Avainsana-arkistot: Matkustus

2010 24/05
Kello 14:59 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Hollantilaiset, Kesä, Matkustus, Puola | Avainsanat: , , |

Koulu paketissa

Puolan reissu on nyt sitten kanssa hoidettu ”kunnialla” läpi joten se tietää sitä että Matti-pojan vaihtoaika alkaa olla virallisia osuuksia koskien paketoitu, rusetti tulee päälle sitten vielä näistä viimeisistä lomaviikoista, jotka täällä olisi tarkoitus viettää. Edesmennyt viikonloppu oli hyvä loman aloitus, koska sateisen Puolan jälkeen Hollannin hellekelit passaa kyllä. Sattui sopivasti huonoimmat säät 160 vuoteen Puolan maalla kun siellä oltiin, eli siis satoi sen viisi päivää taukoamatta. Onneksi meillä oli paljon tekemistä ja uskomattoman hieno ryhmä ihmisiä, joten ei annettu sään haitata. Koko reissun tarkoitus oli siis tehdä hyväntekeväisyystyötä paikallisella ala-asteella, koulurakennuksen ja sen ympäristön ehostuksen muodossa. 90 hengen työskentely pienessä koulussa ilman suurempaa kokemusta maalaamisesta sun muusta oli aika kaoottista ja etenkin koomista, mutta meillä oli todella hauskaa ja se on tärkeintä. Ensimmäisen ei niin mukavan yön jälkeen ”muutettiin” vielä parempaan majoitukseen, joka sekin oli omiaan nostamaan tunnelmia. Meidän oli tarkoitus majoittua paikalliseen nuorisohostelliin ja niin tehtiinkin ensimmäisenä yönä, mutta hostellin taso oli taattua itäeurooppalaisuutta kylmine suihkuineen, joten vaihdettiin sitten bungaloweihin. Mökit oli ihan suomen tasoa ja koko hotelli/mökkikompleksi oli tosi hieno, joten viihdyimme siellä vallan mainiosti. Vaikka aamuisin herättiin aikaiseen, niin silti iltaisin rentouduttiin lähinnä tutustuen puolalaisen vodka-kulttuurin tarjontaan ja voin sanoa että tuon reissun aikana viimeistään integroiduin ryhmäämme sisään.

Valitettava tosiasia tässä on se että heti nyt kun on todella ystävystynyt kunnolla näihin ihmisiin, heistä suurin osa lähtee tällä viikolla työharjoitteluun. Viikonlopun aikana joutui jo sanomaan useat hyvästit ja se jos mikä on perseestä. Kun katsotaan kolikon toista puolta niin tämä osoittaa että olen saavuttanut ykköstavoitteeni minkä itselleni asetin, joka oli tutustuminen hollantilaisiin. Oikeasti tutustua. Eilen vietimme Joostin ja Luukin läksiäisiä ja illan aikana 6-7 kaveria sanoi tulevansa käymään suomeen. Ainahan sitä puhutaan että käydään vierailulla ja muuta kivaa, mutta olen suht varma että ainakin pari hollantilaista vierasta tulen saamaan. Ensi kesänä myös itse tulen aika varmasti tänne Lowlands-rokkifestareille. Suunnitelmia aina tehdään innokkaasti, mutta niiden toteutuminen on sitten eri juttu.

väkeä on kun Rääkkylän markkinoilla

väkeä on kun Rääkkylän markkinoilla

Mutta joo, se on elämää se ja nyt pitää vaan yrittää ottaa ilo irti tästä loppuajasta, joka tulee olemaan helppoa jos säät vaan pysyvät suht hyvänä. Kroatian reissua odotan innolla, vielä enemmän nyt kun meidän portugalin poika Francisco liittyy myös minun, Antin ja Garyn seuraksi joukkoon iloiseen. Eilen oli muuten semmoinen Dancetour tapahtuma täällä, joka veti semmoset 20000 henkeä, aika nättiä.

2010 14/05
Kello 12:27 | Kirjoittaja: Antti Viitasalo | Luokka: Koulu, Matkustus | Avainsanat: , |

Blogi päivitys (omaperäistä)

Roadtrip

Kuluneen lomaviikon kohokohdaksi nousi siis Roadtrip Bredasta Prahaan. Lyhyesti ajettiin siis reilu 900 kilometriä Prahaan, vietettiin siellä pari päivää, ajettiin 700 km Luxiin, josta Antwerpenin kautta takasi Bredaan, neljässä päivässä. Matkalle tuli mittaa noin 2010km ja autossa istuttiinkin se 20 tuntia. Lisäksi, niinku Mattikin jo kirjoitti käytii tuolla Pohjois-Ranskassa ja siitä reissusta iso kiitos Matin porukoille!

