Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Category Archives: Kirjoittaminen

Enkunkielinen viittaus lakiin, jota ei ole vielä käännetty

Olen kyberturvallisuusopiskelija (YAMK), joka on kirjoittamassa englanninkielistä lopputyötä. Työn teoriapohjassa viittaan paljon viranomaisia koskeviin lainsäädäntöihin. Luin blogi kirjoituksen ”Lain käännöksen luvut ja pykälät – chapters and sections”. Se auttoi minua jo paljon eteenpäin.

Ongelmaksi muodostuu lait mitä ei ole käännetty englannin kielelle Finlexsin toimesta. Kuinka viittaan lakeihin joista ei ole tunnettua lyhennettä? Käännänkö lakien nimet itse ja sisältöä?

Toinen kysymys on, että osa valtion lain vaatimista ohjeistuksista on julkaistu vain suomen kielellä. Miten toimin näiden dokumenttien kanssa?

Olen siis kirjoittamassa ketjua auki kuinka usean lain ketju määrittää vastuita. Kun tätä ketjua seuraa pitkään löytyy VAHTI tai Viestintäviraston ohje, joka viimekädessä kertoo kuinka vaatimus tulee täyttää. Mietin myös kuinka paljon voin kääntää joitain vaatimuksia jos se on suomeksi sanatarkka. Toiselta kantilta miettien kuinka väärin on olla suomenkielinen lainaus esim. lain tekstistä?

 

Vastaus lyhyesti:

Tee vaikkapa näin (ns. hatusta vedetty esimerkki), englanninkielistä raportointiohjetta mukaellen:

Act 300/2017. Laki valtioneuvoston tilannekeskuksesta [Act on Government Situation Centre]. Accessed 2 January 2018. Retrieved from https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170300.

Tai kuten valtioneuvoston oma julkaisu sanoo: ”Jos käännöstä ei löydy, sitä voi kysyä valtioneuvoston kanslian vieraiden kielten yksiköstä (englanti@vnk.fi)”. En tiedä, miten suhtautuvat opiskelijoilta tuleviin pyyntöihin, mutta ei tuossa toisaalta mitenkään rajata kysyjien joukkoa. Ja silloin voi tietty kysyä koko säädöksen käännöstä, ei pelkästään nimen käännöstä, mikä voisi tuottaa suurta hyötyä mahdollisesti monelle muullekin vieraskielisessä tutkinto-ohjelmassa opiskelevalle. Jos kysyt, kerrothan, miten asiointi sujui.

 

Vastaus, pidempi versio:

Taustaa

Kyberturvallisuus on yksi JAMKin strategisista vahvuusaloista, joten kysymyksesi on siinäkin mielessä mielenkiintoinen.

Vakiintuneita säädösten suomenkielisiä nimiä voi etsiä Finlexistä tai Edilexistä. Esimerkki suomenkielisestä raportointiohjeesta:

POL 628/1998. Perusopetuslaki. Annettu 21.8.1998. Viim. muutos 19.2.2016. Viitattu 31.8.2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628.

Jo käännetyt säädökset löytyvät Finlexin käännökset -tietokannasta. Esimerkiksi perusopetuslain käännös on Basic Education Act.

Viestintäviraston sivuilla näyttää olevan kyberturvallisuusosio ja myös kokonaisuus, jossa on viestintään liittyvät lait, määräykset ja päätökset. Viestintävirasto pitää myös aiheeseen liittyvää blogia, josta voisin sanoa sen verran, että yleensä asiantuntijablogikirjoitukset kelpaavat opparin lähteeksi monilla aloilla.

VAHTI-toiminnasta eli Valtionhallinnon tieto- ja kyberturvallisuustoiminnasta johtoryhmineen kerrotaan valtiovarainministeriön sivuilla, ja sieltä löytyvät myös VAHTI-ohjeet.

Käännänkö lakien nimet itse, jos valmista käännöstä ei vielä ole?

Koska opiskelet enkunkielisessä tutkinto-ohjelmassa (Cyber Security), noudatat enkunkielistä raportointiohjetta. Joten teksti ja lähdemerkinnät enkuksi.

Jos haluamastasi laista ei ole käännöstä Finlexissä, voit kääntää lain nimen lähdeviitteeseen. Paitsi jos olet pyytänyt valtioneuvoston kansliasta virallisen käännöksen, mikä tietty on suositeltavinta.

Kirjoita lain nimi suomeksi ja sitten perään hakasulkuihin sen käännös. Enkku-rapsaohje Project Reporting Instructions näyttää esimerkkiä suomenkielisen lähteen nimen kääntämisestä, ei tosin lakilähteestä:

Haasio, A. 2009. Johdon assistentin tiedonhankinnan opas [The executive assistant’s guide to information retrieval]. Helsinki: WSOYpro.

Kuinka viittaan lakeihin joista ei ole tunnettua lyhennettä?

Jos kyse olisi suomenkielisestä opparista, lyhenne olisi L niin kuin laki tähän tyyliin:

L 548/2016. Laki kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu 31.8.2016. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160548.

Mutta miten tuon vastaavan voisi merkitä enkku-opparissa?

Hmm…olisi helpointa kehitellä asiallinen lähdemerkintä-esimerkki, jos tietäisin yhdenkin lain, johon haluat viitata. Kun en sitä tiedä, valitsen arpomalla jonkun, josta ei ole vielä käännöstä.

Aloitan sopivan esimerkin etsinnän tsekkaamalla Finlexin asiasanaston. Kyberturvallisuus ei näytä olevan Finlexissä asiasana – mikä hieman hämmästyttää – mutta esimerkiksi tietoturva, tietoyhteiskunta ja turvallisuusselvitys ovat. Huomaan kuitenkin pääseväni googlettamalla parempiin tuloksiin ihan vaan hakusanoilla finlex ja kyberturvallisuus. Silloin saan hallituksen esityksiä, joista voi napata sitten tarkemmat lakien nimet tai koodit varsinaisiksi hakusanoiksi.

Vuonna 2017 tuli voimaan ainakin laki valtioneuvoston tilannekeskuksesta. Käytän sitä tässä esimerkkinä, jonka lähdemerkinnän tekisin vaikkapa näin:

Act 300/2017. Laki valtioneuvoston tilannekeskuksesta [Act on Government Situation Centre]. Accessed 2 January 2018. Retrieved from https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170300.

Valtioneuvoston kanslian säädöskäännösoppaan (2017) mukaan yksittäinen lakisäädös käännetään sanaksi act ja asetus sanaksi decree ja lakiehdotus sanaksi bill: Police Act, Act on the Recognition of Professional Qualifications, Decree of the Ministry of the Environment on Foundation Structures ja Government Decree on the Recognition of Professional Qualifications.

Kyseinen laki on niin uusi, ettei sitä ole Finlexin ajatasainen lainsäädäntö -osiossa, varmaan sen vuoksi, ettei siihen ole ehtinyt tulla vielä muutoksia. Viittasin sen vuoksi tässä tapauksessa suoraan alkuperäiseen säädökseen, vaikka muutoin suosin linkkejä ajantasainen-osioon.

Käännänkö lakien sisältöä?

En laittaisi lähdeluettelossa olevaan lähdeviitteeseen kuvausta lain sisällöstä, sillä ajantasainen laki on luotettava lähde. (Monista muuntyyppisistä verkkolähteistä on hyvä laittaa muutaman sanan kuvaus, koska se antaa lukijalle käsityksen lähteen luotettavuudesta.)

Tekstissä toki pitää referoida oleellisten lähteiden sisältöjä.

Osa lain vaatimista ohjeistuksista on julkaistu vain suomen kielellä. Miten toimin näiden dokumenttien kanssa?

Referoi sisältö tekstissä enkuksi, koska opparisi lukijakunta on englanninkielinen.

Mietin, miten itse toimisin kyseisten dokumenttien kanssa. Kenties laittaisin sanatarkan suomenkielisen ilmaisun esimerkiksi alaviitteeseen, jos haluaisin ns. varmistaa selustani.

Tekstiviitteet

Säädöskäännösoppaan mukaisesti toimitaan näin:

Säädöksen osiin viitataan tekstissä seuraavasti: ”chapter 1, section 2, subsec­tion 3, paragraph 4” – – Jos pykälässä on kirjain, esim. ”2a”, numero ja kirjain kirjoitetaan yhteen.

Toisaalta JAMKin englanninkielinen raportointiohje noudattaa APA-viitejärjestelmää. APA-blogissa on tällaisia esimerkkejä, lähdemerkintöjen alkuja:

Family and Medical Leave Act of 1993, 29 U.S.C. §§ 2601–2654 (2006).

U.S. Const. art. I, § 3.

U.S. Const. amend. XIX.

JAMKissa lähdeluettelossa olevaan säädöslähteen lähdemerkintään ei yleensä merkitä sijaintia lähteessä, kuten APAssa tehdään (§ 3, XIX, XVIII).

Sen sijaan tekstissä olevassa tekstiviitteessä tuo tiedon sijaintitieto kerrotaan. Hyväksyisin sijaintitietona sekä säädöskäännösohjeen mukaiset ilmaisut että nuo APAn ohjeistamat, esimerkiksi §3. Tai ”3 §”, kuten suomenkielisessä alkuperäissäädöksessä lukee. ’Pykälä kolme’ kuulostaa omiin korviini tarkemmalta kuin luku 3, joten suosisin sitä, jos mahdollista.

Esimerkki:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Act 300/2017, 3 §).

Rellestin muiden muassa näissä julkaisuissa tätä postausta varten

Citing statutes. 2017. Albertan yliopiston kirjastojen verkkosivu. Päiv. 5.12.2017. Viitattu 2.1.2018. https://guides.library.ualberta.ca/apa-citation-style/laws.

How to Cite the U.S. Constitution in APA Style. 2010. Blogikirjoitus 3.6.2010 APA-style blogissa. Viitattu 2.1.2018. http://blog.apastyle.org/apastyle/2010/06/how-to-cite-the-us-constitution-in-apa-style.html.

How to Cite US Government Documents in MLA, APA Citation Style: Laws/Statutes. 2017. Cornellin yliopiston kirjaston verkkosivu. Viitattu 2.1.2018. http://guides.library.cornell.edu/c.php?g=134360&p=881315.

Introduction to APA Style Legal References. 2013. Blogikirjoitus 7.2.2013 APA-style blogissa. Viitattu 2.1.2018. http://blog.apastyle.org/apastyle/2013/02/introduction-to-apa-style-legal-references.html.

Lainsäädäntösanasto. 2017. Valtioneuvoston kanslian julkaisu. Viitattu 2.1.2018. http://vnk.fi/documents/10616/343825/Lainsaadantosanasto.pdf/4116fc9d-94b5-47de-ba23-39a5c6f8f94a.

Säädösten kääntäminen englanniksi ja valtiosopimusten suomentaminen. 2017. Valtioneuvoston kanslian julkaisu. Viitattu 2.1.2018. https://www.finlex.fi/data/muut/saadkaan/opas_j09_2017.pdf.

Writing References for Federal Statutes. 2013. Blogikirjoitus 21.2.2013 APA-style blogissa. Viitattu 2.1.2018. http://blog.apastyle.org/apastyle/2013/02/writing-references-for-federal-statutes.html.

Sanastot ja ohjeet. Valtioneuvoston kanslian verkkosivu. Viitattu 2.1.2018. http://vnk.fi/kaannos-ja-kielipalvelut/sanastot.

P.S. APAn blogikirjoituksissa kirjoittajaksi kerrotaan tuttavallisesti Melissa ilman sukunimeä. En alkanut kaivella hänen sukunimeään laajan APA-sivuston uumenista. Kumma, ettei sitä viitsitä ilmoittaa blogissa, joka on auktoriteetiltään lyömätön juuri APA-lähdemerkinnöissä. Sen vuoksi kyseiset lähdemerkinnät on aloitettu julkaisun nimellä. (Luultavasti kyse on Melissa Masonista, mutta kun en voi olla varma, olkoon sitten tuolla tavalla. Lukija kuitenkin pääsee itse kyseiseen lähteeseen, mikä on tärkeintä.)

Kuinka laaja teoriaosuuden on oltava?

Kuinka laaja opparin teoriaosuuden on oltava? Montako sivua?

Vastaus:

Tästä ei mielestäni ole yksityiskohtaista ohjetta, tai ei ole osunut silmiini. Koko opparin sivumäärästä on suositus.

Juttelin eilen lounaalla parin JY:n liikunnalla opiskelevan nuoren  aikuisen kanssa, kun satuin olemaan siellä päin yhdessä seminaarissa. Kummallakin on kandi-tutkielma tekeillä. Ohjeeksi oli annettu: minimissään 10 sivua, maksimissaan 20 sivua (yhden henkilön tutkielmassa).

Olisiko tämä ok sivumäärä myös amk-oppareiden tietoperustan kuvaamiseen? Heitän pallon oppareiden ohjaajille…

 

Tiede- ja ammattilehtien nimen jälkeen pilkku

Raportointiohjeessa on ollut epätäsmällisyyksiä koskien välimerkitystä tiede- ja ammattilehtien tiedoissa.

Neuvottelin niistä Kielikeskuksen opettajien kanssa, ja ohje on täsmentynyt näiltä osin: lehden nimen jälkeen tulee pilkku.

Tämä helpottaa myös tietokannoista esim. Cite-komennolla napattuja tai RefWorksillä koostettuja lähdeviitteitä, joissa usein on pilkku juurikin tuossa kohdassa.

Rapsaohjeen esimerkkejä:

Balachandran, K., Bi, Q., Rudrapatna, A., Seymour, J., Soni, R. & Weber, A. 2009. Performance assessment of next-generation wireless mobile systems. Bell Labs Technical Journal, 13, 4, 35–58. Viitattu 16.4.2016. https://janet.finna.fi, Academic Search Elite.

Bernaards, C. M., Ariens, G. A. M.,  Simons, M., Knol, D. L. & Hildebrandt, V. H. 2008. Improving work style behavior in computer workers with neck and upper limb symptoms. Journal of Occupational Rehabilitation, 1, 87–101. Viitattu 15.1.2015. https://janet.finna.fi, Cinahl.

Hytönen, J. 2015. Pidetään kiinni turvaverkoista. Sosiaalivakuutus, 2, 24–26. Suomen mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin haastattelu. Viitattu 13.3.2015. http://www.kela.fi/documents/10180/1978560/Sosiaalivakuutus_215.pdf/6accef8f-1a7e-4ad1-a5e2-ae0db2bf4d63.

Karlsson, M. 2009. Moniallergikko voi pitää lemmikkiä. Tesso, 2, 24–30.

Smith, L. R. & Sanderson, J. 2015. I’m going to instagram it! An analysis of athlete self-presentation on Instagram. Journal of Broadcasting & Electronic Media, 59, 2, 342–358. Viitattu 18.5.2015. https://janet.finna.fi, Academic Search Elite.

Liitteet sisällysluetteloon

Miten saan liitteet näkyviin opparin sisällysluetteloon? Toimintoa ei ole mallipohjassa.

Vastaus:

Tämä kysymys alkoi hyökyä joka puolilta tänään.

Mallipohjaa olisi muokattava, jotta kyseinen toiminto onnistuisi ongelmitta. Laitoin viestiä JAMKin koulutuksen kehittämispalveluille, joka vastaa mallipohjasta.

***

Tässä kuitenkin lehtori Juha Kuulan ohje ensiavuksenne:

Liitteiden otsikointi kannattaa tehdä otsikkotyyleillä, kuten ilmeisesti mallipohjassakin on ollut tarkoitus, mutta tätä tyyliä ei ole määritelty loppuun saakka. Tyyli luettelosta löytyy ”Liite 1. Liite” -niminen tyyli, jonka jäsennystyyliksi muokkaaminen korjaa asian.

Liite 1. Liite -tyylin muokkaaminen siten, että tämän nousemaan sisällysluetteloon.

  • Tyylin nimen päällä hiiren oikea > Muokkaa
  • Muotoile > Kappale
  • Jäsennystasoksi Taso 2
  • Tämän jälkeen liitteiden otsikot tulee merkata käyttämään tuota tyyliä
  • Lopuksi sisällysluettelon päivitys.

Mallipohjassa liitteen otsikko on sisennetty, onko raportointiohje muuttunut tältä osin? Aiemmin liitteiden otsikoinnin on kuulunut olla muotoiltuna samalla tavalla kuin Otsikko 2, mutta ilman etunumerointia. Jos edelleen on näin, tulee tuon Liite 1. Liite -tyylin muotoilua korjata hieman.

* * *

Suvi P.: Kommenttini tuohon otsikoiden sisentämiseen: Otsikoita ei sisennetä. Siltäkin osin täytyy mallipohjaa korjata.

Toissijainen lähde mainittava

Pitääkö toissijainen lähde mainita AINA? Esim jos tässä tapauksessa käytän Möttösen tekstiä lähteenä, riittääkö että mainitsen vain Möttösen viittauksen lopussa (Möttönen 2004). Vai täytyykö lähteet ”kirjoittaa auki” tekstissä, esim.

”According to Ying (2014), Eisenberger, Huntington, Hutchison, and Sowa (1986) state that …”

vai saanko vaan viitata lauseen loppuun suluissa (Ying 2014.)?

Vastaus:

Toissijainen lähde on kerrottava, jos se on mainittu siinä lähteessä, jonka itse olet lukenut.

Tämä on hyvin tyylikäs tapa:

According to Ying (2014), Eisenberger, Huntington, Hutchison, and Sowa (1986) state that …

Mutta voi myös laittaa kaikki loppuun, jos haluaa korostaa asiaa:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Ying 2014, sivut; viitattu Eisenberger, Huntington, Hutchison & Sowa 1986, sivut).

Adapted figure / Muokattu kuvio

Miten eroaa kuvatekstissä viittaus kuvan lähteeseen, jos kuva on suoraan kopioitu, vrt. jos esim. tilaston tiedot kopioitu, mutta kuvio/chart/taulukko tmv. tehty itse Wordilla? Tai muun vastaavan kuvion tekstit kopioitu, mutta vastaavanlainen kuvio itse taiteiltu Wordissa? Eli kuvaa ei ole suoraa kopioitu, mutta idea napattu lähdeteoksesta. Eroavatko kuvatekstit/viittaukset toisistaan tämäntyyppisissä tapauksissa?

Taas englanninkielistä rapsaohjetta mukaillen, jos niissä nyt eroja on.

Vastaus:

viittaus kuvan lähteeseen, jos kuva on suoraan kopioitu

jos esim. tilaston tiedot kopioitu, mutta kuvio/chart/taulukko tmv. tehty itse Wordilla

Jos kuva/kuvio on suoraan kopioitu:

Kuvio 1. Kuvan nimi (lähde)
Figure 1. Figure’s name (Author year)

Jos kuva/kuvio on muokattu:

Kuvio 1. Kuvan nimi (lähde, muokattu)
Figure 1. Figure’s name (Author year, adapted)

10 kirjoitetaan kymmenen

Koskeeko opparissa käytettyjä numeraaleja sama sääntö kuin yleensä: eli 10 ja alle kirjoitetaan kirjaimin, muut numeroin.

Vastaus:

Kyllä koskee.

Asian voi tarkistaa esim. Kielijelppi-sivustolta: http://kielijelppi.virtamieli.fi/tyokalupakin-termit/numeroilmaus.

Paitsi tietty taulukoissa ja kuvioissa numerot yleensä kirjoitetaan numeroina.

Kaavan käsittely opparissa

Mikä on oikea laskentakaavojen merkintätapa opparissa?

Vastaus:

Tästä on tullut yhteydenottoja lähikuukausina.

Matemaattisten kaavojen merkitsemisestä on nyt ohje ja yksi esimerkki opinnäytetyön raportointiohjeessa, katso luku 7.

 

 

 

Tarkkuutta tekstiviitteisiin!

Voiko tekstissä viitata näin:

Keskustelun teemaksi valittiin ammattikorkeakoulupedagogiikka ja koetut vaatimukset omaa työtä kohtaan. Se oli hedelmällinen valinta. Näimme ryhmässä luomamme yrittäjyyskasvatuksen kriteeristön työssämme kehittymisen välineenä. (Saurén 2015; Salonen & Savander-Ranne 2015.)

Lähteenä on

Saurén, Kirsi, Miten yrittäjiä kasvatetaan? Aikuiskasvatus 4, 2015.

Salonen, Arto & Savander-Ranne, Carina, Monialaisen ammattikorkeakoulun opettajien tieto- ja osaamisperusta, Aikuiskasvatus 2, 2015

Vastaus:

Tekstissä taitaa mennä nyt jonkin verran sekaisin oma kirjoitus ja lähteiden ajatukset. Lukijan on kuitenkin aina ymmärrettävä, mikä osa tekstissä on sinun omaa kirjoitustasi ja milloin kerrot muiden ajatuksista.

Tee mieluummin esimerkiksi näin:

Keskustelun aiheeksi valittiin ammattikorkeakoulupedagogiikka ja koetut vaatimukset omaa työtä kohtaan; aiemmin samoja teemoja on käsitelty muun muassa Salosen ja Savander-Ranteen tutkimuksessa (2015, 114). Valinta osoittautui hedelmälliseksi. Saurén (2015, 5) toteaa, että yrittäjyyskasvatuksen mittaristoa voi pitää työssään kehittymisen välineenä. Näin koimme myös oman kriteeristömme laatimisen.

Nyt lukija tietää, mikä tekstissä on omaasi ja missä kohdassa referoit tai muulla tavoin viittaat lähteisiin.

Lähteet, jos käytät artikkelien sähköisiä versioita:

Salonen, A. & Savander-Ranne, C. 2015. Monialaisen ammattikorkeakoulun opettajien tieto- ja osaamisperusta. Aikuiskasvatus 2, 111–123. Viitattu 15.8.2016. https://janet.finna.fi/, Elektra.

Saurén, K. 2015. Miten yrittäjiä kasvatetaan? Aikuiskasvatus 4, 1–6 . Viitattu 15.8.2016. https://janet.finna.fi/, Elektra.

Ei teoriaa Tulokset-lukuun

Kirjoitan YAMK-opparia englanniksi. Teen tapaustutkimusta, missä tutkin yrityksen asiakirjoja, havainnoin asiakastilanteita ja teen pienen nettikyselyn. Muutama kysymys nousi, enkä saa niihin oikein otetta. Osaisitkohan auttaa?

 ~ Tulokset- ja Pohdinta-osiot. 

Tulokset suositellaan esitettävän ”vain” tuloksina, ilman teoriatietoa, ja pohdintaosioon sitten kerrata tärkeimpiä tuloksia teorian korostamana, onko näin? 

Minullahan ei varsinaisia ”tuloksia” ole, vaan kerään asiakirjoista ja havainnoinneista tärkeitä pointteja, joita kirjaan ylös. Näin ollen tuntuisi oudolta kirjoittaa löytämiäni merkittäviä pointteja ilman minkäänlaisia perusteluja, ja seuraavassa luvussa kirjoittaa ne uudelleen teorian kera. Jos kirjoitan tuloksia ja teoriaa yhdistellen, mikä olisi sopiva otsikko? Nyt otsikkoina ovat ”Results” (jaoteltuna noiden tiedonkeruumenetelmien mukaan) ja ”Discussion”, jossa alaluvut ”Answering to Research Questions” ja ”Suggestions for Future Researches”. 

