Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Category Archives: Aineiston analyysi

Kirjallisuuskatsaus: sekalaisia vinkkejä

Olisiko sinulla antaa vinkkejä kirjallisuuskatsauksen tekemiseen?

Vastaus:

Ainahan jotain voi vetäistä hihasta 🙂

Ainakin voin vinkata julkaisuja, nettisivuja ja tietokantoja.

Aihe on siinäkin mielessä tärkeä, että kaikki opiskelijat tekevät opparissaan katsauksen valitsemansa aiheen/ilmiön kirjallisuuteen ja muihin lähteisiin. He kertovat, mitä tutkimuksissa on havaittu kyseisestä ilmiöstä ja myös, mitä muissa keskeisissä lähteissä siitä kerrotaan. Ja tiedonhankinnan on aina oltava järjestelmällistä ja johdonmukaista, joka ikisessä aiheessa!

Olen kirjoittanut aiemminkin kirjallisuuskatsauksista, taisi olla ensimmäinen postaukseni tässä blogissa, ja myös systemaattisen kirjallisuuskatsauksen lähteistä.

Lähteitä JAMKista

Ensiksi tulee mieleeni tiedonhaku JAMKin kirjaston Janet-tietokannasta, hakusanalla kirjallisuuskatsau*. Tuloslistan vierestä rajaus (rastita) kirjoihin ja lajittelu uusimmat ensin, jos haluaa opparit yms. tuloslistalta pois. Tarkemman tuloksen voit saada klikkamalla jonkun hyvältä vaikuttavan julkaisun tiedoista Aiheet: kirjallisuuskatsaukset.

Kirjallisuuskatsauksista on tietoa myös tuoreessa JAMKin sosiaali- ja terveysalan Opinnäytetyön ohjaajan käsikirjassa (Tuomi & Latvala n.d.), ks. ainakin tekstit aiheista kirjallisuuskatsaukset ja integratiivinen katsaus.

Systemaattiset (kirjallisuus)katsaukset

Jotkut katsaukset tehdään tietyllä metodilla, esim. systemaattinen kirjallisuuskatsaus.

Voit käydä tutkailemassa Käypä hoito -suositusten tapaa tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus.

Yksi hyvä paikka netissä on THL:n kirjallisuushaku-sivut. THL:stä löytyy myös julkaisuja asiasanalla systemaattinen katsaus tai systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Myös järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus tai tutkimuskatsaus nimityksiä käytetään, näköjään.

THL:n informaatikko Jaana Isojärvi, entinen kollegani täällä JAMKissa, nykyinen järjestelmällisten kirjallisuushakujen metodologian asiantuntija THL:ssä, on kirjoittanut mm. tällaisen artikkelin:

Isojärvi, Jaana & Ormstad, Sari Susanna. 2010. Information retrieval for health technology assessment: standardization of search methods. International Journal of Technology Assessment in Health Care 26, 4, 359–361.

Kyseisen lehden pitäisi olla jamkilaisille maksuttomasti kokotekstinä ABI/Inform-tietokannassa.Tietokanta takkuilee parhaillaan, joten en voi tarkistaa. Maksullinen versio löytyy netistä.

Jaana on ollut mukana tekemässä kirjallisuushakuja, esimerkiksi aiheista Rannepinteen diagnostiikka vieritestillä (2015) tai Synteettisen trijodityroniinin teho ja turvallisuus masennuksen ja ylipainoisuuden hoidossa eurtyreoottisilla potilailla. Jos olet JAMKin verkossa, saat auki myös Lääkärilehdessä julkaistun artikkelin, joka käsittelee robottiavusteista kirurgiaa nielusyövän hoidossa. Ainakin tuossa ranne-julkaisussa selitetään kuvien kera hakustrategiat, hakujen eteneminen ja lähteiden hyväksymis- ja hylkäyskriteerit. Jaana on myös pitänyt esitelmän PICO-asetelmasta.

Lisää katsauksia tietokannoista

Voit etsiä tietokannoista lisää kirjallisuutta tai esimerkkejä siitä, miten ”tavallisen” tai systemaattisen kirjallisuuskatsauksen voi tehdä. Tutki siis oman alasi tiedonhaun opasta kirjaston sivuilla.

