Luokka-arkisto: sopeutuminen

Wrapping it up

Uusia ystäviä ympäri maailmaa(tai ainakin ympäri Eurooppaa), erilaisen kulttuurin näkeminen ja siihen sopeutuminen sekä lisäksi lukemattomat hienot kokemukset. Noista kolmesta päätekijästä koostuu opiskelijavaihto. Noihin voisi vielä lisätä henkisen kasvun niin sitten alkaa näyttää oikealta. Kun mietin taaksepäin täällä viettämääni aikaa, niin kaikki nuo sopivat minun vaihtotarinaani. Vaikka en ole ikinä epäröinytkään ideaa vaihtoon lähtemisestä, olen silti äärimmäisen tyytyväinen että olen saanut tämän kevään täällä Bredassa viettää.

Ihmisillä on paha tapa jäädä tuttuun ympäristöön ja alistaa uteliaisuus ja seikkailunhalu jonnekin syvälle. Antin kanssa ollaan useaan otteeseen puhuttu, että kuinka tyhmiä suurin osa suomalaisista opiskelijoista on, koska he eivät käytä tämmöistä ainutlaatuista mahdollisuutta hyväkseen. Mahdollisuutta päästä ulkomaille opiskelemaan ja saada siitä kaiken lisäksi vielä rahaa! Joten jos sinä luet tätä ja pohdit että lähteäkö vai ei, niin voin sanoa että kaiva seikkailunhalusi esiin ja uskaltaudu, se ehdottomasti kannattaa. Ei tämä tietenkään kokoaikaa ole ruusuilla tanssimista, alussa voi olla vaikeaa, koska ei tunne ihmisiä, mutta pitää vain ponnistella olemaan mahdollisimman sosiaalinen. Itsekin olen monesti ajatellut vainoharhaisessa päässäni, että joku tietty ihminen ei ole kiinnostunut millään tavalla minun kanssa kanssakäymisestä, mutta kun olen alkanut juttelemaan kyseessä olevan ihmisen kanssa, olen huomannut että hän on todella ystävällinen ja mukava. Kynnys aloitteen tekemiseen on suurin este luomaan uusia suhteita ihmisten kesken ja sen ylittämistä kannattaa harjoittaa.

Siinä hiukan elämänohjeita teille, mutta minun pitäisi varmaan sanoa jotain Hollannista ja NHTV:n koulutuksesta. Erot suomalaisen ja Hollantilaisen kulttuurin välillä ovat yllättävän pieniä, joka tietysti koskee koko ”läntistä” maailmaa. Nyt kun luen tammikuisia poustauksiani, tuntuu että olen kasvanut viisi vuotta eteenpäin, ainakin kun miettii mitä tulee uuden kulttuurin sisäistämiseen. Alussa monet asiat saattaa tuntua tosi ihmeellisiltä ja vaikeilta, mutta niihin tottuu kyllä yllättävän äkkiä. Eniten haastetta oli kouluun sopeutumisessa. Pienenä miinuksena NHTV:lle pitää sanoa että aloitin koulun täällä oikeastaan ilman mitään kunnon esittelyä ja perehdyttämistä talon tavoille, joka kyllä vaikeutti rytmiin pääsemisessä pitkään. Onneksi en vaihtanut hotelli puolelle niin kuin alussa aion, kuullessani olevani ainoa vaihtari facility management puolella. Ainoana vaihtarina oleminen vajaan yhdeksänkymmenen oppilaan ryhmässä tuo yllättävän paljon etuja niin kouluprojekteja kuin myös sosiaalista elämää ajatellen. Itse kun patajumina suomalaisena en hirveän usein tee aloitetta keskusteluun uusien ihmisten kanssa niin minun oli silti helppo päästä sisään koulun piireihin, koska ihmiset olivat minusta luonnollisesti kiinnostuneita ja tulivat juttelemaan. Mitä tulee itse kouluun ja siellä opiskeluun, olen todella tyytyväinen opetuksen tyyliin ja laatuun mitä NHTV tarjoaa, niin kuin aikaisemmista poustauksistani voi lukea. Täällä jouduin ponnistelemaan selvästi enemmän koulun eteen ja luulen että kun ensi syksynä palaan JAMK:iin, olen paljon valmiimpi ja ahkerampi hoitamaan kaikki mitä Hintsu ja Rise niskaani heittää.

