Just käänty kello maanantain puolelle, elikkäs se tarkottaa sitä että yhdeksän viikkoa on takana tästä reissusta. Koeviikko on suureksi helpotukseksi takanapäin, saa sitten nähdä että monta koetta joutuu uusimaan, oli nimittäin helkutin vaikeita tenttejä. Ilon aihetta oli myös siinä tiedossa, että näiden kokeiden jälkeen ei tänä keväänä pitäisi olla sitten enää tenttejä ollenkaan. Tenttejä tai ei, koulun kanssa kyllä hommia riittää, tammikuussa aloitetut projektit ovat polkeneet paikallaan muiden hommien takia, joten tästä eteenpäin fokus on sitten niissä. Välillä tuntuu turhauttavalta kun jokaiseen projektiin pitää tehdä kaiken maailman suunnitelmat joka ikisestä vaiheesta ja aiheesta. En ole tottunut käyttämään puolia ajasta suunnitteluun, suomessa koulutehtävissä on selkeästi käytännöllisempi lähestymistapa.
Niin kuin edeltä saattaa lukea, Viitasalon poika se lähti toiselle puolelle maapalloa kuukaudeks tekemään ”kouluprojektia”. Tänä viikonloppuna päällimmäinen tunne kaikilla Anttia kohtaan oli avoin kateus ja ei mikään ihme, tulee varmaan olemaan aika uskomaton reissu. Kyllähän Antti tuosta reissusta joutui maksamaan aika suolasen summan, mutta rakas opinahjomme JAMK tuki kyllä Anan reissua kivalla summalla myöskin. Pitää itsekin sitten muistaa hakea avustusta omalle ”ainutlaatuiselle” Puolan reissulle. Reissuista puheen ollen, tänään varattiin lennot Osloon! Pedro(Espanja) ja Garrison(Havaiji) löysivät halvat lennot netistä, niinpä päätettiin sitten lähteä pyörähtämään Norjassa kuukauden päästä. Garyn kaveri opiskelee Oslossa, niin on yöpaikkakin tiedossa, joten reissun toteutuminen oli mahdollista jopa minun budjetilla. Norja on kyllä tiedettävästi tosi kallis maa, että joutuu ehkä vähän pyytämään avustusta mamilta&dädiltä. (Vinkkinä vaan äiti)
Antti ei ole ainoa joka meidän ”Bredasmus familystä” lähtee ausseihin ja ensi viikolla osa menee myös Amsterdamiin tekemään samaa projektia, joten tiedossa on hiljaisempi viikko. Keskiviikkona on kuitenkin St. Patrick’s day, josta irlantilainen vahvistuksemme Tom on enemmän kuin innoissaan ja itse lupauduinkin ottamaan Irlanti-Suomi kaljanjuonti maaottelun Tommyn kanssa, mitähän siitäkin seuraa. Niin kuin Anakin sanoi, meille on muodostunut tosi kiva ja kansainvälinen porukka, jonka kanssa paljon touhutaan kaikennäköistä. Tämä on hieno juttu, mutta kuten arvatenkin saattaa, porukassa ei ole yhtään hollantilaista. Tiesin että näin tulee helposti käymään, mutta itseä se ainakin vähän harmittaa. Koulussa olen kokoajan pelkkien hollantilaisten kanssa tekemisissä ja tulen tosi hyvin heidän kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla en heitä oikeastaan paljoa näe. Suurin syy tähän on se että meidän linjan tyypeistä monet asuu muualla kuin Bredassa, joten he eivät esimerkiksi vietä viikonloppuja täällä. Silti yritän potkia itseäni kokoajan tekemään enemmän tuttavuutta paikallisten kanssa, mutta se on aina vaikeaa päästä uutena sosiaaliseen piiriin sisään.
Jotain negatiivista jos pitää sanoa hollantilaisista niin pienimuotoista syrjintää ja jopa rasismia on huomattavissa tiettyjä ryhmiä kohtaan. Itse en ole tämmöistä kokenut, onhan suomalaiset yleensä aika hyvässä maineessa kaikkialla, mutta esimerkiksi itä- ja eteläeurooppalaisia kohtaan on ennakkoluuloja havaittavissa. Pahimpia ovat portsarit, jotka eivät esimerkiksi päästäneet paria kaveria (italialainen ja espanjalainen) baariin sisään koska toisella oli korvikset ja toisella nenärengas, ja molemmat siis ovat poikia. Se taitaa olla valitettava totuus, että semmoista paikkaa ei löydy jossa ihmisillä ei olisi ennakkoluuloja muita kohtaan, mutta kyllä kuitenkin täällä Keski-Euroopassa ollaan suvaitsevaisuudessa ainakin suomea edellä.
