuskohteessa, mut miksi pilata se tällaisellä lopputuloksella. Who knows….

Johan nyt tuli vuodatettua… ensi kertaa odotellessa. Pitää lisätä joku keväinen kuva piristääkseen tunnelmaa.

BBQ at the lake

BBQ at the lake

Antti

2010 19/04
Kello 17:24 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Kesä, Koulu | Avainsanat: , , , |

Barbaque time!

Muutama päivä sitten olin vielä tyytymätön kevään etenemiseen niin kuin edeltä saattaa lukea, mutta näköjään säiden jumalat lukee tätä blogia kans ja päättivät vastata huutooni. Viikonloppuna nimittäin pilvet väistyi ja arska alkoi paistaa ihan tosissaan. Kauaa ei tarvinnut miettiä että mitä tehtäisiin tuommoisella kelillä, joten pakattiin reput täyteen ruokaa, kaljaa ja grillausvälineitä ja suunnattiin kohti lähintä biitsiä. Kaikki tietää millanen fiilis on kun on se ”kesän eka päivä”, jolloin pystyy olemaan ilman paitaa ja nauttia lämmöstä. Just semmonen fiilis oli kyllä eilen, hieno päivä. Eikä auringon paiste jäänyt vaan muutamaan päivään, nytkin istuskelen shortseissa meidän takapihalla ja säätiedotus koko viikolle näytti suht lupaavalta. Onhan tätä odotettu.

Tänään oli palautuspäivä loppuraporteille ja kyllä pienimuotoinen helpotuksen tunne valtasi mielen kun lätkäistiin kaksi noin 45 sivun raporttia palvelutoimiston tiskille. Kovasti niiden eteen sai pakertaa ja nyt voi olla tyytyväinen monessa suhteessa. Itse on kyllä joutunut tekemään selkeästi enemmän koulun eteen kuin kotosuomessa, mutta ei työmäärä kuitenkaan mikään ylivoimainen ole. Meillä ihmisillä on hieno kyky sopeutua ja niin on käynyt itsellekin täällä ihan huomaamatta. Enemmän tulee tehtyä hommia koulun eteen, mutta myös enemmän vietän aikaa kavereiden kanssa tehden kaikkea mahdollista. Kun vaan saisi tämmöisen aktiivisen elämäntavan säilytettyä kotiin palaamisen jälkeenkin.

Ps. Oisin laittanu piristävän kuvan eiliseltä grillausretkeltä, mutta kuulemma liian isoja nuo kuvat. Perskuta.

2010 17/04
Kello 10:18 | Kirjoittaja: Antti Viitasalo | Luokka: Kaupunki, Matkustus, sopeutuminen | Avainsanat: , , |

Unesta takaisin Bredaan

Käsittämätöntä miten nopeaa ihminen voi siirtyä toiselta puolelta maapalloa toiselle puolelle sitä. Kun keskiviikko aamuna heräsin taas omasta sängystäni Bredassa, en voinut tajuta että olenki jo täällä. Mieli tais vielä olla Australian maaperällä, tai jossain Bredan ja Tasmania välillä yrittäen epätoivoisesti pysyä ruumiin perässä. 39 h, 4 lentoa, pari tuntia epätoivoista unta koneessa söi kyllä mehut parilta seuraavaltaki päivältä. Ei se aikaeroväsymys ole mitään höpöhöpö puhetta.

Paluu Bredaan olikin kovempi paikka kun oletin. Otettiin juna Amsterdamin kentältä kohti Bredaa. Istuin junassa ja tuijotin ulos: loputtomat pellot ja maanpinnan tasaisuus veti mielen haikeaksi. Ei nämä kaksi maata kisaile samassa kategoriassa. Australiasta jäi niin paljon näkemättä. No onneksi voi aina mennä takaisin. Junassa mietin, et voiko jokin maa olla oikeasti luonnoltaan näin tylsä? Silloin pari kuukautta sitten ku lähdin Suomesta, ajattelin vielä että Suomi on pinnanmuodoltaan suhteellisen tylsä paikka, eihän meillä ole niitä mahtavia vuoristoja tai sademetsiä, heh, mutta tähän maahan verrattuna Suomikin vaikuttaa paratiisilta. Ja tosiaankin arvostus Suomen luontoa kohtaan on noussut huimasti. Ja takas asiaan, ekat päivät täällä Bredassa onki mennyt lähinnä ihmetellessä että täälläkö sitä taas ollaan. Tuntuu jotenkin vaikealta palata tähän “normaaliin” arkeen. Kun lentokoneessa juttelin muiden kanssa, tuntui kaikki oleen innoissaan pääsevänsä takasin kotiin, en oikein voinut jakaa tuota tunnetta muiden kanssa, enhän ollut palaamassa kotiin, vaan noin kahden tuhannen kilometrin päähän kodista ja olisin mielelläni jatkanut Australian reissua parilla kuukaudella. No onneksi tätä Bredasmus taloa voi pitää toisena kotina.  Seuraavat kaks viikkoa onki oikeastaan vain ryhmätöiden tekemistä. Luentoja ei taida olla ollenkaan, ainoastaan tehtävät työstettävänä. Sitten loman jälkeen koulu alkaa taas normaalisti.