Vastaus:

Jep, yleensä Tulokset-luvussa esitellään vastaukset tutkimusongelmittain, siis tutkimusasetelman mukaisesti. Keskity niihin, vaikka olisit saanut selville vaikka mitä mielenkiintoista muuta asiaan liittyvää.

Tuloksia havainnollistetaan usein kuvioina, taulukkoina tai esimerkkeinä, jotka on napattu haastatteluista.

Tutki ja kirjoita -oppaassa Hirsjärvi ja kumppanit (2010, 263) toteavat:

Joskus tutkimusselosteissa esiintyy ennen loppulukua käsittelyjakso ”Tulokset ja johtopäätökset”, jolloin jo tässä yhteydessä tulkitaan tuloksia. Vaikka tutkijan onkin syytä eritellä ja yhdistellä tuloksiaan aiemmasta tutkimuksesta ammentamansa perehtyneisyyden silmin, tulososassa ei yleensä vielä verrata tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia muihin tutkimustuloksiin.

Jos tästä voi tehdä jonkun päätelmän, on se luultavasti se, että Tulokset-luvussa kannattaa keskittyä oman tutkimuksen tulosten selostamiseen ja havainnollistamiseen.

Mutta virallinen vastaukseni kysymykseesi on: Parasta on kysyä opparisi ohjaajien näkemys asiasta.

Erityisen suositeltavaa: Lue Jorma Kanasen kommentti tähän kirjoitukseeni.

Vanha vai uusi kansilehti?

Olen valmistumassa piakkoin ja pohdiskelen, mitä kansitekstiä minun tulisi käyttää opinnäytetyön kansilehdessä.

Aloitin yamk-opiskelut avoimen amk:n kautta syksyllä 2014 ja viralliseksi opiskelijaksi pääsin yhteishaun kautta syksyllä 2015.

Käytänkö siis vanhaa kansilehteä, jossa lukee ”Logistiikan koulutusohjelma, ylempi AMK” vai uutta versiota eli ”Logistiikan tutkinto-ohjelma, ylempi AMK?

Vastaus:

Käytä uutta kansilehteä.

Luultavasti olet jo kirjoittanut opparin lähes valmiiksi.

Mutta niille opiskelijoille, jotka eivät ole vielä ehtineet aloittaa kirjoittamista, tiedoksi, että kaikkein helpointa on käyttää opinnäytetyön mallipohjaa, jossa tulee kansilehti ja kuvailulehdet ”kaupan päälle”. Ei tarvitse ährätä osanvaihtojen ja marginaalien kanssa. Elmo-opiskelijaintrassa on pohjat suomenkielisessä tutkinto-ohjelmassa opiskelevalle (AMK fi tai YAMK fi) tai enkunkielisessä tutkinto-ohjelmassa opiskelevalle (AMK eng tai YAMK eng). Jos ”sijaitset” JAMKin ulkopuolella, kirjaudu Elmoon henkilökohtaisilla JAMK-tunnuksillasi.

Lisätietoja JAMKin Opinto-oppaassa mm. sivulla Opinnäytetyön raportointi ja julkaisu ja Opinnäytetyön ohjeet ja lomakkeet.

Montako sivua opparissa saa olla?

Montako sivua opinnäytetyössä saa tai pitää olla?

Vastaus:

Taas tulee dejavu-olo, ihan kuin olisin tähän jo vastannut joskus. Mutta ilmeisesti en ole, koskapa en löytänyt sellaista postausta.

JAMKin opinnäytetyöfoorumi suosittelee, että AMK-tutkinnon opinnäytetyön olisi enintään 70 sivua ilman liitteitä.

YAMK-tutkinnon opinnäytetyön suositeltava pituus on enintään 100 sivua ilman liitteitä.

Suositeltavien enemmäissivumäärien osalta tulee noudattaa alakohtaista joustavuutta sekä huomioida opinnäytetyön tekijöiden määrä (yksi vai useampi).

Huomatkaa enintään-sanat!

Pituus tietty riippuu siitä, mikä on opparin aihe. Opparia ei kannata venyttää tarkoituksellisesti, mutta toisaalta kaikki oleellinen on pyrittävä sanomaan napakan lukijaystävällisesti.

Kirjallisuuskatsaus: sekalaisia vinkkejä

Olisiko sinulla antaa vinkkejä kirjallisuuskatsauksen tekemiseen?

Vastaus:

Ainahan jotain voi vetäistä hihasta 🙂

Ainakin voin vinkata julkaisuja, nettisivuja ja tietokantoja.

Aihe on siinäkin mielessä tärkeä, että kaikki opiskelijat tekevät opparissaan katsauksen valitsemansa aiheen/ilmiön kirjallisuuteen ja muihin lähteisiin. He kertovat, mitä tutkimuksissa on havaittu kyseisestä ilmiöstä ja myös, mitä muissa keskeisissä lähteissä siitä kerrotaan. Ja tiedonhankinnan on aina oltava järjestelmällistä ja johdonmukaista, joka ikisessä aiheessa!

Olen kirjoittanut aiemminkin kirjallisuuskatsauksista, taisi olla ensimmäinen postaukseni tässä blogissa, ja myös systemaattisen kirjallisuuskatsauksen lähteistä.

Lähteitä JAMKista

Ensiksi tulee mieleeni tiedonhaku JAMKin kirjaston Janet-tietokannasta, hakusanalla kirjallisuuskatsau*. Tuloslistan vierestä rajaus (rastita) kirjoihin ja lajittelu uusimmat ensin, jos haluaa opparit yms. tuloslistalta pois. Tarkemman tuloksen voit saada klikkamalla jonkun hyvältä vaikuttavan julkaisun tiedoista Aiheet: kirjallisuuskatsaukset.

Kirjallisuuskatsauksista on tietoa myös tuoreessa JAMKin sosiaali- ja terveysalan Opinnäytetyön ohjaajan käsikirjassa (Tuomi & Latvala n.d.), ks. ainakin tekstit aiheista kirjallisuuskatsaukset ja integratiivinen katsaus.

Systemaattiset (kirjallisuus)katsaukset

Jotkut katsaukset tehdään tietyllä metodilla, esim. systemaattinen kirjallisuuskatsaus.

Voit käydä tutkailemassa Käypä hoito -suositusten tapaa tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus.

Yksi hyvä paikka netissä on THL:n kirjallisuushaku-sivut. THL:stä löytyy myös julkaisuja asiasanalla systemaattinen katsaus tai systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Myös järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus tai tutkimuskatsaus nimityksiä käytetään, näköjään.

THL:n informaatikko Jaana Isojärvi, entinen kollegani täällä JAMKissa, nykyinen järjestelmällisten kirjallisuushakujen metodologian asiantuntija THL:ssä, on kirjoittanut mm. tällaisen artikkelin:

Isojärvi, Jaana & Ormstad, Sari Susanna. 2010. Information retrieval for health technology assessment: standardization of search methods. International Journal of Technology Assessment in Health Care 26, 4, 359–361.

Kyseisen lehden pitäisi olla jamkilaisille maksuttomasti kokotekstinä ABI/Inform-tietokannassa.Tietokanta takkuilee parhaillaan, joten en voi tarkistaa. Maksullinen versio löytyy netistä.

Jaana on ollut mukana tekemässä kirjallisuushakuja, esimerkiksi aiheista Rannepinteen diagnostiikka vieritestillä (2015) tai Synteettisen trijodityroniinin teho ja turvallisuus masennuksen ja ylipainoisuuden hoidossa eurtyreoottisilla potilailla. Jos olet JAMKin verkossa, saat auki myös Lääkärilehdessä julkaistun artikkelin, joka käsittelee robottiavusteista kirurgiaa nielusyövän hoidossa. Ainakin tuossa ranne-julkaisussa selitetään kuvien kera hakustrategiat, hakujen eteneminen ja lähteiden hyväksymis- ja hylkäyskriteerit. Jaana on myös pitänyt esitelmän PICO-asetelmasta.

Lisää katsauksia tietokannoista

Voit etsiä tietokannoista lisää kirjallisuutta tai esimerkkejä siitä, miten ”tavallisen” tai systemaattisen kirjallisuuskatsauksen voi tehdä. Tutki siis oman alasi tiedonhaun opasta kirjaston sivuilla.

Vieraskielisissä tietokannoissa hakusanana voi olla esim. kirjallisuuskatsaukset (aihe, asiasana) tai ”literature review”, ”systematic reviews” tai ”Systematic reviews (Medical research)”. Tietokantojen yhteydessä on oppaita, ks. esim. Cochrane-tietokannan oppaat aiheesta systematic reviews.

Myös netistä löytää matskua, esim. Google Scholarilla. Itse lueskelin jonain vuonna Ari Salmisen (2011) Vaasan yliopistossa tekemää julkaisua.

Kirjasto opettaa

Kirjaston avoimissa koulutuksissa kerrotaan myös systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemisestä. Kouluttajana toimii informaatikko Arja Kunnela. Seuraava mahis on ke 16.3.16. Lisää tietoa ja linkkivinkkejä sitten sieltä! (Joskus hän neuvoi esim. Prisma-sivut, Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses).

Jos jollakulla teistä on vinkata hyviä nettisivuja, kerrothan niistä!

Lisäys 7.3.2016, vinkki Arjalta:

Hyvä kuvaus systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmästä löytyy Hoitotiede-lehdessä:
Kääriäinen, M. & Lahtinen, M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18, 1, 37-45.

Lisäksi turkulaisilta on ilmestynyt uusi opas (hurraa!):

Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. 2016. Toim. M. Stolt, A. Axelin ja R. Suhonen. 2. korj. p. Turku: Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja A:73.

Kuinka referoida oikein?

Opinnäytetyötä kirjoittaessani olen joutunut useamman kerran pohtimaan, kuinka muuttaa referoimani tekstin sanoja, jotta tekstin merkitys pysyisi samana, mutta en kuitenkaan syyllistyisi plagiointiin.

Esimerkiksi jos virke lähteessa olisi: ”Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen tavoitteena on todellisen elämän kuvaaminen mahdollisimman moninaisesti.” Kuinka referoisit yllä olevan virkkeen?

Ehdotukseni: ”Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa pyritään kuvaamaan reaalielämää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.”

Kommentoi ja korjaa, jos olen väärässä.

Vastaus:

Hienoa, että mietit, miten toimia oikein!

Pyysin vastausta kielikeskuksen väeltä. Viestinnän opet Ahopelto & Liukko kommentoivat näin:

Hyvä yksittäinen ehdotus, mutta enempi pitäisi olla kyse siitä, että yksittäisiä virkkeitä yksittäisestä lähteestä ei yritetä muuttaa toisen näköiseksi, vaan tiivistetään isompia kokonaisuuksia ja käytetään useita lähteitä rinnan vertaillen ja yhdistellen.

Välillä on tietysti tällaisia määritelmätyyppisiä ja tavoitelauseita, joissa oikeasti on vaikeus ilmaista asia referoiden, kun olennainen kuitenkin pitäisi sanoa. Tässä esimerkissä on mielestäni kelvollinen muotoilu – asia on ymmärretty, mutta sanottu vähän toisella tavalla.

Muuttunut kuntoutuksen nimi

Opinnäytetyössäni on lause:

Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnalla, mikäli kuntoutusvastuu ei kuulu Kelan järjestämään vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen (Monialainen kuntoutus 2015, 9).

Lähde: Monialainen kuntoutus 2015. 2015. Tilannekatsaus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistioita: 2015:18. Viitattu 3.11.2015. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125757/URN_ISBN_978-952-00-3509-9.pdf?sequence=1

Kysymykseni on, että miten voisin merkitä lauseeseen, että 1.1.-16 lähtien Kelan lääkinnällinen kuntoutus on Kelan vaativa kuntoutus? Voinko korjata sen suoraan: …mikäli kuntoutusvastuu ei kuulu Kelan järjestämään vaativaan kuntoutukseen (Monialainen kuntoutus 2015, 9). Vai laitanko sen sulkuihin, jolloin tulee kahdet sulut. Ja tavitseeko tuo korjauskin oman lähteen?

Vastaus:

Ensiksi huomioni kiinnittyy lähdeviitteeseen. Siihen kannattaa lisätä julkaisuvuosi, kustannus-/julkaisupaikka ja piste lähdeviitteen loppuun:

Monialainen kuntoutus 2015. 2015. Tilannekatsaus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistioita: 2015:18. Viitattu 3.11.2015. Http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125757/URN_ISBN_978-952-00-3509-9.pdf?sequence=1.

Koska julkaisun nimeen sisältyy vuosiluku, tekstiviite on poikkeuksellinen: (Monialainen kuntoutus 2015. 2015, sivut).

Sitten varsinaiseen kysymykseesi. Kyse on siis ilmeisesti siitä, että säädös tai viranomaisohje on muuttunut vähintäänkin termistöltään, jollei myös sisällöltään. Kelan järjestämä vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus on muuttunut 1.1.2016 Kelan järjestämäksi vaativaksi kuntoutukseksi.

Tarvitset lähteen, jossa sanotaan, että kuntoutuksen nimi muuttuu, jollei sitä tietoa ole Monialainen kuntoutus 2015 -julkaisussa. Tieto näyttää kuitenkin olevan käyttämässäsi julkaisussa, ainakin sivulla 10.

Voisiko tämän muuttaa esimerkiksi näin:

Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnalla, mikäli kuntoutusvastuu ei kuulu Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, jota aiemmin kutsuttiin vaikeavammaisten lääkinnälliseksi kuntoutukseksi (Monialainen kuntoutus 2015. 2015, 9 – 10).

Tai:

Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnalla, mikäli kuntoutusvastuu ei kuulu Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, jota ennen vuotta 2016 kutsuttiin vaikeavammaisten lääkinnälliseksi kuntoutukseksi (Monialainen kuntoutus 2015. 2015, 9 – 10).

Tai:

Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnalla, mikäli kuntoutusvastuu ei kuulu Kelan järjestämään vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, jota kutsuttiin vaikeavammaisten lääkinnälliseksi kuntoutukseksi vuoden 2015 loppuun asti (Monialainen kuntoutus 2015. 2015, 9 – 10).

Tai jotain vastaavaa, tässä on monia mahdollisuuksia. Kuten aiemmin kerroin ja itsekin mietit, on myös mahdollista käyttää toista lähdettä apuna, esimerkiksi Kelan tiedotetta tai lain muuttumiseen liittyviä lakeja (HE 332/2014 vp; L 145/2015), jossa tuo kuntoutuksen nimen muuttuminen kerrotaan.

Lyhennetäänkö vaativa lääkinnällinen kuntoutus alasi julkaisuissa vaativaksi kuntoutukseksi? Jos kyllä, voit käyttää lyhyempää kirjoitusmuotoa. Jos ei, kannattaa käyttää opparissa täsmällistä ja virallista termiä, toisin sanoen pitempää nimitystä.

Tavutus mallipohjassa

Olen tehnyt opparin mallipohjaa käyttäen yhden harjoitustyön ja huomasin vasta sen palauttamisen jälkeen, että tavutus ei toimi kunnolla. Onkohan vika pohjassa vai Wordissä (Office 2013)?

Vastaus:

Sekä-että.

Avainsana on Lorem ipsum, jota käytetään mallipohjassa ja jota Word ei välttämättä tunnista suomenkieliseksi tekstiksi.

Elmossa eli opiskelijaintrassa on ohje (teksti + ohjaavat kuvat) tämän ongelman ratkaisuun.

Koska kaikki eivät ole juuri nyt kirjautuneita Elmoon, tässä ohje tekstiversiona:

1) Kytke Sivun asetteluista automaattitavutus pois päältä.
2) Maalaa tavutettavaksi haluttu teksti.
3) Napsauta hiirellä tilapalkista SUOMI.
4) Merkitse valitun tekstin kieleksi suomi. Ota rastit tarvittaessa pois kohdista Älä tarkista oikeinkirjoitusta & Tunnista kieli automaattisesti.
5) Napsauta Aseta oletukseksi ja vastaa oletusarvo-kysymykseen Kyllä.
6) Napsauta lopuksi OK.
7) Kytke automaattitavutus päälle.

 

Pienet tekstiosat

Olemme käyttäneet lihavointia otsikkona (teksti alkaen seuraavalta riviltä), välttäen 3-tason otsikoinnin. Onko tässä jokin 1. kappaleiden lukumäärä, minkä jälkeen 3-tasoinen numerointi on tehtävä? Ja jokin 2. tekstirivien lukumäärä johon sen voi tehdä? (Raportointiohje sanoo: Tekstisivuilla pienissä tekstiosissa voidaan käyttää ohjaavia kappaleotsikoita)

Vastaus:

Kappaleotsikot ovat käytännöllisiä useissakin tapauksissa. Myös kolmannen tason otsikot ovat joskus täysin perusteltuja.

Kielikeskuksen Tarja Ahopelto vastaa teille:

Ei ole määritelty mitään rajoja, maalaisjärkeä käyttäen. Parin kolmen rivin kokonaisuuteenkin voi joskus rinnasteisuuden vuoksi olla tarpeen laittaa kappaleotsikko, ja toisaalta tekstiä voi olla pitkästikin ilman kappaleotsikkoa. Kokonaisuus ratkaisee.

Painokas asia voidaan lihavoida

Voiko tekstin sisälle tehdä lihavointeja vain korostaakseen asiaa? Näitä ei paljoa ole muissa töissä nähty.

Vastaus:

Korostukset ovat sallittuja.

Raportointiohjeen luku 7 Kirjallisen tehtävän ulkoasu:

Korostukset
Tekstiä voidaan korostaa typografisesti, kun halutaan painottaa jotain asiaa, esimerkiksi kun tärkeä käsite esiintyy tekstissä ensimmäisen kerran. Painokas asia voidaan lihavoida, pitkät siteeraukset kursivoidaan, tihennetään ja sisennetään – –  Korostuksia on käytettävä johdonmukaisesti, mutta myös säästeliäästi ja harkiten, jotta niiden teho ei häviä. Yhtä korostuskeinoa ei voi samassa työssä käyttää monessa merkityksessä.

Suora lainaus opparin lopussa

 Kuinka merkitään oppariin suora lainaus: Tämä tulisi aivan loppuun viimeisenä lauseena.

”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita” (Valvanne 2015).

Vastaus:

Kielikeskuksen viestinnän opeilla olisi tähän varmaan montakin hyvää neuvoa. He voivat täydentää vastaustani tarvittaessa.

Tapa 1

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.” (Valvanne 2015.)

Tapa 2

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. Kuten Valvanne (2005) muistuttaa: ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.”

Muistuttaa-verbin tilalla voi olla muu, kuvaavampi verbi, mitä nyt haluatkaan käyttää. MOT-sanakirjastossa olevan MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja antaa kyseiselle verbille synonyymejä:

muistuttaa 1 huomauttaa jollekulle jostakin, joka tämän pitäisi muistaa (myös nuhdellen tai muutoin arvostellen) Muistuta minua, että käyn huomenna postissa. Haluan muistuttaa sinua huolellisuuden tärkeydestä. 2 tuoda jonkun mieleen joku, jokin Vanhainkodissa käynti muistutti häntä siitä, että nuoruus ei jatku ikuisesti. Hän muistuttaa äitiään ’on samanlainen kuin äitinsä, on tullut äitiinsä’.

Ja sanoa-verbin synonyymejä:

sanoa 1 ilmoittaa, kertoa, paljastaa, mainita, ilmaista Lapseni osaa jo sanoa oman nimensä. Hän sanoi: ”Menkää Herran rauhaan!” Asia on sanottava niin kuin se on. Isä sanoi enon taas yltyneen juomaan. Suoraan sanoen olet inhottava! Älä muuta sano. Kauppias ei vielä sanonut lopullista hintaa. En osaa sanoa asiasta sitä enkä tätä. 2 huomauttaa En aio sanoa samasta asiasta toista kertaa. Ei pidä suuttua, jos asiasta sanotaan. 3 nimetä Sano jokin Saksan kaupunki. 4 eläimen ääntelystä Miten lehmä sanoo? 5 nimittää, kutsua Ei minua ole ennen moukaksi sanottu! 6 väittää Kuka sen on sanonut, että huomennakin sataisi? 7 määräämisvallasta Minulla ei ollut hänen asioihinsa mitään sanomista. 8 kirjoituksen sisällyksestä Mitä laki sanoo tästä asiasta? 9 kuv. Kolmas kerta toden sanoo. Tämä tapaus ei vielä sano ’kerro’ asiasta paljoakaan. Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa ’merkitsee’? Ei ole niin sanottua ’varmaa’, että hän tulee.

Kenties on myös tapa 3

Usein runonpätkät ja aforismit erotetaan aineistoesimerkkien tapaan itsenäisiksi sitaateiksi. Ehkä sekin voisi olla tässä mahdollinen? Havainnollistetaan oleellinen ”aforismi” tai muu viisaus visuaalisin keinoin vaikkapa näin:

Valvanne (2015) muistuttaa, että

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.

TAI

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita. (Valvanne 2015.)

Mutta tosiaan, tämä kolmas tapa ei ole se, miten nykyinen raportointiohje ohjeistaa tekemään suoria lainauksia.

Tosin muistan, että muutama vuosi sitten raportointiohje alkoi juuri tämäntapaisella sitaatilla sisennettynä ja kursiivilla, joten kyseessä ei voi olla kovin kummoinen moka tai virhe, jos ollenkaan.

Varo joutumasta lööppeihin vilpin takia!

Huomasitko tämän uutisen kesällä: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kopioitiinko-jyvaskylalaisen-opiskelijan-opinnayte-tutkija-ei-voi-pitaa-sattumana/2089683http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kopioitiinko-jyvaskylalaisen-opiskelijan-opinnayte-tutkija-ei-voi-pitaa-sattumana/2089683

Vastaus:

Huomasin.

Jutussa kerrotaan, että yhden JAMKin opiskelijan opparin tekstejä löytyi Metropoliassa puoli vuotta myöhemmin hyväksytyssä saman alan opparissa. Plagiointitutkija Eija Moore totesi, että opinnäytetöissä on niin paljon samankaltaisuutta, ettei voi olla sattumaa.

Rehellisyys vs. vilppi

Plagiointi eli luvattomasti lainaaminen tarkoittaa JAMKin eettisten periaatteiden (2013, 6) mukaan vilppiä, jossa toisen julkituoma tutkimussuunnitelma, harjoitteluraportti, opiskelutehtävä tai muu teksti tai sen osa esitetään omana.

Eija Moore määrittelee plagioinnin em. jutussa näin: ”Lainata saa, kun merkkaa lähteen. Muutoin kaksi peräkkäin olevaa muualta otettua tekstikappaletta on plagiointia.” (Huom! Moore pitää myös blogia aiheesta.)

Oikeudenmukaisuus vs. epäoikeudenmukaisuus

Jokaista ihmistä on kohdeltava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti, näinhän sanoo jo perustuslaki ja muutama muukin laki.

Hyvä peukalosääntö tähänkin asiaan on vanha viisaus siitä, että tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Haluaisitko, että joku nappaa tutkimushavaintosi tai kauan hiomasi tekstipätkät ilman, että kertoo niiden olevan sinun ajatuksiasi? Et tietenkään!

