Luokka-arkisto: Hollantilaiset

Wrapping it up

Uusia ystäviä ympäri maailmaa(tai ainakin ympäri Eurooppaa), erilaisen kulttuurin näkeminen ja siihen sopeutuminen sekä lisäksi lukemattomat hienot kokemukset. Noista kolmesta päätekijästä koostuu opiskelijavaihto. Noihin voisi vielä lisätä henkisen kasvun niin sitten alkaa näyttää oikealta. Kun mietin taaksepäin täällä viettämääni aikaa, niin kaikki nuo sopivat minun vaihtotarinaani. Vaikka en ole ikinä epäröinytkään ideaa vaihtoon lähtemisestä, olen silti äärimmäisen tyytyväinen että olen saanut tämän kevään täällä Bredassa viettää.

Ihmisillä on paha tapa jäädä tuttuun ympäristöön ja alistaa uteliaisuus ja seikkailunhalu jonnekin syvälle. Antin kanssa ollaan useaan otteeseen puhuttu, että kuinka tyhmiä suurin osa suomalaisista opiskelijoista on, koska he eivät käytä tämmöistä ainutlaatuista mahdollisuutta hyväkseen. Mahdollisuutta päästä ulkomaille opiskelemaan ja saada siitä kaiken lisäksi vielä rahaa! Joten jos sinä luet tätä ja pohdit että lähteäkö vai ei, niin voin sanoa että kaiva seikkailunhalusi esiin ja uskaltaudu, se ehdottomasti kannattaa. Ei tämä tietenkään kokoaikaa ole ruusuilla tanssimista, alussa voi olla vaikeaa, koska ei tunne ihmisiä, mutta pitää vain ponnistella olemaan mahdollisimman sosiaalinen. Itsekin olen monesti ajatellut vainoharhaisessa päässäni, että joku tietty ihminen ei ole kiinnostunut millään tavalla minun kanssa kanssakäymisestä, mutta kun olen alkanut juttelemaan kyseessä olevan ihmisen kanssa, olen huomannut että hän on todella ystävällinen ja mukava. Kynnys aloitteen tekemiseen on suurin este luomaan uusia suhteita ihmisten kesken ja sen ylittämistä kannattaa harjoittaa.

Siinä hiukan elämänohjeita teille, mutta minun pitäisi varmaan sanoa jotain Hollannista ja NHTV:n koulutuksesta. Erot suomalaisen ja Hollantilaisen kulttuurin välillä ovat yllättävän pieniä, joka tietysti koskee koko ”läntistä” maailmaa. Nyt kun luen tammikuisia poustauksiani, tuntuu että olen kasvanut viisi vuotta eteenpäin, ainakin kun miettii mitä tulee uuden kulttuurin sisäistämiseen. Alussa monet asiat saattaa tuntua tosi ihmeellisiltä ja vaikeilta, mutta niihin tottuu kyllä yllättävän äkkiä. Eniten haastetta oli kouluun sopeutumisessa. Pienenä miinuksena NHTV:lle pitää sanoa että aloitin koulun täällä oikeastaan ilman mitään kunnon esittelyä ja perehdyttämistä talon tavoille, joka kyllä vaikeutti rytmiin pääsemisessä pitkään. Onneksi en vaihtanut hotelli puolelle niin kuin alussa aion, kuullessani olevani ainoa vaihtari facility management puolella. Ainoana vaihtarina oleminen vajaan yhdeksänkymmenen oppilaan ryhmässä tuo yllättävän paljon etuja niin kouluprojekteja kuin myös sosiaalista elämää ajatellen. Itse kun patajumina suomalaisena en hirveän usein tee aloitetta keskusteluun uusien ihmisten kanssa niin minun oli silti helppo päästä sisään koulun piireihin, koska ihmiset olivat minusta luonnollisesti kiinnostuneita ja tulivat juttelemaan. Mitä tulee itse kouluun ja siellä opiskeluun, olen todella tyytyväinen opetuksen tyyliin ja laatuun mitä NHTV tarjoaa, niin kuin aikaisemmista poustauksistani voi lukea. Täällä jouduin ponnistelemaan selvästi enemmän koulun eteen ja luulen että kun ensi syksynä palaan JAMK:iin, olen paljon valmiimpi ja ahkerampi hoitamaan kaikki mitä Hintsu ja Rise niskaani heittää.