Reissusta jäi kaikin puolin hyvä kuva ja koululle suuri kiitos tälläsen opintomatkan järjestämisestä. Ainoon näpäytyksen kynsille voisi antaa tutkimusalueiden  valinnasta, tai ainakin olisivat voineet tehdä kotityönsä paremmin etukäteen, jotta kaikille ryhmille olisi valittu hyvät monipuoliset ja mielenkiintoiset tutkimusalueet. Olivat vissiin ennen matkaa ottaneet kartan eteensä ja piirtäneet mielenkiintoisen näköisiä ympyröitä sinne tänne rannikkoa. Meidän muutamien ryhmien alueet oli aika kaukana turismista… tosin jokaisella alueella on omankailtaista turismia, mutta sen merkittävyydestä alueen talouteen voi sitten arvioida kukin itsekseen.

Bredassa kevät onki edennyt mukavasti kuukauden aikana. Kävin tuossa kävelemässä keskustassa ja kaupunkihan on herännyt eloon. Jokainen kahvila on raahannut terassi kalusteensa kaduille ja ihmiset ovatkin löytäneet paikkansa sieltä. Ilmiö on vähän kuin toukokuisessa Suomessa, missä kaikki pimeyden asukkaat yrittää imeä itseensä jokaisen pienenkin auringonsäteen mitä vain on tarjolla pitkän ja pimeän talven jälkeen. Auringolla on kyllä merkittävä vaikutus ihmisiin. Luontokin on heräämässä hiljalleen, pienet hiirenkorvat lehtipuissa ja vihreä nurmi maassa saa paikat näyttämään paljon tuoreemmalta. Ei voi kuin hymistä itsekseen, että kerrankin elämässä edessä on pitkä kesä, ja siitäkin on jo takana kuukausi!

Antti

2010 16/04
Kello 19:37 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Koulu, Matkustus | Avainsanat: , , , |

Ympäri ämpäri

Nättiä

Nättiä

Huhtikuu jo puolessa välissä, mut kevät tuntuu junnaavan paikallaan täällä. Kylmiä päiviä on ja etenkin kylmiä öitä, mut ei niin kylmiä kun Norjassa. Viime perjantaina nimittäin lensin Osloon ja oltiin neljä päivää viikinkien maassa. Eka kertaa vasta ite kävin siellä, mutta pakko sanoo että oisin mennyt aikasemmin jos oisin tienny että Norja on niin hieno maa kaikin puolin. Hintataso on toki hitusen korkea mutta selvittiin pienellä budjetilla syömällä huoltoasema-hodareita ja ite tehtyjä voileipiä. Vuokrattiin siis auto ja ajettiin vuoriston halki länsirannikolle Bergeniin, joka osoittautu tosi mukavaks kaupungiks. Kaiken kukkuraks sattu hyvä säkä säiden kanssa, joka päivä paisto aurinko melkeenpä koko reissun ajan. Maisemat oli kyllä ihan mahtavia, niinku kuvasta näkyy.

Mutta joo, nyt sitä taas ollaan takasi ”kotona” Bredassa ja koulussa on kiirettä projektien viimeistelyn kanssa. Maanantaina on deadline loppuraporteille, joten kiirettä pitää viimesten silausten kanssa. Onneksi kaikissa miun ryhmissä ollaan aikalailla valmiita jo että ei tarvii koko viikonloppua pakertaa. Raporttien palautusten jälkeen ei olekaan enää sitten kun booth presentations, eli esitetään meidän aikaansaannoksia ja ideoita koulun ja yritysten edustajille. Jokainen ryhmä järjestää myös tapahtuman jolla kerätään rahaa meidän Puolan reissua varten ja meidän ryhmällä tapahtuma on ensi viikon perjantaina. Järjestetään englantilaisia perinteitä kunnioittava high tea –tapahtuma paikallisella tennisklubilla. Toisin sanoen koulua on jälellä pari viikkoa. Toukokuussa sitä vielä on virallisesti, mutta ei luentoja eikä tehtäviä ollenkaan, ainoastaan field trippi Puolaan ja jotain muuta pientä.