Vastuullisuus vs. piittaamattomuus

Opiskelija tai korkeakouluyhteisön jäsen voi toimia myös piittaamattomasti. Se tarkoittaa mm. puutteellista viittaamista aiemmin muissa tutkimuksissa julkaistuihin tuloksiin sekä tulosten ja menetelmien harhaanjohtavaa raportointia. Omiakaan julkaistuja tekstejä ei saa plagioida, eli julkaista samoja tuloksia useita kertoja näennäisesti uusina. (JAMKin eettiset periaatteet 2013, 6.) Tarkkuutta siis peliin!

Olen tavannut myös sellaisia opiskelijoita, jotka tosissaan pelkäävät, että saattavat vahingossa plagioida, kun he käyvät läpi kymmeniä lähteitä ja enää ei voi olla varma, mikä ajatus on keneltäkin. Yleensä nämä opiskelijat ovat kuitenkin niitä, jotka tunnollisimmin ilmoittavat lähteet opparin tekstissä ja lähdeluettelossa.

Tekstiviitteitä kannattaa aluksi viljellä vaikka jokaisen virkkeen perässä, varsinkin jos niitä siirtelee vähän väliä opparia kirjoittaessaan. Viimeistelyvaiheessa voi sitten napsia ylimääräiset tekstiviitteet pois.

Luottamus ja kunnioitus vs. luottamuksen puute

”Opiskelijan päätavoitteena on oppia, kasvaa ja kehittyä kohti tulevan ammattialansa asiantuntijuutta” (JAMKin eettiset ohjeet 2013).

Yllättävän usein asiantuntijan ajatellaan olevan sellainen, että kaikki hienot ajatukset on synnyttävä omassa päässä, muutenhan en olisi asiantuntija. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että opparissa on lähinnä vain omaa tekstiä. Epäilen, että Keskisuomalaisen jutussa kerrottujen, todennäköisesti plagiointiin sortuneiden opiskelijoiden toimintatapa on voinut nojautua tällaiseen harhakäsitykseen.

Asia on kuitenkin päinvastoin: Asiantuntija nimenomaan kunnioittaa muiden tekstejä ja tunnustaa muiden tekemän työn arvon. Jos katsotte tieteellisiä artikkeleita, niissä on usein pitkähköt lähdeluettelot. Asiantuntija seuraa siis alaansa ja sen kehittymistä ja on tietoinen siitä, mitä uutta tietoa alan ilmiöistä on viime vuosina saatu. Ja se näkyy lähdeluettelossa ja tekstiviitteinä.

Luota siis siihen, että ilmoittamalla lähteet ja osoittamalla opparissasi, mikä on sinun ajatteluasi ja mikä muiden, osoitat olevasi perillä alan tutkimustuloksista ja keskusteluista.

Tietolähteitä

Miten toimit eettisesti JAMKissa? Katso JAMKin eettisistä periaatteista.

Miten siteeraat tai referoit muiden tekstejä? Lue JAMKin raportointiohjeesta.

Miten tieteessä toimitaan? Tutkaile Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita.

Saatko kokonaisia artikkeleita kopioida esim. opintojakson sivuille? Kertaa JAMKin kirjaston e-aineistojen käyttöehdoista, mitä yleensä saa tehdä ja mitä ei.

 

 

 

Tikkukirjaimista luovuttu

Olen oppinut, että jos asiakirjan nimi, johon viittaan on kirjoitettu asiakirjassa isolla esim. TOIMIVA LASTENSUOJELU, LASTENSUOJELUN LAATUSUOSITUS tai LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY KUNNASSA JA KOORDINAATTORIN TEHTÄVÄKUVAMALLI, niin ne kirjoitetaan myös lähdeviitteisiin isolla ja lähdeluetteloon isoilla kirjaimilla? Eikö ole näin enää?

Esim:
…(LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY KUNNASSA JA KOORDINAATTORIN TEHTÄVÄNKUVAMALLI 2013, 9-10.)

Lähdeluettelossa:
LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY KUNNASSA JA KOORDINAATTORIN TEHTÄVÄKUVAMALLI. Käytännön ohjeita lähisuhde- ja perheväkivallan strategiseen suunnitteluun ja ehdotuksia väkivallan ehkäisyn koordinaattorin toimenkuvamalliksi. 2013. Aluehallintovirasto, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.thl.fi/attachments/kasvunkumppanit/yhdyshenkilon_tehtavakuva_v3.pdf.

Vastaus:

Ei ole enää näin, maailma muuttuu ja asiakirjastandardit myös. Standardit suosittelevat, että lähes kaikki kirjoitetaan tavallisesti.

Nykyään isoilla kirjaimilla kirjoittaminen tulkitaan helposti huutamiseksi.

Ensimmäinen tapa

Lähdeviite on ok sinun tavallasi, kunhan kirjoitat julkaisun nimen pienillä kirjaimilla ja muistat Viitattu päivämäärä -tiedon.

Tekstiviitteestä tulisi aika pitkä, kun siihen otetaan mukaan kaikki sanat ennen julkaisuvuotta, tässä tapauksessa siis julkaisun nimen täsmennyskin mukaan. Julmetun pitkät nimet voi kuitenkin lyhentää kolmella pisteellä tekstiviitteessä:

Tekstiviite:

Eka virke. Toka virke. Kolkki virke. Nelkki virke. (Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kunnassa… 2013, 9-10.)

Toinen tapa

Lähdeviitteen voi tehdä näinkin:

Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kunnassa ja koordinaattorin tehtäväkuvamalli. 2013. Käytännön ohjeita lähisuhde- ja perheväkivallan strategiseen suunnitteluun ja ehdotuksia väkivallan ehkäisyn koordinaattorin toimenkuvamalliksi. Aluehallintovirasto, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu päivämäärä. Http://www.thl.fi/attachments/kasvunkumppanit/yhdyshenkilon_tehtavakuva_v3.pdf.

Tällöin ”käytännön ohjeita” ymmärretään julkaisun tyypiksi.

Tekstiviite:

Eka virke. Toka virke. Kolkki virke. Nelkki virke. (Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kunnassa ja koordinaattorin tehtäväkuvamalli 2013, 9-10.)

Kolmas tapa

Lähdeviite-standardi (SFS 5989) sanoo, että ”alanimekkeet merkitään, jos ne antavat olennaista tietoa tietolähteen sisällöstä – – Muuten ne voidaan jättää pois”.

Alanimen (julkaisun nimen täsmennys) voi siis jättää kokonaan pois, jos on sitä mieltä, ettei se anna olennaista tietoa lähteen sisällöstä. Itse kallistun sille kannalle, että siinä saattaa olla oleellista tietoa tässä tapauksessa.

But any way, lähdeviite muodostettaisiin silloin näin:

Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kunnassa ja koordinaattorin tehtäväkuvamalli. 2013. Aluehallintovirasto, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu päivämäärä. Http://www.thl.fi/attachments/kasvunkumppanit/yhdyshenkilon_tehtavakuva_v3.pdf.

Tekstiviite edelleen:

Eka virke. Toka virke. Kolkki virke. Nelkki virke. (Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kunnassa ja koordinaattorin tehtäväkuvamalli 2013, 9-10.)

Aluehallintoviraston kotipaikka?

Tässä lähteessä huomioni kiinnittyy siihen, että julkaisussa on vain Aluehallintovirasto. Mikä niistä on kyseessä, kun kaikki ovat alueellisia? Ainakin Avin omilla sivuilla olevien yhteystietojen mukaan. Luultavasti kyse on Etelä-Suomen Avista, joka majailee Hämeenlinnassa.

Muut julkaisijat eli STM ja THL ovat Helsingistä.

Lähdeviitteeseen ei tarvitse ängetä kustannuspaikkaa, koska se jää epäselväksi. Sen takia se varmaan on jätetty julkaisustakin pois?

Paljon viittauksia toissijaisiin lähteisiin

Päälähteenäni on kirja Potilassiirrot: Taitava avustaja aktivoi ja auttaa 2013, Tamminen-Peter & Wickström.

Kirja on lähteisiin perustuva ja sisältää lukuisia lähdeviitteitä, varsinkin niistä kohdin josta itse haluaisin lähdettä viitata. Olen pyrkinyt pääsemään alkuperäislähteille mutta haluan vielä varmistaa, että minun tulee joka kerta kirjoittaa auki myös alkuperäislähde kun haluan kirjan tekstiin viitata esim alla

kirjan s. 15 ” Toistuvat selän kumarat ja kiertyneet asennot ovat keskeisiä selkävaivojen riskitekijöitä (Hansson 2001).”

Minun teksti esim: Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat, että Hanssonin (2001) mukaan selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille.?

Vastaus:

Hyvä, kun olet pyrkinyt etsiytymään alkuperäislähteiden tykö.

Jos tekstiisi tulee paljon viittauksia toissijaisiin lähteisiin, joudut olemaan notkea sanankäyttäjä. Onneksi tähän(kin) pulmaan löytyy useita ratkaisuja.

Raportointiohje sanoo toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta näin:

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Ensimmäinen ratkaisu: rapsa-ohjetta matkien

Sinäkin voit kirjoittaa samalla tavalla kuin rapsaohjeessa neuvotaan, esim. vaikkapa näin:

Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat Hanssonin (2001) mukaisesti, että selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille.

Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat Hanssoniin (2001) viitaten, että selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille.

Toinen ratkaisu: katso-viittaus

Olen nähnyt myös toisenlaista toissijaisiin lähteisiin viittausmeininkiä. Sekin suo lukijalle mahdollisuuden ymmärtää, mikä on se lähde, jota kirjoittaja on käyttänyt ja mikä toisaalta se lähde, johon hänen lukemassaan lähteessä on viitattu:

Selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille (Hansson 2001, ks. Tamminen-Peter & Wickström 2013, 15).

Kolmas ratkaisu: Tutki ja kirjoita -esimerkin mukainen

Tutki ja kirjoita -teoksessa esimerkki on tällainen (Hirsjärvi ym. 2010, 357):

Psykoanalyyttisesta teoriasta kiinnostunut neuropsykologi havainnoi ammatikseen psyyken sisäisiä tapahtuia ja puhuu psyyken ”lainalaisuuksista” ja ”psyyken sisäisestä kausaliteetista (Vuorinen 1991, Silvosen 1992, 150 mukaan).

Tämän mukaisesti oma tekstisi tulisi näin:

Selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille (Hansson 2001, Tamminen-Peterin & Wickströmin 2013, 15 mukaan).

Valmis raporttipohja tulee!

Ennakkotietoa ensi lukuvuoden opparin raportointiin liiittyen.

Osallistuin tällä viikolla kokoukseen, jossa sovittiin, että ensi lukuvuonna opiskelijat saavat valmiin raporttipohjan opinnäytetyöhön.

Opparintekijöiden hampaiden narskuttelu vähenee oleellisesti, kun ei tarvitse tapella kansi- ja kuvailulehtiä paikoilleen 😉

Amk-opparille tulee oma raporttipohjansa ja Yamk-opparille omansa. Kummatkin tietty suomeksi ja enkuksi.

Enkku-raportointiohje (Project Reporting Instructions) on jatkossakin hieman erilainen kuin vastaava suomi-versio. Perusteluina ovat mm. kieleen ja kulttuuriin liittyvät tavat.

Tämä tulee kuitenkin olemaan samalla tavalla elokuussa: Suulliset lähteet ilmoitetaan lähdeluettelossa aina silloin, kun opiskelija käyttää suullista lähdettä tietoperustan laadinnassa.

(Huom! Suullista lähdettä ei ilmoiteta lähdeluettelossa, jos se on tutkimusaineistoa.)

Preesens, imperfekti, minä-muoto vai passiivi?

Mietin sellaista että voinko kaikkialla muualla käyttää passiivia+imperfektiä mutta sitten pohdinnassa minä-muotoa (esim. ”kyselyä päädyttiin lähettämään” sen sijaan että kirjoittaisin ”päädyin lähettämään kyselyä”)? Vai pitääkö valita jompi kumpi jota sitten käytetään läpi työn (paitsi tiivistelmässä aina se passiivi+imperfekti)?

 

Vastaus:

Minulla on tunne, että vastaan tähän kysymykseen vähän väliä. Mutta ilmeisesti niin ei olekaan.

Tiivistelmä tosiaan on helppo nakki. Siinä käytetään passiivia ja imperfektiä.

Aika- ja persoonamuodot herättävät melkoisia intohimon leiskahduksia. Yksi koulukunta vannoo passiivin ja imperfektin nimeen, toinen koulukunta sallii useampia tapoja.

Oikea vastaus kysymykseesi onkin: Kysy ohjaajaltasi, miten sinun on toimittava.

Siteeraan kuitenkin tähän pätkiä Tutki ja kirjoita -kirjasta (Hirsjärvi ym. 2010, 257, 269, 276, 313–314). Josko ne auttaisivat keskusteluissa. Aikamuodolla voi kertoa mm. sen, onko samaa mieltä kuin referoitava tutkimus.

Aikamuotojen vaihtelu samassa tutkimuksessa:

  • ”Johdannon eri osuuksissa aikamuoto vaihtelee luonnostaan. Tutkimuksen tarkoitus voidaan ilmaista joko preesesillä riippuen siitä, viitataanko selosteeseen (Tässä tutkimuksessa selvitetään – – ) vai tehtyyn tutkimukseen (Tässä tutkimusessa selvitettiin – -).”
  • ”Aiempia tutkimuksia referoitaessa aikamuoto vaihtelee muun muassa sen mukaan, mikä on kirjoittajan asenne referoituihin ja arvioituihin tutkimustuloksiin.”
  • Pohdinta/johtopäätökset-luku: ”Aikamuotona on yleensä imperfekti silloin kun viitataan tutkimuksen tarkoitukseen, hypoteeseihin, tutkimuksen vaiheisiin ja tärkeimpiin – – oman tutkimuksen tuloksiin, mutta preeses silloin kun pohditaan selityksiä, arvioidaan tulosten yleistettävyyttä tai seurauksia ja kun verrataan tuloksia aiempiin tuloksiin sekä esitellään sovellusmahdollisuuksia”.

Preesensin käyttö:

  • ”Jos preesensiä käytetään referoitaessa jonkun toisen ajatuksia, luodaan vaikutelma, että kirjoittaja hyväksyy lähteensä ajatuksen.”
  • Preesens ”soveltuu termien selityksiin, yleisluonteisiin väittämiin tai määritelmiin, joilla on jatkuva ja yleinen pätevyys; samoin se soveltuu esimerkiksi teorian esittelyyn ja teoriasta johdettuihin väittämiin ja oletuksin sekä taulukoihin, kuvioihin yms. viittaamiseen ja tutkimustulosten ja päätelmien esittämiseen”.
  • ”Laadullisen tutkimuksen kuvauksessa pääasiallisena aikamuotona on preesens – -.”

Imperfektin käyttö:

  • ”Imperfektiä käytetään viitattaessa – – aiemmin julkaistuihin – – tutkimuksiin – -, oman tutkimuksen kulkuun (= mitä ja miten tehtiin) sekä – – omiin ja muiden (erityis)tuloksiin”.
  • ”Imperfektin käytölle on siis tyypillistä eräänlaien spesifisyys, tiettyys, yksittäisyys. Kirjoittaja vain toteaa tutkijan ajatuksen mutta ei aikamuodolla ota kantaa sen paikkansapitävyyteen.”

Passiivin käyttö:

  • Passiivilla ilmaistaan ”yleispäteviä totuuksia ja yleisesti tunnettua tietoa, joten kirjoittajan pitää osoittaa lukijalle, milloin hän puhuu passiivissa itsestään, milloin käyttää passiivia muussa tarkoituksessa.
  • Passiivin käyttö ei ”tee tutkimuksesta sen tieteellisempää; tällä tavoin etäännytetty ilmaisu on usein jäykkää ja mutkikasta ja siten helposti epätarkkaa”.
  • Passiivi on käytössä usein turvallisempi kuin minä-muoto, sillä ”häiritsemätön minä-muodon käyttö vaatii kirjoittajalta hyvää tyylitajua” ja koska ”minä-muodossa tekstistä tulee helposti kertomus, monet ovat edelleen sitä mieltä, että hyvä tieteellinen teksti ei tarvitse ensimmäistä persoonaa”.
  • Passiivia voi vanhaan tapaan käyttää ”ainakin niissä yhteyksissä, joissa sitä ei voi pitää harhaanojohtavana tai se ei aiheuta epäselvyyksiä”.

Minä-muodon käyttö:

  • Tutkimusotteet monipuolistuvat ja minä-muotoa puolustetaan sillä, että ”kirjoittaja on vastuussa tekemistään valinnoista ja ratkaisuista. Tämän vastuullisuutensa hän näyttää sillä, että ei mene kömpelön persoonattomuutta tavoittelevan ilmaisun taakse.”
  • ”Nyrkkisääntönä voi silti pitää sitä, että kirjoittaja ei tarpeettomasti tuo itseään lukijan ja asian väliin.” Sen vuoksi sananvalinnan on oltava neutraalia, konkreettia, objektiivista (ei-emotionaalista) ja asiallisen erittelevää. Tunneilmaisut tai elämäkerralliset kuvaukset eivät kuulu tieteen kieleen.
  • ”Johdanto esittelee useita kirjoittajan ratkaisuja, valintoja ja sitoumuksia, joten yksikön ensimmäinen persoona on esimerkiksi näkökulman ja menetelmien perusteluissa luonnollinen – kirjoittaja ottaa vastuun eikä piiloudu passiivin epämääräisen persoonan taakse” (ks. myös Luukka 2002, 21)
  • ”Laadullisen tutkimuksen kuvauksessa pääasiallisena – – on – – persoonana yksikön ensimmäinen persoona varsinkin sellaisissa kohdissa, joissa kirjoittaja kertoo, miten hän teki tutkimuksen” (ks. myös Alasuutari 1993, 252–254).

 

Lähteet

Alasuutari, P. 1993. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. 15. – 16. p. Helsinki: Tammi.

Luukka, M.-R. 2002. Mikä tekee tekstistä tieteellisen? Teoksessa Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.

 

Suuret kirjaimet pieniksi Wordissa

Olen tehnyt sisällysluettelon vanhan mallin mukaan ja pääluvut ovat SUURAAKKOSIN. Miten ne saa kätevästi muutettua pieniksi?

Vastaus:

Wordin ohjeissa neuvotaan muutos pieniksi kirjaimiksi (Aa-toiminto). Sitä ennen pitää valita alue, johon muutoksen haluaa kohdistuvan.
Pikanäppäin toimintoon taitaa olla Vaihto + F3.

Saako olla saksankielisiä lähteitä?

Olen nyt ymmällä lähdeviitteistä. jamkissa ohjeet on niin suppeat. Onko nuo oikein laitettu, tarviiko tekstin väliin laittaa kaiken aikaa tuo Suhonen ym. jotka ovat siis lähde, josta olen nuo tiedot lukenut: Hoitotiedelehti 2012 vol 24 . Saako olla saksankielistä lähdettä opparissa?

Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro (2012) tutkimuksessa Wright ym. (2007) määrittelevät työhyvinvointia alakäsitteen työtyytyväisyyden kautta. Castle ym (2010) tuovat esille, että aiemmissa tutkimuksissa ikääntyneiden hoitajien hoitotyössä työtyytyväisyys oli alhaista. Kloster (2007) tuo esille ilmiön, jossa vastavalmistuneet hoitajat eivät suunnittele tulevaisuuden työkseen ikääntyneiden hoitotyötä. WHO (2006) tuo esille sen, että saadakseen osaavaa henkilökuntaa täytyy organisaation tarkastella toimintaansa sekä henkilöstön työtyytyväisyyden yhteyttä toisiinsa. Terveydenhuollon toimintaympäristöä ja tuloksellisuutta voidaan arvioida esimerkiksi  henkilöstön työtyytyväisyydellä. Sitä voidaan pitää valttina silloin, kun kilpaillaan osaavasta henkilökunnasta. (Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro 2012, 28-29.)

Vastaus:

Opparissa saa olla erikielisiä lähteitä!

Vieraskielisistä lähteistä saa pisteitä mukavasti opparin arviointivaiheessa. Vitosen arvosanan töissä lähteistä merkittävä osa on vieraskielistä, nelosen töissä osa on vieraskielistä ja kolmosen töissäkin mukana on vieraskielistä kirjallisuutta.

Tekstiviitteen merkintä

Ekalla kerralla tekstissä ilmoitetaan koko litania: (Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro 2012, sivut)
Tai niin kuin kirjoitat: Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro (2012, sivut)

Sen jälkeen riittää ym.-lyhenne: (Suhonen ym. 2012, sivut).

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Asiasta kolmanteen. Mietin, ketkä ovat viitanneet keihin. Ovatko Suhonen ym. viitanneet Wrightiin ynnä muihin? Vai päinvastoin?

Nyt luen tekstin niin, että on ollut Wrightin ynnä muiden tutkimus vuonna 2007 ja siinä tutkimuksessa on viitattu Suhoseen ynnä muihin, joka lähde kuitenkin on vuodelta 2012. Nuo vuosiluvut saavat lukijan epävarmaksi.

Olipa miten päin hyvänsä, pienellä tekstinviilaamisella asia kirkastuu lukijalle nykyistä paremmin.

Lehden numerokin on tärkeä tieto

Mielestäni volyymia (vuosikertaa) tärkeämpi tieto lukijalle on lehden numero. Jos lehti ilmestyy useamman kerran vuodessa, samana vuonna ilmestyneissä on sama volyymi, lehden numero yksilöi lähteen huomattavasti selvemmin. Sekä volyymi että numero ilmoitetaan, jos ovat tiedossa tai helposti löydettävissä. Tietokannoista napattuihin lähdeviitteisiin ne tulevat ihan pyytämättä.

Suomenkielinen koulutusohjelma – suomenkielinen raportointiohje

Tätä asiaa sivuava pontti: Jos opiskelet suomenkielisessä koulutusohjelmassa (tutkinto-ohjelmassa), käytät lähdemerkintöjen tekoon aina suomenkielistä raportointiohjetta. Myös silloin, kun kirjoitat opparisi vaikka enkuksi.

Tekstikappaleet tulosten jäsentelyssä

Olen tehnyt kyselyn jossa oli 20 kysymystä. Puran vastaustulokset kysymyksittäin, ja laitan kyselyssä olevan kysymyksen aina otsikoksi. Onko kiellettyä numeroida niin, etteivät numerot näy Sisällössä?

Esimerkki:

1. Tulosten purkaminen

1.1. Kyselyn valmistelu
Tekstiä…..
1.2 Tulosten purkaminen

Nro 1. Minkä ikäinen olet?
………………………………
  Nro 2. Harrastatko liikuntaa?
jne…….

Kursivoidut numeroinnit eivät siis tulisi näkymään sisällysluettelossa.

Jos kyseinen tapa ei ole suotava, kuinka minun tulisi otsikoida? Kahdenkymmenen kysymyksen näkyminen sisällysluettelossa numeroituna näytti mielestäni hurjan pitkältä..

 

Vastaus:

Kysyin viestinnän opeilta neuvoja.

Sisällysluettelossa ne todellakin näyttäisivät aika erikoisilta.