Viimeiseksi ajattelin tähän vielä laittaa pieniä vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon jos tulee Bredaan vaihtoon:

Koulua ajatellen erittäin tärkeä työväline on ollut läppäri. Meidän rakennuksessa ei ole ollenkaan julkiseen käyttöön tarkoitettuja pöytäkoneita ja melkein kaikki tapahtuu tietokoneiden välityksellä joten läppäri on ehdoton.

Puku kannattaa olla mukana koska jos koulussa tapahtuu jotain vähänkin erikoisempaa niin heti pitää olla puku päällä.

Polkupyörä on melkeinpä tärkein yksittäinen esine mitä täällä tarvitsee. Pyörätiet täällä ovat todella hyvät ja kun kaikkialla on vain ja ainoastaan tasaista niin pyörällä on mukava kulkea.

Compass opiskelijajärjestö tuo Bredan kansainväliset opiskelijat yhteen, joten kannattaa facebookin kautta lisätä Compass Breda kaveriksi niin sitä kautta saa tietoa bileistä sun muusta.

OV-Chipcard on opiskelijoille tarkoitettu alennuskortti julkiseen liikenteeseen. Se maksaa about 50 euroa mutta sillä saa muistaakseni viisi ihmistä mennä kerralla, joten kannattaa kerätä kasaan porukka ja ostaa se yhdessä.

Ainakaan meidän linjalla ei ollut kunnollista sopeuttamista, joten koulu saattaa aluksi olla vaikeaa erilaisten työmetodien takia. Tämän välttämiseksi heti koulun sisäisen portaalin tunnukset saatuasi kannattaa tutustua alkaviin opetusjaksoin huolella n@tschoolissa.

Jepjep, viimeinen viikko täällä Bredassa pyörähti jo käyntiin ja tuntuu uskomattomalta miten nopeasti on viisi kuukautta mennyt. Kesäkuu lähestyy jo puolta väliä että on kyllä ihan kiva palata suomeenkin kesää viettämään. Sen verran olen tyytyväinen tähän vaihdossa olemiseen, että odotan jo innolla kunhan pääsen seuraavan kerran ulkomaille työharjoittelua tai jopa toista vaihtoa suorittamaan. Seuraavaksi haluan kyllä pois Euroopasta.

Unesta takaisin Bredaan

Käsittämätöntä miten nopeaa ihminen voi siirtyä toiselta puolelta maapalloa toiselle puolelle sitä. Kun keskiviikko aamuna heräsin taas omasta sängystäni Bredassa, en voinut tajuta että olenki jo täällä. Mieli tais vielä olla Australian maaperällä, tai jossain Bredan ja Tasmania välillä yrittäen epätoivoisesti pysyä ruumiin perässä. 39 h, 4 lentoa, pari tuntia epätoivoista unta koneessa söi kyllä mehut parilta seuraavaltaki päivältä. Ei se aikaeroväsymys ole mitään höpöhöpö puhetta.

Paluu Bredaan olikin kovempi paikka kun oletin. Otettiin juna Amsterdamin kentältä kohti Bredaa. Istuin junassa ja tuijotin ulos: loputtomat pellot ja maanpinnan tasaisuus veti mielen haikeaksi. Ei nämä kaksi maata kisaile samassa kategoriassa. Australiasta jäi niin paljon näkemättä. No onneksi voi aina mennä takaisin. Junassa mietin, et voiko jokin maa olla oikeasti luonnoltaan näin tylsä? Silloin pari kuukautta sitten ku lähdin Suomesta, ajattelin vielä että Suomi on pinnanmuodoltaan suhteellisen tylsä paikka, eihän meillä ole niitä mahtavia vuoristoja tai sademetsiä, heh, mutta tähän maahan verrattuna Suomikin vaikuttaa paratiisilta. Ja tosiaankin arvostus Suomen luontoa kohtaan on noussut huimasti. Ja takas asiaan, ekat päivät täällä Bredassa onki mennyt lähinnä ihmetellessä että täälläkö sitä taas ollaan. Tuntuu jotenkin vaikealta palata tähän “normaaliin” arkeen. Kun lentokoneessa juttelin muiden kanssa, tuntui kaikki oleen innoissaan pääsevänsä takasin kotiin, en oikein voinut jakaa tuota tunnetta muiden kanssa, enhän ollut palaamassa kotiin, vaan noin kahden tuhannen kilometrin päähän kodista ja olisin mielelläni jatkanut Australian reissua parilla kuukaudella. No onneksi tätä Bredasmus taloa voi pitää toisena kotina.  Seuraavat kaks viikkoa onki oikeastaan vain ryhmätöiden tekemistä. Luentoja ei taida olla ollenkaan, ainoastaan tehtävät työstettävänä. Sitten loman jälkeen koulu alkaa taas normaalisti.