Viimeiseksi ajattelin tähän vielä laittaa pieniä vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon jos tulee Bredaan vaihtoon:

Koulua ajatellen erittäin tärkeä työväline on ollut läppäri. Meidän rakennuksessa ei ole ollenkaan julkiseen käyttöön tarkoitettuja pöytäkoneita ja melkein kaikki tapahtuu tietokoneiden välityksellä joten läppäri on ehdoton.

Puku kannattaa olla mukana koska jos koulussa tapahtuu jotain vähänkin erikoisempaa niin heti pitää olla puku päällä.

Polkupyörä on melkeinpä tärkein yksittäinen esine mitä täällä tarvitsee. Pyörätiet täällä ovat todella hyvät ja kun kaikkialla on vain ja ainoastaan tasaista niin pyörällä on mukava kulkea.

Compass opiskelijajärjestö tuo Bredan kansainväliset opiskelijat yhteen, joten kannattaa facebookin kautta lisätä Compass Breda kaveriksi niin sitä kautta saa tietoa bileistä sun muusta.

OV-Chipcard on opiskelijoille tarkoitettu alennuskortti julkiseen liikenteeseen. Se maksaa about 50 euroa mutta sillä saa muistaakseni viisi ihmistä mennä kerralla, joten kannattaa kerätä kasaan porukka ja ostaa se yhdessä.

Ainakaan meidän linjalla ei ollut kunnollista sopeuttamista, joten koulu saattaa aluksi olla vaikeaa erilaisten työmetodien takia. Tämän välttämiseksi heti koulun sisäisen portaalin tunnukset saatuasi kannattaa tutustua alkaviin opetusjaksoin huolella n@tschoolissa.

Jepjep, viimeinen viikko täällä Bredassa pyörähti jo käyntiin ja tuntuu uskomattomalta miten nopeasti on viisi kuukautta mennyt. Kesäkuu lähestyy jo puolta väliä että on kyllä ihan kiva palata suomeenkin kesää viettämään. Sen verran olen tyytyväinen tähän vaihdossa olemiseen, että odotan jo innolla kunhan pääsen seuraavan kerran ulkomaille työharjoittelua tai jopa toista vaihtoa suorittamaan. Seuraavaksi haluan kyllä pois Euroopasta.

Koulu paketissa

Puolan reissu on nyt sitten kanssa hoidettu ”kunnialla” läpi joten se tietää sitä että Matti-pojan vaihtoaika alkaa olla virallisia osuuksia koskien paketoitu, rusetti tulee päälle sitten vielä näistä viimeisistä lomaviikoista, jotka täällä olisi tarkoitus viettää. Edesmennyt viikonloppu oli hyvä loman aloitus, koska sateisen Puolan jälkeen Hollannin hellekelit passaa kyllä. Sattui sopivasti huonoimmat säät 160 vuoteen Puolan maalla kun siellä oltiin, eli siis satoi sen viisi päivää taukoamatta. Onneksi meillä oli paljon tekemistä ja uskomattoman hieno ryhmä ihmisiä, joten ei annettu sään haitata. Koko reissun tarkoitus oli siis tehdä hyväntekeväisyystyötä paikallisella ala-asteella, koulurakennuksen ja sen ympäristön ehostuksen muodossa. 90 hengen työskentely pienessä koulussa ilman suurempaa kokemusta maalaamisesta sun muusta oli aika kaoottista ja etenkin koomista, mutta meillä oli todella hauskaa ja se on tärkeintä. Ensimmäisen ei niin mukavan yön jälkeen ”muutettiin” vielä parempaan majoitukseen, joka sekin oli omiaan nostamaan tunnelmia. Meidän oli tarkoitus majoittua paikalliseen nuorisohostelliin ja niin tehtiinkin ensimmäisenä yönä, mutta hostellin taso oli taattua itäeurooppalaisuutta kylmine suihkuineen, joten vaihdettiin sitten bungaloweihin. Mökit oli ihan suomen tasoa ja koko hotelli/mökkikompleksi oli tosi hieno, joten viihdyimme siellä vallan mainiosti. Vaikka aamuisin herättiin aikaiseen, niin silti iltaisin rentouduttiin lähinnä tutustuen puolalaisen vodka-kulttuurin tarjontaan ja voin sanoa että tuon reissun aikana viimeistään integroiduin ryhmäämme sisään.

