Toinen kokonainen päivä Bredassa alkaa olla lopussa ja voi sanoa että on ollut aika opettavaiset pari päivää. Eilen aamulla oli vielä pihalla kun lintulauta, mutta jo nyt parin päivän jälkeen alkaa asiat hahmottua selkeämmin. Kaupunki itsessään ei ole hirveän monimutkainen liikkua, etäisyydet vaan ovat hieman pitkiä, koska korkean kerrostalorakentamisen melkein kokonaan puuttuessa keskusta on levittynyt aika laajalle alalle. Polkupyörän hankkiminen on ”things to do” – listan ykkösenä. Breda on ymmärtääkseni ollut linnoituskaupunki joskus vuonna nakkisota, joten keskustan tieverkosto koostuu pääosin kapeista ja kiemurtelevista mukulakivikaduista ja tuntuu että joka korttelissa on uusi kirkko kun kävelee ympäriinsä. Rafloja ja kuppiloita riittää yllin kyllin, mutta eniten on mieltä lämmittänyt vaatekauppojen runsas määrä ja tarjonta. Kaikin puolin kaupunki tuntuu tosi viihtyisältä. Yöelämään en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta siihen varmaan tulee muutos viikonloppuna viimeistään.
Kaupunkiin tutustumisessa on ollut paljon uutta, mutta koulun kanssa on melkeenpä vielä enemmän. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien me vaihtarit ollaan oltu ”normaalien” oppilaiden kanssa kursseilla, vaikkakin ensimmäiset tunnit ovat aina kurssin esittelyjä luonnollisesti. Esittelyn lomassa kuitenkin opettajat jakoivat meidät ryhmiin ja erinäisiä projekteja alettiin heti työstää. Koulun tilat ovat hienoimmat koulutilat mitä olen ikinä nähnyt, ala-aula/oleskelu-tila/kahvila näyttää aivan 5 tähden hotellin aulalta tai joltain modernilta istumabaarilta. Muutenkin koulun ilmapiirissä tuntuu olevan tekemisen meininki opettajia ja oppilaita myöten. Opettajat tuntuvat todella tietävän mistä puhuvat eikä uskoisi että he eivät ole natiiveja englannin kielen puhujia ja oppilaiden motivaatiotaso on pelottavan korkea. Minä olen ainoa vaihtari facility management – linjalla, joten jonkin sortin erikoiskohtelua on ainakin näin alussa havaittavissa, esimerkiksi olen samassa ryhmässä monessa eri projektissa koulun parhaimmaksi oppilaaksi tituleeratun (ei virallisesti) Siemin kanssa. Ainoana vaihtarina ryhmässäni oleminen rassaa hieman, joten tiedustelin josko vaihto hotel management – puolelle onnistuisi, siellä kun on kaikki muut meidän rakennuksen vaihtarit ja muutenkin tuo hotelliala on aina ollut ykkösintressejä minulle tällä alalla. Meitä nyt alottaneita vaihtareita on about viisitoista kipaletta meidän talossa, joista puolet on Intiasta, kaikki samasta koulusta, ja heillä on vähän eri jutut kun meillä muilla muutenkin. Sitten meitä suomalaisia on kolme ja meidän lisäksi pari espanjalaista. Muutama puuttuu vielä kuulemma, että saa nähdä että minkä maalaisia sieltä sitten tulee. Myös muihin suomalaisiin on koululla tullut törmättyä ja on kyllä kiva vähän suomea puhua välistä.
Muutaman päivän kokemuksella voi sanoa että Hollannin ja suomen välillä ei suuria kulttuurieroja vallitse, täällä sekoittuu sopivasti pohjoiseurooppalainen järjestelmällisyys ja eteläeurooppalainen huolettomuus ja vapaamielisyys. Siihen soppaan kun heittää vielä kansainvälisen ihmiskirjon niin toimiva mutta sopivan kaoottinen paketti on kasassa. Suurin ero suomeen, minkä olen huomannut täällä on ihmisten sosiaalisuus, mutta suomalaisten ollessa niin sosiaalisesti vammaista kansaa tämä ei yllätyksenä tullut. Koululla oppilaat tulevat juttelemaan ja kaupoissa sekä ravintoloissa työntekijät puhuvat hyvää englantia. Itse asiassa joka ikinen ihminen tässä maassa keneltä olen pyytänyt apua tai puhunut ihan mistä vaan on osannut hyvin englantia, se helpottaa aika paljon.