Vieraskielisissä tietokannoissa hakusanana voi olla esim. kirjallisuuskatsaukset (aihe, asiasana) tai ”literature review”, ”systematic reviews” tai ”Systematic reviews (Medical research)”. Tietokantojen yhteydessä on oppaita, ks. esim. Cochrane-tietokannan oppaat aiheesta systematic reviews.

Myös netistä löytää matskua, esim. Google Scholarilla. Itse lueskelin jonain vuonna Ari Salmisen (2011) Vaasan yliopistossa tekemää julkaisua.

Kirjasto opettaa

Kirjaston avoimissa koulutuksissa kerrotaan myös systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemisestä. Kouluttajana toimii informaatikko Arja Kunnela. Seuraava mahis on ke 16.3.16. Lisää tietoa ja linkkivinkkejä sitten sieltä! (Joskus hän neuvoi esim. Prisma-sivut, Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses).

Jos jollakulla teistä on vinkata hyviä nettisivuja, kerrothan niistä!

Lisäys 7.3.2016, vinkki Arjalta:

Hyvä kuvaus systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmästä löytyy Hoitotiede-lehdessä:
Kääriäinen, M. & Lahtinen, M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18, 1, 37-45.

Lisäksi turkulaisilta on ilmestynyt uusi opas (hurraa!):

Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. 2016. Toim. M. Stolt, A. Axelin ja R. Suhonen. 2. korj. p. Turku: Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja A:73.

Korjaanko haastattelujen kirjoitusvirheet?

Kysymykseni koskee opinnäytetyön kyselyn avointen vastausten raportointia. Olen tulosten raportoinnin yhteydessä laittanut avoimista vastauksista muutaman suoran lainauksen tekstin yhteyteen. Nämähän ilmeisesti kursivoidaan ja sisennetään? Entäpä käytetäänkö lainauksen edessä ajatusviivaa? Saako selvät vastausten kirjoitusvirheet lainauksiin korjata, vai laitetaanko ne sellaisena kuin vastaajat ovat ne kirjoittaneet?

Entäpä laitetaanko kaikki avoimet vastaukset opinnäytetyössä erilliseksi liitteeksi?

Vastaus:

Joo, suorat lainaukset kursivoidaan, sisennetään ja tihennetään (riviväliksi 1).

Lainauksen edessä ei käytetä ajatusviivaa.

Avoimia vastauksia ei yleensä laiteta liitteeksi.

Kirjoitusvirheiden korjaus

Joissakin tutkimusaineiston analyysimenetelmissä jokainen taukokin on merkityksellinen, samoin naurahdukset ja kaikki muutkin äännähdykset. Mutta ilmeisesti tässä ei nyt ole kyse sellaisesta.

Suora lainaus eli sitaatti on, kuten Tutki ja kirjoita -kirjassa (2010, 120) todetaan, alkuperäistekstin mukainen. Siis kirjoitusvirheineen.

Mutta saako niitä silti korjata? Se on mahdollista. Tässä sitaatti em. teoksesta (2010, 358):

Jos on tarpeen lisätä sana tai sanoja, vaihtaa alkukirjaimen kokoa tai selventää esimerkiksi pronominiviittausta, nämä selventävät ainekset, esimerkiksi selventävä substantiivi, merkitään hakasulkeisiin [– –]”, esim. ”Oliko Suomen ylimmällä johdolla silloin [v. 1940–41] mahdollisuuksia tietää, että – –?”

Nuo Tutki ja kirjoita -kirjan kohdat koskevat tosin lähteiden siteeraamista. Mutta oletan, että niitä voi soveltaa myös avoimien vastausten lainaamiseen, siis tutkimusaineistosta poimittuihin esimerkkeihin. Selityksiä voi siis lisätä tarpeen mukaan, kunhan erottaa ne lainauksesta hakasulkeiden avulla. Jos joku kohta litteroidussa tekstissä luo esimerkiksi mahdollisuuden väärinymmärtämiseen, selvennys kannattaa merkitä hakasulkeisiin.