Valitettava tosiasia tässä on se että heti nyt kun on todella ystävystynyt kunnolla näihin ihmisiin, heistä suurin osa lähtee tällä viikolla työharjoitteluun. Viikonlopun aikana joutui jo sanomaan useat hyvästit ja se jos mikä on perseestä. Kun katsotaan kolikon toista puolta niin tämä osoittaa että olen saavuttanut ykköstavoitteeni minkä itselleni asetin, joka oli tutustuminen hollantilaisiin. Oikeasti tutustua. Eilen vietimme Joostin ja Luukin läksiäisiä ja illan aikana 6-7 kaveria sanoi tulevansa käymään suomeen. Ainahan sitä puhutaan että käydään vierailulla ja muuta kivaa, mutta olen suht varma että ainakin pari hollantilaista vierasta tulen saamaan. Ensi kesänä myös itse tulen aika varmasti tänne Lowlands-rokkifestareille. Suunnitelmia aina tehdään innokkaasti, mutta niiden toteutuminen on sitten eri juttu.

väkeä on kun Rääkkylän markkinoilla

väkeä on kun Rääkkylän markkinoilla

Mutta joo, se on elämää se ja nyt pitää vaan yrittää ottaa ilo irti tästä loppuajasta, joka tulee olemaan helppoa jos säät vaan pysyvät suht hyvänä. Kroatian reissua odotan innolla, vielä enemmän nyt kun meidän portugalin poika Francisco liittyy myös minun, Antin ja Garyn seuraksi joukkoon iloiseen. Eilen oli muuten semmoinen Dancetour tapahtuma täällä, joka veti semmoset 20000 henkeä, aika nättiä.

Ryhmätyöskentely…?

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja kesä alkaa olla ovella. Niinku edellisestä Matin kirjoituksesta voi jo havannoida että grillikausi on avattu ja shortsitkin kaapeista kaivettu esille. Lämmin ilma tuntuu hyvältä ja sen näkee kyllä kaikissa ihmisissä. Tuntuu että itse kukin on saanut uutta energiaa auringon myötä. Mietinpä vain, että tässä vaiheessa kevättä on jo tällaiset kelit ja kesä fiilingit, niin miten tuskaista tulee olemaan Kesäkuiset luennot pimeissä luentosaleissa…

