Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Avainsana-arkistot: suora lainaus

Aineistoesimerkkien sisennys

Tässä teen oppariani ja etsin oppariblogistakin vastausta kysymykseeni, mutta en ihan suoraa vastausta ainakaan löytänyt. Eli käytän opparissani esimerkkejä haastattelujen pohjalta litteroidusta aineistosta.

Mietin kuitenkin, että jos aloitan esimerkin keskeltä lausetta tai lopetan sen, ennen kuin lause oikeasti loppuu, miten tämä pitää merkitä? Esimerkiksi jos koko lause on tällainen:

“Mut sitte tota oikeestaan näitten kahden muun kanssa niin, toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla ja tän hevosen selkään tulemiset ja kaikki tämmöset niinku korkeudet etäisyydet oli hänelle hyvin haastavia, niin ne oli ensinnäkin meillä tietenkin osatavotteina.”

ja haluaisin ottaa sieltä esimerkiksi kohdan: ” toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla” niin miten merkitsen että kohta on keskeltä lausetta?

Ja onko tosiaan niin, että jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä ollenkaan? Kursivoidaanko se kuitenkin ja laitetaan lainausmerkkeihin?

Eikö tämä vaikuta häiritsevästi ulkoasuun, jos osa lainauksista on sisennetty ja osaa ei ja mikäli sisennettyjä lainauksia ei laiteta lainausmerkkeihin ja sisentämättömät laitetaan? Vai olenko ymmärtänyt (mielestäni melko epäselvistä raportointiohjeista) väärin?

Vastaus:

Voit merkitä aineistoesimerkkisi ajatusviivoilla:

”– – toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla – –”

Ja jep, jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä. Raportointiohje sanoo: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Pitkät suorat ja siksi sisennetyt lainaukset kursivoidaan. Eikä niitä merkitä lainausmerkkeihin. Pitkä lainaus on neljä riviä tai enemmän. Lyhyet lainaukset, jotka ovat keskellä muuta tekstiä, merkitään lainausmerkkeihin. Lyhyiden lainausten kursivoinnista raportointiohje ei neuvo mitään. Ne voi kursivoida tai olla kursivoimatta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki aineistoesimerkit olisi johdonmukaisuuden vuoksi hyvä sisentää ja kursivoida.

Vaihteleva toimintatapa vaikuttaa häiritsevästi paitsi ulkoasuun, myös tulosten ymmärrettävyyteen.

Mm. laadullisessa tutkimuksessa korostetaan toimintatapaa, jossa lukijalle annetaan mahdollisuus selvästi erottaa se, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua, mikä haastateltavien sanomisia (ks. esim. Tutki ja kirjoita 2010, 268). Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusote on induktiivinen (mts. 266). Se tarkoittaa, että yksityisistä havainnoista päätellään jotain yleisempää, tehdään yleistyksiä. Siksi ajattelen, että ne aineistoesimerkit, jotka opparintekijä valitsee kuvaamaan aineistoaan, ovat tärkeitä. Ja että ne voisivat sen vuoksi näkyä tekstissä selvästi, toisin sanoen sisennettynä ja kursiivilla (italics).

Näin kesken lukuvuotta ohjetta ei kovin herkästi mennä muuttelemaan. Tämä asia on kuitenkin tullut esiin viime aikoina useissa opiskelijoiden yhteydenotoissa, joten keskustelin asiasta viestinnän opettajien kanssa.

Ja näin ohjeistamme: Kyllä aineistoesimerkeissä lyhyet siteeraukset voidaan esittää erillisinä, ellei niitä halua liittää tekstin yhteyteen. Jos haluaa, lyhyet lainaukset voivat olla sisennettyinäkin lainausmerkeissä selvyyden vuoksi.

Yritämme ohjeistaa raportointiohjeessa tätä kohtaa uudella tavalla, mahdollisesti esimerkeillä höystettyinä.  Muutan myös aiempaa kirjoitustani aineistoesimerkeistä.

Vaihtelevanpituiset aineistoesimerkit

Olen viimeistelemässä opinnäytetyötäni. Pohdintaa herätti suorien lainausten merkintätapa. Suorat lainaukset ovat vastaajien kirjoittamia tutkimustuloksia ja oleellisia työn kannalta. Suurin osa lainauksista on alle 3 riviä, mutta osa myös enemmän. Miten nämä merkitään työhön? Samalla tavalla oletettavasti, mutta laitetaanko kaikki lainaukset tuon alle 3 riviä ohjeen mukaan, vai kuinka?