Toukokuussa siis vapaata riittää joten kaikenlaisia suunnitelmia ollaan kehitelty. Porukat tulee käymään heti kuun alussa ja käydään sit Belgiassa ja Ranskassa niitten kanssa, Anttikin varmaa tulee messiin. Sitten ois lätkän MM-kisat sopivasti parin tunnin ajomatkan päässä Kölnissä ja ois mahdollisesti yöpaikkakin tiedossa siellä niin aateltiin käydä ainaki yks peli kattoo. Sitten haluisin käydä moikkaa tuttuja Berliinissä ja Prahassa, mutta ei kyllä kaikkeen rahat riitä, että jotain pitää varmaan karsia. Nimittäin pisteenä iin päällä ois Kroatian reissu kesäkuun alussa joka varattiin jo pari päivää sitten. Saatiin taas halvalla Ryanairilta lennot niin ihan pakko oli ottaa. Paljo on tekemistä.

2010 06/04
Kello 0:03 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Koulu, Politiikka | Avainsanat: , , |

Poliittinen monologi

Suomessa on viime vuosina jonkun verran ollut puheenaiheena opiskelun maksulliseksi muuttaminen ja tämä on sellainen aihe joka jakaa mielipiteitä aika kirkkaasti. Itsekin aikaisemmin pidin kyseistä ideaa idioottimaisena, olenhan itse köyhä opiskelija ja se tietäisi sitä että tulisin vaan köyhemmäksi. Täällä ollessani olen kuitenkin nähnyt kolikon toisen puolen ja se on saanut minut miettimään kantaani tähän vähemmän polttavaan puheenaiheeseen. Kun kerron hollantilaisille opiskelutovereilleni että minun ei tarvitse maksaa opiskelusta, vaan jopa saan siitä rahaa, he ovat ihmeissään tästä ja sanovat että onpas hyvä systeemi. Onhan se hieno juttu että ilman suuria taloudellisia ponnisteluja pystyy opiskelemaan ja itsenäistymään(ainakin osittain) suhteellisen nuorena, mutta haittapuolia on myös helppo löytää.

Yläasteen lopussa jokaisen suomalaisen nuoren täytyy hakea jatkokoulutukseen, ihan vaan kokeeksi. 15-vuotiaana harva tietää mitä aikoo tehdä isona, mutta silti monet lähtevät kokeilemaan viidessä minuutissa valitsemaansa alaa, jonne sattuivat pääsemään ilman suuria ponnisteluja. Suomen ammattikorkeakouluissa kun löytyy koulutusaloja, jonne pääsee sisään kun osaa kirjoittaa oman nimensä ja laskea 4+2 / 3 muutamalla yrittämällä. Kun kouluun hakeminen ja sisään pääseminen tapahtuu näin helposti, on selvää että monet myös jättävät koulutuksen kesken. Tämän seurauksena suuri määrä veromarkkoja kuluu hukkaan, kun äidin pikku kullannuput kokeilevat siipiään huonolla menestyksellä ja lopuksi toteavat että ”tää ei ollu mun juttu”.

Veromarkoista viis, mielestäni vielä tärkeämpi haitta maksuttomassa koulutuksessa on koulutuksen laatu. Suomen yliopistoissa löytyy kyllä vahvat perinteet ja ne luottavat painetun sanan voimaan, lukematta ei yliopistosta selviä, joten minun mielestä yliopistoilla ei ole hätää. Mutta ammattikorkeakouluissa taas opetus ei perustu niinkään teoriaan ja ulkoa opetteluun vaan käytännönläheiseen oppimiseen. Kun puhutaan käytännöstä, minulle se tarkoittaa sitä, että joku jolla on paljon kokemusta kyseisestä asiasta opettaa sitä tai sitten sinä ihan itse teet sitä kyseistä asiaa. Täällä päässä opettajani ovat pitkäaikaisia ammattilaisia meidän alalta ja he haluavat tulla töihin kouluun, koska NHTV:n maine on erittäin hyvä ja heille maksetaan hyvin. Koulussa toimii myös erillinen ”Placement office”, jonka tehtävä on vain ja ainoastaan hankkia työharjoittelupaikkoja opiskelijoille. Koulun hyvän suhdeverkoston ja maineen vuoksi ainakin osa harjoittelupaikoista tarjoaa ihan aikuisten oikeasti haastavaa ja koulutusta vastaavaa työtä sekä monet kansainväliset yritykset palkkaavat NHTV:stä valmistuvia suoraan listoillensa. Yksi kaverini kertoi, että sai edellisessä harjoittelupaikassaan tehtäväkseen uudelleen järjestää ja kalustaa 750 työntekijää kattavan toimistotalon. Minusta siinä on aika suuri ero ISS:n suomessa tarjoamiin siivoojan hommiin tai siihen että itse joudut lähettämään 50 hakemusta yrityksiin että säkällä saisit jonkun paikan.