Tässä vielä viestinnän lehtori Tarja Ahopellolta saamani vinkki:

Täytesanoja (niin, niin tuota, että,  joo) ei kirjoiteta, eli ”merkityksettömät” ainekset voi karsia pois, samoin lyöntivirheet. Teksti saattaa olla huolimattomampaa kuin lähdemateriaalien teksti, joten kiireestä johtuvia kirjoitusvirheitä ei mielestäni kannata toistaa.

Kuinka selviytyä haastatteluaineiston analyysistä?

Laadullinen analyysi ottaa joskus koville. Tässä vinkkejä graduntekijöille, mielestäni siinä monta hyvää neuvoa myös opparintekijöille.

Kosonen, M. 2013. Laadullinen analyysi for realists eli kuinka selviytyä haastatteluaineiston analysoinnista 2 kuukaudessa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijatohtorin slideshare-esitys 29.11.2013. Viitattu 14.4.2014. Http://www.slideshare.net/miiak/laadullinen-analyysi-for-realists.

Tähän viitattaan myös Gradutakuu-blogissa:

Svinhufvud, K. Laadullista analyysia realisteille. Helsingin yliopiston Kielikeskuksen äidinkielen yliopisto-opettajan blogikirjoitus 5.3.2014. Viitattu 14.4.2014. Http://www.gradutakuu.fi/2014/03/05/laadullista-analyysia-realisteille/.

Nämä lähteet löysi yksi Asiantuntijan tiedonhankinta -verkkokurssille osallistuva opiskelija. Päätin heti jakaa tämän koko maailmalle;)

Digium Enterprisella tehty taulukko

Olen oppariani varten tehnyt kyselyn Questbackin Digium Enterprise ohjelmalla ja olen työhöni liittänyt pari ohjelman luomaa taulukkoa, sekä liitteisiin mm. koko ohjelmalla luodun kyselyn. Miten merkaan lähteen taulukkoon? Tuloksethan ovat kyselystä, jonka itse tein, mutta ohjelma on luonut taulukon vastausten pohjalta.

Entä onko liitteenä olevaan kyselyyn laitettava maininta ohjelmasta, jolla se on luotu?

Vastaus:
Voit opparin tekstissä, siinä kohdassa kun kerrot aineiston keruusta, mainita, että kyselyt tehtiin Questbackin Digium Enterprise -ohjelmalla. Ja että hyödynsit samaa ohjelmaa myös aineiston analyysissä. Asiaa ei tarvitse mainita lähdeluettelossa, eikä siten myöskään tekstiin tarvitse laittaa asiasta tekstiviitteitä.

Jos taulukon selostessa (taulukon nimessä) ei ole viitettä mihinkään lähteeseen, lukija tietää, että kyseessä on sinun oma taulukkosi. Vaikka olet käyttänyt kyseistä ohjelmaa, sinä olet ihan itse määritellyt, mitä kyselyssä kysytään ja missä järjestyksessä. Ja syöttänyt kysymykset ohjelmaan, määritellyt kenelle kysely lähetetään ja milloin kysely on voimassa.

Myöskään liitteessä ohjelmaa ei tarvitse mainita, jos sen on kertonut tekstissä.

Aineistoesimerkkien sisennys

Tässä teen oppariani ja etsin oppariblogistakin vastausta kysymykseeni, mutta en ihan suoraa vastausta ainakaan löytänyt. Eli käytän opparissani esimerkkejä haastattelujen pohjalta litteroidusta aineistosta.

Mietin kuitenkin, että jos aloitan esimerkin keskeltä lausetta tai lopetan sen, ennen kuin lause oikeasti loppuu, miten tämä pitää merkitä? Esimerkiksi jos koko lause on tällainen:

”Mut sitte tota oikeestaan näitten kahden muun kanssa niin, toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla ja tän hevosen selkään tulemiset ja kaikki tämmöset niinku korkeudet etäisyydet oli hänelle hyvin haastavia, niin ne oli ensinnäkin meillä tietenkin osatavotteina.”

ja haluaisin ottaa sieltä esimerkiksi kohdan: ” toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla” niin miten merkitsen että kohta on keskeltä lausetta?