Missä on järki ajaa 1000 kilometriä autolla päästäkseen toiseen paikkaan pariksi päiväksi. En tiedä, omituinen jo pelkästään ideana. Ehkä sillä sanonnalla ”matka on määränpää” on perää. Kauemmin ajateltuna todennäköisesti olisin pitänyt tällaista ideaa juosten kustuna alusta loppuun saakka. Aluksi kun kuulin että kaverit päätti vuokrata auton ja ajaa Bredasta Prahaan, mietin että mitä helvettiä? Toisena ajatuksena mietin että eihän tuollaisesta matkasta voi poiskaan jäähä, jo pelkästään senki vuoksi että en halua jäädä ulkopuoliseksi. On todella helppo jäädä ryhmässä ulkopuoliseksi ottamatta osaa siihen mitä muut tekee. En nyt tarkoita että aina pitää mennä sen kuuluisan virran mukana, mutta jokainen joka on ollut osana jotain ryhmää, eli jokainen, luulisi tietävän mitä meinaan. Matkan jälkeen tunnenkin oloni jälleen hieman rikkaammaksi, todellakin, ryhmän kanssa reissaaminen voi olla välillä yhtä helvettiä(mitä muuten aika usein tulee itse toitotettua), mutta välillä se voi olla todella hienoa, sitä parasta, niinkuin tällä matkalla. Kiitokset letkeelle matkaseuralle ja luotettavalle kulkupelille Hopeanuolelle!

Hopeanuoli ja miehistöHopeanuoli ja miehistö

Värittömyys

Loma päivien jälkeen Hollanti jälleen loistaa underground kulttuurien näkymättömyydellään. Kitkeekö monarkia näinkin tehokkaasti erilaisuutta, vai veikö saksalaiset ne mukanaan vetäydyttyään alueelta? Mikä lie, mutta joka kerta kun tästä maasta poistuu hetkeksi vai tullakseen jälleen takaisin muistaa, tai ennemminkin huomaa kaikkien ihmisten noudattavan jotain näkymätöntä pukeutumis- sekä käyttäytymisnormia. Jotenkin luulisi että tällainen ”vapauksien” maa olisi täynnä erilaisuuksia.  Näiden muutamien kuukausien aikana olen nähnyt ehkä kourallisen gootteja, räppäreitä, punkkareita, perusjunttiautonrassaajia tai mitään muutakaan alamaailman sankareita. Omituista ja tylsää.

Nyt kun Matin koulu alkaa olla ohitse, ja muistaakseni kaikkien Suomalaistovereitteni myöskin, voin iloisesti kertoa että itselläni alkoi Maanantaina uusi jakso, eli uudet kurssit ja tekemistä pitäis riittää aina Heinäkuun alkuun saakka. Loman jälkeiset päivät olikin hieman hakemista tuon opiskelun kanssa ja tulikin leikittyä piilosta herra motivaation kanssa. Se on muuten erittäin hyvä piiloutuja, mutta hemmetin laiska etsijä! No, kiitos helatorstain meillä on pitkä viikonloppu edessä ja Bredaan on rantautunut hörypäisiä Jazz muusikoita ympäri maailmaa, kadut ja aukiot on täytetty esiintymislavoilla, kaljateltoilla ja ruokakojuilla. Nyt otetaan pari päivää rennosti, nautitaan festivaaleista ja sen jälkeen puserretaan viimeiset kuukaudet koulun penkillä.

The BridgeBand

Antti

ps. Apalle suuri kiitos vierailusta ja tuliaisista! Ruisleipä oli maukasta ja koskenkorva raikasta! ;)

2010 11/05
Kello 19:35 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Koulu, Matkustus | Avainsanat: , , , , , |