Normaalisti en paljoa politiikasta perusta, etenkin kun tuntuu että suomessa siinä on yleensä kyse siitä kelle Kanerva lähetti tällä kertaa härskejä viestejä tai saiko Vanhanen kasan lautaa ilmatteeksi, mutta tästä asiasta halusin pistää ajatukseni paperille, koska täällä Hollannissa ollessani oma kantani on kääntynyt ylösalaisin.

Ps. Katoin tänään vanhoja kunnon dubattuja Hopeanuolia youtubesta. On ne vaan niiiin hyviä.

2010 02/04
Kello 6:03 | Kirjoittaja: Antti Viitasalo | Luokka: Hollantilaiset, Koulu | Avainsanat: |

Matkustusviikko alkaa

Eipa se elama taallakaan ole aina ihan ruusuilla tanssimista. Valilla asiat voidaan hoitaa niin helvetin vaikeasti kahdeksan hengen ryhmassa. Mutta nyt on siis tama meidan tutkimusaika ohi Redcliffessa. Reilu viikko tuli taalla vietettya ja on jo erittain kova kiire paasta pois. Tuntuu kun tuntis taman paikan paremmin ku oman kotikaupungin. Ollaan haastateltu kaikki merkittavat yrittajat ja vaikuttajat talla alueella. Redcliffe on pieni niemeke 25 km Brisbanesta pohjoiseen, jonka ihmiskunta tuntuu olevan hylannyt. Aktiviteetteja saa etsia kiven alta ja alueen vaesto on keski-ialtaan varmaan yli 60, no ei nyt ihan kuitenkaan, mutta nuorisoa ei taalla ole. Meidan tehtavana oli tutkia alueen turismia… no aika vaikeaahan se oli kun sita ei juuri ole. Turismi koostuukin lahinna paivamatkaajista Brisbanen alueelta. Redcliffe on rauhallinen, turvallinen vetaytymis paikka kaupungin halinasta. Kokemuksena tama opintomatka on ollut kylla erittain opettavainen. Taalla on oltava erittain aktiivinen ryhman suhteen, seka myoskin erittain oma-aloitteinen. On ollut mielenkiintoista keskustella erilaisten ihmisten, erilaisissa asemissa olevien ihmisten kanssa tan alueen turismista, historiasta, kehityksesta, vaikuttajista ja tulevaisuudesta. Minulle ainakin on selkeytynyt miten erilaiset asiat yhdessa vaikuttaa tietyn alueen toimintaan ja siihen millaisena turismikohteen se nahdaan.

Vaikkakin taal on loistava saa ja hienot rannat, ja ensimmaiset paivat olikin viimeista solua myoten tapinoissaan niin nyt alkaa kuristaa joka puolelta. On helpottunut olo etta paasee liikkumaan. Tuntuu etta on tuhlannut aikaa taalla, kun ymparilla ois niin paljon paikkoja nahtavana ja aktiviteetteja kokematta. Joku vois kuvitella et, no oishan sita taaltaki voinu teha paivamatkoja ymparistoon, mutta nailla julkisilla kuljetusvalineilla ei pitkalle paasta. Se onki yksi aika iso jarru tan alueen kehitykselle. Tanaan lahen viikonlopuksi Brisbaneen tapaamaan paria tuttua koulusta ja sunnuntaina lennan Tasmaniaan, missa olis tarkotus viettaa tama meidan lomaviikko. Ja sitten 12 paiva lennetaanki takas Hollantiin.

Matti tossa kitjottiki et kylla noi Hollantilaiset on suhteellisen samanlaisia ihmisia ku Suomalaiset ja taalla on se kuva itelleniki vahvistunut. Ainakin se myytti tuli murrettua etta hollantilaiset olisi muka aina aarimmaisen suorasanaisia…milta se oluksi kylla itestanikin vaikutti, mutta ihan samanlaisia kyrailijoita naa on mita Suomalaisetkin, mita nyt tulee ryhmatyohon. Ja viela yksi hieno piirre naissa on, mika on myos yleista suomalaisille… aarimmainen pihtailu, senttien ja kulujen laskeminen sentilleen. Meinasi ihan nauru paasta pain toisen naamaa kun kaveri tuli pyytaan 50 senttia(eli 30 senttia euroina) yhteiseksi ostetuista talouspaperista seka voipaketista. Onhan se fiksua jakaa kulut tasat tietenkin, mutta jossain se raja menee.

Nyt pitaa rupee pakkaan jotta kerkee hyppaa bussiin ja suuntaa kohti Brisbanee. Pitaakin nostaa toi toinen jalka sielta haudasta minne se on jo osittain vajonnut taalla! Aika taas nahda ja kokea jotain uutta.

Antti