Ja onko tosiaan niin, että jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä ollenkaan? Kursivoidaanko se kuitenkin ja laitetaan lainausmerkkeihin?

Eikö tämä vaikuta häiritsevästi ulkoasuun, jos osa lainauksista on sisennetty ja osaa ei ja mikäli sisennettyjä lainauksia ei laiteta lainausmerkkeihin ja sisentämättömät laitetaan? Vai olenko ymmärtänyt (mielestäni melko epäselvistä raportointiohjeista) väärin?

Vastaus:

Voit merkitä aineistoesimerkkisi ajatusviivoilla:

”– – toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla – –”

Ja jep, jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä. Raportointiohje sanoo: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Pitkät suorat ja siksi sisennetyt lainaukset kursivoidaan. Eikä niitä merkitä lainausmerkkeihin. Pitkä lainaus on neljä riviä tai enemmän. Lyhyet lainaukset, jotka ovat keskellä muuta tekstiä, merkitään lainausmerkkeihin. Lyhyiden lainausten kursivoinnista raportointiohje ei neuvo mitään. Ne voi kursivoida tai olla kursivoimatta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki aineistoesimerkit olisi johdonmukaisuuden vuoksi hyvä sisentää ja kursivoida.

Vaihteleva toimintatapa vaikuttaa häiritsevästi paitsi ulkoasuun, myös tulosten ymmärrettävyyteen.

Mm. laadullisessa tutkimuksessa korostetaan toimintatapaa, jossa lukijalle annetaan mahdollisuus selvästi erottaa se, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua, mikä haastateltavien sanomisia (ks. esim. Tutki ja kirjoita 2010, 268). Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusote on induktiivinen (mts. 266). Se tarkoittaa, että yksityisistä havainnoista päätellään jotain yleisempää, tehdään yleistyksiä. Siksi ajattelen, että ne aineistoesimerkit, jotka opparintekijä valitsee kuvaamaan aineistoaan, ovat tärkeitä. Ja että ne voisivat sen vuoksi näkyä tekstissä selvästi, toisin sanoen sisennettynä ja kursiivilla (italics).

Näin kesken lukuvuotta ohjetta ei kovin herkästi mennä muuttelemaan. Tämä asia on kuitenkin tullut esiin viime aikoina useissa opiskelijoiden yhteydenotoissa, joten keskustelin asiasta viestinnän opettajien kanssa.

Ja näin ohjeistamme: Kyllä aineistoesimerkeissä lyhyet siteeraukset voidaan esittää erillisinä, ellei niitä halua liittää tekstin yhteyteen. Jos haluaa, lyhyet lainaukset voivat olla sisennettyinäkin lainausmerkeissä selvyyden vuoksi.

Yritämme ohjeistaa raportointiohjeessa tätä kohtaa uudella tavalla, mahdollisesti esimerkeillä höystettyinä.  Muutan myös aiempaa kirjoitustani aineistoesimerkeistä.

Oikein muotoiltu taulukko

Miten tehdään oikein muotoiltu taulukko?

Vastaus:

Taulukot ovat kivoja! Suurin osa suomalaisista taitaa olla kanssani samaa mieltä. Olemme intohimoista taulukkokansaa.

Luulisinpa, että taulukoiden muotoiluun vaikuttaa eniten tutkimustehtäväsi. Taulukon riveille ja sarakkeille tulee yleensä sellaisia asioita, joita opparintekijä haluaa opinnäytetyössään selvittää. Usein tilastoanalyysiohjelmilla (esim. SPSS) tulee tietyllä tavoin muotoiltuja taulukoita, mikä voi olla hyvä apu monelle opparintekijälle.

Taulukoiden tekemiseen ohjeistetaan esimerkiksi Kanasen Jorman opinnäytetyö-oppaissa ja Tutki ja kirjoita -kirjassa. Ne saat käsiisi suuntaamalla kulkusi JAMKin lähimpään kampuskirjastoon. Jos eivät siis satu olemaan lainassa. Minkä jutun voi tarkistaa Janetista.