Lopun alkua

Valitettavasti on taas aikaa vierähtänyt liikaa viime päivityksestä, sillä aika paljon on tapahtunut. Paljon tulee touhuttua, niin tahtoo unohtua tämä bloggailu. Tänään oli viimeinen peer evaluation -sessio minun projekteista, elikkäs istuttiin ryhmän jäsenten ja tutorin kanssa pöydän ääreen ja arvioitiin projekti alusta loppuun ja annettiin palautetta ryhmän jäsenille. Kyseessä oli siis järjestämämme tapahtuma, joka onnistui ihan kiitettävästi hyvän sään ansiosta. Oli kiva kuulla positiivista palautetta ryhmän jäseniltä, vaikka itsellä välillä oli semmoinen tunne että ei tule tarpeeksi osallistuttua projektiin. Niin kuin edellisessä poustaksessa näkyy niin vähän jo henkseleitä paukkuttelin kun palautettiin loppuraportit, mutta yksi kiva yllätys vielä odotti meitä vaihtareita. Tiedettiin että meidän pitää vielä kirjotella vaihtoraportti, mutta itse ainakin luulin että ei se ole kuin pari sivua niin kuin kotosuomessa. Noh, viime viikko oli loma ja saatiin ohjeistus siihen raporttiin just ennen lomaa, joten ei tullut paljoa siihen kiinnitettyä huomiota. Maanantaina, eli eilen, oli deadline, joten rupesin sitä sitten tossa sunnuntaina iltapäivällä kirjottelee. Lopputulos oli sitten kaksi täyttä päivää hommia ja vähän vielä kolmannellekin jäi tekemistä. En tiedä muista, mutta minusta 22 sivua itsensä arvioimis-raporttia on jo pieni ylilyönti. Onneksi opettajat siirsivät palautuspäivää parilla päivällä, kun suurin osa jengistä ei ollut edes kerennyt alottaa koko raporttia maanantaihin mennessä.

Tuon raportin jälkeen voi jo nyt sitten alkaa tuulettelemaan, ensi lauantaina nimittäin lähetään paljon odotetulle Puolan field tripille, joka on sitten viimenen juttu koulua koskien. Siitä tulee varmasti tosi erikoinen reissu monella tapaa, palataan siihen sitten reissun jälkeen. Reissuista puheen ollen tuli tuossa loman aikana road trippailtua kahteen otteeseen. Vappuaattona, eli paikallisittain kuningattaren päivänä, äiskä ja iskä tuli käymään ja lauantaiaamuna lähdettiin sitten Antilla vahvistettuna kohti etelää. Viikonloppu vietettiin muutamassa kaupungissa Belgiassa ja Pohjois-Ranskan puolella, hieno reissu mutta valitettavasti sää oli yhtä hyvä kuin suomen avauspeli MM-kisoissa melkein kokoajan. Sieltä kun kotiuduttiin maanantaina, niin jo seuraavana aamuna alkoi seuraava reissu, jonka kohteena oli Praha. Porukat jatkoi matkaa Damiin ja uusiksi jäseniksi saatiin Bredasmus perheen Laura ja suomesta vierailulle saapunut Apa. Reissuun sisältyi paljon ajamista, kaupungilla pyörimistä ja ehkä hieman myös tutustumista paikalliseen olut-kulttuuriin. Praha on kyllä kaikin puolin erittäin mukava kaupunki ja plussaa oli myös se, että ystäväni Rusina suorittaa vaihtoaan siellä, joten meillä oli luonnollisesti opas yöelämään. Pientä lisäjännitystä toi se fakta, että firma mistä vuokrasimme auton, luokitteli Tshekin Itä-Euroopaksi, joten ei olisi saatu ajaa sinne ollenkaan. Mutta onneksi vältyttiin maantierosvoilta ja muilta piraateilta, pois tullessa koukattiin vielä Luxemburgin ja Antwerpenin kautta, kivoja mestoja nekin. Propsit reissusta Rusinalle, propsit Prahalle ja isot propsit hopeanuolen retkikunnalle!

2010 17/04
Kello 10:18 | Kirjoittaja: Antti Viitasalo | Luokka: Kaupunki, Matkustus, sopeutuminen | Avainsanat: , , |

Unesta takaisin Bredaan

Käsittämätöntä miten nopeaa ihminen voi siirtyä toiselta puolelta maapalloa toiselle puolelle sitä. Kun keskiviikko aamuna heräsin taas omasta sängystäni Bredassa, en voinut tajuta että olenki jo täällä. Mieli tais vielä olla Australian maaperällä, tai jossain Bredan ja Tasmania välillä yrittäen epätoivoisesti pysyä ruumiin perässä. 39 h, 4 lentoa, pari tuntia epätoivoista unta koneessa söi kyllä mehut parilta seuraavaltaki päivältä. Ei se aikaeroväsymys ole mitään höpöhöpö puhetta.