Kappaleotsikot sen sijaan ovat ok. Tee siis kursivoiduista kysymyksistäsi kappaleotsikoita. Älä tee niitä otsikkotyylillä, silloin ne eivät nouse sisällysluetteloon.

Kappaleotsikoista raportointiohje ohjeistaa näin:

Kappaleotsikot
Tekstisivuilla pienissä tekstiosissa voidaan käyttää ohjaavia kappaleotsikoita (ks. esim. tämä luku). Kappaleotsikko lihavoidaan ja teksti alkaa seuraavalta riviltä. Kappaleotsikot eivät näy sisällysluettelossa.

Tekstiviite luetelman eteen, perään vai alle?

Opiskelija 1: Laitetaanko tekstiviite viimeisen luetelman perään vai alle?

Opiskelija 2: Ohjeissa on näin: Luetelmaviivoja eli ns. ranskalaisia viivoja käytettäessä luetelman osien loppuun ei tule välimerkkiä (pilkkua). Sen sijaan viimeisen osan jälkeen merkitään piste luettelon päättymisen merkiksi. Jos luetelma koostuu kokonaisista virkkeistä tai useammasta virkkeestä käytetäänkö silloin normaalisti Isoa alkukirjainta ja pistettä?

Vastaus:

Sen verran olen seurannut viestinnän opettajia, että aina kun on kokonainen virke, piste ängetään sen loppuun. Myös luetelmissa.

Kielikeskuksen viestinnän opet keskustelivat tekstiviitteen paikasta näin:

– Suosittelen yleensä, että lähde laitettaisiin johdantolauseen loppuun, ennen kaksoispistettä. Silloin se ei jää ikävästi ”killumaan” sinne loppuun. Lisäksi luetelman osat voivat siinä tapauksessa olla pitempiäkin, eikä lähdettä tarvitse toistaa.

– Samaa mieltä. Luetelman yhteydessä myös kirjoittajakeskeinen tapa on monesti sujuva. Mikäli nämä eivät jostain syystä käy, suosittelen laittamaan luetelman loppuun samalle riville. Useinhan tekstiviite ulottuu vain luetelmaan, joka on yksi virke. Mutta niin kuin sanottu, tilanteita on niin monenlaisia, että yhtä vastausta on vaikea antaa.

Tekstiviite luetelman edessä: esimerkkejä

Järvisen ja Mäkisen (2014, 11) mukaan välimerkkejä ovat:
•    piste
•    pilkku
•    kaksoispiste.

Terveydenhuollon ammattilaisten toimenkuvat (Järvinen & Mäkinen 2014, 11):
•    Sairaanhoitaja hoitaa sairaita.
•    Toimintaterapeutti on arjen personal trainer.
•    Fysioterapeutti jatkaa liikeratoja.
•    Kuntoutusohjaaja ohjaa kuntoutujaa löytämään sopivat kuntoutukset.

Tekstiviite luetelman perässä: esimerkkejä

Välimerkkejä ovat:
•    piste
•    pilkku
•    kaksoispiste (Järvinen & Mäkinen 2014, 11).

Terveydenhuollon ammattilaisten toimenkuvat:
•    Sairaanhoitaja hoitaa sairaita.
•    Toimintaterapeutti on arjen personal trainer.
•    Fysioterapeutti jatkaa liikeratoja.
•    Kuntoutusohjaaja ohjaa kuntoutujaa löytämään sopivat kuntoutukset. (Järvinen & Mäkinen 2014, 11.)

Lähde luvun alkuun vai joka tekstipätkään?

Kirjoitan opparia, jonka lopputulemana laaditaan hankintastrategia. Tätä lopputulosta ohjaa viisi ylemmän tason strategiaa, jotka käyn työssäni läpi.

Avaan ylemmän tason strategiat aina per kappale. Jotta yhden kappaleen jäsennys olisi selkeämpi, palastelen sen pienempiin, otsikottomiin kappaleisiin. Onko näiden pienten kappaleiden jälkeen aina merkittävä lähde vai voinko viitata esim. kappaleen alussa lähteeseen, jota koko kappale käyttää? (Ks. liite.)

Vastaus:

Tarkoitat ehkä strategia per luku?

Pientenkin kappaleiden jälkeen on merkittävä lähde. Muuten lukija ajattelee, että kyseisen kappaleen teksti on sinun omaasi. Kirjoittajan on oltava melko tarkkana siitä, minkä vaikutelman hän lukijalle antaa.

Katsoin lähettämääsi liitettä. Olet hienosti osannut käyttää Mts.-lyhennettä.

Jos sama lähde toistuu peräkkäisissä tekstipätkissä, voi käyttää lyhennettä mts. = mainitun teoksen sivuilla. Suora lainaus JAMKin rappausohjeesta:

Mts.-lyhennettä (’mainitun teoksen sivu(i)lla’) voidaan käyttää vain yhden luvun sisällä, jos viitataan samaan lähteeseen kuin edellä. Sivut on tällöinkin merkittävä. Sivujen puuttuessa käytetään lyhennettä mt. Huomaa, että lyhenteessä käytetään alkukirjainta normaalin virkkeen alkukirjainperiaatteen mukaisesti.

Valmis opparipohja? – Äänestä

Miksei JAMKissa ole valmista opparipohjaa, jolle voisi vain kirjoittaa sisältöä? Ei tarvitsisi ajatella marginaaleja, tai sitä, miten yhdistän kansilehden, kuvailulehdet ja tekstin yhdeksi tiedostoksi.

Vastaus:

Eilen kuulin tämän viisauden: Tärkeintä opparin tekemisessä on se, että se valmistuu.

Olen törmännyt kysyjän toiveeseen useasti. Tähän asti on ajateltu, että opiskelijalle on hyötyä siitä, että hän hallitsee raporttien kirjoittamisen lisäksi myös niiden ulkoasun säätämisen. Raportin tyyliasetukset yms. on tehty ICT-taitojen opintojaksoilla.

Toive valmiista oppari-pohjasta on kuitenkin hyvin voimakas. Se tosiaankin voisi auttaa sitä, että opiskelija keskittyy työssään enemmän työnsä sisältöjen kuin marginaalien säätämiseen. En ehkä tulkitse väärin, jos sanon, että JAMKissa ollaan kallistumassa valmiin oppari-pohjan puolelle.

Mutta mitä mieltä sinä olet: Pitäisikö JAMKissa olla valmis opinnäytetyö-pohja? Tiedostossa olisi siis valmiina kansilehti, kuvailulehdet ja varsinaisten sisältösivujen ulkoasu-muotoilut, siis marginaalit ynnä muut.

-> Äänestä tästä!

P.S. Ilmoitathan, jos äänestyksessä on probleemia. En ole netin maksuttomien äänestystyökalujen asiantuntija. Äänestystyökalussa käytetään fonttia, jossa J-kirjain näyttää T:ltä. Mutta kyllä siinä lukee JAMKissa eikä TAMKissa.

Lisäys to 27.11.14. Koska olin rastittanut kohdan, että yhdestä osoitteesta saa äänestää vain kerran, tuottaa se JAMKissa hankaluuksia, koska samaa tietsikkaa voi käyttää moni ihminen. Sen vuoksi aloitin uuden äänestyksen ilman ehtoja. Mutta 19 ihmistä ehti äänestää ennen sitä. Tästä voit katsoa heidän mielipiteensä: ekan äänestyksen tulos.

Äänestäthän uudestaan Äänestä tästä -linkistä, jos sait ilmoituksen: ”Could not cast your vote. Error returned by server: User has already voted on poll.”

Huom! Tämä ei ole virallinen survey, vaan suuntaa antava leikkimielinen ovensuu-kysely.

Ja pliiz, älkää menkö halpaan sivulla välkkyvien mainosten ja houkutusten takia! Maksuttomien työkalujen käyttö on siis aina hieman riskaabelia.

Kun oppari alkaa olla valmis – tarkistuslista

Tarkista nämä:

  • Onhan aihe esitelty ja perustelu?
  • Onko käsitteet määritelty?
  • Toimivatko perustelut?
  • Toimiiko päättely?
  • Onhan oppari varmasi tehty JAMKin raportointiohjeiden mukaisesti?
  • Onko kieli virheetöntä ja sujuvaa?
  • Onhan lähdemerkinnät ja lähdeluettelo kohdillaan?
  • Onhan rakenne toimiva (pääluvut ja alaluvut, ”pakolliset” osat)?
  • Onhan jokainen kuvio ja taulukko tarpeellinen?

Näitä samoja asioita tarkastellaan myös opinnäytetyön arviointikriteereissä.

Kun oppari on valmis sekä sinun itsesi että ohjaajasi mielestä, niin se on aika laittaa kielenhuollontarkastukseen. Varaudu viikon huoltoaikaan. Suurin ruuhka on ennen lukukauden viimeistä palautuspäivää.

Tämän vuoden viimeinen palautuspäivä  on ma 17.11., eli tällä viikolla tapahtuu!

Lähteenä käytin Anu Mustosen ohjetta tiimiakatemialaisille Oparitehdas-ryhmässä Facebookissa 10.6.2013.

Muokkasin sitä aavistuksen verran, mm. opari -> oppari, kun opari kuulostaa keskisuomalaissyntyisen ihmisen korviin länsirannikon murteelta 😉

Millaisia vastauksia sait tutkimuskysymyksiisi?

Pitempi ja perusteellisempi lista löytyy esimerkiksi Tutki ja kirjoita -kirjasta (2010, 434 – 441). Siitä nostaisin esiin nämä tarkistettavat asiat, osa hieman muokattuna:

  • Onko aiempia tutkimuksia käsitelty riittävästi, keskeisiin ja tuoreisiin tutkimustuloksiin keskittyen?
  • Onko tutkimusongelmat muotoiltu selvästi?
  • Antavatko tulokset vastauksen esitettyihin ongelmiin?
  • Onko tulokset suhteutettu aiempiin tutkimustuloksiin?
  • Vastaako pohdinta kysymyksenasetteluun (tutkimuksen tavoite, tutkimusongelma, tutkimuksen aiheellisuus)?

Tuo tutkimuksen aiheellisuus tarkoittaa mielestäni amk-kontekstissa tutkimuksen merkittävyyttä toimeksiantajalle, toimialalle ja muulle yhteiskunnalle: Miten tutkimuksesi edistää ja uudistaa toimeksiantajan, alan tai yhteiskunnan toimintaa?

KvaliMOTV ja toissijainen lähde

Kuinka merkitsisimme oppariimme oikein seuraavan viitteen. KvaliMOTV:n nettisivustolla oli tiukka ohjeistus, kuinka tekstiä saa lainata ja viitata. Olen laittanut lähdeviittauksen heidän ohjeensa mukaan. Voiko se jäädä sellaisena myös JAMK:n työhömme?

En saanut käsiini Tuomen ja Sarajärven teosta, joten se on periaatteessa toissijainen lähde. Osaisitko auttaa?

Sisällönanalyysissa tarkastelimme tekstimuotoon litteroitua teemahaastattelun aineistoa eritellen ja yhtäläisyyksiä etsien; näin muodostimme tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn kuvauksen. Analyysin ”tulokset” kytkimme laajempaan kontekstiin (MOHO) ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105.)

Vastaus:

Mitä ohjetta käytetään?

JAMKin opinnäytetöissä käytetään JAMKin raportointiohjetta. Eli KvaliMOTV:n mukainen lähdeviite on muutettava JAMKin mukaiseksi.

Maailmassa on useita kymmeniä, jopa satoja erilaisia viittaustyylejä. Lähes joka tutkimusfirmalla omansa. Niissä on kuitenkin paljon samaa, joten lähdeviitteen voi usein helposti ”siivota” tai muotoilla JAMKin tyylin mukaiseksi.

Tekstiviite ja lähdeviite KvaliMOTV:n sivuun

Kyseiseen lähteeseen viitataan useilla eri KvaliMOTV:n sivuilla. En tiedä, millä sivulla olette olleet. Mutta otan nyt esimerkiksi luvun 7.3.2 Sisällönanalyysi, koska se on tuossa tekstinpätkässänne mainittu.

Luvun kirjoittajia ovat Saaranen-Kauppinen & Puusniekka.

KvaliMOTV:n viittausohje kyseiseen sivuun/lukuun on:

Tekstiviite: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006)

Lähdeviite:
Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu pp.kk.vvvv.)

JAMKin ohjeen mukainen tekstiviite on juuri sama kuin edellä: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).

Jos haluaa olla täsmällisempi, voi sen tehdä näinkin: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, luku 7.3.2).

Itse suosin viimeksi mainittua. Lähdeviite-standardi (5989, 26) sanoo, että ”Jos viittaus koskee tietolähteen tiettyjä osia, niiden sijainti tietolähteessä (esim. sivunumero tai -numerot) merkitään sulkeissa vuosiluvun perään”.

JAMKin ohjeen mukainen lähdeviite lähdeluettelossa:
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 11.11.2014. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Miten viitata toissijaiseen lähteeseen?

Sitten kysymyksessä oli vielä tuo ongelma, että viitatakko alkuperäiseen vai toissijaiseen lähteeseen.

Tuomi & Sarajärvi on siis alkuperäislähde. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka viittaavat siihen.

JAMKin raportointiohje sanoo tästä asiasta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty.”

Tekstiänne pitää siis muuttaa hieman. Olisiko tämä kohtuullinen ratkaisu:

Teimme sisällönanalyysin Tuomen ja Sarajärven (2002, 105) mukaisesti (ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, luku 7.3.2). Tarkastelimme tekstimuotoon litteroitua teemahaastattelun aineistoa eritellen ja yhtäläisyyksiä etsien; näin muodostimme tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn kuvauksen. Analyysin ”tulokset” kytkimme laajempaan kontekstiin (MOHO) ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin.

Miten voin käyttää standardeja?

Tässä on jäänyt vielä hieman epäselväksi, miten standardeja voidaan käyttää opinnäytetyötä tehdessä.

Pitääkö paikkaansa, että standardi pitää nimenomaan juuri sellaisenaan julkaista opinnäytetyössä, että sitä ei saa omin sanoin muokata?

Vastaus:

Standardeja on ihan suositeltavaa käyttää oppareissa. JAMKin kirjaston Nelli-portaalissa on SFS Online -palvelu, jossa voi lukea mielenkiintoisia standardeja.

En ole nähnyt kieltoa, joka estäisi referoimasta standardeja samalla tavalla kuin muitakin lähteitä. Jos sellainen on, olen kyllä itsekin sitten syyllistynyt rikokseen, kun olen esimerkiksi esitteitä tai oppimateriaaleja varten stilisoinut tekstejä.

Kun avaan sähköisen SFS-standardin, kansilehdellä on määräys: ”Tätä julkaisua ei saa kopioida tai levittää missään muodossa ilman SFS:n erillistä kirjallista lupaa. Julkaisu on tekijänoikeuslain suojaama.”

Se ei mielestäni kuitenkaan estä rehellistä referointia.

Jos referoit lähdetta, olipa se standardi tai jokin muu lähde, muista asialliset teksti- ja lähdeviitteet. Jos suoraan lainaat eli siteeraat standardia, muista lainausmerkit lyhyissä lainauksissa ja sisennys, tiheämpi riviväli ja kursiivi pitkissä lainauksissa.

E-aineistoissa on erilaisia käyttöehtoja ja ohjeita. Tarkista ne aina, jos olet epävarma. Myös kirjaston asiakaspalvelu jelppii!

 

Kun tekstissä ei viitata tutkimusoppaisiin

Olen lukenut / käyttänyt noita tutkimuskirjoja, esim. ”opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas” ja ”Laadullisen tutkimuksen perusteet” ja merkinnyt ne lähdeluetteloon. En kuitenkaan missään tekstissä viittaa niihin, kun niistä nyt on katsottu esim. opparin runko. Olenko siis tehnyt tämän oikein?

Vastaus:

Kysymys tuli minulle opon kautta.

Lähdeluetteloon merkitään vain ne lähteet, joihin on tekstissä viitattu.

Aika usein tutkimusmenetelmäkirjallisuutta luetaan enemmän, kuin mitä lähdeluettelossa ilmoitetaan.

Jos opiskelija haluaa kuitenkin osoittaa, että hän on lukenut kyseiset kirjat, hänen on keksittävä opparista sopiva tekstikohta tai -kohdat, joissa hän voi viitata kyseisiin julkaisuihin. Tai kirjoitettava joku lisävirke sopivaan kohtaan. Nimenomaan sopivaan, jotta lukija ei hämmästy yllättävää ajatushyppyä.

Etsi opparisi lähteet ohjatusti – ilmoittaudu verkkokurssille

Onko opparisi aloittamatta tai ”vaiheessa”, ja kuitenkin pitäisi valmistua tänä vuonna tai heti ensi vuoden alussa? Tai tarvitsetko yksilöllistä tukea lähteiden etsintään?

Jos vastaat ’kyllä’, olet ihannetapaus Asiantuntijan tiedonhankinta -opintojaksolle (ZZRZV120.4S0A1). Ilmoittaudu tällä viikolla Asiossa! Kurssi alkaa ensi viikolla ja eka vapaaehtoinen kontakti on jo maanantaina 8.9.14 klo 14.30 Rajakadulla (FK14).

Kurssin voi suorittaa omaan tahtiinsa. Kurssilla on hyödyllisiä vapaaehtoisia kontakteja. Tehtäviä on tehtävä, mutta ne kaikki avittavat opinnäytetyösi etenemistä. Joutuisit joka tapauksessa rehkimään samalla tavalla opparisi eteen!

Ketkä pääsevät kurssille?

Otan syksyn 2014 verkkokurssille tämäntyyppisiä opiskelijoita:

  • Opiskelijalle on myönnetty lisäaikaa JAMKista valmistumiseen (R-merkintä Asiossa). Oppari on pakko tehdä vauhdikkaasti.
  • Opiskelijan jäljellä olevien opinto-oikeuslukukausien määrä on miinuksella tai nollilla.
  • Opiskelija tarvitsee yksilöllistä tukea tietolähteiden etsinnässä ja käytössä. Hänellä voi olla esimerkiksi vaikeuksia hahmottamisessa, tarkkaavuudessa, lukemisessa, kirjoittamisessa tai englanninkielessä (vieraskielisten lähteiden etsinnässä). Opiskelija ei tarvitse diagnoosia, mutta keskusteluissa esimerkiksi opinto-ohjaajan, tutoropettajan tai opinnäytetyön ohjaajan kanssa on mietitty, että hän saattaisi hyötyä pitkäkestoisesta tiedonhaun ohjauksesta opinnäytetyötä kirjoittaessaan.

Selvyyden vuoksi: Opot tai opet eivät anna minulle opiskelijoiden tietoja. He voivat antaa opiskelijalle tiedon opintojaksosta ja minun yhteystietoni mahdollista yhteydenottoa varten.

Varasija ei ole vaarallista

Kursille otetaan 15 henkilöä.

Jos ja kun ilmoittaudut, älä sure, vaikka joutuisit varasijalle. Katsoin äsken ilmoittautuneiden listaa ja näyttää siltä, että monet hinkuvat kurssille, vaikka valmistumisaikaa on runsaasti, esimerkiksi vuoden 2016 tai 2017 loppuun asti. Sen vuoksi oletan, että loppupelissä nykyisistä ilmoittautuneista osa tipahtaa kurssilta. (Paitsi jos on yksilöllisen tuen tarve tms.)

Ennakkotietoa kevään kurssista

Hyviä uutisia niille, jotka eivät mahdu syksyn kurssille! Tammikuussa 2015 alkavalle kurssille (ZZRZV120.5K0A1) voi kuka tahansa opparintekijä ilmoittautua. Ilmoittautuminen sille alkaa marraskuussa. Kevään kurssille otetaan useita kymmeniä opiskelijoita.

Lisätietoja:

Suvi Perttula, etunimi.sukunimi(a)jamk.fi
(Huom! Teen töitä osa-aikaisena, enkä välttämättä vastaa heti samantien..)

Tekstiviite ja lähdeviite

Mikä on tekstiviite? Mikä on lähdeviite?

Vastaus:

Tämä on tärkeä kysymys, tekijänoikeudenkin kannalta.

Viitteet tehdään JAMKin raportointiohjeen mukaisesti, joka sanoo näin:

Käytetyt lähteet ilmoitetaan asian yhteydessä tekstiviitteinä. Tekstiviite on tekstissä oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa mainittuun täydellisempään viitteeseen. Tekstiviitteiden tarkoituksena on ilmoittaa lukijalle, kenen tekstiin tai ajatuksiin viitataan.

Viittaukset on merkittävä sekä referoidun että sanasanaisen (ns. suoran) lainauksen yhteyteen. Tekstissä pitää käydä ilmi, mikä osa on tekijän ”omaa” ajattelua, mikä toiselta lainattua: toisen tekstin omin sanoin sanomista, lähdetekstin referointia tai suoraa lainausta.

Standardin määritelmät

Standardi SFS 5989 Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet määrittelee ne näin:

  • Tekstiviite on tietolähteeseen viittaava suppea merkintä tekstissä.
  • Lähdeviite on laaja viitemerkintä, jonka avulla tietolähde voidaan tunnistaa tai paikantaa.

Mikä sitten on tietolähte? Standardin mukaan se on ”aineisto tai resurssi, johon viitataan; esimerkiksi
asiakirja, julkaisu tai (digitoitu) kuvateos”.

JAMKin tekstiviite ja lähdeviite

JAMKissa tekstiviite on tämäntapainen (Sukunimi julkaisuvuosi, sivut). Esimerkiksi

Tekstiä tekstiä tekstiä (Lautamo 2013, 35). Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. esim. Vänskä 2012, 23).

Lähdeviitteinä kyseiset viitteet voivat näyttää vaikka tällaisilta:

Lautamo, T. 2013. RALLA: ryhmätilanteessa tapahtuva lapsen leikin arviointi. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Vänskä, K. 2012. Ohjauksen osaajat – miten he sen tekevät? Terveysalan ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 132. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.6.2014. Http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-222-6.

P.S. Nuo sivunumerot vedin niin sanotusti hatusta.

Mitä seuraa, jos ei tee tekstiviitteitä ja lähdeviitteitä`?

No, mitä väärinteosta nyt yleensä seuraa. Harmia, vahinkoa, selvittelyä, tuomio.

JAMKin eettisten periaatteiden mukaan on piittaamattomuutta viitata puutteellisesti aiempiin julkaistuihin tuloksiin. Samoin piittaamattomuutta on itsensä plagiointi eli samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina.

Suoranaista vilppiä on jättää viitteet kokonaan teksteistään, diaesityksistä, videoista tai muista tuotoksistaan pois. Luvatonta lainaamista eli plagiointia on ”toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, harjoitteluraportin, opiskelutehtävän tai muun tekstin ja sen osan esittämistä omanaan”. Ja tekstiksesi se ymmärretään, jollet teksti- ja lähdeviittein ilmoita, keneltä ajatukset ovat peräisin.

Asiantuntija seuraa alansa kehitystä. Joten osoitat asiantuntemustasi, jos tiedät, mitä tutkimustuloksia, ammatillisia kehitystoimenpiteitä tai muita vastaavia on alan lähteissä julkaistu viime vuosina.

