Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Category Archives: Johdanto

Ensin johtopäätökset, sitten pohdinta – Jorman ohje

Tässä on Jorma Kanasen kommentti kirjoitukseeni Ei teoriaa tulokset-lukuun.

Halusin nostaa sen kommentista paremmin näkyville, sillä kokemukseni mukaan selkeä rakenne auttaa paljon opparin kirjoittamisessa!

Jorma kertoo:

Käytäntöjä on monia lähinnä pohdinnan (discussion) ja johtopäätösten (conclusion) osalta (paikka) riippuen siitä, ollaanko Britanniassa vai Yhdysvalloissa. Näiden paikka voi maailmalla vaihdella.

Hyvä ja selvä ohje on:

1) Johdanto

2) Tutkimusasetelma

3) Teoriaosa (2 ja 3 voivat vaihtaa paikkaa)

4) Tutkimustulokset

5) Johtopäätökset

6) Pohdinta

Teoriaosassa esitellään keskeiset teoriat ja aikaisemmat tutkimukset.

Tutkimustuloksissa esitellään omat tutkimustulokset.

Johtopäätöksissä tulokset puristetaan vastaukseksi tutkimusongelmaan. Tässä on varottava, ettei tule toistoa. Pitää siis ymmärtää tulosten ja johtopäätösten ero.

Pohdinnassa pohditaan alussa sitä, miten tutkimus meni noin yleensä, tämän jälkeen tarkastellaan tulosten luotettavuutta (reliabiliteetti ja validiteetti) eli onko tuloksiin luottamista. Tämän jälkeen palaute omista tuloksista teoriaan (feedback) ja lopuksi jatkotutkimusehdotukset.

Tämä rakenne on selvä ja looginen.

Kokemusasiantuntija tietolähteenä

JAMKissa voi käyttää asiantuntijaa tietolähteenä (suullinen lähde) tietoperustan laadinnassa. Mutta mikä on tilanne, jos opiskelija haastattelee kokemusasiantuntijaa? Johdannossa varmaankin voi hyödyntää kokemusasiantuntijan haastattelua, mutta entä tietoperustassa?

Esimerkiksi sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa käytetään kokemusasiantuntijoita, joilla on kokemuksellista tietoa sairauksista.

Vastaus:

Kysyin tätä JAMKin opinnäytetyöfoorumilaisilta.

Tässä yksi – ja ainoa – vastaus, jonka sain:

Juuri noin, että johdannossa ”motivoijana” tms. (ja aineistolähteenä) voi käyttää, mutta tietoperustassa tutkittua tietoa.

Tekstiviite tiivistelmään?

Laitetaanko tiivistelmään, johdantoon, pohdintaan tekstiviitteet?

Vastaus:

Tekstiviite laitetaan aina, kun viitataan jonkun toisen ajatuksiin tai havaintoihin.

Johdannossa ja pohdinnassa niitä näkee usein, mutta tiivistelmässä harvemmin. Olenkohan koskaan nähnyt?

Tiivistelmässä lukijalle selostetaan vain oman opparin tärkeimmät pointit, ei kaikkea mahdollista kiinnostavaa.

Jos kuitenkin opparissa olisi asetelma, jossa vaikka testataan jonkun gurun teoriaa, olisi siitä ehkä syytä kertoa myös tiivistelmässä. Ja se voi vaatia tekstiviitettä.

Ettei syyllisty plagiointiin.

Preesens, imperfekti, minä-muoto vai passiivi?

Mietin sellaista että voinko kaikkialla muualla käyttää passiivia+imperfektiä mutta sitten pohdinnassa minä-muotoa (esim. ”kyselyä päädyttiin lähettämään” sen sijaan että kirjoittaisin ”päädyin lähettämään kyselyä”)? Vai pitääkö valita jompi kumpi jota sitten käytetään läpi työn (paitsi tiivistelmässä aina se passiivi+imperfekti)?

 

Vastaus:

Minulla on tunne, että vastaan tähän kysymykseen vähän väliä. Mutta ilmeisesti niin ei olekaan.

Tiivistelmä tosiaan on helppo nakki. Siinä käytetään passiivia ja imperfektiä.

Aika- ja persoonamuodot herättävät melkoisia intohimon leiskahduksia. Yksi koulukunta vannoo passiivin ja imperfektin nimeen, toinen koulukunta sallii useampia tapoja.

Oikea vastaus kysymykseesi onkin: Kysy ohjaajaltasi, miten sinun on toimittava.