Paluu Bredaan olikin kovempi paikka kun oletin. Otettiin juna Amsterdamin kentältä kohti Bredaa. Istuin junassa ja tuijotin ulos: loputtomat pellot ja maanpinnan tasaisuus veti mielen haikeaksi. Ei nämä kaksi maata kisaile samassa kategoriassa. Australiasta jäi niin paljon näkemättä. No onneksi voi aina mennä takaisin. Junassa mietin, et voiko jokin maa olla oikeasti luonnoltaan näin tylsä? Silloin pari kuukautta sitten ku lähdin Suomesta, ajattelin vielä että Suomi on pinnanmuodoltaan suhteellisen tylsä paikka, eihän meillä ole niitä mahtavia vuoristoja tai sademetsiä, heh, mutta tähän maahan verrattuna Suomikin vaikuttaa paratiisilta. Ja tosiaankin arvostus Suomen luontoa kohtaan on noussut huimasti. Ja takas asiaan, ekat päivät täällä Bredassa onki mennyt lähinnä ihmetellessä että täälläkö sitä taas ollaan. Tuntuu jotenkin vaikealta palata tähän “normaaliin” arkeen. Kun lentokoneessa juttelin muiden kanssa, tuntui kaikki oleen innoissaan pääsevänsä takasin kotiin, en oikein voinut jakaa tuota tunnetta muiden kanssa, enhän ollut palaamassa kotiin, vaan noin kahden tuhannen kilometrin päähän kodista ja olisin mielelläni jatkanut Australian reissua parilla kuukaudella. No onneksi tätä Bredasmus taloa voi pitää toisena kotina.  Seuraavat kaks viikkoa onki oikeastaan vain ryhmätöiden tekemistä. Luentoja ei taida olla ollenkaan, ainoastaan tehtävät työstettävänä. Sitten loman jälkeen koulu alkaa taas normaalisti.

Reissusta jäi kaikin puolin hyvä kuva ja koululle suuri kiitos tälläsen opintomatkan järjestämisestä. Ainoon näpäytyksen kynsille voisi antaa tutkimusalueiden  valinnasta, tai ainakin olisivat voineet tehdä kotityönsä paremmin etukäteen, jotta kaikille ryhmille olisi valittu hyvät monipuoliset ja mielenkiintoiset tutkimusalueet. Olivat vissiin ennen matkaa ottaneet kartan eteensä ja piirtäneet mielenkiintoisen näköisiä ympyröitä sinne tänne rannikkoa. Meidän muutamien ryhmien alueet oli aika kaukana turismista… tosin jokaisella alueella on omankailtaista turismia, mutta sen merkittävyydestä alueen talouteen voi sitten arvioida kukin itsekseen.

Bredassa kevät onki edennyt mukavasti kuukauden aikana. Kävin tuossa kävelemässä keskustassa ja kaupunkihan on herännyt eloon. Jokainen kahvila on raahannut terassi kalusteensa kaduille ja ihmiset ovatkin löytäneet paikkansa sieltä. Ilmiö on vähän kuin toukokuisessa Suomessa, missä kaikki pimeyden asukkaat yrittää imeä itseensä jokaisen pienenkin auringonsäteen mitä vain on tarjolla pitkän ja pimeän talven jälkeen. Auringolla on kyllä merkittävä vaikutus ihmisiin. Luontokin on heräämässä hiljalleen, pienet hiirenkorvat lehtipuissa ja vihreä nurmi maassa saa paikat näyttämään paljon tuoreemmalta. Ei voi kuin hymistä itsekseen, että kerrankin elämässä edessä on pitkä kesä, ja siitäkin on jo takana kuukausi!

Antti

2010 16/04
Kello 19:37 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Koulu, Matkustus | Avainsanat: , , , |

Ympäri ämpäri

Nättiä

Nättiä

Huhtikuu jo puolessa välissä, mut kevät tuntuu junnaavan paikallaan täällä. Kylmiä päiviä on ja etenkin kylmiä öitä, mut ei niin kylmiä kun Norjassa. Viime perjantaina nimittäin lensin Osloon ja oltiin neljä päivää viikinkien maassa. Eka kertaa vasta ite kävin siellä, mutta pakko sanoo että oisin mennyt aikasemmin jos oisin tienny että Norja on niin hieno maa kaikin puolin. Hintataso on toki hitusen korkea mutta selvittiin pienellä budjetilla syömällä huoltoasema-hodareita ja ite tehtyjä voileipiä. Vuokrattiin siis auto ja ajettiin vuoriston halki länsirannikolle Bergeniin, joka osoittautu tosi mukavaks kaupungiks. Kaiken kukkuraks sattu hyvä säkä säiden kanssa, joka päivä paisto aurinko melkeenpä koko reissun ajan. Maisemat oli kyllä ihan mahtavia, niinku kuvasta näkyy.