Ei pikkujohdantoja päälukujen alkuun

Saako pääotsikon jälkeen kirjoittaa suoraa tekstiä ns. johdannoksi tuleville alaotsikoilla jaotelluille kappaleille? Eli pitääkö kaikki pääotsikon alla oleva teksti jaotella alaotsikoilla, jos alaotsikoita on kyseisessä luvussa käytössä?

Vastaus:

Tähän ei vastata nykyisessä opparin raportointiohjeessa.

Aiemmassa ohjeessa vastaus löytyi kuviosta 6, jossa neuvottiin, että ”Pääluvun ja alaluvun otsikoiden väliin ei yleensä tule tekstiä. Siinä voi kuitenkin olla esimerkiksi käsitteiden määrittely tai jaottelu”.

Joten päälukujen otsikoiden jälkeen ei kirjoiteta yleensä johdantomaista suoraa tekstiä, vaan alaluvun otsikko. Turhat löpinät pois ja suoraan asiaan. Ainoa poikkeustapaus on siis käsitteiden napakka määrittely tai jaottelu. Tavallisinta kuitenkin on, että käsitteet määritellään tekstissä sellaisessa kohdassa, jossa ne on luontevaa esitellä.

Eli kaikki pääluvun otsikon alla oleva teksti jaotellaan alaotsikoihin, jos alaotsikoita on kyseisessä luvussa käytössä.

Korjaanko haastattelujen kirjoitusvirheet?

Kysymykseni koskee opinnäytetyön kyselyn avointen vastausten raportointia. Olen tulosten raportoinnin yhteydessä laittanut avoimista vastauksista muutaman suoran lainauksen tekstin yhteyteen. Nämähän ilmeisesti kursivoidaan ja sisennetään? Entäpä käytetäänkö lainauksen edessä ajatusviivaa? Saako selvät vastausten kirjoitusvirheet lainauksiin korjata, vai laitetaanko ne sellaisena kuin vastaajat ovat ne kirjoittaneet?

Entäpä laitetaanko kaikki avoimet vastaukset opinnäytetyössä erilliseksi liitteeksi?

Vastaus:

Joo, suorat lainaukset kursivoidaan, sisennetään ja tihennetään (riviväliksi 1).

Lainauksen edessä ei käytetä ajatusviivaa.

Avoimia vastauksia ei yleensä laiteta liitteeksi.

Kirjoitusvirheiden korjaus

Joissakin tutkimusaineiston analyysimenetelmissä jokainen taukokin on merkityksellinen, samoin naurahdukset ja kaikki muutkin äännähdykset. Mutta ilmeisesti tässä ei nyt ole kyse sellaisesta.

Suora lainaus eli sitaatti on, kuten Tutki ja kirjoita -kirjassa (2010, 120) todetaan, alkuperäistekstin mukainen. Siis kirjoitusvirheineen.

Mutta saako niitä silti korjata? Se on mahdollista. Tässä sitaatti em. teoksesta (2010, 358):

Jos on tarpeen lisätä sana tai sanoja, vaihtaa alkukirjaimen kokoa tai selventää esimerkiksi pronominiviittausta, nämä selventävät ainekset, esimerkiksi selventävä substantiivi, merkitään hakasulkeisiin [– –]”, esim. ”Oliko Suomen ylimmällä johdolla silloin [v. 1940–41] mahdollisuuksia tietää, että – –?”

Nuo Tutki ja kirjoita -kirjan kohdat koskevat tosin lähteiden siteeraamista. Mutta oletan, että niitä voi soveltaa myös avoimien vastausten lainaamiseen, siis tutkimusaineistosta poimittuihin esimerkkeihin. Selityksiä voi siis lisätä tarpeen mukaan, kunhan erottaa ne lainauksesta hakasulkeiden avulla. Jos joku kohta litteroidussa tekstissä luo esimerkiksi mahdollisuuden väärinymmärtämiseen, selvennys kannattaa merkitä hakasulkeisiin.

Tässä vielä viestinnän lehtori Tarja Ahopellolta saamani vinkki:

Täytesanoja (niin, niin tuota, että,  joo) ei kirjoiteta, eli ”merkityksettömät” ainekset voi karsia pois, samoin lyöntivirheet. Teksti saattaa olla huolimattomampaa kuin lähdemateriaalien teksti, joten kiireestä johtuvia kirjoitusvirheitä ei mielestäni kannata toistaa.

Kuinka selviytyä haastatteluaineiston analyysistä?

Laadullinen analyysi ottaa joskus koville. Tässä vinkkejä graduntekijöille, mielestäni siinä monta hyvää neuvoa myös opparintekijöille.

Kosonen, M. 2013. Laadullinen analyysi for realists eli kuinka selviytyä haastatteluaineiston analysoinnista 2 kuukaudessa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijatohtorin slideshare-esitys 29.11.2013. Viitattu 14.4.2014. Http://www.slideshare.net/miiak/laadullinen-analyysi-for-realists.

Tähän viitattaan myös Gradutakuu-blogissa:

Svinhufvud, K. Laadullista analyysia realisteille. Helsingin yliopiston Kielikeskuksen äidinkielen yliopisto-opettajan blogikirjoitus 5.3.2014. Viitattu 14.4.2014. Http://www.gradutakuu.fi/2014/03/05/laadullista-analyysia-realisteille/.

Nämä lähteet löysi yksi Asiantuntijan tiedonhankinta -verkkokurssille osallistuva opiskelija. Päätin heti jakaa tämän koko maailmalle;)

Tekstiviite heti referoinnin jälkeen

Onko sosiaali- ja terveysala virallisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala?

Jos viittaan kappaleessa kahteen lähteeseen, joissa puhutaan samasta aiheesta, merkitsenkö molemmat lähteet samoihin sulkuihin vai erikseen? Molempien lähteiden sisältö kertoo samasta asiasta, hieman eri näkökulmista. En viitsisi samoja lähdeviittauksia vuorotella pitkin kappaletta joka lauseen perässä, joten olen halunnut ne loppuun. Voiko näin ylipäätään tehdä?

esim.
Kriisi on muutos, tienhaara, vaara ja mahdollisuus. Kriisi muuttaa ihmistä, tulee se tervetulleena tai kutsumattomana. Kriisi on myös henkilökohtainen kokemus, yhden kriisi on toisen arki ja päinvastoin. Kriisejä katsotaan olevan monen erityyppisiä, esimerkiksi traumaattisia, kehityksellisiä, universaaleja, ei-universaaleja ja kulttuurisia kriisejä. Tavallisin jaottelu tehdään kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Kehityskriisien ymmärtäminen ja määritteleminen pohjautuu Jean Piaget’n ajattelun kehityksen malliin ja Erik H. Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoriaan. Kehityskriisejä ovat niin sanottuun normaaliin elämään kuuluvia kriisejä kuten elämänkaaren aikana tapahtuvat muutokset, kehittymiset ja haasteet. Sekä Piaget’n että Eriksonin teoriat jaottelevat kehityskriisejä iän mukaan ja he olettavat, että ihmisen kriisit normatiivisesti noudattaisivat tiettyjä kaavoja. Heidän mukaansa lapsi, ja myöhemmin aikuinenkin, kehittyy tietyllä tavalla tietyssä ikävaiheessa ja tämä kehittyminen ymmärretään kriisinä. Kehityskriisi on siis ihmisestä itsestään lähtösin oleva muutos. (Poijula 2007, 30–31) (Ihanus & Roti 1997, 61–63)

Vastaus:
Jep, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala on virallinen. Viralliset koulutusalojen nimet löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta.

Toiseen kysymykseesi.

Jos tietty virke on vain Poijulalta, on se tekijänoikeusnäkökulmasta hyvä kertoa. Vaikkapa näin:
Kriisejä katsotaan olevan monen erityyppisiä, esimerkiksi traumaattisia, kehityksellisiä, universaaleja, ei-universaaleja ja kulttuurisia kriisejä (Poijula 2007, 30–31).

Tutkija ilmaisee siis mahdollisimman täsmällisesti referoimansa lähteet. Siinä mielessä vastaus kysymykseesi on: Kyllä, lähdeviittauksia on vuoroteltava pitkin tekstikappaletta eri lauseiden tai virkkeiden perässä.

Vastaaminen kysymykseesi on kuitenkin hieman hankalaa, koska en ole varma, mitä tarkoitat sillä, että lähteiden sisältö kertoo samasta asiasta, mutta kuitenkin hieman eri näkökulmista.

Jos joku tekstikappale on sellainen, että kaikkien virkkeiden sisältö todellakin kerrotaan kummassakin lähteessä, voit tehdä tekstiviitteen kappaleen loppuun. Näin:
Virke. Virke. Virke. Virke. Virke. Virke. (Poijula 2007, 30–31; Ihanus & Roti 1997, 61–63.)

New Project Reporting Instructions

Jason Stevens has now completed the assignment of updating JAMK’s Project Reporting Instructions. They can be accessed online at http://oppimateriaalit.jamk.fi/projectreportinginstructions.

Englanninkielinen raportointiohje on nyt päivitetty, mahtavaa! Se on JAMKin avoimissa oppimateriaaleissa.

Thank you, Jason!

 

 

Kuka vastaa opinnäytetyöprosessista?

Kuka tekee mitäkin opinnäyteprosesseissa? Kuka päättää näistä asioista?

Vastaus:

JAMKin koulutuksen kehittämispäällikön mukaan vastuu on YAMK-tiimillä, vuoden 2014 alusta JAMKin Aikuiskoulutuksen kehittämisryhmällä.  Sen poppoon vastuulla opinnäytetyöprosessin kehittäminen.

Erityisesti kuvailulehti on keskusteluttanut viime aikoina. Kuvailulehden tiedostoon on jäänyt vielä tikkukirjaimin kirjoitettuja osioita, vaikka raportointiohjeessa neuvotaan käyttämään ihan tavallista kirjoitustapaa (eli pieniä kirjaimia muuten, mutta isoa ekaa kirjainta virkeen alussa + erisnimissä). Asia muuttunee lähiaikoina.

Miten yamk-koulutusohjelman nimi kirjoitetaan?

Miten lähdeviitteessä kerrotaan YAMK-koulutusohjelma? Entä kuvailulehdellä?

 

Vastaus:

HUOM! Muutos tähän vastaukseen 5.10.2015: Katso ylempi AMK -kirjoitusasu postauksesta 5.10.2015.

 

 

Alkuperäinen vastaus:

Olen aiemmin miettinyt YAMK-oppareiden ja gradujen merkitsemistapoja: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/05/23/viittaus-yamk-oppariin-vs-graduun/

Silloin olen näköjään ohjeistanu niin, että voi käyttää sitä muotoa, mikä on kansilehdessä tai kuvailulehdessä.  Se on tavallaan pätevä neuvo edelleenkin, jos ajatellaan, että lähdeviitteeseen otetaan tiedot nimiölehdeltä (= kuvailulehti oppareissa). Mutta koulutusohjelman nimellä ja sen kirjoitusasulla on väliä myös kansi- ja kuvailulehdillä.

Joten mietitäänpä asiaa tarkemmin.

Enkunkielessä tämä ei tuota samanlaista ongelmaa, koska jo koulutusohjelman nimestä näkyy, että kyse on yamk-opparista: Master’s degree…

JAMKin käytäntöjä

JAMK.fi-sivulta näen monenlaista käytäntöä. Joskus koulutusohjelma-sana on mukana, joskus ei. Tyypillisesti ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmassa on lisäys ’YAMK’:

Logistiikka, YAMK
Palveluliiketoiminnan koulutusohjelma, YAMK.

JAMKin www-sivuilla saan 101 osumaa yamk-sanalla ja 208 osumaa ’ylempi amk’ -hakufraasilla.

Theseuksessa JAMKin koulutusohjelmalistauksessa käytetään lyhennettä ”(Ylempi AMK)” isolla y:llä ja sulkumerkeillä. Esimerkki:  Automaatioteknologian koulutusohjelma (Ylempi AMK).

Theseuksen jamkilaisissa yamk-oppareissa on vaihtelevia kirjoitusasuja. Sen huomaa, kun tutkii kansi- ja kuvailulehtiä. Koska logistiikan koulutusohjelma on sekä amk-koulutuksena että yamk-koulutuksena, on herkullista katsoa, miten yamk-opiskelijat ilmaisevat koulutusohjelmansa. Ainakin näin:

Logistiikka
Logistiikka, ylempi amk
Logistiikka Ylempi AMK
Logistiikka, Ylempi Amk
Logistiikan koulutusohjelma (YAMK)
Logistiikan koulutusohjelma, YAMK
LOGISTIIKAN KOULUTUSOHJELMA, YAMK
Logistiikan koulutusohjelma YAMK
Logistiikan koulutusohjelma, ylempi AMK-tutkinto
Logistiikan koulutusohjelma, Tekniikan ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Ylemmän ammattikorkeakoulun logistiikan koulutusohjelma
Ylempi logistiikan koulutusohjelma

Mikä näistä olisi suositeltavin kirjoitusmuoto?

Viranomaisten käytäntöjä

Kotimaisten kielten keskuksen (kotus) lyhenneluettelossa ei kuitenkaan ole YAMKia. Siellä on vain tämä lyhenne: AMK ~ amk ammattikorkeakoulu. Eli kumpikin on ok: AMK ja amk.

Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla on päätös YAMK-koulutusohjelmista vuodelta 2012. Sielläkään koulutusohjelman nimestä ei pysty päättelemään, että kyseessä on yamk-koulutusohjelma. Esimerkki: Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma.

OKM:n asiakirjassa tutkintonimikkeessä on kuitenkin lyhenne mukana: tradenomi (ylempi AMK), pienellä y:llä.

Suositukset asiatekstin kirjoittamisesta

Koska OKM ei käytä lyhennettä yamk tai YAMK, eikä sitä ole Kotuksen lyhenneluettelossakaan, emme käytä sitä opparin kansi- tai kuvailulehdessä. Ilmaisu ’ylempi amk’ on hyvä, mutta pitäisikö siihen tulla isoja kirjaimia johonkin kohtaan?

Oppariohjeissa suositaan nyt, standardien mukaisesti, että sanat kirjoitetaan mahdollisimman normaalisti. Ei siis erikoisia kirjoitusmuotoja. Siinä mielessä ylempi AMK pienellä y:llä kirjoitettuna on suositeltavampi kuin Ylempi AMK isolla y:llä ja AMK:lla. Ja koska Kotimaisten kielten keskus antaa mahdollisuuden kirjoittaa joko AMK tai amk, niin käytetään mieluummin pieniä kirjaimia.

Emme myöskään ole suosineet sulkumerkkien käyttöä lähdeviitteessä, joten emme kirjoita fraasia ’ylempi amk’ sulkuihin.

Vastaus tiivistetysti

Pyysin tästä asiasta vielä mielipidettä Kielikeskuksen viestinnän opettajilta.

Kuvailulehdelle: Koulutusohjelman nimi, ylempi amk.

Esimerkiksi logistiikan yamk-opiskelija naputtelee kuvailulehden koulutusohjelma-laatikkoon näin: Logistiikka, ylempi amk

Lähdemerkintään ylempi amk tulee näin:

Teivainen, J. 2013. Toimitusketjun kustannusten mallintaminen. Energiakäyttöön tarkoitetun karsitun rankapuun toimitusketjun mallintaminen metsäautotien varresta käyttöpaikalle. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, tekniikan ja liikenteen ala, logistiikan koulutusohjelma, ylempi amk. Viitattu 16.12.2013. Http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305148491.

Oman alansa nimen (esim. tekniikka ja liikenne) voi varmistaa OKM:n sivuilta.
JAMKin yamk-koulutusohjelmat kerrotaan opinto-oppaassa (muuta YAMK -> ylempi amk).

Ajatusviivan muuttaminen yhdysmerkiksi Wordissä

Word muuttelee viivojen kokoa miten haluaa. Mitä voin tehdä?

Vastaus:

Kirjasto ei neuvo tietoteknisissä ongelmissa. Mutta löysin tällaisen ohjeen yhdestä Optiman työtilasta. Julkaisen sen tässä Kaisan ja Päivin luvalla.

Valitse Wordin ohjelmassa
–          Tiedosto
–          Asetukset
–          Tarkistustyökalut
–          Automaattiset korjauksen asetukset
–          Automaattinen muotoilu kirjoitettaessa
–          Ota pois ”täppä” kohdasta yhdysmerkit (–) viivoilla (–)
Sen jälkeen Word tekee yhdysmerkin lyhyenä viivana eli kuten pitääkin.

Jos haluat saada ajatusviivan eli pitkän viivan, niin sen saat näppäinyhdistelmällä Ctrl ja numeronäppäimistön -merkki. Jos läppärissä ei ole numeronäppäimistöä, niin ajatusviivan tekeminen onnistuu lisää merkki -toiminnon kautta.

Huom! Asetus on konekohtainen eli jos teet opinnäytetyötä eri koneilla, niin muista ensimmäiseksi tarkistaa tuo asetus kuntoon!

Lähde:
Partanen, K. & Hänninen-Pihlajamäki, P. 2013. Ajatusviivan muuttaminen yhdysmerkiksi Wordissä. Ohje. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Optima-opiskeluympäristö, työtila HBZ30200.3S0V1 Tutkimusmenetelmä. Viitattu 11.12.2013. Https://optima.jamk.fi.

Kirjoitusvirhe arvostellussa opparissa

Voiko vielä tehdä virheiden korjaamisia oppariin arvosanan saatuaan? Olen pistämässä opparia nyt Theseukseen ja huomasin muutamia kirjoitusvirheitä.

Vastaus:

Virallinen vastaukseni on, että kysy muutoksiin lupa opparisi ohjaajalta.

Käytännössä tapahtuu yleensä näin: Opiskelija voi korjata ns. painovirheen (yksittäisen sanan kirjoittaminen vahingossa väärin) ennen opparin syöttämistä Theseukseen, jossa se on julkisesti näytillä. Esimerkiksi jos olet kirjoittanut toimeksiantajan nimen väärin yksittäisessä kohtaa tekstiä, on parempi korjata se, ennen kuin siitä tulee sanomista.

Jos haluat tehdä muita muutoksia, sinun on saatava niihin lupa koulutusalaltasi.

Oppariohjeet koottu opinto-oppaaseen

JAMKin www-sivut ovat uudistuneet!

Oppariohjeet löytyvät jatkossa opinto-oppaasta. Tavoitteena on, että oppariin liittyvä ohjeistus on mahdollisimman kattavasti yhdessä paikassa.

Raportointi ja julkaisu -sivulla on tietoa opparin julkisuudesta. Siitä tulee aika paljon kysymyksiä tähän blogiin.

Kansilehden ja kuvailulehden mallit ovat ohjeissa ja lomakkeissa. Siellä on myös pikaohje lähdemerkintöjen tekoon.

Kirjasto ohjeistaa edelleen tämän oppariblogin lisäksi opinnäytetyövaiheen tiedonhankinnan kontakteilla ja sen jälkeen opparisaunassa jos opiskelija tarvitsee lisää tiedonhaun opastusta. Myös vapaavalintaisella tammikuussa 2014 alkavalla asiantuntijan tiedonhankinta -verkkokurssilla voi laatia itselleen laadukkaan lähdeluettelon. Lisäksi aloille on koottu tietolähde-oppaita.

Kielikeskus päivittää englanninkielisen raportointiohjeen lähiviikkoina. Siitäkin on esitetty PALJON toiveita.
Project reporting instructions will be updated in this winter 🙂

Orpo pääluvun otsikko

Tässä opparia tehdessäni tuli mieleen, mitkä opparin osat ja missä tapauksessa voi aloittaa uudelta sivulta? Lähteet ainakin, ja liitteet, mutta voiko esimerkiksi pohdinnan aloittaa uudelta sivulta, vai käyttäytyykö se samoin kuin muut pääluvut (eli se alkaa kaksi riviä edellisen tekstikappaleen jälkeen). Entä jos pääluku alkaa sivun alalaidasta? Voiko sen tällöin aloittaa seuraavalta sivulta?

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

Vastaus:
Eipä kestä!

Lähteet-pääluku (lähdeluettelo) aloitetaan uudelta suvulta, samoin Liitteet-pääluku. Yleensä jokainen liitekin alkaa omalta sivultaan.

Pohdinta-luku käyttäytyy samoin kuin muut pääluvut.

Silloin kun pääluku alkaa sivun alalaidasta, täytyy punnita, kumpi painaa vaa’assa enemmän: luettavuus vai (kaavamainen) johdonmukaisuus.

Itse painottaisin luettavuutta, mutta siten, ettei lukija välttämättä edes huomaa pientä epäjohdonmukaisuutta päälukujen otsikoita edeltävien tyhjien rivien lukumäärässä.

Joten: Jos pääluku alkaa aivan sivun alalaidasta ja jopa häiritsee tekstin ymmärtämistä, mielestäni voit aloittaa pääluvun seuraavan sivun alusta. Se parantaa luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. On aika ärsyttävää, jos esimerkiksi ainoastaan luvun pääotsikko on sivun alareunassa ja varsinainen teksti vasta seuraavalla. Yleensä tekstinkäsittelyohjelmassa voi ja kannattaakin valita asetuksista orporivien eston, mikä ehkäisee tällaisten tilanteiden syntymisen.

JAMKissa päälukuja edeltää kaksi tyhjää riviä (ks. raportointiohje, luku 7, kuvio 7). Tutki ja kirjoita -kirjassa (2010, 429) suositellaan kolmea tyhjää riviä, ”ellei kutakin päälukua aloiteta omalta sivultaan”.Tosin kirjan sivulla 431 ohjeistetaan yleisemmin: ”Pääotsikoiden edelle voidaan jättää suurempi riviväli luettavuuden lisäämiseksi.”

Luettavuus on siis tärkein avainsana tässä(kin).

Toiminnallisen osuuden diat

Toteutamme toiminnallisessa osuudessa PowerPoint-esityksen. Tarvitseeko tekstiviitteet kirjoittaa siihenkin vai riittääkö esim. tekstin perään numero ja loppuun numeroa vastaava lähde? Mitä mieltä olet? 

Vastaus:

Olen nähnyt kumpaakin tapaa ja ne ovat mielestäni toimivat. Tärkeää on ilmoittaa käyttämänsä lähteet.

Liukon Satu pohti vähän samalla tavalla:

Minusta tämä ei välttämättä ole sidoksissa siihen, että kyse on opinnäytetyöstä, vaan enemmänkin lähteiden esittäminen riippuu esitystilanteesta, asiasta, kohderyhmästä ja esityksen tarkoituksesta.

Ihan hyvin tekstiviitteet voisi laittaa näkyviin, koska osaltaan niidenkin avulla esitetty asia tulee perusteltua. Jos se kohderyhmän kannalta ei ole relevanttia (esim. jokin asiakasryhmä), ne voisi joko esittää lopussa tai vaikka alussa mainita, millaisiin lähteisiin esitys perustuu. Se liittyy esityksen ja tiedon luotettavuuteen.

Voihan tuota ehdotettua tapaakin käyttää.

Sitten voisi olla raportissa esitettynä diojen sisältö ja siinä yhteydessä olisi viitteet, sen sijaa itse esityksessä ei silloin välttämättä olisi.

Tällaisia pohdintoja minulta. Jokin perusteltu ratkaisu vain pitää tehdä.

