Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Avainsana-arkistot: pääluvut

Miten viittaan raportointiohjeeseen?

Viitataanko raportointiohjeeseen kuten nettisivuihin? Vai kuten kirjaan?

Vastaus:

Sain tämän kysymyksen tietooni yhdessä opettajakokouksessa.

Kysymys on mielenkiintoinen, sillä nykymaailmassa kirjat muuttuvat verkkokirjoiksi ja sitä mukaan kirjan ja nettisivuston ero alkaa ainakin ihmisten mielikuvissa hämärtyä.

Mielestäni raportointiohje, vaikka saattaakin olla sangen hämyisä uudistuneessa muodossaan JAMKin avoimissa oppimateriaaleissa, on enemmän verkkokirja kuin nettisivusto. Toki se on osa JAMKin nettisivustoa.

Raportointiohjeessa on jokaisella luvulla oma numeroitu lukunsa ja osalla niistä vielä numeroidut alalukunsa. Se on aika tyypillistä kirjoille, mutta ei sivustoille. Näistä luvuista ja alaluvuista muodostuu kokonaisuus, hienommin sanottuna teos.

Minut ja Liukon Satu mainitaan kyllä tekijöinä, mutta maininta on melko huomaamaton etusivun oikeassa alareunassa, joten harva sitä on sieltä bongannut. Satu lupasi miettiä, laitammeko nimemme paremmin näkyviin.

Jos ja kun viittaatte raportointiohjeeseen, lähdeviite tulee lähdeluetteloon näin:

Liukko, S. & Perttula, S. 2013. Opinnäytetyön raportointiohje. Viitattu 11.4.2013. Http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/.

Jos viittaatte tekstissä esimerkiksi lukuun 3 (Kirjoittamisprosessi), tekstiviite tulee näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 3).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Kirjoittamisprosessi).

Selitys tekstiviitteen muotoiluun: Koska opuksessa ei ole sivunumeroita, voidaan lukijaa helpottaa kertomalla edes se luvun numero tai nimi, josta kyseinen ajatus esitetään.

Mahdollinen monitulkintaisuus näyttäisi syntyvän, jos viitataan lukuun 4.2.1 (Johdanto). Kyseisessä luvussahan selostetaan, mitä opparin johdannolta vaaditaan.

Tekstiviite voisi tulla siis näin, jos viitataan luvun nimeen: Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Johdanto).

Nyt lukija ja kirjoittajakin voi ajatella vahingossa, että tässä varmaankin viitataan raportointiohjeen johdantoon. Sellaista ei tosin ole, mutta sellaiseksi voi käsittää vaikkapa raportointiohjeen etusivun, joka ei ole oma numeroitu lukunsa. Siis sen sivun, jonka nimi on “Kirjallisten tehtävien raportointi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa”. Selvyyden vuoksi tässä tapauksessa voisikin ehkä olla parempi viitata luvun numeroon eikä luvun nimeen:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 4.2.1).

Huomauttaisin vielä, että oppareissa ei useinkaan tarvitse viitata raportointiohjeeseen. Se ei ole varsinainen tutkimuksenteko-opas eikä tutkimusmenetelmäjulkaisu, joiden on oltava lähdeluettelossa, jos olette niitä lukeneet ja niiden neuvoja soveltaneet.

Vaikka raportointiohjeeseen ei aina viitatakaan, sitä on kuitenkin aina noudatettava JAMKin kirjallisissa töissä.

Kolmen tason otsikoita

Eräässä oppariseminaarissa puhuttiin kolmannen asteen otsikoista, että niitä ei saisi käyttää. Miten asian laita on? Omasta mielestäni ne selkeyttävät ja pitävät lukijan ajan tasalla. Tarkoitan tätä:

4.2 Opinnäytetyön alkuosa ………………………………………………………………………. 11

4.2.1 Kansilehti ………………………………………………………………………………….. 11
4.2.2 Kuvailulehti ……………………………………………………………………………….. 11
4.2.3 Sisällysluettelo……………………………………………………………………………. 13

Vastaus:
Niitä voi käyttää. Ne ovat täysin sallittuja. Raportointiohjeessa on esimerkki sisällysluettelosta (kuvio 3), jossa kolme otsikkotasoa on käytössä.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ne usein selkeyttävät lukijalle opparissa kerrottavaa “tarinaa”. Usein niillä on merkitystä myös kirjoittajalle itselleen, sillä hänen voi olla helpompaa arvioida, eteneekö teksti loogisesti.

Mutta tietty toisen ja kolmannen tason otsikoita on käytettävä vain silloin, kun se on perusteltua.

Neljännet, viidennet jne. otsikkotasot ovat kuitenkin liikaa. Ne ovat aika yleisiä teknisellä alalla, olen nähnyt niitä esimerkiksi käyttöohjeissa.