Uskoa vaativat lähteet

Eilisiltana sivusimme ulkomaailmalle aukeamattomia linkkejä tutkimusmenetelmien kurssin viestinnän osuudessa. Tulipa esille sekin, että joissain firmojen intranet-viitteissä voimme vain ”uskoa” sivujen olevan olemassa.

Vastaus:

Näin saattaa olla.

Mutta aika usein siitä jää kiinni, jollei ole tehnyt hämäräperäistä sopimusta kyseisen firman kanssa kuvitelluista lähteistä. Ainakin kiinnijäämisen uhka leijuu koko ajan ilmassa. Elämä hankaloituu ihan turhan takia.

Vähän niin kuin yhden sukulaisen huushollissa muinoin. Mies ei halunut ostaa tv-lupaa, joten aina kun ovikelloa rimputettiin, hän roudasi telkun komeroon. Tätä jatkui, kunnes vaimo sai tarpeekseen ja osti luvan.

Jos opparin tekijä haluaa varmistua, että hän voi osoittaa esimerkiksi opparin ohjaajalle kyseisen lähteen olemassaolon, hän voi – jos se on sallittua – tallentaa käyttämänsä intranet-lähteet muistitikulle tms. tai tulostaa ne paperille.

Tutki ja kirjoita -kirjassa (2010, 367) kerrotaan lähdeluettelon tehtävät. Yhtenä tehtävänä (kolmantena tehtävänä listassa) on nimenomaan selvittää, onko mainittua lähdemateriaalia edes olemassa.

Muut lähdeluettelon tehtävät:
1) näyttää, minkä tyyppistä lähteistöä tekijä käyttää
2) antaa riittävät tiedot lähteiden paikantamiseen
4) auttaa tekstiviitteen tekemisessä (tekstiviitten ja lähdeviitteen vastaavuus).