Taulukkoa käytetään kirjallisen tekstin havainnollistamisessa. Siinä voi tiivistää napakasti sen, mitä muuten joutuisi selostamaan sivukaupalla. Tekstissä on sitten helppo kertoa keskeiset johtopäätökset taulukon antamasta, yleensä lukuhin (numeroihin) liittyvästä tiedosta.

Taulukkoon viitataan tekstissä joko ihan sanoina (”Taulukosta 4 selviää, että … ”) tai katso-viittauksella (ks. taulukko 4). Joskus opiskelijat ajattelevat, että tuloksina voi esittää taulukon toisensa perään ilman, että niitä sen kummemmin referoi (selostaa, kuvailee) tekstissä. Lukijalle sellainen on tyrmäävää informaatiotulvaa. Joten vaikka taulukko tiivistääkin numerotietoja, on taulukoiden antamasta tiedosta kuitenkin pääasiat kerrottava myös tekstissä. Kerro siksi pääasiat, mutta vain pääasiat. Jätä lukijalle kiinnostus tutkia taulukkoasi tarkemmin ja vakuuttua, että tekisi itsekin samanlaisia tulkintoja siitä kuin sinäkin.

(Paitsi jos jokin yksityiskohta on todella merkittävä asia: silloin siitä kannattaa kertoa myös tekstissä, vaikka muuten tekstissä ei selosteta taulukon yksityiskohtia.  Näin on esimerkiksi silloin, kun tulos poikkeaa tässä asiassa oleellisesti kaikista aiemmista tutkimuksista.)

Taulukon on oltava lukijaystävällinen: tarpeeksi yksinkertainen ja selkeä. Siinä on rivejä ja sarakkeita. Ne otsikoidaan/nimetään täsmällisesti ja kokonaisin sanoin. On myös päätettävä, mihin kohtiin viivat laitetaan näkyviin.

Taulukolle annetaan naseva nimi (taulukkoseloste, taulukon otsikko) ja taulukko numeroidaan. Taulukon nimi läimäistään taulukon yläpuolelle. Taulukon nimi kirjoitetaan ihan tavallisesti, ei tikkukirjaimin. Jos taulukko on lainattu, lähde mainitaan.

Taulukot numeroidaan systemaattisesti ja juoksevasti läpi koko työn: Taulukko 1, Taulukko 2 jne.

Raportointiohjeessa kerrotaan nämä asiat ja hommaa yritetään havainnollistaa kuviossa 5. Kyseinen neuvo löytyy osoitteesta http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/5-visuaalinen-havainnollistaminen/.

Kaksiulotteisesta taulukosta käytetään myös ilmaisua matriisi.

Kehittämisdraivia oppariin

Opinnäytetyön arviointikriteereissä on seuraavat kohdat:
– Kehittämis- & analyysimenetelmät
– Kehittämis- & tutkimusote

Mistä näissä on kyse?

Vastaus:

Koulutuksen kehittämispäällikkö Hannu Ikonen vastaa kysymykseesi näin:

”Kehittämis- ja analyysimenetelmät sekä kehittämis- ja tutkimusote selkiintyvät nimenomaan opinnäytetyön tekemisen prosessin aikana seminaareissa sekä ohjaajan tuella.

JAMKissa halutaan korostaa sitä, että opinnäytetyöt ovat paitsi tutkimuksellisia, niin hyvin usein myös kehittämisprojektin luonteisia prosesseja, missä kehittämismenetelmien hallinta ovat yhtä keskeisiä kuin tutkimusmenetelmien hallinta. Näitä asioita sitten valottaa laaja tutkimus- ja kehittämiskirjallisuus.”

Lue myös Jorma Kanasen kommentti!

Sekaisin kuvista

Opinnäytetyössä tulisi kaaviolle antaa nimi KAAVIO. Kuitenkin nykyisessä wordissä voi valita kuvalle tai kuviolle jonkun seuraavista ”lajeista”:

Taulukko
Kuva
Kaava
ja nämä ovat kaikki pienellä kirjoitettuja (tai siis isolla alkukirjaimella alkavia toki).

Olen siis päätynyt käyttämään opinnäytetyössäni lajeja Taulukko ja Kuva enkä käytä lainkaan termiä ”Kaavio”. En myöskään ole muuttanut näitä käsin kapitaaleiksi, koska en oikein näe siinä mieltä. Sehän pitäisi sitten olla jo valmiina raportointipohjassa.