Vastaus:

Kyse on siis vastaajista, joilta olet saanut tutkimusaineistoosi vastauksia joko kyselyllä, haastattelemalla tms. Tai oikeastaan heidän sanomisistaan, joilla todennat ja esittelet tuloksiasi.

Raportointiohjeessa luvussa Visuaalinen havainnollistaminen todetaan näin:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita.

Sisennyksistä annetaan tällaiset ohjeet: “Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Mielestäni kauneinta olisi, että aineistoesimerkit olisivat kaikki sisennettynä, jolloin ne olisi myös helppo ymmärtää aineistoesimerkeiksi.

Mutta koska raportointiohjeen mukaan aineistoesimerkeissa noudatetaan sisennysohjeita, tulevat 1-3 riviä pitkät aineistoesimerkki-lainauksetkin lainausmerkkeihin eikä niitä sisennetä. Yli kolme riviä (4-x riviä) pitkät lainaukset sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan ykkösrivivälillä.

Lisäys/muutos 15.4.2013:

Aineistoesimerkeissä lyhyetkin lainaukset voi sisentää erilliseksi kohdakseen tekstissä. Lue tämä blogikirjoitukseni: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/04/15/aineistoesimerkkien-sisennys/

 

 

Kun ajatus katkeaa, käytä ajatusviivaa

Yritin etsiä Jamkin raportointiohjeesta tarkempia ohjeita suorien lainausten käyttöön esimerkiksi tutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen avoimia vastauksia lainatessa, mutta omaan silmääni ei ainakaan osunut. Eri lähteissä on hiemat erilaiset ohjeet, kuinka lainauksen ns. pilkkomista lyhyemmäksi merkataan. Eli  tarkoitan nyt sitä, kun osa tekstiä poistetaan lainauksen keskeltä tai että lainausta ei aloiteta ensimmäisestä lauseesta. Jossain käytetään kolmea pistettä, jossain kahta viivaa jne. Kuinka Jamkissa tulisi menetellä?

Vastaus:

Vastaus on kaksi viivaa.

Lainaus voidaan pilkkoa lyhyemmäksi kahden ajatusviivan avulla. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas (2008) ohjeistaa näin: “Useiden sanojen pois jättäminen lainatusta jaksosta osoitetaan kahdella ajatusviivalla, jotka erotetaan toisistaan välilyönnillä.”

Jos ajatusviivoja seuraa piste, se kirjoitetaan kiinni viivoihin.

Ajatusviiva on se yhdysviivaa (tavuviivaa) pidempi viiva, jonka saa tekstiinsä painamalla controlia ja numeronäppäimistön miinusviivaa yhtäaikaa. Tai voi sen saada monella muullakin tavalla, esimerkiksi lisää-merkki-toiminnolla, mutta tuota control-tapaa minä useimmiten käytän.

Suorat lainaukset vastaajilta

Kun tuloksia esitetään ja käytössä on myös suorat lainaukset vastaajilta, tuleeko lainaukset muotoilla samoin kuin suorat lainaukset, joita käytetään esim. teoriassa t.s. Riviväli 1, kursiivi ja sisennys? vai laitetaanko lainaukset jotenkin muuten/onko tyyli vapaa?

Vastaus:
Joo. Tästä on esimerkki raportointiohjeessa luvun 5 lopussa, siellä on myös esimerkki:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita – -

Sanasta sanaan suomentaminen – sitaattiko?

Käännän oppariini tekstiä englanninkielisestä tekstistä, suomennan sanasta sanaan. Laitanko tekstin lainausmerkkeihin?

Vastaus:
Lyhyt suora lainaus kirjoitetaan tekstiin lainausmerkkien väliin. Lyhyt lainaus on korkeintaan kolme riviä.

Pitkä suora lainaus sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan rivivälillä 1.

Korpela (2011) käyttää jättipitkästä, usean tekstikappaleen mittaisesta suorasta lainauksesta nimitystä lohkolainaus. Lohkolainausten käyttöä ei JAMKissa tietääkseni suositella.

Mutta onko kyseessä suora lainaus (sitaatti, sanasanainen lainaus)?

