Ei oikeen inspaa kirjottaa tänne mitään ku kattelee noita Antin kuvia ja lukee mitä kaikkee ne on siellä tehny, mut kaipa sitä vois jotain yrittää rustailla. No ei nyt sentäs, vaikka tässä nyt ei itse Australian lämmössä ole niin mukavaa on silti, nimittäin kevät on ottanut vahvan otteen ja kesä tuntuu olevan ihan nurkan takana. Mittari näytti jo kahtakymmentä astetta yks päivä viime viikolla ja istuskeltiin T-paidassa koulun pihalla, oli mukavaa. Paljoa ei ole kyllä muuten kerennyt tyhjänpanttina istuskella koulussa, voi rehellisesti sanoa että eipä ole näin paljo efforttia tullut uhrattua koulun eteen sitten lukion kuvistuntien. Vaikka luentoja ei enää ole kuin ehkä 2-3 kappaletta viikossa, niin päivät helposti vierähtää kahdeksan tuntisiksi projekteja työstäessä. Itsekin olen jostain kummasta löytänyt aimo annoksen motia koulun käymiseen, mutta se varmaan johtuu siitä, että näissä projekteissa vastuu on vain ja ainoastaan meillä itsellämme. Jos näitä projekteja ei tee kunnolla niin kyllä minua ainakin hävettäisi suunnattomasti mennä opettajien ja yhteistyöyrityksen edustajien eteen jos ei ole esitys reilassa. Salaisen idolini. Dr. Philin sanojen mukaisesti pitää itse olla valmis ottamaan vastuu ja ainakin tässä tapauksessa se on osoittautunut tehokkaaksi motivaattoriksi.
Juuri tässä laskeskelin, että 11 viikkoa on takana täällä päässä ja aika lailla samat edessä, riippuu tietysti monta viikkoa vietän lomaa koulun päättymisen jälkeen. Koulu nimittäin loppuu jo 8 viikon päästä, elikkä siinä mielessä puoliväli on jo reippaasti ylitetty. Jos nyt analysoi tätä ensimmäistä puolikasta, niin positiiviset jutut kyllä voittaa sata-nolla. Täytyy silti myöntää että välillä on ollut päiviä jolloin on v****tanut, mutta eihän se elämä ikinä voi olla pelkkää auringon paistetta. Kun miettii huonojen päivien syitä, niin ne ovat yleensä samoja kuin kotosuomessa. Semmoisina päivinä kun ei oikestaan tee mitään erikoista jos ei ole koulua ja ei saa aikaiseksi sovittua mitään, alkaa saamattomuus helposti nakertamaan. Tämän ongelman pystyy kyllä ratkaisemaan helposti olemalla aktiivinen. Pitää vaan pyrkiä kokoajan poistumaan omalta ”mukavuusalueelta” ja olemaan mahdollisimman sosiaalinen, hollantilaiset ovat avoimia, mutta heillä on myös sama ”pelko” tehdä aloite keskusteluun kuin meillä suomalaisilla. Mitä tulee henkilökohtaiseen tilaan, jota me suomalaiset ollaan totuttu saamaan runsaasti, sen supistumiseen on täällä totuttava. Saksalaiset ystävämme nimesivät Anan yhtenä baari-iltana ”Bubley:ksi”, koska Antilla on kuulemma kupla ympärillään. Itse olen kyllä ihan samanlainen, koska me ollaan totuttu siihen että kun suomessa menee baariin niin ei tarvitse olla kuin sillit purkissa haistelemassa toisten kainaloita. Mitä tuohon yöelämään muuten tulee, niin täällä on päässyt kivasti välillä ”kotibile”-meininkiin kun opiskelija-asuntoloissa järjestetään aika paljon kemuja. Niistä mä tykkään.
