Oppariblogi

Miten opiskelijat oppisivat etsimään ja käyttämään luotettavaa tietoa? Googlella löytää lähteitä laidasta laitaan.
Miten opiskelijat oppisivat erottamaan tieteellisen artikkelin Aku Ankan taskukirjasta?
Miten opiskelijat oppisivat tekemään tekstiviitteet ja lähdeviitteet raportointiohjeen mukaisina?

Vastaus:
Tällaisia opettajat ovat huokailleet minulle ja kollegoilleni viime aikoina.

Opettajilla ja kirjaston väellä on samanlaiset tavoitteet ja huolet lähdekritiikin ja lähdemerkintöjen oppimisesta.

Heti alkuun on todettava, että akkarit ja sudenpentujen käsikirjat voivat olla yllättävän hyvä tietolähde tieteellisissäkin asioissa. Ainakin perheeni alakouluikäiselle. Niillä ei kuitenkaan loisteta opparia tai sen lähdeluetteloa laatiessa.

Arvaukseni on, että paras lääke tähän hommaan saattaisi olla saumaton yhteistyö ja riittävä määrä toistoja. Sillä tavalla opiskelijoiden lähdekritiikki-muskelit kasvavat!

Heti opintojen alusta asti kaikkien opettajien olisi vaadittava opiskelijoilta hyvien ammatillisten ja tieteellisten lähteiden käyttöä. Ihan ensimmäisestä esseestä lähtien. Opettajien ja kirjastolaisten yhteistyö on tässä pelkkää plussaa.

Sama asia on myös lähdemerkintöjen opettelussa: kun raportointiohjeen mukaiset lähdemerkinnät oppii jo untuvikkona, homma pelittää jatkossa mutinoitta. Tiedän opettajia, jotka eivät hyväksy lähdemerkinnöiksi pelkkiä nettilinkkejä, vaan antavat välittömästi hylsyn. Kovaa on peli Pohjolassa, mutta voipi hyvinkin olla, että opiskelija kiittää myöhemmin.

Tiedonhankinnan osaamisen lisääminen

Opiskelijat saavat opintojensa alussa tiedonhankinnan opetusta. Asioita kerrataan ja syvennetään sitten, kun opiskelijat aloittelevat opinnäytetöitänsä. Heille neuvotaan, että Nelli-portaalista löytyvät monet hyvät ja luotettavat tieteelliset ja ammatilliset lähteet sähköisinä. Heille kerrotaan myös, millaiseen tiedontarpeeseen Google soveltuu ja mistä löytää ammatillista tietoa korkeakouluopintoihin. Google Scholar ja tarkennettu Google-haku esitellään myös.

Pidän Maratan (matkailu-, ravitsemis- ja talousalan) opiskelijoille kolmen tunnin kontaktin aiheesta Tiedon eettinen käyttö ja lähdekritiikki. Muiden opiskelijoiden opetuksessa asia opetetaan muun tiedonhankinnan opetuksen yhteydessä. Ammattiaineiden opettajat puhuvat siitä monituisilla ammattiaineen tunneilla ja kielikeskuksen opettajat omilla tunneillaan.

Huom! Opparin kirjallisuuskatsauksen (tietoperustan) voi tehdä myös Asiantuntijan tiedonhankinta -opintojakson oppimistehtävänä.

Tässä vielä kollegojeni (Susanna Niemilahti-Könkkölä, Kristiina Åberg, Birgitta Kurvinen) havaintoja:

Kokemuksemme on, että syksyn kontakteilta opiskelijat eivät yleensä muista paljoakaan. Palautteissa osa sanoo, että tulee liikaa asiaa – tai aihe ei kiinnosta. Opparivaiheessa tilanne on aivan toinen, ja monet toivovat, että ”näistä asioista olisi puhuttu jo aiemmin”. Yritämme luovia näiden ääripäiden välillä.

Kyllä me mielellämme opetamme, mutta kuten sanoit, mitä jää mieleen. Motivaatio on tärkeää ja sitä voisi vahvistaa opintojakson opettajan avulla. Mielestäni olisi tärkeä korostaa opintojakson opettajan tärkeää roolia esimerkkinä ja auktoriteettina. Heidän tulisi vaatia käyttämään tietokantojen (tieteellisiä ja ammatillisia) lähteitä oppimistehtävissä heti alusta alkaen, vähitellen vaikeusastetta lisäten. Jotkut opiskelijat kokevat myös vieraan kielen (tieteellinen-/ammattisanasto) ja lähes kuvattoman tekstin lukemisen työlääksi ja aikaa vieväksi. Uskon siis kumppanuuteen!

Ja lopuksi vielä yhden liiketalouden opettajan näkökulma keskusteluun:

Ongelma on enemmänkin tuon lähdekritiikin lisäksi siinä, että teksti on usein vähän liiankin ”kliinistä”, eli siitä ei oikein käy ilmi opiskelijan oma ajattelu ja asiantuntemuksen kehittyminen. Raportointiohjeessahan on hyviä ohjeita myös kirjoitustyylin suhteen (esim. viittaustekniikoiden vaihtelusta), mutta opiskelijat taitavat käyttää sitä enemmänkin siihen, että he tarkistavat sieltä ns. teknisen puolen eli nuo viittaukset, lähdeluettelomerkinnät ym.