Siteeraan kuitenkin tähän pätkiä Tutki ja kirjoita -kirjasta (Hirsjärvi ym. 2010, 257, 269, 276, 313–314). Josko ne auttaisivat keskusteluissa. Aikamuodolla voi kertoa mm. sen, onko samaa mieltä kuin referoitava tutkimus.

Aikamuotojen vaihtelu samassa tutkimuksessa:

  • ”Johdannon eri osuuksissa aikamuoto vaihtelee luonnostaan. Tutkimuksen tarkoitus voidaan ilmaista joko preesesillä riippuen siitä, viitataanko selosteeseen (Tässä tutkimuksessa selvitetään – – ) vai tehtyyn tutkimukseen (Tässä tutkimusessa selvitettiin – -).”
  • ”Aiempia tutkimuksia referoitaessa aikamuoto vaihtelee muun muassa sen mukaan, mikä on kirjoittajan asenne referoituihin ja arvioituihin tutkimustuloksiin.”
  • Pohdinta/johtopäätökset-luku: ”Aikamuotona on yleensä imperfekti silloin kun viitataan tutkimuksen tarkoitukseen, hypoteeseihin, tutkimuksen vaiheisiin ja tärkeimpiin – – oman tutkimuksen tuloksiin, mutta preeses silloin kun pohditaan selityksiä, arvioidaan tulosten yleistettävyyttä tai seurauksia ja kun verrataan tuloksia aiempiin tuloksiin sekä esitellään sovellusmahdollisuuksia”.

Preesensin käyttö:

  • ”Jos preesensiä käytetään referoitaessa jonkun toisen ajatuksia, luodaan vaikutelma, että kirjoittaja hyväksyy lähteensä ajatuksen.”
  • Preesens ”soveltuu termien selityksiin, yleisluonteisiin väittämiin tai määritelmiin, joilla on jatkuva ja yleinen pätevyys; samoin se soveltuu esimerkiksi teorian esittelyyn ja teoriasta johdettuihin väittämiin ja oletuksin sekä taulukoihin, kuvioihin yms. viittaamiseen ja tutkimustulosten ja päätelmien esittämiseen”.
  • ”Laadullisen tutkimuksen kuvauksessa pääasiallisena aikamuotona on preesens – -.”

Imperfektin käyttö:

  • ”Imperfektiä käytetään viitattaessa – – aiemmin julkaistuihin – – tutkimuksiin – -, oman tutkimuksen kulkuun (= mitä ja miten tehtiin) sekä – – omiin ja muiden (erityis)tuloksiin”.
  • ”Imperfektin käytölle on siis tyypillistä eräänlaien spesifisyys, tiettyys, yksittäisyys. Kirjoittaja vain toteaa tutkijan ajatuksen mutta ei aikamuodolla ota kantaa sen paikkansapitävyyteen.”

Passiivin käyttö:

  • Passiivilla ilmaistaan ”yleispäteviä totuuksia ja yleisesti tunnettua tietoa, joten kirjoittajan pitää osoittaa lukijalle, milloin hän puhuu passiivissa itsestään, milloin käyttää passiivia muussa tarkoituksessa.
  • Passiivin käyttö ei ”tee tutkimuksesta sen tieteellisempää; tällä tavoin etäännytetty ilmaisu on usein jäykkää ja mutkikasta ja siten helposti epätarkkaa”.
  • Passiivi on käytössä usein turvallisempi kuin minä-muoto, sillä ”häiritsemätön minä-muodon käyttö vaatii kirjoittajalta hyvää tyylitajua” ja koska ”minä-muodossa tekstistä tulee helposti kertomus, monet ovat edelleen sitä mieltä, että hyvä tieteellinen teksti ei tarvitse ensimmäistä persoonaa”.
  • Passiivia voi vanhaan tapaan käyttää ”ainakin niissä yhteyksissä, joissa sitä ei voi pitää harhaanojohtavana tai se ei aiheuta epäselvyyksiä”.