Huppista keikkaa, viime päivityksestä on vierähtänyt jo useampi viikko. Onneksi Antti on ollut aktiivisempi. Mistäs sitä alottais, lomaviikko oli tuossa toissa viikolla ja se oli tämä paljon puhetta herättänyt karnevaali-viikko. Nämä karnevaalijuhlallisuudet kestivät suurin piirtein viikon verran ja niihin kuului kaiken maailman paraateja ja totta kai vilkas yöelämä. Itsekin vietettiin aika monta päivää juhliessa, ehkä jopa muutama liikaa. Juhlimisen jälkeen meillä sitten oli vielä melkein kokonainen viikko vapaata, joten päätettiin käyttää se aika hyväksi ja käytiin vähän reissaamassa, kohteina oli Haag ja Rotterdam. Itsellä ei ollut oikeastaan mitään odotuksia noita kaupunkeja kohtaan, mutta etenkin jälkimäinen osoittautui todella mielenkiintoiseksi kohteeksi moderneine pilvenpiirtäjineen.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös lomaviikot, joten kouluun oli palattava viime viikolla. Olin potenut vähän huonoa omatuntoa heikohkon opiskeluaktiivisuuteni takia, jonka seurauksena palasin kouluun motivoituneena. Ei mennyt motivaatio hukkaan, koska viime viikko oli meillä semmoinen erikoisviikko ja tekemistä riitti joka päivälle ja paljon. Meinasi välillä väsy iskeä kun piti olympialaisiakin seurata ja sopivasti monet lätkäpelit tulivat aamuyöllä, joten muutama yö tuli vedettyä sitten parin tunnin unilla. Mutta kannatti seurata, saatiin sentäs pronssia. Tämä viikko on sitten taas vähän rennompi, mutta tyyntä taitaa aina olla ennen myrskyä, nimittäin ensi viikolla alkaa ensimmäinen tenttiviikko. Viitisen kappaletta olisi tenttejä edessä ja minulla on paha aavistus, että niistä ei selviä samanlaisella näennäisellä lukemisella niin kuin kotosuomessa. Ei kai se auta kun lukea.
Aika lentää vauhdilla täällä ollessa, viikon päästä jo kaksi kuukautta takana eli puoliväli lähestyy jo uhkaavasti. ”Talvi” on ollut yllättävän sitkeä täällä, mutta nyt alkaa näyttää siltä että sen ote on heikentymässä ja kevät alkaa kolkutella ovilla. Olisihan tuo jo aikakin.
Yli kolme viikkoa on vierähtänyt salaman nopeasti ja tuskanhien valuessa nettipankkia katsoessa olen tullut päätökseen että on aika alkaa rakentaa itselle arkirytmejä. Koulurytmi on ollut suhteellisen epäsäännöllistä vielä näin aluksi ja täälläpäin tavalliset illanvietot arkipäivinä sotkevat kyllä rytmejä. Minulla kun sattuu olemaan maailman mielikuvituksettomin pää mitä tulee ruuanlaittoon, niin on sitten tullut käytyä ulkona syömässä aika paljon, kun on vähä hankala ostaa tavaraa ruokakaupasta englanninkielisten selostusten puuttuessa. Tämä kaikki menee alkuhäsellyksen piikkiin, mutta nyt alkaa olla korkea aika opetella uudestaan laskemaan pennosia kunnon opiskelijan tapaan.
Suurin syy tähän säästökuurin aloittamiseen löytyy pitkälti viime viikonlopulta, käytiin nimittäin vähän Damissa pyörähtää. Aikamoinen kaupunki ei voi muuta sanoo, oltiin kyllä vain jotain 40 tuntia paikan päällä, joten ei todellakaan kerenny kaikkea näkemään valitettavasti. Joutuu jossain vaiheessa kevättä käymään uudestaan kyllä, hieno paikka. Niin kuin edeltä saattaa lukea, Antti päräytti paikalle kanssa viime keskiviikkona ja minä pystyin jo parin viikon kokemuksella jotain (toivottavasti) hyödyllisiä asioita kertomaan. Antilla sattu olemaan synttärit heti torstaina ja muutenkin oli tiedossa pikkupirskeet paikallisten kanssa, niin sieltä sitä sitten haettiin vähän vauhtia Amsterdamin reissua varten jo torstaina. Lievästi sanottuna hauskat ja tapahtumarikkaat kolme päivää, mutta sen mukainen oli olokin sunnuntaina.
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin niin reilut kolme viikkoa täällä jo mennyt. Vielä tulee välillä semmoinen havahdus, että ai niin, olen Hollannissa, mutta alkaa tässä olla aika hyvin sopeutunut. Antin tulo tietysti oli piristävä lisä kun on joku jonka on tuntenut pidempään kun kolme viikkoa ja Antin kämppä on kahdentoista vaihtarin kommuuni, joten sitä kautta itsekin on tutustunut taas uusiin tyyppeihin. Kivaa. Ensiviikonloppuna turistireissut saa nähtävästi jatkoa kun lähdetään meidän koulun järjestämälle bilereissulle Antwerpeniin Belgian puolelle.