Mutta joo, nyt sitä taas ollaan takasi ”kotona” Bredassa ja koulussa on kiirettä projektien viimeistelyn kanssa. Maanantaina on deadline loppuraporteille, joten kiirettä pitää viimesten silausten kanssa. Onneksi kaikissa miun ryhmissä ollaan aikalailla valmiita jo että ei tarvii koko viikonloppua pakertaa. Raporttien palautusten jälkeen ei olekaan enää sitten kun booth presentations, eli esitetään meidän aikaansaannoksia ja ideoita koulun ja yritysten edustajille. Jokainen ryhmä järjestää myös tapahtuman jolla kerätään rahaa meidän Puolan reissua varten ja meidän ryhmällä tapahtuma on ensi viikon perjantaina. Järjestetään englantilaisia perinteitä kunnioittava high tea –tapahtuma paikallisella tennisklubilla. Toisin sanoen koulua on jälellä pari viikkoa. Toukokuussa sitä vielä on virallisesti, mutta ei luentoja eikä tehtäviä ollenkaan, ainoastaan field trippi Puolaan ja jotain muuta pientä.

Toukokuussa siis vapaata riittää joten kaikenlaisia suunnitelmia ollaan kehitelty. Porukat tulee käymään heti kuun alussa ja käydään sit Belgiassa ja Ranskassa niitten kanssa, Anttikin varmaa tulee messiin. Sitten ois lätkän MM-kisat sopivasti parin tunnin ajomatkan päässä Kölnissä ja ois mahdollisesti yöpaikkakin tiedossa siellä niin aateltiin käydä ainaki yks peli kattoo. Sitten haluisin käydä moikkaa tuttuja Berliinissä ja Prahassa, mutta ei kyllä kaikkeen rahat riitä, että jotain pitää varmaan karsia. Nimittäin pisteenä iin päällä ois Kroatian reissu kesäkuun alussa joka varattiin jo pari päivää sitten. Saatiin taas halvalla Ryanairilta lennot niin ihan pakko oli ottaa. Paljo on tekemistä.

2010 15/03
Kello 2:27 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Hollantilaiset, Koulu, Matkustus | Avainsanat: , , |

Sunnuntaifiiliksiä

Just käänty kello maanantain puolelle, elikkäs se tarkottaa sitä että yhdeksän viikkoa on takana tästä reissusta. Koeviikko on suureksi helpotukseksi takanapäin, saa sitten nähdä että monta koetta joutuu uusimaan, oli nimittäin helkutin vaikeita tenttejä. Ilon aihetta oli myös siinä tiedossa, että näiden kokeiden jälkeen ei tänä keväänä pitäisi olla sitten enää tenttejä ollenkaan. Tenttejä tai ei, koulun kanssa kyllä hommia riittää, tammikuussa aloitetut projektit ovat polkeneet paikallaan muiden hommien takia, joten tästä eteenpäin fokus on sitten niissä. Välillä tuntuu turhauttavalta kun jokaiseen projektiin pitää tehdä kaiken maailman suunnitelmat joka ikisestä vaiheesta ja aiheesta. En ole tottunut käyttämään puolia ajasta suunnitteluun, suomessa koulutehtävissä on selkeästi käytännöllisempi lähestymistapa.

Niin kuin edeltä saattaa lukea, Viitasalon poika se lähti toiselle puolelle maapalloa kuukaudeks tekemään ”kouluprojektia”. Tänä viikonloppuna päällimmäinen tunne kaikilla Anttia kohtaan oli avoin kateus ja ei mikään ihme, tulee varmaan olemaan aika uskomaton reissu. Kyllähän Antti tuosta reissusta joutui maksamaan aika suolasen summan, mutta rakas opinahjomme JAMK tuki kyllä Anan reissua kivalla summalla myöskin. Pitää itsekin sitten muistaa hakea avustusta omalle ”ainutlaatuiselle” Puolan reissulle. Reissuista puheen ollen, tänään varattiin lennot Osloon! Pedro(Espanja) ja Garrison(Havaiji) löysivät halvat lennot netistä, niinpä päätettiin sitten lähteä pyörähtämään Norjassa kuukauden päästä. Garyn kaveri opiskelee Oslossa, niin on yöpaikkakin tiedossa, joten reissun toteutuminen oli mahdollista jopa minun budjetilla. Norja on kyllä tiedettävästi tosi kallis maa, että joutuu ehkä vähän pyytämään avustusta mamilta&dädiltä. (Vinkkinä vaan äiti)