Mitäpä mieltä olet tällaisesta ratkaisusta?

Vastaus:

Raportointiohjeessa kaikille muille kuvallisille havainnollistamisille kuin taulukoille on annettu nimitys kuvio. Syynä on muinainen kansainvälinen standardi, jossa kuvioiksi (figures) määriteltiin kaikki muut paitsi taulukot (tables). Eli kuvioita ovat siis kuvat (photographs), piirustukset (pictures), kuvat/kuvitukset (illustrations), graafit sun muut, mitä niitä onkaan. Samaa linjaa on noudatettu Tutki ja kirjoita -opuksessa.

Havaintoni on, että ’kuva’ alkaa pikku hiljaa hivuttautua kuvio-sanan tilalle. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko, jos julistaa, että ’kuva’ vie voiton jossain vaiheessa.

Totta on, että Word ehdottaa Taulukkoa, Kuvaa tai Kaavaa. Itse olen kohdannut tämän päivittäessäni raportointiohjetta. Silloin olen määritellyt kuvaluettelon asetuksissa, että kuvan nimitys on Kuvio. En tarkalleen muista, miten olen tempun tehnyt, mutta oli se kuitenkin mahdollinen eikä muistaakseni raastanut hermojani finaaliin – saattoi tosin olla aika pienestä kiinni!

Jossain muissa tekstinkäsittelyohjelmissa voi olla toisenlaiset nimitykset muille kuin taulukoille.

’Kaavaa’ tai ’Kaaviota’ en käyttäisi. Laskentakaavoille on oma esittämistapansa jo nytkin, eikä se ole kuvio eikä taulukko.

Sekavan sepustukseni lopuksi tiivistetysti ajatuksiani, joista keskustelin myös Liukon Sadun kanssa:

  • Käytätpä sanaa Kuvio tai Kuva, käytä valitsemaasi ilmaisua johdonmukaisesti. Siis yhdessä opparissa on joko kuvioita tai kuvia.
  • Jos opparissa on enimmäkseen graafisia häkkyröitä, ’kuviot’ on perustellumpi ilmaisu. Jos siinä taas on eniten valokuvia, ’kuvat’ kuulostavat ihan ok:lta.
  • Suurkirjaimisista sanoista voi olla ihan hyvä pyrkiä eroon. Tältä osin ehdotamme muutosta raportointiohjeeseen. Kuvioselosteeseen ei kirjoitettaisikaan enää ”KUVIO 1. Nokian pörssiarvon kehitys alkuvuonna 2012” vaan ”Kuvio 1. Nokian pörssiarvon kehitys alkuvuonna 2012”.

Suorat lainaukset vastaajilta

Kun tuloksia esitetään ja käytössä on myös suorat lainaukset vastaajilta, tuleeko lainaukset muotoilla samoin kuin suorat lainaukset, joita käytetään esim. teoriassa t.s. Riviväli 1, kursiivi ja sisennys? vai laitetaanko lainaukset jotenkin muuten/onko tyyli vapaa?

Vastaus:
Joo. Tästä on esimerkki raportointiohjeessa luvun 5 lopussa, siellä on myös esimerkki:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita – –

Google Analyticsissä tehdyt tilastot

Käytän opinnäytetyössäni lähteenä Google Analyticsistä ottamiani www-kävijätilastoja. En tiedä onko Google Analytics sinulle tuttu: eli minulla on omat käyttäjätunnukset, jonka avulla voin selata X:n www-sivujen käyttäjätilastoja ja tehdä monenlaisia hakuja. En voi antaa suoraa linkkiä lähdeluetteloon, mistä tieto löytyy,  koska jokainen käyttäjä tekee itse omat hakunsa ja koska palvelun käyttö vaatii käyttäjätunnukset.

Riittääkö lähteeksi

Google Analytics-verkkoanalyysipalvelu. [Viitattu x.x.2012] http://www.google.com/intl/fi/analytics/

Vastaus:

Tähän mennessä olen selvinnyt sillä, että kirjaston järjestelmäasiantuntija näyttää niitä pyydettäessä. Mutta ainahan on hyödyllistä opetella uusia asioita!