Tänään palautettiin meidän ryhmän raportti Australian matkasta, tai siis meidän tutkimuskohteesta, ja sen vuoksi aattelinki tulla laittamaan muutaman asian ylös. En nimittäin meinaa päästä millään sisälle tähän hollantilaiseen ryhmätyöskentelyyn, työskentelytapoihin saati sitten työskentelymotiiveihin… Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se nyt menikään, palautettiin tänään sellanen eläimellinen kokoelma informaatiota noin kahdeksankymmenen sivun edestä, ja kun sanon että kokoelma niin tarkoitan sitä. Raportin sisältö jaettiin neljän kahden hengen ryhmän kesken puolitoista viikkoa sitten, ja parit sitten vielä jakoi oman osuutensa keskenään, tänään sitten istuttiin 8 tuntia koululla ja liimaa/leikkaa menetelmällä parsittiin työ kasaan. Kuulostaa varsin normaalilta tähän asti, mutta kun ajattelin että nyt jokainen ottaa työn kokonaisuutena käsittelyyn illalla, lukee kaikki osat läpi ja mahdollisesti jokainen löytäisi jotain lisättävää/korjattavaa, vaan ei, majoneesi ranskalaisten syöjät päätti että se palautetaan saman tien, että saadaan se jaloista pois. Eli käytännössä palautettiin ihan älyttömän sekava kokonaisuus, joka kyhättii kasaan päivässä. Rehellisesti kukaan ryhmäläisistä ei ole lukenut työtä kokonaisuuten läpi, eikä kukaan todellisuudessa tiedä mitä kukin on sinne kirjoittanut, toki kaikilla on jonkinlainen käsitys kokonaisuudesta.

Tämä meidän lopputulos kyllä todella yllätti kaikki mun aikaisemmat oletukset ja käsitykset, jotka olen tähän mennessä täällä luonut. Aluksi, niin kuin kirjoitinkin tänne, sain käsityksen että nämä kaverit on ihan älyttömiä painaan duunia koulu hommien eteen. Tämä käsitys senku vahvistui Australian matkalla, toisin kuin odotin (suomalaisine lähtökohtineen, että mennään näkee uusia mestoja, kokeen uusia asioita, nauttimaan mahdollisuudesta olla toisella puolella maailmaa, sekä tietty tehä ne työt mitä sinne on asetettu), suurin osa ryhmäläisistäni panosti enemmän työhön kuin mihinkään vapaa-aika toimintaan. Tietenkin, työt pitää tehä, kun on kyse tällaisesta opintomatkasta, mutta minun lähtökohdissa maailmasta on muutakin opittavaa kuin työ. Mutta joka tapauksessa, odotin että tästä työstä saadaan helpolla vähintään kiitettävä tällä panostuksella.

Kaiken sen työn ja panostuksen jälkeen kentällä me palautetaan se tärkein osa(arvioinnin kannalta) koko työstä todellakin vasemmalla kädellä, silmät kiinni tehtynä. Tämän päivän parsimis operaation yleinen asenne oli “no niin kaikki kasaan, paperit boxii ja lomille”. Kaiken lisäksi vietettii kahdeksan tuntia tähän operaatioon. Todella ristiriitainen tilanne… käsittämätöntä. Vähän kun ois uhrannut kolme vuotta elämästään etsien Afrikan tähteä, ja lopulta kun saa tiedon missä se on, päättääkin lopettaa koko touhun, ja sitten kirjottaa asiasta “jännittävän” seikkailu pokkarin, jota voi myöhemmin myydä parilla markalla….

Oma asenne lyhykäisyydessään on aina viimeistellä se viimeinen, niin sanottu julkinen osa työstä viimesen päälle. Onhan se hienoa että tehtiin hommat hyvin tutkimuskohteessa, mut miksi pilata se tällaisellä lopputuloksella. Who knows….

Johan nyt tuli vuodatettua… ensi kertaa odotellessa. Pitää lisätä joku keväinen kuva piristääkseen tunnelmaa.