Antti ei ole ainoa joka meidän ”Bredasmus familystä” lähtee ausseihin ja ensi viikolla osa menee myös Amsterdamiin tekemään samaa projektia, joten tiedossa on hiljaisempi viikko. Keskiviikkona on kuitenkin St. Patrick’s day, josta irlantilainen vahvistuksemme Tom on enemmän kuin innoissaan ja itse lupauduinkin ottamaan Irlanti-Suomi kaljanjuonti maaottelun Tommyn kanssa, mitähän siitäkin seuraa. Niin kuin Anakin sanoi, meille on muodostunut tosi kiva ja kansainvälinen porukka, jonka kanssa paljon touhutaan kaikennäköistä. Tämä on hieno juttu, mutta kuten arvatenkin saattaa, porukassa ei ole yhtään hollantilaista. Tiesin että näin tulee helposti käymään, mutta itseä se ainakin vähän harmittaa. Koulussa olen kokoajan pelkkien hollantilaisten kanssa tekemisissä ja tulen tosi hyvin heidän kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla en heitä oikeastaan paljoa näe. Suurin syy tähän on se että meidän linjan tyypeistä monet asuu muualla kuin Bredassa, joten he eivät esimerkiksi vietä viikonloppuja täällä. Silti yritän potkia itseäni kokoajan tekemään enemmän tuttavuutta paikallisten kanssa, mutta se on aina vaikeaa päästä uutena sosiaaliseen piiriin sisään.

Jotain negatiivista jos pitää sanoa hollantilaisista niin pienimuotoista syrjintää ja jopa rasismia on huomattavissa tiettyjä ryhmiä kohtaan. Itse en ole tämmöistä kokenut, onhan suomalaiset yleensä aika hyvässä maineessa kaikkialla, mutta esimerkiksi itä- ja eteläeurooppalaisia kohtaan on ennakkoluuloja havaittavissa. Pahimpia ovat portsarit, jotka eivät esimerkiksi päästäneet paria kaveria (italialainen ja espanjalainen) baariin sisään koska toisella oli korvikset ja toisella nenärengas, ja molemmat siis ovat poikia. Se taitaa olla valitettava totuus, että semmoista paikkaa ei löydy jossa ihmisillä ei olisi ennakkoluuloja muita kohtaan, mutta kyllä kuitenkin täällä Keski-Euroopassa ollaan suvaitsevaisuudessa ainakin suomea edellä.

2010 13/03
Kello 22:38 | Kirjoittaja: Antti Viitasalo | Luokka: Matkustus | Avainsanat: , , |

Fieldwork – Asia Pacific

Nyt alkaa matkajännitys vähän heräileen, enään 13 tuntia lentokoneen lähtöön. Elikkäs kyseessä on koulun järjestämä Asia Pacific fieldwork ja kohteina ovat Singapore ja Australia. Fieldwork järjestetään täällä koulussa (nhtv-breda) aina toisen vuoden opiskelijoille, suurinpana tehtävänä on tehdä kohde analyysi, siitä kohteesta missä vieraillaan. Joka vuosi matka järjestetään pääasiallisesti kauko aasiaan ja vaihtoehtoisena projektina on aina jokin paikallinen projekti, esim tänä vuonna paikallinen projekti suoritetaan Amsterdamissa. Tarkoituksena on viettää maanantaista perjantaihin Singaporessa, vierailla erilaisissa Boutique hotelleissa, Singapore City galleriassa sekä muissa turismin kannalta merkittävissä kohteissa. Ensimmäisen viikon tavoitteena on tutustua Singaporeen turismikohteena, haistella, maistella ja tunnustella uutta ympäristöä ja tietenkin totutella ilmastoon, että aikaeroonkin. Perjantaina lennetään Brisbaneen, vietetään viikon loppu kukin omissa oloissaan, ja viikonlopun jälkeen vieraillaan mm. Brisbanen yliopistolla, turismin päätoimistolla sekä lentokentällä. Näiden parin päivän jälkeen kukin “työskentely” ryhmä siirtyy omalle tutkimusalueelle. Meidän on jaettu kahdeksan hengen ryhmiin, kullekin ryhmälle on valittu oma kohdealue Queenslandin alueelta. Meidän ryhmän alue on Redcliffe, se on noin 30 km Brisbanesta pohjoiseen, pienehkö niemeke meren rannassa. Ollaan varattu meidän ryhmälle talo noin 50 metrin päästä rannasta. Siellä vietetään sitten pari viikkoa tutustuen Redcliffeen turismikohteena, tarkoituksena olisi tehdä analyysi alueesta, ottaa selville mitä toimioita alueella toimii, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa, millä on suurin vaikutus alueen toimintaan, ketä turisteja siellä käy sekä ynnä muuta vastaavaa. Meidän tulee tavata ja haastatella niin monia ihmisiä kuin vain mahdollista, yrittäjiä, turistejä sekä paikallisia. Eli edessä on aika sosiaalinen pari viikkoa. Opettajat kiertää Queenslandia ympäriinsä vieraillen jokaisen ryhmän luona vähintään kolme kertaa, lähinnä tarkastamassa ollaanko edetty tehtävissä ja tietty antamassa vinkkejä ynnä muuta ohjausta. Viimeinen viikko reissussa onkin sitten “loma” viikko, no eihän sitä tietenkään lomaksi voi virallisesti sanoa, ja annetiinhan meille vielä oikein travel assigment, eli pitäs tehdä jonkinlainen kuvakollaasi. Viimesellä viikolla olis tarkoitus matkustella ympäriinsä, ajan ja rahan puitteissa. Eli odotettavissa on äärimmäisen mielenkiintoinen projekti! Hauska nähdä miten näin iso opintomatka toimii käytännössä. Odotuksen on korkealla, onhan Australia kohteena ollu mulle “unelma” jo vuosia, oikeastaan siitä asti kun isosiskoni Suvi kävi kiertään Australiaa vuonna 2000 ja kuulin että näin hänen kuvia ja kertomuksia.