Diossa lähteet vai ei

Itse olen sitä mieltä, että lähteet kannattaa ilmoittaa myös dioissa, tavalla tai toisella, eikä pelkästään raportissa. Ihan sen vuoksi, että usein diaesitykset alkavat elää omaa elämäänsä netissä tai muussa toimintaympäristössä, eivätkä ole sidoksissa tiettyyn julkaisuun. Ei tule vahingossa tehneeksi tekijänoikeusrikkomuksia.

Sulkumerkit julkaisun nimessä

Kysyisimme kuinka merkata tektiviitteeseen ja lähdeluetteloon viittaukset Raskaudenkeskeytys Käypä hoito-suosituksen tausta-aineistoista. Alla suorat linkit tausta-aineistoihin, joista olemme tietoa käyttäneet sekä tekstipätkä opinnäytetyöstämme ja lähdeluettelostamme. Tuntuu hassulta, että tuleeko tekstiviitteisiin todella noin pitkät viitteet ja tuplasulut.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01927

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01926

”Käynnin yhteydessä haetaan lupaa Valviralta, mikäli sitä ei ole vielä haettu. Nainen keskustelee lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajan kanssa tulevasta hoidosta. (Raskaudenkeskeytys (ohje henkilökunnalle, lääkkeellinen ja kirurginen keskeytys); Raskaudenkeskeytys (ohje potilaalle, kesto yli 12 viikkoa).)”

Raskaudenkeskeytys (ohje henkilökunnalle, lääkkeellinen ja kirurginen keskeytys). 15.1.2013. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -suositus. Lisätietoa aiheesta. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -työryhmä. Word-versio. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi.

Raskaudenkeskeytys (ohje potilaalle, kesto yli 12 viikkoa). 15.1.2013. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -suositus. Lisätietoa aiheesta. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -työryhmä. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi.

Vastaus:

Nuo tekstiviitteiden sisällä olevat ”ylimääräiset” sulkumerkit todellakin häiritsevät! Ihan kuin kirjoittaja ei hallitsisi tekstiviitteitä, vaikka ne ovatkin ok.

Kun klikkaan tuota ensimmäistä nettilinkkiä ja sitten sen tekstissä olevaa linkkiä ohjeen word-versioon, huomaan että word-versio on otsikoitu HENKILÖKUNNAN OHJE RASKAUDEN KESKEYTYKSISTÄ.

Voitte käyttää tuota otsikkoa julkaisun nimenä. Työryhmän jäseniä ei ole pakko merkitä lähdeviitteeseen. Silloin lähdeviite tulee lähdeluetteloon näin:

Henkilökunnan ohje raskauden keskeytyksistä. 2013. Lääketieteellistä ja kirurgista keskeytystä koskeva ohje. Laadittu 15.1.2013 raskaudenkeskeytyksen Käypä hoito -suosituksen perusteella. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01927.

Voitte ilmoittaa joko suoran linkin tai jos olette päässeet ohjeeseen Käypä hoito -sivun kautta, kulkemanne polun. Jos pääsette ohjeeseen vain JAMKin verkossa, voi siitä laittaa tarvittessa tietoa lähdeviitteeseen. Esimerkiksi:

Henkilökunnan ohje raskauden keskeytyksistä. 2013. Lääketieteellistä ja kirurgista keskeytystä koskeva ohje. Laadittu 15.1.2013 raskaudenkeskeytyksen Käypä hoito -suosituksen perusteella. Käytettävissä Jyväskylän ammattikorkeakoulun verkossa. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01927.

Toisessa mainitsemassanne tapauksessa lähdeviite tulee suurin piirten siten kuin olette laittaneetkin:

Raskaudenkeskeytys (ohje potilaalle, kesto yli 12 viikkoa). 2013. Lisätietoa Käypä hoito -suosituksen aiheesta. Julk. 15.1.2013. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01926.

 Hassusti nimetty julkaisu!

Ohjeen tehnyt työryhmä on ehkä ajatellut jotain tällaista:

Raskaudenkeskeytys: lisätietoa potilaalle. 2013. Ohje keskeytyksestä yli 12 viikkoa kestäneessä raskaudessa. Julk. 15.1.2013. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01926.

Mutta lähdeviitettä ei nyt voi tehdä näin nätisti. Joten tässä tapauksessa tekstiviitteeseen on laitettava nuo ylimääräiset sulkumerkit. Harmi!

Lisäys 12.12.13: Uusin ohje Käypä hoito -suositusten lähdemerkinnöistä: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/12/12/kaypa-hoito-tekijat-tyoryhma-vai-nimi/

Asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen

Kuinka toissijaiseen lähteeseen voidaan viitata, varsinkin kun tekijöitä on monta. Olemme kirjottaneet tällä tavalla ja ohjaajien mielestä tämä on väärin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia. (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Hartling ym.2009). Musiikilla on monia myönteisiä vaikutuksia. Musiikki lievittää pitkän sairaalahoidon aiheuttamia haitallisia vaikutuksia keskosen neurologiseen kehitykseen sekä vaikuttaa myönteisesti fysiologisiin tekijöihin autonomisen hermoston kautta. (Pölkki ym. 2011.198; viitattu lähteisiin Standley, 1998, Kemper, Danhauer, 2005.)

Vastaus:
Huh, olen tainnut joutua hankalaan välikäteen, jossa pitäisi punnita, oletteko te vai ohjaajanne oikeassa.

Raportointiohjeessa on toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Ongelmana tässä raportointiohjeen esimerkissä on se, että se esittää vain, miten tehdään kirjoittajakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen. Mutta miten tehdään asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen?

Tutki ja kirjoita -kirjassa on samanlainen, kirjoittajakeskeinen, esimerkki:

”Koivulan esittelemässä mallissa (ks. Timonen 1981, 12-14) – -. Koivula (1980) on todennut aikuisopetuksen kehittämisen välttämättömäksi (Naukkari 1982, 71).”

By the way, aika vanhoja lähteitä. Mutta tuokaan esimerkki ei siis ratkaissut tässä mitään.

Ymmärrettävä asiakeskeinen toissijainen viittaus

Henkilökohtaisesti olen sitä, että tapanne viitata asiakeskeisesti toissijaisiin lähteisiin on täysin ymmärrettävä ja siten hyväksyttävä. Itse tekisin samalla tavalla. Mutta tieteenaloilla voi olla omia käytäntöjään, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn tieteellisen lehden käytäntöihin.

Tässä muuttaisin lähteisiin-sanan yksikkömuotoon, näin: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009)

Lisäksi yksi piste pitäisi poistaa, joten muuttaisin tekstiä näin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009).

Tuota toista tekstiviitettä muutaisin hivenen: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Standley, 1998 ja Kemper & Danhauer, 2005.)

APA-tyyliin?

Myöskään APA 6th -viittaustavassa, joka on yksi tutuimmista kansainvälisistä lähdeviittaus-formaateista, ei anneta tähän apua, koska sielläkin esimerkkinä on kirjoittajakeskeinen viittaus. Tässä tekstiä Learning APA Style -osiosta (http://www.apastyle.org/learn/faqs/cite-another-source.aspx):

How do you cite a source that you found in another source?

Use secondary sources sparingly, for instance, when the original work is out of print, unavailable through usual sources, or not available in English. Give the secondary source in the reference list; in text, name the original work and give a citation for the secondary source. For example, if Allport’s work is cited in Nicholson and you did not read Allport’s work, list the Nicholson reference in the reference list. In the text, use the following citation:

Allport’s diary (as cited in Nicholson, 2003).

(adapted from the sixth edition of the APA Publication Manual, © 2010)

Miten te muut viittaisitte tekstissä asiakeskeisesti toissijaiseen lähteeseen?

Monisivuinen liite

Yritin etsiä raportointiohjeesta tuleeko (liite 1) vai (Liite 1)? Mielikuva, että isolla, mutta vahvistusta en löytänyt. Enkä ohjetta, jos liite on useampi sivuinen, miten merkitään Liite 1, jatkuu tms.

Vastaus:
Tekstissä liitteet mainitaan ihan normaalisti tyyliin (ks. liite 2).

Liiteen alussa sen alkukirjain tulee isolla, mutta jatko naputellaan pienellä. Samaan tapaan kuin alalukujen otsikot. Esimerkiksi:
Liite 2. Liitteen otsikko

Ennen Liite kirjoitettiin isolla, mutta nykyisin asiakirjastandardit suosittavat, että sanat kirjoitetaan ihan tavallisesti. Siitä varmaankin tuo mielikuva.

Raportointiohjeessa ei tosiaan neuvota, miten toimitaan silloin, jos liitteessä on monta sivua. Kopsataan käytäntö Tutki ja kirjoita -kirjasta, joka ohjeistaa (s. 396):

”Jos liitekokonaisuus – – on useampisivuinen, liitteeseen tulee jatkosivuille oikeaan yläreunaan merkintä tästä jatkuvuudesta. Edellisen sivun oikeaan alareunaan tulee merkintä (jatkuu)”.

Lähde:
Tutki ja kirjoita. 2010. 15. – 16. p. Helsinki: Tammi.

Digium Enterprisella tehty taulukko

Olen oppariani varten tehnyt kyselyn Questbackin Digium Enterprise ohjelmalla ja olen työhöni liittänyt pari ohjelman luomaa taulukkoa, sekä liitteisiin mm. koko ohjelmalla luodun kyselyn. Miten merkaan lähteen taulukkoon? Tuloksethan ovat kyselystä, jonka itse tein, mutta ohjelma on luonut taulukon vastausten pohjalta.

Entä onko liitteenä olevaan kyselyyn laitettava maininta ohjelmasta, jolla se on luotu?

Vastaus:
Voit opparin tekstissä, siinä kohdassa kun kerrot aineiston keruusta, mainita, että kyselyt tehtiin Questbackin Digium Enterprise -ohjelmalla. Ja että hyödynsit samaa ohjelmaa myös aineiston analyysissä. Asiaa ei tarvitse mainita lähdeluettelossa, eikä siten myöskään tekstiin tarvitse laittaa asiasta tekstiviitteitä.

Jos taulukon selostessa (taulukon nimessä) ei ole viitettä mihinkään lähteeseen, lukija tietää, että kyseessä on sinun oma taulukkosi. Vaikka olet käyttänyt kyseistä ohjelmaa, sinä olet ihan itse määritellyt, mitä kyselyssä kysytään ja missä järjestyksessä. Ja syöttänyt kysymykset ohjelmaan, määritellyt kenelle kysely lähetetään ja milloin kysely on voimassa.

Myöskään liitteessä ohjelmaa ei tarvitse mainita, jos sen on kertonut tekstissä.

Kolmen lähteen kimppa tekstissä

Oppariin liittyvä kysymykseni koskee viittausta useisiin julkaisuihin samanaikaisesti. Aloitettuani kirjoittamaan opinnäytetyötä, olen törmännyt siihen että monessa lähteessä puhutaan hyvin samalla tavalla jostain tietystä asiasta (mikä on tietysti hyvä asia!), kuten esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Olen siis merkinnyt oppariini näitä viittauksia useampaan julkaisuun esim. seuraavasti (Virtanen 2009; Meikäläinen 2006, 10; Mäkelä 2011, 14.) Ja kysymykseni siis on, että jos kirjoitan referoitua tekstiä vaikka kolmen lauseen verran, olen ottanut siihen kolmeen lauseeseen jokaisesta kolmesta lähteestä jotain, niin voinko viitata tuolla tavalla? Eli voinko siis poimia yhden asian yhdestä lähteestä ja toisen toisesta, niin että niistä tulee yhdessä referoituna järkevän kuuloista tekstiä, ja sen jälkeen laittaa loppuun tuon viittauksen missä mainitaan kaikki kolme lähdettä?

Vastaus:

Mielestäni ne voi merkitä samaan tekstiviitteeseen.

Monessa lähteessä puhutaan samoista asioista usein samoilla tavoilla. Tiede kumuloituu, jolloin tähänastiset tulokset ovat seuraavien tutkimusten perustana tai hypoteeseinä (oletuksina), joita koetellaan. Lisäksi internetissä voi olla vaikka mitä väittämiä, joten lähdekriittinen ihminen tarkistaa tärkeimmät asiat monesta eri lähteestä. (Tosin mediat omistavat toisiaan ristiin rastiin, joten harkintaa tarvitaan siinäkin asiassa.)

Mutta varmistin vielä viestinnän opelta (Satulta), ollaanko samaa mieltä tuosta tekstiviite-merkintätavasta.

Satuttiin olemaan:

”Kyllä minunkin mielestäni voi näin järkevästi yhdistellä. Tavoitehan onkin luoda omaa tekstiä toisten ajatusten pohjalta, ja siksi tämä on oikeastaan edistyksellistä lähteiden käyttöä. Muuten pysytään kovin mekaanisessa lainaustavassa.”

 

 

Muskeleita lähdekritiikkiin

Miten opiskelijat oppisivat etsimään ja käyttämään luotettavaa tietoa? Googlella löytää lähteitä laidasta laitaan.
Miten opiskelijat oppisivat erottamaan tieteellisen artikkelin Aku Ankan taskukirjasta?
Miten opiskelijat oppisivat tekemään tekstiviitteet ja lähdeviitteet raportointiohjeen mukaisina?

Vastaus:
Tällaisia opettajat ovat huokailleet minulle ja kollegoilleni viime aikoina.

Opettajilla ja kirjaston väellä on samanlaiset tavoitteet ja huolet lähdekritiikin ja lähdemerkintöjen oppimisesta.

Heti alkuun on todettava, että akkarit ja sudenpentujen käsikirjat voivat olla yllättävän hyvä tietolähde tieteellisissäkin asioissa. Ainakin perheeni alakouluikäiselle. Niillä ei kuitenkaan loisteta opparia tai sen lähdeluetteloa laatiessa.

Arvaukseni on, että paras lääke tähän hommaan saattaisi olla saumaton yhteistyö ja riittävä määrä toistoja. Sillä tavalla opiskelijoiden lähdekritiikki-muskelit kasvavat!

Heti opintojen alusta asti kaikkien opettajien olisi vaadittava opiskelijoilta hyvien ammatillisten ja tieteellisten lähteiden käyttöä. Ihan ensimmäisestä esseestä lähtien. Opettajien ja kirjastolaisten yhteistyö on tässä pelkkää plussaa.

Sama asia on myös lähdemerkintöjen opettelussa: kun raportointiohjeen mukaiset lähdemerkinnät oppii jo untuvikkona, homma pelittää jatkossa mutinoitta. Tiedän opettajia, jotka eivät hyväksy lähdemerkinnöiksi pelkkiä nettilinkkejä, vaan antavat välittömästi hylsyn. Kovaa on peli Pohjolassa, mutta voipi hyvinkin olla, että opiskelija kiittää myöhemmin.

Tiedonhankinnan osaamisen lisääminen

Opiskelijat saavat opintojensa alussa tiedonhankinnan opetusta. Asioita kerrataan ja syvennetään sitten, kun opiskelijat aloittelevat opinnäytetöitänsä. Heille neuvotaan, että Nelli-portaalista löytyvät monet hyvät ja luotettavat tieteelliset ja ammatilliset lähteet sähköisinä. Heille kerrotaan myös, millaiseen tiedontarpeeseen Google soveltuu ja mistä löytää ammatillista tietoa korkeakouluopintoihin. Google Scholar ja tarkennettu Google-haku esitellään myös.

Pidän Maratan (matkailu-, ravitsemis- ja talousalan) opiskelijoille kolmen tunnin kontaktin aiheesta Tiedon eettinen käyttö ja lähdekritiikki. Muiden opiskelijoiden opetuksessa asia opetetaan muun tiedonhankinnan opetuksen yhteydessä. Ammattiaineiden opettajat puhuvat siitä monituisilla ammattiaineen tunneilla ja kielikeskuksen opettajat omilla tunneillaan.

Huom! Opparin kirjallisuuskatsauksen (tietoperustan) voi tehdä myös Asiantuntijan tiedonhankinta -opintojakson oppimistehtävänä.

Tässä vielä kollegojeni (Susanna Niemilahti-Könkkölä, Kristiina Åberg, Birgitta Kurvinen) havaintoja:

Kokemuksemme on, että syksyn kontakteilta opiskelijat eivät yleensä muista paljoakaan. Palautteissa osa sanoo, että tulee liikaa asiaa – tai aihe ei kiinnosta. Opparivaiheessa tilanne on aivan toinen, ja monet toivovat, että ”näistä asioista olisi puhuttu jo aiemmin”. Yritämme luovia näiden ääripäiden välillä.

Kyllä me mielellämme opetamme, mutta kuten sanoit, mitä jää mieleen. Motivaatio on tärkeää ja sitä voisi vahvistaa opintojakson opettajan avulla. Mielestäni olisi tärkeä korostaa opintojakson opettajan tärkeää roolia esimerkkinä ja auktoriteettina. Heidän tulisi vaatia käyttämään tietokantojen (tieteellisiä ja ammatillisia) lähteitä oppimistehtävissä heti alusta alkaen, vähitellen vaikeusastetta lisäten. Jotkut opiskelijat kokevat myös vieraan kielen (tieteellinen-/ammattisanasto) ja lähes kuvattoman tekstin lukemisen työlääksi ja aikaa vieväksi. Uskon siis kumppanuuteen!

Ja lopuksi vielä yhden liiketalouden opettajan näkökulma keskusteluun:

Ongelma on enemmänkin tuon lähdekritiikin lisäksi siinä, että teksti on usein vähän liiankin ”kliinistä”, eli siitä ei oikein käy ilmi opiskelijan oma ajattelu ja asiantuntemuksen kehittyminen. Raportointiohjeessahan on hyviä ohjeita myös kirjoitustyylin suhteen (esim. viittaustekniikoiden vaihtelusta), mutta opiskelijat taitavat käyttää sitä enemmänkin siihen, että he tarkistavat sieltä ns. teknisen puolen eli nuo viittaukset, lähdeluettelomerkinnät ym.

Opinnäytetyön muistilista

Yhden jamkilaisen kysymys: Tuonko opparini kirjastoon samaan aikaan, kun jätän se arvioitavaksi?

Toisen jamkilaisen kysymys: Missä järjestyksessä mitäkin pitää muistaa tehdä, kun aloittaa opinnäytetyötä? Olisi hyvä, jos jossakin olisi numeroituna, että tee tämä ensin ja sitten tämä ja sen jälkeen tämä.

Vastaus:

Tällaisia kysymyksiä erityisesti monet aikuisopiskelijat pyörittelevät päissään (ja ihan selvinpäinkin).

JAMKissa on mainio laatujärjestelmä. Sen ansiosta opinto-oppaan sivuilta löytyy kaavio, jossa opinnäytetyön prosessia hahmotellaan. Siinä kerrotaan, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa opinnäytetyön tekemistä. Toivottavasti siitä on apua!

Kaaviossa ei kuitenkaan kuvata opparintekijän oppimisprosessia eikä tiedonhankintaprosessia, eikä liioin opparin raportointiakaan.

Vielä parempi muistilista voi olla opinnäytetyön seurantalomake, johon voi rastittaa hommat tehdyksi sitä mukaan, kun työ etenee. Kumpikin, sekä opparintekijä että hänen työnsä ohjaaja kuittaavat asiat tehdyiksi allekirjoituksillaan.

Linkki:

JAMKin opinnäytetyön prosessikaavio:
http://www.jamk.fi/download/21267_opinnaytetyo_prosessi_20091223.pdf

JAMKin opinnäytetyön seurantalomake:
http://www.jamk.fi/download/22235_5_Opinnaytetyo_etenemisenseuranta_2009.pdf

Tuleeko tekstiviitteeseen ”ym.” vai ”ja muut”?

Emme osaa määritellä minkälainen teksti on asiakeskeinen ja asiantuntijakeskeinen. Tätä tietoa tarvitsemme, kun samaan lähteeseen viittaamme toista tai useampaa kertaa opinnäytetyössämme.

Eli miten määritellään, että viittaukseen tulee ”ym.” (asiakeskeineinen) tai ”ja muut” (kirjoittajakeskeinen)? Voisitko auttaa meitä ratkaisemaan tämä kysymys?

Alla luettelo lähteistä joiden kohdalla meidän tulee tämä miettiä:

1. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Yliopistopaino.

2. Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vastaus: Oletan, että asiantuntijakeskeinen viittaustapa tarkoittaa tässä nyt samaa kuin kirjoittajakeskeinen viittaustapa. Alkuun huomautus, että olen korostanut (boldannut) &-merkkejä ja ilmaisuja ”ym.” ja ”ja muut”. Oikeasti niin ei tehdä, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että ne huomataan niin paremmin.

Raportointiohje erottelee nämä viittaustavat näin: ”kirjoittajakeskeinen viittaus eli tekijän nimi mainitaan virkkeessä. Toinen viittaustapa on asiakeskeinen viittaus, jossa lähdetiedot laitetaan referoidun osuuden loppuun sulkuihin”. Myös yhden virkkeen tekstiviite-esimerkissä on näiden tapojen erot näytetty.

Asiakeskeinen tarkoittaa siis sitä, mennään asia edellä. Referoidaan asia ja sitten kerrotaan, kenen ajatuksista tässä on kysymys:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Hakulinen-Viitanen, Pelkonen & Haapakorva 2005, sivut). Tekstiä tekstiä tekstiä (Hasunen, Kalavainen, Keinonen, Lagström, Lyytikäinen, Nurttila, Peltola & Talvia 2004, sivut).

Näin siis silloin, kun ekan kerran viittaatte kyseisiin lähteisiin. Toisella kerralla asiakeskeinen viittaus tuohon kahdeksan kirjoittajan tekemään suositukseen onnistuu lyhemmin:

Tekstiä teksiä tekstiä (Hasunen ym. 2004, sivut).

Asiakeskeisessä viittauksessa yritetään lähteet kertoa mahdollisimman lyhyesti sulkujen sisällä, joten niissä käytetään mielellään lyhenteitä (&, ym.).

Kirjoittajakeskeinen viittaus tarkoittaa sitä, että kerrotaan ekaksi, kenen ajatuksia referoidaan ja sitten vasta ne ajatukset:

Hakulinen-Viitanen, Pelkonen ja Haapakorva (2005, sivut) toteavat, että …

Suosittelen, että kun viittaatte tuohon toiseen tietolähteeseenne (Hasunen ym.), käyttäkää ekalla kerralla asiakeskeistä viittaustapaa. Toisella kerralla voi käyttää sitten kirjoittajakeskeistä, koska voi lyhentää. Näyttää yksinkertaisemmalta ja nätimmältä:

Hasunen ja muut (2004, sivut) toteavat…

Kirjoittajakeskeisessä viittauksessa tekijät kerrotaan luonnollisen tekstin osana eikä silloin suosita lyhenteitä, vaan kerrotaan ihan tavallisesti, että tää kirjoittaja ja ne muutkin kirjoittajat ovat sitä-ja-sitä mieltä.

Muutama havainto tähän loppuun:

Ilmoittakaa julkaisijana kustantaja, älkää kirjapainoa. Kustantaja ottaa vastuun julkaisun rahoituksesta ja sen myynnistä sun muusta sellaisesta. Kirjapaino tekee, kun kustantaja maksaa, julkaisun käsikirjoituksesta painotuotteen, eikä ole mitenkään muuten hommassa mukana.