Minä-muodon käyttö:

  • Tutkimusotteet monipuolistuvat ja minä-muotoa puolustetaan sillä, että ”kirjoittaja on vastuussa tekemistään valinnoista ja ratkaisuista. Tämän vastuullisuutensa hän näyttää sillä, että ei mene kömpelön persoonattomuutta tavoittelevan ilmaisun taakse.”
  • ”Nyrkkisääntönä voi silti pitää sitä, että kirjoittaja ei tarpeettomasti tuo itseään lukijan ja asian väliin.” Sen vuoksi sananvalinnan on oltava neutraalia, konkreettia, objektiivista (ei-emotionaalista) ja asiallisen erittelevää. Tunneilmaisut tai elämäkerralliset kuvaukset eivät kuulu tieteen kieleen.
  • ”Johdanto esittelee useita kirjoittajan ratkaisuja, valintoja ja sitoumuksia, joten yksikön ensimmäinen persoona on esimerkiksi näkökulman ja menetelmien perusteluissa luonnollinen – kirjoittaja ottaa vastuun eikä piiloudu passiivin epämääräisen persoonan taakse” (ks. myös Luukka 2002, 21)
  • ”Laadullisen tutkimuksen kuvauksessa pääasiallisena – – on – – persoonana yksikön ensimmäinen persoona varsinkin sellaisissa kohdissa, joissa kirjoittaja kertoo, miten hän teki tutkimuksen” (ks. myös Alasuutari 1993, 252–254).

 

Lähteet

Alasuutari, P. 1993. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. 15. – 16. p. Helsinki: Tammi.

Luukka, M.-R. 2002. Mikä tekee tekstistä tieteellisen? Teoksessa Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.

 

Käsitteiden määrittely johdannossa vai muualla?

Opinnäytetyötä kirjoittaessa heräsi kysymys raportissa käytettävien keskeisten käsitteiden avaamisesta. JAMK:n raportointiohjeessa oli maininta, että keskeiset käsitteet avataan tekstissä. Voiko ne esitellä esimerkiksi johdannossa? Perusteluni tähän ratkaisuun olisi se, että työssä vilisee paljon samantyyppisiä esim. asiakas -alkuisia käsitteitä ja haluaisin, että oleellisimmat termit olisi koottuna yhteen paikkaan eikä tekstin sekaan.

Nyt on muuten tullut hyödynnettyä niitä viime kevään tiedonhankinnan kurssin tehtäviä ja jalostettua mindmapia 🙂

Vastaus:

On monta tapaa kirjoittaa omannäköisensä johdonmukainen oppari.

Moniin töihin sopii mainiosti se, että keskeiset käsitteet avataan johdannossa keskitetysti. Joissakin töissä näyttää olevan jopa oma alalukunsakin tärkeimpien käsitteiden määrittelyyn. (Muistathan, että Johdannon voi nimetä mielenkiintoisemmalla otsikolla kuin Johdanto…)

Toisissa oppareissa määritelmät ovat hajautettuna ympäri oppariraporttia. Kukin käsite määritellään aina silloin, kun se ensimmäisen kerran tekstissä esiintyy. Luulen, että tämä on monille luonteva toimintatapa, johon myös ohjeistetaan hyvin. Yleensä käsitteitä pulpahtelee tekstiin tietoperustaa selostettaessa.

Kolmas mahdollisuus on erillinen sanasto, johon kootaan tärkeimmät käsitteet ja niiden merkitykset. Tämä on käytössä erityisesti teknologian koulutusohjelmissa. Se on kätevä, jos termejä on runsaanpuoleisesti. Sanaston paikasta raportointiohje kertoo tälleensä (korostus sp): ”Kuvio- ja taulukkoluetteloiden jälkeen tulevat mahdolliset lyhenteiden ja symbolien lista ja sanasto.”

Nyt on kuitenkin tehtävä ero keskeisten käsitteiden (peruskäsitteet, avainsanat) ja kaikkien muiden termien välille. Yleensä avainsanat voi havaita jo opparin nimestä. Ne ainakin on määriteltävä. Lisäksi voi olla tärkeää avata joitakin muitakin sanoja. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse määritellä. Usein annetaan ohje ”Kirjoita kuin kollegallesi”.

Laitan tähän kaikille lukijoilleni vielä linkkivinkin yhteen viime helmikuussa pidetyn JAMKin ja JY:n yhteisen ”Kirjoita ja julkaise” -koulutuksen materiaaliin. Tykkäsin itse tosi paljon Minna-Riitta Luukan luennosta, jossa hän kertoo hyvän tekstin olennaisista elementeista ”hyvä teksti on hyvää palvelua”. Luukan osuus alkaa noin viiden minsan kohdalla: http://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/kirjasto/kirjoita-ja-julkaise/osa1. Luento kestää parisen tuntia, joten varaa aikaa ja ota rento asento ennen kuin klikkaat play-nappulaa.

Sydämessä läikähti lämpimästi kiitoksesi. Parasta on kuulla, että voit hyödyntää oppimiasi taitoja!

css.php