BBQ at the lake

BBQ at the lake

Antti

Matkustusviikko alkaa

Eipa se elama taallakaan ole aina ihan ruusuilla tanssimista. Valilla asiat voidaan hoitaa niin helvetin vaikeasti kahdeksan hengen ryhmassa. Mutta nyt on siis tama meidan tutkimusaika ohi Redcliffessa. Reilu viikko tuli taalla vietettya ja on jo erittain kova kiire paasta pois. Tuntuu kun tuntis taman paikan paremmin ku oman kotikaupungin. Ollaan haastateltu kaikki merkittavat yrittajat ja vaikuttajat talla alueella. Redcliffe on pieni niemeke 25 km Brisbanesta pohjoiseen, jonka ihmiskunta tuntuu olevan hylannyt. Aktiviteetteja saa etsia kiven alta ja alueen vaesto on keski-ialtaan varmaan yli 60, no ei nyt ihan kuitenkaan, mutta nuorisoa ei taalla ole. Meidan tehtavana oli tutkia alueen turismia… no aika vaikeaahan se oli kun sita ei juuri ole. Turismi koostuukin lahinna paivamatkaajista Brisbanen alueelta. Redcliffe on rauhallinen, turvallinen vetaytymis paikka kaupungin halinasta. Kokemuksena tama opintomatka on ollut kylla erittain opettavainen. Taalla on oltava erittain aktiivinen ryhman suhteen, seka myoskin erittain oma-aloitteinen. On ollut mielenkiintoista keskustella erilaisten ihmisten, erilaisissa asemissa olevien ihmisten kanssa tan alueen turismista, historiasta, kehityksesta, vaikuttajista ja tulevaisuudesta. Minulle ainakin on selkeytynyt miten erilaiset asiat yhdessa vaikuttaa tietyn alueen toimintaan ja siihen millaisena turismikohteen se nahdaan.

Vaikkakin taal on loistava saa ja hienot rannat, ja ensimmaiset paivat olikin viimeista solua myoten tapinoissaan niin nyt alkaa kuristaa joka puolelta. On helpottunut olo etta paasee liikkumaan. Tuntuu etta on tuhlannut aikaa taalla, kun ymparilla ois niin paljon paikkoja nahtavana ja aktiviteetteja kokematta. Joku vois kuvitella et, no oishan sita taaltaki voinu teha paivamatkoja ymparistoon, mutta nailla julkisilla kuljetusvalineilla ei pitkalle paasta. Se onki yksi aika iso jarru tan alueen kehitykselle. Tanaan lahen viikonlopuksi Brisbaneen tapaamaan paria tuttua koulusta ja sunnuntaina lennan Tasmaniaan, missa olis tarkotus viettaa tama meidan lomaviikko. Ja sitten 12 paiva lennetaanki takas Hollantiin.

Matti tossa kitjottiki et kylla noi Hollantilaiset on suhteellisen samanlaisia ihmisia ku Suomalaiset ja taalla on se kuva itelleniki vahvistunut. Ainakin se myytti tuli murrettua etta hollantilaiset olisi muka aina aarimmaisen suorasanaisia…milta se oluksi kylla itestanikin vaikutti, mutta ihan samanlaisia kyrailijoita naa on mita Suomalaisetkin, mita nyt tulee ryhmatyohon. Ja viela yksi hieno piirre naissa on, mika on myos yleista suomalaisille… aarimmainen pihtailu, senttien ja kulujen laskeminen sentilleen. Meinasi ihan nauru paasta pain toisen naamaa kun kaveri tuli pyytaan 50 senttia(eli 30 senttia euroina) yhteiseksi ostetuista talouspaperista seka voipaketista. Onhan se fiksua jakaa kulut tasat tietenkin, mutta jossain se raja menee.

Nyt pitaa rupee pakkaan jotta kerkee hyppaa bussiin ja suuntaa kohti Brisbanee. Pitaakin nostaa toi toinen jalka sielta haudasta minne se on jo osittain vajonnut taalla! Aika taas nahda ja kokea jotain uutta.