Raportointiohjeessa sivulla 19 todetaan, että lainausten “on oltava täsmälleen samassa muodossa kuin ne ovat alkuperäisessä tekstissä”. Myös Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2010, 120) mukaan suora lainaus on kirjaimellisesti sanasta sanaan kirjoitettua tekstiä: se on alkuperäistä tekstiä mahdollisine kirjoitus- tai asiavirheineen.

Tästä voisi päätellä, että jos käytät kyseistä enkunkielistä tekstinpätkää opparissasi todellakin enkunkielisenä, se on suora lainaus. Mutta jos käännät sen,  silloin se ei ilmeisesti ole suora lainaus. Yleensä sitä joutuu vähintäänkin sanajärjestystä muuttelemaan, kun kääntää tekstiä kielestä toiseen.

Soitin Suomen kielitoimiston neuvontapuhelimeen. Neuvoja suositteli, että jos haluat lainata sanasta sanaan varsinkin englanninkielisiä tekstejä, kirjoita ne oppariisi nimenomaan englanninkielisenä. Jos kyseessä on kuitenkin joku eksoottisempi kieli, voit tehdä tekstistä oman käännöksen. Onhan parempi, että lukija tajuaa, mistä kirjoitat. Oman käännöksen voi ymmärtää suoraksi lainaukseksi, mutta tekstissä on tällöin tultava ilmi, että kyseessä tosiaan on oma käännöksesi alkuperäistekstistä.

Myös Jukka Korpela (2011) suosittelee käyttämään alkuperäistä lähdettä, vaikka useimmilla aloilla vieraskielisen tekstin suomennos toimii paremmin : “Jos alkuperäinen lähde on vieraskielinen, tulisi etsiä sen julkaistu suomennos tai huolehtia siitä, että käännöksen tekee joku kyseistä kieltä ja asiaa tunteva”.

Sanasta sanaan -määräys ei ole ehdoton ohje, sillä usein näkee suorissakin lainauksissa poistoja ja lisäyksiä.

Tässäpä suositukseni suorien lainausten ja käännösten välisestä suhteesta:

  • Käytä mieluiten alkuperäistekstiä tai sen julkaistua suomennosta.
  • Tarvittaessa voit suomentaa tekstin itse, jos se opparisi kokonaisuus huomioon ottaen on järkevää. Tällöin lukijalle on selkeästi kerrottava, että suomennos on sinun. Voit ilmoittaa sen suluissa ennen lainausta tai sen jälkeen vaikkapa näin: (käännös minun)
  • Jos teet suoraan lainaukseen poistoja, ilmoita ne kahdella ajatusviivalla: – –
  • Jos teet suoraan lainaukseen lisäyksiä tai muutoksia, ilmoita ne hakasulkeissa, esimerkiksi: [hän]

Ja muistakaa vielä tämäkin raportointiohjeen neuvo (s. 16): “Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä,sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista.”

HUOM! Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Esimerkiksi lehtijuttuihin toimittajat muokkaavat ja lyhentävät haastateltavien puhetta; silti sanomiset ympäröidään lainausmerkeillä (Hiidenmaa 2004).

Meikäläisen loppuvuoden hipsukiintiö taisi tulla nyt tällä tekstillä kuitattua!

Muuta mukavaa

Korpela (2011) suosittaa sitaattien etsintään Wikiquote-sivustoa, varsinkin enkunkielistä osiota. Kokeilin sivustoa huvikseni. Heitän teille pienen pähkinän purtavaksenne. Kuka sanoi: “Voisin kuvitella, mutta en kuvittele. Pelataan nyt nämä kisat ensin pois.”?

Lähteet

Hiidenmaa, P. 2004. Kielenhuollon haasteita. Viitattu 20.12.2011. Http://www.kotus.fi/?s=2037.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16.p. Helsinki: Tammi.

Korpela, J. 2011. Lainausten esittäminen. Sivu kuuluu tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Aineistoa suomen kielestä. Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit. Opasta on päivitetty 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.6.html

Lisäksi suullisena lähteenäni oli mieshenkilö Kielitoimiston neuvontapuhelimessa (kielitoimiston neuvontapuhelinpalvelusta kerrotaan osoitteessa www.kotus.fi). En älynnyt kirjoittaa hänen nimeään muistiin. Näin voi käydä  informaatikollekin ;)