Kustantaja/julkaisija-tiedot löytyvät Janet-tietokannassa julkaisun tiedoista, riviltä ”Julkaistu:”

Siis näin, näyttääkin heti arvovaltaisemmalta, kun ovat näköjään ministeriön julkaisuja:

Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, terveysosasto.

Tuo ”terveysosasto” ei ole välttämätön tieto, mutta saa se siinä olla, jos haluaa.

Toinen julkaisuista löytyy myös e-kirjana, tieto siitä on Janetissa: http://janet.amkit.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=97496.

 

Aineistoesimerkkien sisennys

Tässä teen oppariani ja etsin oppariblogistakin vastausta kysymykseeni, mutta en ihan suoraa vastausta ainakaan löytänyt. Eli käytän opparissani esimerkkejä haastattelujen pohjalta litteroidusta aineistosta.

Mietin kuitenkin, että jos aloitan esimerkin keskeltä lausetta tai lopetan sen, ennen kuin lause oikeasti loppuu, miten tämä pitää merkitä? Esimerkiksi jos koko lause on tällainen:

”Mut sitte tota oikeestaan näitten kahden muun kanssa niin, toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla ja tän hevosen selkään tulemiset ja kaikki tämmöset niinku korkeudet etäisyydet oli hänelle hyvin haastavia, niin ne oli ensinnäkin meillä tietenkin osatavotteina.”

ja haluaisin ottaa sieltä esimerkiksi kohdan: ” toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla” niin miten merkitsen että kohta on keskeltä lausetta?

Ja onko tosiaan niin, että jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä ollenkaan? Kursivoidaanko se kuitenkin ja laitetaan lainausmerkkeihin?

Eikö tämä vaikuta häiritsevästi ulkoasuun, jos osa lainauksista on sisennetty ja osaa ei ja mikäli sisennettyjä lainauksia ei laiteta lainausmerkkeihin ja sisentämättömät laitetaan? Vai olenko ymmärtänyt (mielestäni melko epäselvistä raportointiohjeista) väärin?

Vastaus:

Voit merkitä aineistoesimerkkisi ajatusviivoilla:

”– – toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla – –”

Ja jep, jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä. Raportointiohje sanoo: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Pitkät suorat ja siksi sisennetyt lainaukset kursivoidaan. Eikä niitä merkitä lainausmerkkeihin. Pitkä lainaus on neljä riviä tai enemmän. Lyhyet lainaukset, jotka ovat keskellä muuta tekstiä, merkitään lainausmerkkeihin. Lyhyiden lainausten kursivoinnista raportointiohje ei neuvo mitään. Ne voi kursivoida tai olla kursivoimatta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki aineistoesimerkit olisi johdonmukaisuuden vuoksi hyvä sisentää ja kursivoida.

Vaihteleva toimintatapa vaikuttaa häiritsevästi paitsi ulkoasuun, myös tulosten ymmärrettävyyteen.

Mm. laadullisessa tutkimuksessa korostetaan toimintatapaa, jossa lukijalle annetaan mahdollisuus selvästi erottaa se, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua, mikä haastateltavien sanomisia (ks. esim. Tutki ja kirjoita 2010, 268). Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusote on induktiivinen (mts. 266). Se tarkoittaa, että yksityisistä havainnoista päätellään jotain yleisempää, tehdään yleistyksiä. Siksi ajattelen, että ne aineistoesimerkit, jotka opparintekijä valitsee kuvaamaan aineistoaan, ovat tärkeitä. Ja että ne voisivat sen vuoksi näkyä tekstissä selvästi, toisin sanoen sisennettynä ja kursiivilla (italics).

Näin kesken lukuvuotta ohjetta ei kovin herkästi mennä muuttelemaan. Tämä asia on kuitenkin tullut esiin viime aikoina useissa opiskelijoiden yhteydenotoissa, joten keskustelin asiasta viestinnän opettajien kanssa.

Ja näin ohjeistamme: Kyllä aineistoesimerkeissä lyhyet siteeraukset voidaan esittää erillisinä, ellei niitä halua liittää tekstin yhteyteen. Jos haluaa, lyhyet lainaukset voivat olla sisennettyinäkin lainausmerkeissä selvyyden vuoksi.

Yritämme ohjeistaa raportointiohjeessa tätä kohtaa uudella tavalla, mahdollisesti esimerkeillä höystettyinä.  Muutan myös aiempaa kirjoitustani aineistoesimerkeistä.

Vaihtelevanpituiset aineistoesimerkit

Olen viimeistelemässä opinnäytetyötäni. Pohdintaa herätti suorien lainausten merkintätapa. Suorat lainaukset ovat vastaajien kirjoittamia tutkimustuloksia ja oleellisia työn kannalta. Suurin osa lainauksista on alle 3 riviä, mutta osa myös enemmän. Miten nämä merkitään työhön? Samalla tavalla oletettavasti, mutta laitetaanko kaikki lainaukset tuon alle 3 riviä ohjeen mukaan, vai kuinka?

Vastaus:

Kyse on siis vastaajista, joilta olet saanut tutkimusaineistoosi vastauksia joko kyselyllä, haastattelemalla tms. Tai oikeastaan heidän sanomisistaan, joilla todennat ja esittelet tuloksiasi.

Raportointiohjeessa luvussa Visuaalinen havainnollistaminen todetaan näin:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita.

Sisennyksistä annetaan tällaiset ohjeet: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Mielestäni kauneinta olisi, että aineistoesimerkit olisivat kaikki sisennettynä, jolloin ne olisi myös helppo ymmärtää aineistoesimerkeiksi.

Mutta koska raportointiohjeen mukaan aineistoesimerkeissa noudatetaan sisennysohjeita, tulevat 1-3 riviä pitkät aineistoesimerkki-lainauksetkin lainausmerkkeihin eikä niitä sisennetä. Yli kolme riviä (4-x riviä) pitkät lainaukset sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan ykkösrivivälillä.

Lisäys/muutos 15.4.2013:

Aineistoesimerkeissä lyhyetkin lainaukset voi sisentää erilliseksi kohdakseen tekstissä. Lue tämä blogikirjoitukseni: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/04/15/aineistoesimerkkien-sisennys/

 

 

Kun ajatus katkeaa, käytä ajatusviivaa

Yritin etsiä Jamkin raportointiohjeesta tarkempia ohjeita suorien lainausten käyttöön esimerkiksi tutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen avoimia vastauksia lainatessa, mutta omaan silmääni ei ainakaan osunut. Eri lähteissä on hiemat erilaiset ohjeet, kuinka lainauksen ns. pilkkomista lyhyemmäksi merkataan. Eli  tarkoitan nyt sitä, kun osa tekstiä poistetaan lainauksen keskeltä tai että lainausta ei aloiteta ensimmäisestä lauseesta. Jossain käytetään kolmea pistettä, jossain kahta viivaa jne. Kuinka Jamkissa tulisi menetellä?

Vastaus:

Vastaus on kaksi viivaa.

Lainaus voidaan pilkkoa lyhyemmäksi kahden ajatusviivan avulla. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas (2008) ohjeistaa näin: ”Useiden sanojen pois jättäminen lainatusta jaksosta osoitetaan kahdella ajatusviivalla, jotka erotetaan toisistaan välilyönnillä.”

Jos ajatusviivoja seuraa piste, se kirjoitetaan kiinni viivoihin.

Ajatusviiva on se yhdysviivaa (tavuviivaa) pidempi viiva, jonka saa tekstiinsä painamalla controlia ja numeronäppäimistön miinusviivaa yhtäaikaa. Tai voi sen saada monella muullakin tavalla, esimerkiksi lisää-merkki-toiminnolla, mutta tuota control-tapaa minä useimmiten käytän.

Kehittämisdraivia oppariin

Opinnäytetyön arviointikriteereissä on seuraavat kohdat:
– Kehittämis- & analyysimenetelmät
– Kehittämis- & tutkimusote

Mistä näissä on kyse?

Vastaus:

Koulutuksen kehittämispäällikkö Hannu Ikonen vastaa kysymykseesi näin:

”Kehittämis- ja analyysimenetelmät sekä kehittämis- ja tutkimusote selkiintyvät nimenomaan opinnäytetyön tekemisen prosessin aikana seminaareissa sekä ohjaajan tuella.

JAMKissa halutaan korostaa sitä, että opinnäytetyöt ovat paitsi tutkimuksellisia, niin hyvin usein myös kehittämisprojektin luonteisia prosesseja, missä kehittämismenetelmien hallinta ovat yhtä keskeisiä kuin tutkimusmenetelmien hallinta. Näitä asioita sitten valottaa laaja tutkimus- ja kehittämiskirjallisuus.”

Lue myös Jorma Kanasen kommentti!

En omista Wordiä – haittaakse?

Onko väliä millä ohjelmalla opinnäytetyön kirjoittaa? En omista Wordia, eikä koululla kirjoittaminen ole oikein realistinen vaihtoehto. Jos lopullinen PDF muodostetaan yhdistämällä kolme eri PDF-tiedostoa (kansilehti, kuvailulehti ja itse sisältö) yhdeksi, niin onko sillä väliä millä itse työn sitten kirjoittaa, kunhan lopputuloksen ulkoasu on ohjeiden mukainen? Kansilehden ja kuvailulehden voin käydä koululla kirjoittamassa Wordilla, ne eivät ole ongelma.

Vastaus:
Ei ole väliä, millä tekstinkäsittelyohjelmalla opiskelija kirjoittaa, kunhan ulkoasu on raportointiohjeen mukainen.

Opiskelijalta ei voi vaatia tietyn JAMKin tiloissa käytettävissä olevan tekstinkäsittelyohjelman omistamista. Asia liittyy paitsi ihmisen perusoikeuksiin, myös esimerkiksi oppimisen laatuun ja etäopiskelun mahdollistamiseen ja vaikka mihin.

Opiskelija voi myös valita esimerkiksi fontin (kirjasimen), jolla hän kirjoittaa, kunhan käyttää sitä samaa fonttia systemaattisesti koko opparinsa tekstiosassa. Liitteissä fontti voi vaihdella, esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että liitteenä on vaikkapa toimeksiantajan asiakirja tms. Atk-opet toivovat, että opiskelijat valitsisivat mahdollisimman selvän ja helppolukuisen fontin, esimerkiksi Calibrin, Arialin tms.

Opinnäytteen ja tietyn tekstinkäsittelyohjelman pakkokytkennästä on minullakin hieman tuntumaa. Lähisukulaiseni teki tänä vuonna gradunsa yhteen yliopistoon. Kyseinen opinahjo hyväksyi tutkielman kirjoittamiseen vain yhden tietyn fontin, joka sattui olemaan vain MSWordissä. Nuorella sukulaisellani oli käytössään OpenOffice, joten hänen piti myllyttää koko teksti vielä Wordissä, ennen kuin hän palautti työnsä. Eihän se täysin ongelmitta sujunut. Onneksi Wordiä saa kokeilukäyttöön maksuttomasti lyhyeksi ajaksi.

Enpä yhtään ihmettelisi, jos joidenkin opiskelijoiden valmistuminen valtakunnassamme kiikastaisi jostain yksityiskohdasta, esimerkiksi juuri fontista!

Uusi raportointiohje avoimissa oppimateriaaleissa

Yritin etsiä uutta raportointiohjetta, mutta en löytänyt. Missähän se mahtaa olla saatavilla?

Onkohan ohjeeseen tullut paljonkin muutoksia, sillä olen aloittanut työn vanhalla ohjeella ja loppuun pitäisi sitten päästä uusin neuvoin. Onko tiedossa paljonkin remonttia jo kirjoitettuun tekstiin? :)

Vastaus:

Uusi raportointiohje on JAMKin avoimissa oppimateriaaleissa: http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/.

Opiskelijat, jotka ovat aloittaneet vanhalla raportointiohjeella, voivat käyttää sen ohjeita opinnäytetyönsä kirjoittamiseen. Ne, joille opetetaan uusilla ohjeilla, käyttävät uutta ohjetta (= 1.1.2013 jälkeen tutkimusopintoja opiskelevat). Aiemminkin aloittaneet voivat tietty vaihtaa uuteen.

Hirveästi ei ole tullut muutoksia. Raportointiohjeeseen päivitetään vielä tammikuun aikana kuvioita ja taulukko. Suurin muutos on ehkä meidän ylläpitäjien näkökulmasta se, että avoimissa oppimateriaaleissa tekstejä voi helpommin korjata kuin PDF-muotoisessa julkaisussa, jos huomataan kirjoitusvihre tms. tai halutaan lisätä vaikkapa linkki johonkin. Lukijoiden näkökulmasta teksti toivottavasti on helppolukuisempaa ja havainnollisempaa kuin viime vuonna.

Kuvailulehti tulee muuttumaan ensi kesänä. Logo muuttuu. Oleellisin muutos tulee kuitenkin olemaan se, että kansilehden ja kuvailulehden yhdistäminen tekstiin saattaa olla helpompaa kuin tähän mennessä. Olemme kuulleet, että osien vaihdot tuottavat hankaluuksia, koska ylätunniste tuppaa monistumaan joskus myös tekstisivuille. Teemme tässä asiassa yhteistyötä atk-opettajien ja visuaalisen suunnittelijan kanssa.

Samoin pähkäilemme edelleen lähdeviitteiden merkintätapojen kanssa, koska uusi lähdeviitestandardi on monin paikoin  raskassoutuinen.Yritämme muun muassa keksiä yhdessä atk-opettajien kanssa sellaiset merkintätavat, jotka pelittäisivät myös Wordin lähdeviitteiden teon kanssa. Kirja-viitteet eivät tuota ongelmia, mutta muuten opiskelijan on ehkä vaikea tietää, minkä lähdetyypin kulloinkin valitsisi. Mutta katsotaan nyt, milloin saamme asioita eteenpäin tällä saralla. Mahdollisesti nämäkin muutokset ajoittuvat kesälle, lukuvuoden vaihteeseen. Jos muutamme jotain jo kevätlukukaudella, tiedotamme siitä.

 

 

Kuviosta maininta tekstiin

Tuleeko opinnäytetyössä esitettyihin kuvioihin viitata tekstissä?

Vastaus:
Tulee. Kuvioon viitataan tekstissä ennen kyseistä kuviota. Tavallisesti kuvio mainitaan luontevassa kohdassa tekstiä tai käytetään katso-viittausta (ks. kuvio 1).

Samoin toimitaan taulukoiden kanssa.

Käsitteiden määrittely johdannossa vai muualla?

Opinnäytetyötä kirjoittaessa heräsi kysymys raportissa käytettävien keskeisten käsitteiden avaamisesta. JAMK:n raportointiohjeessa oli maininta, että keskeiset käsitteet avataan tekstissä. Voiko ne esitellä esimerkiksi johdannossa? Perusteluni tähän ratkaisuun olisi se, että työssä vilisee paljon samantyyppisiä esim. asiakas -alkuisia käsitteitä ja haluaisin, että oleellisimmat termit olisi koottuna yhteen paikkaan eikä tekstin sekaan.

Nyt on muuten tullut hyödynnettyä niitä viime kevään tiedonhankinnan kurssin tehtäviä ja jalostettua mindmapia 🙂

Vastaus:

On monta tapaa kirjoittaa omannäköisensä johdonmukainen oppari.

Moniin töihin sopii mainiosti se, että keskeiset käsitteet avataan johdannossa keskitetysti. Joissakin töissä näyttää olevan jopa oma alalukunsakin tärkeimpien käsitteiden määrittelyyn. (Muistathan, että Johdannon voi nimetä mielenkiintoisemmalla otsikolla kuin Johdanto…)

Toisissa oppareissa määritelmät ovat hajautettuna ympäri oppariraporttia. Kukin käsite määritellään aina silloin, kun se ensimmäisen kerran tekstissä esiintyy. Luulen, että tämä on monille luonteva toimintatapa, johon myös ohjeistetaan hyvin. Yleensä käsitteitä pulpahtelee tekstiin tietoperustaa selostettaessa.

Kolmas mahdollisuus on erillinen sanasto, johon kootaan tärkeimmät käsitteet ja niiden merkitykset. Tämä on käytössä erityisesti teknologian koulutusohjelmissa. Se on kätevä, jos termejä on runsaanpuoleisesti. Sanaston paikasta raportointiohje kertoo tälleensä (korostus sp): ”Kuvio- ja taulukkoluetteloiden jälkeen tulevat mahdolliset lyhenteiden ja symbolien lista ja sanasto.”

Nyt on kuitenkin tehtävä ero keskeisten käsitteiden (peruskäsitteet, avainsanat) ja kaikkien muiden termien välille. Yleensä avainsanat voi havaita jo opparin nimestä. Ne ainakin on määriteltävä. Lisäksi voi olla tärkeää avata joitakin muitakin sanoja. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse määritellä. Usein annetaan ohje ”Kirjoita kuin kollegallesi”.

Laitan tähän kaikille lukijoilleni vielä linkkivinkin yhteen viime helmikuussa pidetyn JAMKin ja JY:n yhteisen ”Kirjoita ja julkaise” -koulutuksen materiaaliin. Tykkäsin itse tosi paljon Minna-Riitta Luukan luennosta, jossa hän kertoo hyvän tekstin olennaisista elementeista ”hyvä teksti on hyvää palvelua”. Luukan osuus alkaa noin viiden minsan kohdalla: http://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/kirjasto/kirjoita-ja-julkaise/osa1. Luento kestää parisen tuntia, joten varaa aikaa ja ota rento asento ennen kuin klikkaat play-nappulaa.

Sydämessä läikähti lämpimästi kiitoksesi. Parasta on kuulla, että voit hyödyntää oppimiasi taitoja!

Perkeleelliset opparit

Haastatellut toivat esille haastattelussa omalla puheenvuorolla muutamia kirosanoja. Saako työssä esiintyä näitä, kuten esimerkissä p…e. ”Minä en oo anonut enkä p…e ano. – -.”

Vastaus:

Ensivaikutelmani oli, että haastatteluja kirjoittaessaan (puhtaaksikirjoittaessaan, litteroidessaan) voi toistaa jetsulleen sanasta sanaan sen, mitä haastateltavat ovat lausahtaneet. Kirosanoineen kaikkineen.

Raportointiohjeessa kerrotaan litteroinnista hillityn sivistyneesti:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita (ks. s. 32).

Tein testin amk-oppareiden julkaisuarkistossa Theseuksessa. Haussa käytin hakusanoja ’perkele’, ’saatana’ ja ’helvetti’. Empiirisen kokeeni tulos osoitti, että amk-töissä riehuu tällä hetkellä 99 perkelettä, 71 saatanaa ja 109 helvettiä. Voipi olla, että juuri sinä olet henkilö, jonka oppari rikkoo sadannen perkeleen rajapyykin 😉

Muuten välttäkää opparissanne kiroilua kuin ruttoa! Vakuutan, että opettajilta ei heru lisäpisteitä, jos toteatte jotain tyyliin ”keräsin sen saatanan kyselyaineiston niiltä helvetin laiskiaisilta, joista perkele vieköön vain muutama viitsi vastata”.

Minä-muotoista pohdintaa

Selailin jamkin oppariblogia, enkä aivan heti havainnut osuvani sivuille, joissa olisi käsitelty Pohdinta-osioon toisinaan liitettyä minä-muodon käyttöä. Kysymys siis koskee tätä ongelmallista aluetta: saanko käyttää minä-muotoa, jos viittaan juuri omaan tuntemukseeni, päätöksentekooni tai vastaavaan. Esim:

Analysoitavia ilmiöitä alustaviin luokkiin jaotellessani pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että luokkien muodostamisperusteet ovat yhteismitallisia tai keskenään mielekkäässä suhteessa (Ruusuvuori ym. 2010, 25).

Ylipäätään minä-muodon käytöstä opinnäytetyössä tuntuu löytyvän erilaisia ohjeistuksia; puolesta, vastaan ja jotain siltä väliltä. Vaan mikäpä on Jamkin kanta?

Vastaus:

Puolesta. Opparissa voi käyttää minä-muotoa, mutta ei ole pakko.

Mutta tiivistelmä on kirjoitettava aina passiivissa ja aikamuotona käytettävä imperfektiä.

Eka essee ja LibreOfficen säädöt

Koetan ensimmäistä esseetä väsätä, kiitosta vaan, raportointiohjeen muodossa. Hieman tuotti vain hankaluuksia portata kaikki säädöt libreofficeen, jota käytän englannin kielellä. Ensimmäinen essee pitää palauttaa raportointiohjetta soveltaen tällä viikolla ja parin viikon päästä on ict-taidot-kurssin kontaktitunnit, joilla opetetaan tekemään dokumentteja raportointiohjeen muodossa.

Vastaus:
Juttelin raportointiohjeen toisen kirjoittajan eli Satu Liukon kanssa.

Ohjeemme on, että ekavuotiset voivat relata esseiden ja muiden kirjallisten töiden ulkoasuun liittyvissä säädöissä, kunnes ovat käyneet tietotekniikka-kursseilla niitä opettelemassa.

Tosin JAMKissa taidetaan opettaa marginaalien, sivunumeroinnin sun muiden sellaisten teko MSWordillä, joka on useimpien opiskelijoiden käytössä vain koulun koneilla. Mutta anyway, tärkeintä ensimmäisissä esseissä on harjoitella kirjallisen tekstin tuottamista ja usein myös tekstin jäsentämistä niin, että siinä on alkukohta, keskikohta ja lopetus.

Usein ekat esseet ovat omaa pohdintaa, johon ei tarvitse etsiä muita tietolähteitä kuin siinä hartioilla keikkuva ikioma päänuppi. Jos kuitenkin käytät muitakin lähteitä, tsekkaa lähdemerkintätapa vaikka pikaohjeesta, johon on linkki kirjaston oppariohjeiden sivulla (alaosassa).

Jos tarvitset apua englanninkielisten teknisten sanojen kääntämiseen, käytä kirjaston Nelli-portaalissa MOT-sanakirjaston Englannin tekniikka ja kauppa -sanakirjaa. Voit kirjautua portaaliin JAMKin tunnuksillasi kotoasikin Kirjaudu sisään -linkistä. Ja on tuo MOT hyödyllinen muidenkin sanojen kääntämisessä! MOTissa on muitakin sähköisiä sanakirjoja: ruotsi, saksa, ranska, venäjä, suomi.

Rumat ja kauniit rivivälit

Opinnäytetyön sisällysluettelon tulee olla riviväliä 1,5. Miksi ihmeessä, sehän on valtavan ruma sillä tapaa. Eihän missään kirjassakaan sellaista käytetä. Myös toimeksiantajani pyysi tiivistämään harvaa riviväliä, mutta eipä kai sitä voi tiivistää, jos sisällysluettelon on noudatettava ohjetta.Eli: voiko sisälllysluettelon tehdä myös pienemmällä rivivälillä?

Kysymykseni koskee myös luetteloita: ne olisivat huomattavasti visuaalisempi rivivälillä 1. Riviväli 1,5 ei luettelossa paranna luettavuutta vaan hajottaa tekstiä ja luettelon yhtenäisyyttä.