Pyysin sen vuoksi JAMKin tietohallinnolta mahdollisuuden (luvan) päästä suoltamaan analyysejä JAMKin kirjaston sivuista. Kuikuilin palvelussa jonkin aikaa saadakseni käsityksen systeemistä.

Vaikutelmani on, että Google Analytics on mieluumminkin työkalu (kuten vaikkapa tilastotyökalu SPSS) kuin yksittäinen tietolähde. Työkalun käyttäjä voi muodostaa erilaisia haluamiaan tilastoja ja käppyröitä valitsemalla moninaisista alasvetovalikoista erilaisia muuttujia.

Myös lähdemerkinnän tekemiseen on siten lukuisia mahdollisuuksia.

Pääasia on, että merkintä antaa lukijalle tarpeeksi tietoa lähteestä. Ohjeistan näin ensi hätään (annan siis itselleni luvan täsmentää tätä ohjetta, kunhan saan itselleni lisää kokemusta kyseisestä analyysityökalusta):

Taulukon tai käppyrän nimi. Julkaisuvuosi. Täsmennykset tietolähteen sisällöstä tai luonteesta. Viitattu pvm. Nettiosoite tai -polku.

Esimerkkejä mahdollisista lähdemerkinnöistä:

Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjaston internetsivujen käyttö. 2012. Google Analytics -verkkoanalyysipalvelussa tehty analyysi www.jamk.fi/kirjasto-sivun ja sen alasivujen käytöstä 23.4.-23.5.2012. Palvelun käyttö vaatii tunnuksen. Viitattu 23.5.2012. Http://www.google.com/analytics.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjaston sivujen lataus vs. keskimääräinen sivuilla oloaika 23.4.-23.5.2012. 2012. Google Analytics -palvelussa tehty analyysi. Viitattu 23.5.2012. Http://www.google.com/intl/fi/analytics, Site content, Pages.

JAMKin kirjaston ladatuimmat internetsivut. 2012. Google Analytics -tilasto Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjaston sivuston käytöstä 23.4.-23.5.2012. Tilasto laadittu www.jamk.fi-sivuston ylläpitäjän antamalla luvalla. Viitattu 23.5.2012. Http://www.google.com/analytics.

Jos keksii napakan otsikon tilastolleen/käppyrälleen (lähdemerkinnän alkuun), sitä hauskempaa tekstiviitteitä tehdessä!

Tilaston tai käppyrän nimi voi olla enkunkielinen, koska ainakin minulla on käytössäni enkunkielinen Google Analytics.

Voinko puhua esimerkkiyrityksistä toimitusjohtajineen niiden oikeilla nimillä?

Kysymyksestänne ei selviä, ovatko toimitusjohtajat osa lähdeaineistoanne vai tutkimusaineistoanne.

Raportointiohjeessa sanotaan (s. 22): ”Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet. Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon (ks. kohta Suulliset lähteet, luku 4.4.2). – – Lääkärin mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin ja ACL oli erittäin tukeva. (Helminen 2007.) Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.”

Sivulla 26 todetaan: ”Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu sekä muut tärkeät suulliset tiedonlähteet. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Henkilön organisaation tietoihin voi lisätä selventäviä tietoja (esimerkiksi oy., ry., ky.).

Jos viittaat teoriaperustaa koskevassanne tekstissä toimitusjohtajien sanomisiin (suulliset lähteet / henkilölähteet), niin henkilöiden oikeat nimet ja organisaatiot kerrotaan. Tällöin asiantuntijat ovat osa lähdeaineistoanne ja ne ilmoitetaan lähdeluettelossa.

Jos toimitusjohtajat ovat olleet esimerkiksi haastattelututkimuksen haastateltavia eli osa tutkimusaineistoanne, heitä ei ilmoiteta lähdeluettelossa. Joskus tutkijat käyttävät tutkittavien anonymiteetin suojaamiseksi koodeja H1, H2, jne. kuvaamaan haastateltava 1:tä, haastateltava 2:ta jne.

css.php