Antti

Puoliväli ylitetty

Ei oikeen inspaa kirjottaa tänne mitään ku kattelee noita Antin kuvia ja lukee mitä kaikkee ne on siellä tehny, mut kaipa sitä vois jotain yrittää rustailla. No ei nyt sentäs, vaikka tässä nyt ei itse Australian lämmössä ole niin mukavaa on silti, nimittäin kevät on ottanut vahvan otteen ja kesä tuntuu olevan ihan nurkan takana. Mittari näytti jo kahtakymmentä astetta yks päivä viime viikolla ja istuskeltiin T-paidassa koulun pihalla, oli mukavaa. Paljoa ei ole kyllä muuten kerennyt tyhjänpanttina istuskella koulussa, voi rehellisesti sanoa että eipä ole näin paljo efforttia tullut uhrattua koulun eteen sitten lukion kuvistuntien. Vaikka luentoja ei enää ole kuin ehkä 2-3 kappaletta viikossa, niin päivät helposti vierähtää kahdeksan tuntisiksi projekteja työstäessä. Itsekin olen jostain kummasta löytänyt aimo annoksen motia koulun käymiseen, mutta se varmaan johtuu siitä, että näissä projekteissa vastuu on vain ja ainoastaan meillä itsellämme. Jos näitä projekteja ei tee kunnolla niin kyllä minua ainakin hävettäisi suunnattomasti mennä opettajien ja yhteistyöyrityksen edustajien eteen jos ei ole esitys reilassa. Salaisen idolini. Dr. Philin sanojen mukaisesti pitää itse olla valmis ottamaan vastuu ja ainakin tässä tapauksessa se on osoittautunut tehokkaaksi motivaattoriksi.

Juuri tässä laskeskelin, että 11 viikkoa on takana täällä päässä ja aika lailla samat edessä, riippuu tietysti monta viikkoa vietän lomaa koulun päättymisen jälkeen. Koulu nimittäin loppuu jo 8 viikon päästä, elikkä siinä mielessä puoliväli on jo reippaasti ylitetty. Jos nyt analysoi tätä ensimmäistä puolikasta, niin positiiviset jutut kyllä voittaa sata-nolla. Täytyy silti myöntää että välillä on ollut päiviä jolloin on v****tanut, mutta eihän se elämä ikinä voi olla pelkkää auringon paistetta. Kun miettii huonojen päivien syitä, niin ne ovat yleensä samoja kuin kotosuomessa. Semmoisina päivinä kun ei oikestaan tee mitään erikoista jos ei ole koulua ja ei saa aikaiseksi sovittua mitään, alkaa saamattomuus helposti nakertamaan. Tämän ongelman pystyy kyllä ratkaisemaan helposti olemalla aktiivinen. Pitää vaan pyrkiä kokoajan poistumaan omalta ”mukavuusalueelta” ja olemaan mahdollisimman sosiaalinen, hollantilaiset ovat avoimia, mutta heillä on myös sama ”pelko” tehdä aloite keskusteluun kuin meillä suomalaisilla. Mitä tulee henkilökohtaiseen tilaan, jota me suomalaiset ollaan totuttu saamaan runsaasti, sen supistumiseen on täällä totuttava. Saksalaiset ystävämme nimesivät Anan yhtenä baari-iltana ”Bubley:ksi”, koska Antilla on kuulemma kupla ympärillään. Itse olen kyllä ihan samanlainen, koska me ollaan totuttu siihen että kun suomessa menee baariin niin ei tarvitse olla kuin sillit purkissa haistelemassa toisten kainaloita. Mitä tuohon yöelämään muuten tulee, niin täällä on päässyt kivasti välillä ”kotibile”-meininkiin kun opiskelija-asuntoloissa järjestetään aika paljon kemuja. Niistä mä tykkään.

Sunnuntaifiiliksiä

Just käänty kello maanantain puolelle, elikkäs se tarkottaa sitä että yhdeksän viikkoa on takana tästä reissusta. Koeviikko on suureksi helpotukseksi takanapäin, saa sitten nähdä että monta koetta joutuu uusimaan, oli nimittäin helkutin vaikeita tenttejä. Ilon aihetta oli myös siinä tiedossa, että näiden kokeiden jälkeen ei tänä keväänä pitäisi olla sitten enää tenttejä ollenkaan. Tenttejä tai ei, koulun kanssa kyllä hommia riittää, tammikuussa aloitetut projektit ovat polkeneet paikallaan muiden hommien takia, joten tästä eteenpäin fokus on sitten niissä. Välillä tuntuu turhauttavalta kun jokaiseen projektiin pitää tehdä kaiken maailman suunnitelmat joka ikisestä vaiheesta ja aiheesta. En ole tottunut käyttämään puolia ajasta suunnitteluun, suomessa koulutehtävissä on selkeästi käytännöllisempi lähestymistapa.