Ps. Damissa käytiin seksimuseossa ja sieltä löytyi kaikkea mielenkiintoista niin kuin kuva kertoo!
Nonniin, kokonainen viikko takana täällä päässä ja voi sanoo, että menipäs se nopeasti. Systeemit alkaa hahmottuu, oli kyse sitten arkielämän askareista tai joukkoliikenteestä, niin enää ei tarvitse hirveästi pähkäillä että mitenkä päin. Olen jo onnistunut muutaman kerran tekemään ihan itsekin ruokaa, alkuun tuli käytyä kokoajan ulkona syömässä. Ruokakaupoissa on suurin piirtein samaa tavaraa kun suomessa, mutta ongelmia aiheuttaa se että kaikkien ruokatuotteiden selostukset sun muut ovat pelkästään hollanniksi ja sama ravintoloissa, menut on melkeinpä aina pelkästään hollanniksi. Hintataso vaihtelee kaupan mukaan suomen normihinnoista Lidlin hintoihin. Onneksi pasta on pastaa kaikkialla ja jauhelihaakin löytyy, niillä opiskelija pääsee jo pitkälle. On pääkallopasta ollut paikallaan pitkän koulupäivän jälkeen, kun koululla ei voi syödä muuta kuin kanttiinissa myytäviä sämpylöitä. Pakko on ollut muuttaa ruokailutottumuksia tai ennemminkin ajankohtia täällä, aamulla pitää syödä hyvin että jaksaa pitkän päivän ja sitten illalla kukkuria vedetään hevosen lailla.
Perjantaina pääsin vihdoin käymään Ikeassa kaupungin laidalla ja sain patjan sänkyyni, siihen asti nukuin levitettävällä invaketo-sohvalla, joka ei ollut herkkua. Olen oppinut tässä pikkuhiljaa talon tavoille ja kämppikseni ovat kaikki tosi mukavia, muutama ilta on jo istuttu juoden bisseä ja jauhaen kulttuurieroista sun muusta. Koulussa on vielä välillä hieman retardi olo kun toimintatavat ovat täällä hieman erilaiset kun kotosuomessa, mutta nopeasti aloitetut projektit auttavat oppimaan oleelliset kuviot. Jyväskylän amk:n opettajat olisivat kyllä ylpeitä tavasta, jolla oppilaat täällä päässä ovat sisäistäneet valmiiden mallien ja suunnitelmien käytön, joka väliin tehdään operation plääniä tai jonkun sortin charttia. Onpahan selkeää ainakin.
Koulua viime viikolla oli vain torstaihin asti, joten se antoi otolliset lähtökohdat tutustua Bredan baarikulttuuriin. Torstai on nääs täällä päässä ”students night”, joten bileethän sitä oli tiedossa koululla. Me suomalaiset kun asutaan niin erillään toisistamme, niin sen takia varmaan tykkäämme siitä, että jokaisella on oma tilansa. Hollannissa ihmisiä on enemmän ja tiiviimmin ja se heijastuu näköjään baarikulttuuriin. Pubeissa mahtuu yleensä istumaan ihan kivasti, mutta kun tuli käytyä muutamassa ”yökerhossa”, oli ero suomen juottoloihin aikamoinen. Useimmat paikat ovat pieniä ja kaiken lisäksi pitkulaisen muotoisia, joka tekee liikkumisesta tuskaisen hidasta kun portsarit eivät näköjään tunne kapasiteettirajoituksia. Baareja on äkkiseltään arvioituna joku viitisenkymmentä parinsadan metrin säteellä ydinkeskustassa, joten ei ole vielä kaikkia tietenkään nähty ja lauantai-iltana lopulta löydettiin tosi viihtyisä kolmikerroksinen yökerho, jossa oli pyörivää baaritiskiä ynnä muuta härpäkettä. Ainoa miinus tässä baarissa oli narikan puuttuminen, joka oli haittapuolena monessa muussakin paikassa, mutta tämän nyt ymmärtää koska talvi on täällä paljon lyhyempi ja leudompi. Alkuun oli kyllä vaikea viihtyä useimmissa paikoissa ihan pelkän väen paljouden takia, mutta eihän se auta kuin elää maassa maan tavalla ja tunkea kyynärpäitä käyttäen takki kainalossa tiskille jos ei muu auta, nimittäin kalja on ainakin halpaa!