Vastaus:

Riviväli  1,5 on sisällysluettelossa käytössä sen takia, että lausunnonantajat voivat tehdä (paperiseen) työhön omia merkintöjään. Sama riviväli on käytössä myös tekstisivuilla, samasta syystä. Lähdeluettelossa yms. riviväli on 1. Liitteissä riviväli voi olla mikä vain.

Palaveerasimme Liukon Sadun kanssa raportointiohjeen päivitykseen liittyen kesäkuun alussa ja pääsimme helposti yhteisymmärrykseen siitä, että lähdeluettelon lisäksi myös tekstissä olevissa luetteloissa riviväli voi olla 1. Useissa tekstinkäsittelyohjelmissa riviväli luetteloissa onkin jo automaattisesti tiheämpi kuin muu teksti, varmaan justiinsa visuaalisuuden ja luettavuuden takia.

Mielestäni kaikissa luetteloissa, myös sisällysluetteloissa, voisi olla sama riviväli 1. Olisihan se johdonmukaista sillä tavoin. Eivätkä opet enää tarvitse tyhjiä rivejä antaakseen palautetta, vaan kirjoittavat palautteen suoraan tekstinkäsittelyohjelmalla sähköiseen tiedostoon eivätkä paperille tai marginaaliin.

Mutta sisällysluetteloa koskevaa riviväliä ei vielä muutettu. Toivomme siitä kesälomien jälkeen laajempaa keskustelua JAMKissa. Mielipiteet ovat tervetulleita!

Suorat lainaukset vastaajilta

Kun tuloksia esitetään ja käytössä on myös suorat lainaukset vastaajilta, tuleeko lainaukset muotoilla samoin kuin suorat lainaukset, joita käytetään esim. teoriassa t.s. Riviväli 1, kursiivi ja sisennys? vai laitetaanko lainaukset jotenkin muuten/onko tyyli vapaa?

Vastaus:
Joo. Tästä on esimerkki raportointiohjeessa luvun 5 lopussa, siellä on myös esimerkki:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita – –

Täyttä häkää!

Osaisitko neuvoa, miten selvitän kyseisen sivun päivitystiedot tai miten merkitsen sivun lähdeluettelooni. Tarvitsen sivun tietoja opinnäytetyöhöni liittyen. https://ekstra1.kuh.fi/csp/islabohje/labohje.csp?indeksi=3365.

Vastaus:

Täytyihän systeemiä kokeilla itsekin. Kirjoitin hakuehdoksi B-Hb ja sain listan erilaisista hemoglobiiniin liittyvistä labrakokeista. Valitsin huvikseni hiilimonoksidi-testin. Se näyttää olevan myrkytystutkimus, jonka tulos on valmiina näytteenottopäivänä.

Mielenkiintoinen sivusto. Vai voisiko kokonaisuutta kutsua tietokannaksi? Organisaatio näyttää kutsuvan julkaisua ohjekirjaksi, joten ajatellaan mekin tätä sitten kirjana. Tässä kirjassa ei ole sivunumeroita, vaan ikäänkuin lukujen nimiä. Hypertekstimäinen hakuteos?

Lähdeluetteloon ohjekirja tulisi varmaankin näin, julkaisuvuodesta tai päivitysajankohdasta en saa minäkään selvää:

Itä-Suomen Laboratoriokeskuksen web-ohjekirja. n.d. Kuopio: islab. Viitattu 29.5.2012. https://ekstra1.kuh.fi/csp/islabohje/labohje.csp?indeksi=3365.

Ongelmaksi voi joskus tulla tekstiviitteen muotoilu. Yritä muotoilla teksti sillä tavalla, että lukijalle selviää, mistä tutkimuksesta on kyse. Ajattele vaikkapa kirjoittavasi kollegallesi, sanot asian silloin luontevasti mutta samalla myös täsmällisesti. Tarkoitan jotain tämänsuuntaista ilmaisua:

– – Tavallisin syy B-Hemoglobiini-hiilimonoksidi-tutkimukseen (B-Hb-CO, 1566) on häkämyrkytys (Itä-Suomen Laboratoriokeskuksen web-ohjekirja n.d.). – –

Omat ja muiden pohdinnat

Jos esim. kappale koostuu puoliksi omasta pohdinnasta/arvioinnista sekä lähdeviitteistä, niin miten merkitsen lähteet kappaleeseen? Toisin sanoen jos esim. kappaleessa on useampia tekstiviitteitä samaan lähteeseen sekä omaa tekstiä sekaisin niin onko helpointa laittaa tekstiviite kappaleen loppuun? Tuntuisi tyhmältä merkitä jokaisen virkkeen perään sama lähde, jos seuraavassa virkkeessä on puolestaan välissä täysin omaa pohdintaa.. Eroahan tuossa on myös pisteen paikalla, jos viitataan vain yhteen virkkeeseen.

Esim. alla on pätkä kappaleesta:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta. Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä. (Our values and mission n.d.).

Tuossa kappaleessa olen viitannut lähteeseen arvon kohdalla (professionalism, ammattimaisuus). Muut virkkeet ovat omaa tekstiäni.

Tekstiviittaus perustuu lähdeviittaukseen:
Our values and mission. n.d. Teleperformance-konsernin sivustolla. Viitattu 2.4.2012. http://www.teleperformance.com, a people company, our values and mission.

Noista kansainvälisistä nettisivuista tuli mieleen, että olisiko tässä tapauksessa arvojen kohdalla viisaampi jättää ne sellaisinaan tai merkitä ainakin alkuperäinenkin sana sulkeissa (proffesionalism) kuin lähteä vapaasta suomentamaan? ”Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen (proffesionalism)..”.

Vastaus:
Tässä on oikeastaan kolme kysymystä: 1) tekstiviite, 2) lähdemerkintä lähdeluettelossa ja 3) englanninkielisen ilmaisun käyttö tekstissä.

Vastaus 1 (tekstiviite):

Viitteiden läiskimisessä tekstiin kannattaa suosia tarkkuutta, se antaa lukijalla kuvan täsmällisestä ja huolellisesta opparintekijästä.

Jos oikein ymmärsin, eka virke on lainattua ja muut ovat sinun omaa ajatteluasi. Silloin voisi olla tarkoituksenmukaisempaa pamauttaa tekstiviite heti siihen kohtaan, jossa käytät tuon tietolähteen tietoja. Elikkä näinnikkää:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta (Our values and mission n.d.). Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä.

Kun nyt luen tuota tekstiä, mietin, onkohan tuo toinenkin virke samasta lähteestä. Et ehkä ole itse havainnoinut tai määritellyt sitä, että prosessinohjausjärjestelmiä käytetään samalla lailla jokaisessa toimipisteessä? Silloin tekstiviite tulisikin vasta toisen virkkeen perään tähän tyyliin:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta. Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. (Our values and mission n.d..) Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä.

Tuo piste tuon ”n.d.”:n jälkeen näyttää ihan kummalta, koska syntyy kahden pisteen jono ja lukija jää aprikoimaan sitä. En laittaisi sen perään toista pistettä (n.d..), vaikka niinhän pitäisi tehdä, jos raportointiohjeita orjallisesti noudatettaisiin.  Onnekkaasti löysin ajatukseni tueksi ohjeen Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta (2008): ”Jos virkkeen lopussa on pisteellinen lyhenne, tämä yksi piste riittää.” Ei siis tarvitse kirjoittaa kahta peräkkäistä pistettä. Joten näin on parempi:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta. Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. (Our values and mission n.d.) Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä.

Vastaus 2 (lähdemerkintä lähdeluettelossa):

Lähdemerkintäsi on ihan ok:
Our values and mission. n.d. Teleperformance-konsernin sivustolla. Viitattu 2.4.2012. http://www.teleperformance.com, a people company, our values and mission.

Ehkä tuo “Teleperformance-konsernin sivustolla” kaipaisi yhden sanan lisää tuohon alkuun. Onko tuolla sivulla oleva tieto tyypiltään ilmoitus, julistus, lista, luetelma – millä voisit kuvailla sitä? Sen voisi lisätä merkintään: ”Lista Teleperformance-konsernin sivustolla”

Voit myös ilmoittaa sen jollain toisella tavalla, esimerkiksi ”Maailmanlaajuisen Teleperformance-puhelinmyyntikonsernin internetsivu”. Varsinkin kuin sivun sisällön voi helposti päätellä sivun otsikosta (our values and mission). Ja sillä ehdolla tietty, että tuo firma sattuu olemaan puhelinmyyntikonserni, kuten veikkaan..

Vastaus 3 (englanninkielinen ilmaisu):

Suosittelen, että kerrot alkuperäisenkin sanan sulkeissa ehdottamallasi tavalla:
”Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen (proffesionalism)..”.

Joskus näkee myös tällaista:
”Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen (engl. proffesionalism)..”.

Opparin muutokset tarkistuksen jälkeen

Esitämme työmme vasta sen arviointiin lähettämisen jälkeen. Nyt kuvailulehti pitäisi jättää kielentarkastukseen. Kysyisinkin tuosta sivumääräasiasta eli voiko sivumäärää muuttaa kielentarkastuksen jälkeen ennen arviointiin antamista? Muutoksia ja tekstin muokkausta tulee varmasti tehtyä vielä ennen arviointiin lähettämistä eli toivottavasti sivumääränumeron muuttaminen onnistuu…? Muutoinhan työ siirtyy taasen kuukaudella eteenpäin.

Vastaus:
Piti kysyä neuvoa viisaammalta, eli Kielikeskuksen Satu Liukolta:

”Tarkistetut muutokset voi hyvin tehdä – ja oikeastaan pitääkin tehdä. Kyllähän arvioinnin pohjaltakin
voidaan edellyttää muutoksia vielä ennen julkaisemista.”

 

Viitalan tulkinta Ellingeristä

Riitta Viitalan kirjassa osaamisen johtaminen esimiestyössä viitataan moneen eri lähteeseen. Esim. ”Esimiehen oma esimerkki on havaittu merkittäväksi … (Ellinger ym. 1999).”

Jos tahdon lisätä opinnäytetyöhöni tuon lauseen asiasisällön, kuinka minun tulee siihen viitata tekstissä?

Pitääkö minun aina aloittaa: Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
Vai voinko kirjoittaa: Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Vai voinko olla kokonaan viittaamatta Ellingeriin ja lisätä lauseen perään (Viitala 2005, 25)?

Sama tapa pätee varmasti myös pidempiin kuin yhden lauseen viittauksiin? Tämä on vaikeaa, koska monessa kirjassa viitataan jatkuvasti toisiin teoksiin ja tuntuu, että omasta tekstistä tulee kovin vaikea lukuista kun kokoajan pitäisi kertoa kenen mukaan kuka kertoi jostain asiasta jotain.

Vastaus:
Jos mahdollista, käytä alkuperäislähteitä. Varsinkin jos noita Ellingereitä on tuppautumassa tekstiin jatkuvalla syötöllä, etsi Ellinger käsiisi.

Kun viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin tuloksista, kyseessä on toissijainen viittaus. Raportointiohjeessa kerrotaan tällaisesta tapauksesta näin:

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Sinun on siis viitattava Viitalan teokseen. Ellingerkin on mainittava, sitä ei voi jättää kertomatta.

Mielestäni asian voi aivan hyvin kertoa monella eri tavalla:, sekä pitkissä että lyhyissä referoinneissa:

a) Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
b) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (ks. Viitala 2005, 25).
c) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Näistä opparisi lukija kyllä ymmärtää, että viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin ajatuksista.

ks. = katso / katso tarkemmin

Lähdeviite keskelle tekstiä

Voiko lähdeviittausta laittaa keskelle lausetta esimerkiksi näin:

”Useamman tutkimusmenetelmän yhdistämisellä eli triangulaatiolla (Kananen 2008, 39) pyrimme vahvistamaan unipäiväkirjasta saatuja tutkimustuloksia.”

Tai vain toiseen virkkeeseen esim. ”astma on vaarallinen sairaus (lähde), joka…”

Vastaus kumpaankin on: kyllä voi.

Tekstiviitteenne on ok. Käyttäisin itse kuitenkin ainakin Kananen-viittauksessa ”ks.” tai ”ks. esim.” -muotoja, mutta en oikein osaa perustella, miksi se vaikuttaa minusta paremmalta (viestinnän opet varmaan osaisivat). Olisikohan syynä se, ettette viittaa kokonaiseen lauseeseen verbeineen päivineen, vaan vain yhteen käsitteen nimeen ja sen lyhyeen selitykseen? Toinen pointti voisi olla se, että triangulaatiosta on paljon kirjallisuutta – se oli muodissa jo silloin kun pakersin gradua 1990-luvun alussa.

”Useamman tutkimusmenetelmän yhdistämisellä eli triangulaatiolla (ks. esim. Kananen 2008, 39) pyrimme vahvistamaan unipäiväkirjasta saatuja tutkimustuloksia.”

Laitan tähän loppuun vielä lainauksen raportointiohjeesta: ”Mahdollisimman täsmällinen viittauskäytäntö on tyylikästä ja osoittaa asian hallintaa. On siis parempi viitata yhteen ajatukseen ja ilmaista välittömästi lähde, jossa ajatus esitettiin, kuin niputtaa tekstikappaleen perään useampia eri lähteitä.”

Kolmen tason otsikoita

Eräässä oppariseminaarissa puhuttiin kolmannen asteen otsikoista, että niitä ei saisi käyttää. Miten asian laita on? Omasta mielestäni ne selkeyttävät ja pitävät lukijan ajan tasalla. Tarkoitan tätä:

4.2 Opinnäytetyön alkuosa ………………………………………………………………………. 11

4.2.1 Kansilehti ………………………………………………………………………………….. 11
4.2.2 Kuvailulehti ……………………………………………………………………………….. 11
4.2.3 Sisällysluettelo……………………………………………………………………………. 13

Vastaus:
Niitä voi käyttää. Ne ovat täysin sallittuja. Raportointiohjeessa on esimerkki sisällysluettelosta (kuvio 3), jossa kolme otsikkotasoa on käytössä.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ne usein selkeyttävät lukijalle opparissa kerrottavaa ”tarinaa”. Usein niillä on merkitystä myös kirjoittajalle itselleen, sillä hänen voi olla helpompaa arvioida, eteneekö teksti loogisesti.

Mutta tietty toisen ja kolmannen tason otsikoita on käytettävä vain silloin, kun se on perusteltua.

Neljännet, viidennet jne. otsikkotasot ovat kuitenkin liikaa. Ne ovat aika yleisiä teknisellä alalla, olen nähnyt niitä esimerkiksi käyttöohjeissa.

Sanasta sanaan suomentaminen – sitaattiko?

Käännän oppariini tekstiä englanninkielisestä tekstistä, suomennan sanasta sanaan. Laitanko tekstin lainausmerkkeihin?

Vastaus:
Lyhyt suora lainaus kirjoitetaan tekstiin lainausmerkkien väliin. Lyhyt lainaus on korkeintaan kolme riviä.

Pitkä suora lainaus sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan rivivälillä 1.

Korpela (2011) käyttää jättipitkästä, usean tekstikappaleen mittaisesta suorasta lainauksesta nimitystä lohkolainaus. Lohkolainausten käyttöä ei JAMKissa tietääkseni suositella.

Mutta onko kyseessä suora lainaus (sitaatti, sanasanainen lainaus)?

Raportointiohjeessa sivulla 19 todetaan, että lainausten ”on oltava täsmälleen samassa muodossa kuin ne ovat alkuperäisessä tekstissä”. Myös Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2010, 120) mukaan suora lainaus on kirjaimellisesti sanasta sanaan kirjoitettua tekstiä: se on alkuperäistä tekstiä mahdollisine kirjoitus- tai asiavirheineen.

Tästä voisi päätellä, että jos käytät kyseistä enkunkielistä tekstinpätkää opparissasi todellakin enkunkielisenä, se on suora lainaus. Mutta jos käännät sen,  silloin se ei ilmeisesti ole suora lainaus. Yleensä sitä joutuu vähintäänkin sanajärjestystä muuttelemaan, kun kääntää tekstiä kielestä toiseen.

Soitin Suomen kielitoimiston neuvontapuhelimeen. Neuvoja suositteli, että jos haluat lainata sanasta sanaan varsinkin englanninkielisiä tekstejä, kirjoita ne oppariisi nimenomaan englanninkielisenä. Jos kyseessä on kuitenkin joku eksoottisempi kieli, voit tehdä tekstistä oman käännöksen. Onhan parempi, että lukija tajuaa, mistä kirjoitat. Oman käännöksen voi ymmärtää suoraksi lainaukseksi, mutta tekstissä on tällöin tultava ilmi, että kyseessä tosiaan on oma käännöksesi alkuperäistekstistä.

Myös Jukka Korpela (2011) suosittelee käyttämään alkuperäistä lähdettä, vaikka useimmilla aloilla vieraskielisen tekstin suomennos toimii paremmin : ”Jos alkuperäinen lähde on vieraskielinen, tulisi etsiä sen julkaistu suomennos tai huolehtia siitä, että käännöksen tekee joku kyseistä kieltä ja asiaa tunteva”.

Sanasta sanaan -määräys ei ole ehdoton ohje, sillä usein näkee suorissakin lainauksissa poistoja ja lisäyksiä.

Tässäpä suositukseni suorien lainausten ja käännösten välisestä suhteesta:

  • Käytä mieluiten alkuperäistekstiä tai sen julkaistua suomennosta.
  • Tarvittaessa voit suomentaa tekstin itse, jos se opparisi kokonaisuus huomioon ottaen on järkevää. Tällöin lukijalle on selkeästi kerrottava, että suomennos on sinun. Voit ilmoittaa sen suluissa ennen lainausta tai sen jälkeen vaikkapa näin: (käännös minun)
  • Jos teet suoraan lainaukseen poistoja, ilmoita ne kahdella ajatusviivalla: – –
  • Jos teet suoraan lainaukseen lisäyksiä tai muutoksia, ilmoita ne hakasulkeissa, esimerkiksi: [hän]

Ja muistakaa vielä tämäkin raportointiohjeen neuvo (s. 16): ”Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä,sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista.”

HUOM! Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Esimerkiksi lehtijuttuihin toimittajat muokkaavat ja lyhentävät haastateltavien puhetta; silti sanomiset ympäröidään lainausmerkeillä (Hiidenmaa 2004).

Meikäläisen loppuvuoden hipsukiintiö taisi tulla nyt tällä tekstillä kuitattua!

Muuta mukavaa

Korpela (2011) suosittaa sitaattien etsintään Wikiquote-sivustoa, varsinkin enkunkielistä osiota. Kokeilin sivustoa huvikseni. Heitän teille pienen pähkinän purtavaksenne. Kuka sanoi: ”Voisin kuvitella, mutta en kuvittele. Pelataan nyt nämä kisat ensin pois.”?

Lähteet

Hiidenmaa, P. 2004. Kielenhuollon haasteita. Viitattu 20.12.2011. Http://www.kotus.fi/?s=2037.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16.p. Helsinki: Tammi.

Korpela, J. 2011. Lainausten esittäminen. Sivu kuuluu tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Aineistoa suomen kielestä. Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit. Opasta on päivitetty 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.6.html

Lisäksi suullisena lähteenäni oli mieshenkilö Kielitoimiston neuvontapuhelimessa (kielitoimiston neuvontapuhelinpalvelusta kerrotaan osoitteessa www.kotus.fi). En älynnyt kirjoittaa hänen nimeään muistiin. Näin voi käydä  informaatikollekin 😉

Suomenkielinen lähde enkunkielisessä opparissa

Kirjoitan opparia englanniksi ja mietin, että jos käytän lähteenä suomalaista kirjallisuutta niin miten sen ilmoitan lähdeluettelossa. Eli onko ongelmaa jos olen kääntänyt tekstin englanniksi? Ja pitääkö minun jotenkin erikseen ilmoittaa, että alkuperäinen teksti on suomeksi? Entä kuvailulehtinen teenkö sen suomeksi ja englanniksi?

Vastaus:
Ei ole ongelmaa, vaikka käännät tekstin englanniksi. Opiskelijat referoivat päivittäin englanninkielistä kirjallisuutta suomenkielisissä oppareissaan. Miksipä sitten eivät suomenkielistä kirjallisuutta enkunkielisissä oppareissaan?

Lähdeviitteestä lukija ymmärtää, että kyseessä on suomenkielinen julkaisu. Jos haluat kääntää julkaisun nimen lähdeluettelossa se on täysin hyväksyttyä. Jos käännät sen, voit tehdä kuten tässä enkunkielisen raportointiohjeen esimerkissä:

Karjalainen, H. 2009. Jämsäläinen kylmägeeli viilentää ympäri Eurooppaa. (Ice gel from Jämsä cools Europe.) Keskisuomalainen 3 March 2009. Accessed on 15 April 2009. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli Portal, Keskisuomalainen Archive.

Jos opiskelet enkunkielisessä koulutusohjelmassa, enkunkielinen kuvailulehti on pakollinen. Useat koulutusohjelmat vaativat myös, että ainakin suomenkieliset opiskelijat tekevät suomenkielisenkin kuvailulehden. Suosittelen, että myös sinä teet sen. Silloin suomenkieliset tiedonhakijat löytävät työsi helpommin, jos ovat kiinnostuneita samasta aihepiiristä.

Ongelmanratkaisussa vetoketjumainen tietoperusta

Kollegani Susanna Niemilahti-Könkkölä antoi vinkin, että Keski-Pohjanmaan amk on julkaissut opinnäytetyön kirjoittamisen oppaan.

Opas on helppolukuinen, sillä teksti etenee loogisesti. Jostain syystä eniten kolahti tämä kohta, ehkä vetoketju-kielikuvan takia:

”Ongelmaratkaisukeskeisessä opinnäytetyössä ei ole erillistä tietoperustaa, vaan tietoperusta kulkee vetoketjumaisesti läpi koko työn. Työ rakentuu siis tietoperustan ja käytännön osuuden vuorottelulle. Näin teoriatieto ja käytännön osuus pysyvät tasapainossa.”

Opas on Theseuksessa:

Opinnäytetyö ja kirjoitusohjeet. 2011. Kokkola: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.  Http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6602-14-1.

Julkaisun referointi peräkkäisissä kappaleissa

Jos jostain lähdemateriaalista on tekstiä vaikkapa kolmen kappaleen verran, niin laitetaanko lähdeviite jokaisen kappaleen perään vaiko sen viimeisen kappaleen?

Vastaus:

Oletan, että et tarkoita suoraa lainausta (sitaatti), vaan referoit jotain kirjaa tai artikkelia yhtäjaksoisesti kolmessa peräkkäisessä tekstikappaleessasi.

Ilmoita lähde jokaisessa kappaleessa. Muuten lukija luulee, että kerrot on omia ajatuksiasi.

Jos kyseessä on vain yksi ja sama lähde, voit käyttää lyhennettä ”mts.” eli ”mainitun teoksen sivulla”. Jos lähde on esimerkiksi nettilähde, jossa ei ole sivunumerointia, voit käyttää lyhennettä ”mt.” eli ”mainittu teos”. Lyhenteet ovat Kielikeskuksen lyhenneluettelossa (ks. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149).

Esimerkiksi näin:

Tästä alkaa ensimmäinen tekstikappale. Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. (Perttula 2011, 9.)

Tästä alkaa toinen tekstikappale. Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. Jne. (Mts. 31 – 32.)

css.php