Niin kuin edeltä saattaa lukea, Viitasalon poika se lähti toiselle puolelle maapalloa kuukaudeks tekemään ”kouluprojektia”. Tänä viikonloppuna päällimmäinen tunne kaikilla Anttia kohtaan oli avoin kateus ja ei mikään ihme, tulee varmaan olemaan aika uskomaton reissu. Kyllähän Antti tuosta reissusta joutui maksamaan aika suolasen summan, mutta rakas opinahjomme JAMK tuki kyllä Anan reissua kivalla summalla myöskin. Pitää itsekin sitten muistaa hakea avustusta omalle ”ainutlaatuiselle” Puolan reissulle. Reissuista puheen ollen, tänään varattiin lennot Osloon! Pedro(Espanja) ja Garrison(Havaiji) löysivät halvat lennot netistä, niinpä päätettiin sitten lähteä pyörähtämään Norjassa kuukauden päästä. Garyn kaveri opiskelee Oslossa, niin on yöpaikkakin tiedossa, joten reissun toteutuminen oli mahdollista jopa minun budjetilla. Norja on kyllä tiedettävästi tosi kallis maa, että joutuu ehkä vähän pyytämään avustusta mamilta&dädiltä. (Vinkkinä vaan äiti)

Antti ei ole ainoa joka meidän ”Bredasmus familystä” lähtee ausseihin ja ensi viikolla osa menee myös Amsterdamiin tekemään samaa projektia, joten tiedossa on hiljaisempi viikko. Keskiviikkona on kuitenkin St. Patrick’s day, josta irlantilainen vahvistuksemme Tom on enemmän kuin innoissaan ja itse lupauduinkin ottamaan Irlanti-Suomi kaljanjuonti maaottelun Tommyn kanssa, mitähän siitäkin seuraa. Niin kuin Anakin sanoi, meille on muodostunut tosi kiva ja kansainvälinen porukka, jonka kanssa paljon touhutaan kaikennäköistä. Tämä on hieno juttu, mutta kuten arvatenkin saattaa, porukassa ei ole yhtään hollantilaista. Tiesin että näin tulee helposti käymään, mutta itseä se ainakin vähän harmittaa. Koulussa olen kokoajan pelkkien hollantilaisten kanssa tekemisissä ja tulen tosi hyvin heidän kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla en heitä oikeastaan paljoa näe. Suurin syy tähän on se että meidän linjan tyypeistä monet asuu muualla kuin Bredassa, joten he eivät esimerkiksi vietä viikonloppuja täällä. Silti yritän potkia itseäni kokoajan tekemään enemmän tuttavuutta paikallisten kanssa, mutta se on aina vaikeaa päästä uutena sosiaaliseen piiriin sisään.

Jotain negatiivista jos pitää sanoa hollantilaisista niin pienimuotoista syrjintää ja jopa rasismia on huomattavissa tiettyjä ryhmiä kohtaan. Itse en ole tämmöistä kokenut, onhan suomalaiset yleensä aika hyvässä maineessa kaikkialla, mutta esimerkiksi itä- ja eteläeurooppalaisia kohtaan on ennakkoluuloja havaittavissa. Pahimpia ovat portsarit, jotka eivät esimerkiksi päästäneet paria kaveria (italialainen ja espanjalainen) baariin sisään koska toisella oli korvikset ja toisella nenärengas, ja molemmat siis ovat poikia. Se taitaa olla valitettava totuus, että semmoista paikkaa ei löydy jossa ihmisillä ei olisi ennakkoluuloja muita kohtaan, mutta kyllä kuitenkin täällä Keski-Euroopassa ollaan suvaitsevaisuudessa ainakin suomea edellä.