Tässä onki nyt viimeset päivät täällä Bredassa mennyt vauhilla, vähän kyllä harmittaa jättää nää uudet kaverit tänne kuukaudeksi. Tosi hauskaa ollut, ihmisistä on tullut yllättävän läheisiä ja hyviä kavereita täällä, kaikki on uudessa paikassa, ilman vanhoi ystäviä ja vanhoi piirejä ja kaikki onki täysin avoinna uusille ihmisille. voipi tulla ihan ikävä jopa, mutta tullaanhan sitä takas, ja enkä valita, edessä on varmasti loistava matka. Tänään käytiin muuten jopa luistelemassa! oli hauskaa! Tuossa muutamien kilometrien päässä keskustasta on sellainen pikaluistelurata sekä pieni kaukalo. Luistelusta tuli hirveä hinku päästä pelaan kiekkoa! Nyt pitääkin laittaa vielä viimeiset kamat kasaan, ja tuossa puolen yön aikaan siirtyä yhen työryhmäläisen kämpille ja siitä sitten aikasin aamulla toisen kaverin kyydillä kohti Amsterdamia. Yritän reissun päälläki käydä päivitteleen tätä, ainaki hehkuttelee matkaa!

Australia, Australia, Australia! (pyöriiköhän se vesi siellä altaassa väärään suuntaan…. onkohan ne kaikki Bruce nimisiä, juokohan ne kaikki pelkkää Fosterssia ja pitääköhän ne niitä hölmöi hattui päässä, pitää ottaa selvää)

-Antti

2010 02/02
Kello 2:01 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Aiheeton, Amsterdam, Matkustus, Yöelämä | Avainsanat: , , |

Paluu arkeen

Yli kolme viikkoa on vierähtänyt salaman nopeasti ja tuskanhien valuessa nettipankkia katsoessa olen tullut päätökseen että on aika alkaa rakentaa itselle arkirytmejä. Koulurytmi on ollut suhteellisen epäsäännöllistä vielä näin aluksi ja täälläpäin tavalliset illanvietot arkipäivinä sotkevat kyllä rytmejä. Minulla kun sattuu olemaan maailman mielikuvituksettomin pää mitä tulee ruuanlaittoon, niin on sitten tullut käytyä ulkona syömässä aika paljon, kun on vähä hankala ostaa tavaraa ruokakaupasta englanninkielisten selostusten puuttuessa. Tämä kaikki menee alkuhäsellyksen piikkiin, mutta nyt alkaa olla korkea aika opetella uudestaan laskemaan pennosia kunnon opiskelijan tapaan.

Suurin syy tähän säästökuurin aloittamiseen löytyy pitkälti viime viikonlopulta, käytiin nimittäin vähän Damissa pyörähtää. Aikamoinen kaupunki ei voi muuta sanoo, oltiin kyllä vain jotain 40 tuntia paikan päällä, joten ei todellakaan kerenny kaikkea näkemään valitettavasti. Joutuu jossain vaiheessa kevättä käymään uudestaan kyllä, hieno paikka. Niin kuin edeltä saattaa lukea, Antti päräytti paikalle kanssa viime keskiviikkona ja minä pystyin jo parin viikon kokemuksella jotain (toivottavasti) hyödyllisiä asioita kertomaan. Antilla sattu olemaan synttärit heti torstaina ja muutenkin oli tiedossa pikkupirskeet paikallisten kanssa, niin sieltä sitä sitten haettiin vähän vauhtia Amsterdamin reissua varten jo torstaina. Lievästi sanottuna hauskat ja tapahtumarikkaat kolme päivää, mutta sen mukainen oli olokin sunnuntaina.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin niin reilut kolme viikkoa täällä jo mennyt. Vielä tulee välillä semmoinen havahdus, että ai niin, olen Hollannissa, mutta alkaa tässä olla aika hyvin sopeutunut. Antin tulo tietysti oli piristävä lisä kun on joku jonka on tuntenut pidempään kun kolme viikkoa ja Antin kämppä on kahdentoista vaihtarin kommuuni, joten sitä kautta itsekin on tutustunut taas uusiin tyyppeihin. Kivaa. Ensiviikonloppuna turistireissut saa nähtävästi jatkoa kun lähdetään meidän koulun järjestämälle bilereissulle Antwerpeniin Belgian puolelle.