Reissusta jäi kaikin puolin hyvä kuva ja koululle suuri kiitos tälläsen opintomatkan järjestämisestä. Ainoon näpäytyksen kynsille voisi antaa tutkimusalueiden  valinnasta, tai ainakin olisivat voineet tehdä kotityönsä paremmin etukäteen, jotta kaikille ryhmille olisi valittu hyvät monipuoliset ja mielenkiintoiset tutkimusalueet. Olivat vissiin ennen matkaa ottaneet kartan eteensä ja piirtäneet mielenkiintoisen näköisiä ympyröitä sinne tänne rannikkoa. Meidän muutamien ryhmien alueet oli aika kaukana turismista… tosin jokaisella alueella on omankailtaista turismia, mutta sen merkittävyydestä alueen talouteen voi sitten arvioida kukin itsekseen.

Bredassa kevät onki edennyt mukavasti kuukauden aikana. Kävin tuossa kävelemässä keskustassa ja kaupunkihan on herännyt eloon. Jokainen kahvila on raahannut terassi kalusteensa kaduille ja ihmiset ovatkin löytäneet paikkansa sieltä. Ilmiö on vähän kuin toukokuisessa Suomessa, missä kaikki pimeyden asukkaat yrittää imeä itseensä jokaisen pienenkin auringonsäteen mitä vain on tarjolla pitkän ja pimeän talven jälkeen. Auringolla on kyllä merkittävä vaikutus ihmisiin. Luontokin on heräämässä hiljalleen, pienet hiirenkorvat lehtipuissa ja vihreä nurmi maassa saa paikat näyttämään paljon tuoreemmalta. Ei voi kuin hymistä itsekseen, että kerrankin elämässä edessä on pitkä kesä, ja siitäkin on jo takana kuukausi!

Antti

Sopeutuminen

Kolmisen viikkoa on vierähtänyt siitä kun saavuin Bredaan. Aika on lentänyt vauhdilla. Nyt onkin hyvä aika miettiä vähän kulttuurishokkia, jos nyt sellaisesta voi edes puhua. Kolmen viikon aikana ikävä ei ole päässyt iskemään kertaakaan, eikä elämä täällä vaikuta sen erilaiselta kuin Suomessakaan. Kulttuurillisia eroja ei juurikaan ole Suomen ja Hollannin välillä, mitä nyt koulussa paikalliset opiskelijat tuntuvat olevan säntillisempiä, aktiivisempia ja innokkaampia kuin suomalaiset opiskelutoverini. Suurin ero hollantilaisissa ihmisissä on avoimuus, joka usein puuttuukin suomalaisilta ihmisiltä, täällä asiat sanotaan suoraan ja ihmisen juttelevat vieraiden kanssa vaivattomasti.

Suurin soputuminen on ollut ehdottomasti asumismuotoon soputumisessa. Olenhan toki intin käynyt ja asunut myös suhteellisen suuressa perheessä ja tottunut elämään vilkkaassa ympäristössä, mutta asuminen yhdentoista muun vaihtarin kanssa on kuitenkin oma asiansa! Toistaiseksi asiat on sujunut hyvin ja ilman suurempia komplikaatioita, mutta voin kuvitella mitä on luvassa kun opinnoissa päästään eteenpäin ja aikaa pitää panostaa enemmän opintoihin. Kaksitoista ihmistä saman katon alla, toki kolmessa kerroksessa, mutta se äänieristyskään ei ole kummoinen niin jotain konflikteja täytyy tulla. Milloin jotain ärysttää tiskit, yleinen epäsiisteys, melu, hajut tai muuten vain jonkun toisen naama, toistaiseksi ongelmilta on vältytty mutta se kai on vain ajan kysymys kunnes jollain alkaa keittämään. Sehän on ihmisluonnolle täysin normaalia. Ja kun talossa on neljä ja odotettavasti vielä viideskin eri kansalaisuus niin kyllä ne kulttuuritkin tulee törmäämään. Jokaisen tulee vaan hylätä omat pinttyneet periaatteensa ja sopeutua tähän kirjavaan joukkoon. Ongelmia odotellessa.

-Antti