Ps. Damissa käytiin seksimuseossa ja sieltä löytyi kaikkea mielenkiintoista niin kuin kuva kertoo!

Tämmönen löyty seksimuseosta
2010 11/01
Kello 21:12 | Kirjoittaja: Matti Kaijomaa | Luokka: Matkustus | Avainsanat: , |

Perillä ollaan. (Kirjoitettu 10.1 22.10)

Kauan odotettu reissu pääsi vihdoin ja viimein alkamaan tänään 10. tammikuuta 2010. Matka sujui suhteellisen hyvin pieniä hidasteita lukuun ottamatta, oli täällä päässä nääs samat ongelmat rautateillä tuon lumen kanssa kun meillä kotosuomessa. Erona oli vaan se että lunta on täällä tullut jopa 10 senttiä sen metrin sijaan ja täällä osa junista ei pelkästään myöhästele vaan ei kulje ollenkaan! Meinas kyllä ilman noitakin ongelmia mennä sormi suuhun, koska Damista ei ollutkaan suoraa linjaa Bredaan niin kuin oletin, etäisyyttä kun noilla kaupungeilla on jopa sata kilsaa. Noh, loppupeleissä tuohon sataan kilsaan tuhraantui 4,5h aikaa ja tuli käytettyä kahta isompaa junaa, yhtä paikallisjunaa ja yhtä ratikkaa! Niin lyhyt kun se matka onki niin siitä ei todellakaan mene suoraa rataa ja tämän maan vähintäänkin hektinen junaliikenne on äkkiseltään verrattavissa Helsingin paikallisliikenteeseen kun laskee kaikki sen eri kulkuneuvot yhteen. Junia menee yhtenään suuntaan ja toiseen eikä niitä ole numeroitu erikseen, kun ostat lipun pisteestä A pisteeseen B, ei ole väliä millä junalla ja mitä kautta menet, kunhan suunnilleen on oikealla suunnalla. Tämmöinen käsitys minulle ainakin tästä päivästä jäi. Varmasti hyvä ja toimiva systeemi kunhan oppii tuntemaan paikat, mutta ennen sitä voi kokematon löytää itsensä ihan jostain muualta mistä pitäisi. Niin kuin meinasi käydä minulle kun eräs avulias vartija oma-aloitteisesti neuvo minua ihan väärään junaan, onneks tajusin itse olla menemättä.

Siinä oli sit ensimmäinen kulttuurishokki. Bredaan kun lopulta pääsin, niin kaikki sujui helposti siitä eteenpäin. Koulun puolesta oli mukava tyttö nimeltä Pauline (tai Paulina) vastassa juna-asemalla, josta kämpälle pääsi äkkiä koulun kustantamalla taksikyydillä. Kämppä on viiden asuttava soluasunto, joka on vanhahkosta omakotitalosta muokattu nykyiselleen. Oma huoneeni on aika pieni, mutta viihtyisä ja yhteiset tilat ovat kyllä kaikin puolin kohdallaan. Eristykset eivät tietenkään taloissa ole täällä huippuluokkaa, joten aika kova veto on näillä ”pakkasilla” (ehkä 1 aste pakkasen puolella ollaan näin illalla).

Huomenna pitäisi taas tuota joukkoliikennettä haastaa todenteolla, kun tehtävänä olisi löytää koululle viiden kilometrin päähän kaupungin toiselle laidalle. Turistikartan ja muutaman Babsin kertoman bussivinkin perusteella olisi tarkotus 9:30 olla aamulla koululla kuulemassa tervetuliaisjorinoita. Babs on tyttö jonka huoneeseen muutin ja ilman hänen ylitsevuotavaa avuliaisuuttaan olisi tähänastinen matkani ollut huomattavasti vaikeampi.

Semmoinen oli matkustuspäivä, nyt on mentävä nukkumaan että jaksaa huomenna taas palloilla tuolla kuin puolukka.. sankossa.