Työ on viime viikkoina vienyt kaiken energian, että blogikirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa. Toisaalta vähintäänkin kohteliaisuussyistä olen kaksi päivää pidätellyt kirjoittamisen paloa… Facebookin status lienee kertonut kaiken oleellisen.
Mikähän voima siinä on, että lukemieni kirjojen teemat realisoituvat aina muutama päivä kirjan lukemisen jälkeen? Nyt lukuvuorossa oli Mika Aaltosen ja Titi Heikkilän kirja Tarinoiden voima – Miten yritykset hyödyntävät tarinoita? Mietin usein kirjaa lukiessa millaisia tarinoita minulta itseltäni olisi valmentajana ja yhteisön edustajana annettavissa ja miten niitä voisi rakentaa. Vaikka kirjassa oli esimerkkejä niin työ itsessään on tehtävä silti itse. Propin muoto-opin (1928) mukaan tarinoissa on mukana aina
- sankari
- roisto
- hyväntekijä (lahjoittaja tai myös maaginen voima tai taito)
- auttaja (sankarin apulainen)
- prinsessa (ja prinsessan isä)
- liikkeelle lähettäjä (joka saattaa sankarin matkaan)
- väärä sankari (joka vaatii todellisen sankarin palkinnot itselleen)
Kirjaa lukiessa vertasin erheellisesti tuota toimijajoukkoa amerikkalaiseen elokuvan käsikirjoitukseen kunnes viime viikolla totesin tuon roolituksen sopivan äärettömän hyvin myös työpaikalle. Sain siis negatiivisesta kokemuksesta täysin potentiaalisen tarinan jopa legendaksi saakka. Jos viikon puolessä välissä olen ollut maassa, turtunut ja innostuksen menettänyt, niin nyt voisin kiittää kaikesta koetusta.
Yrityksen näkökulmasta tarinoiden voima tulee juuri tehdyistä virheistä, niistä oppimisesta ja tiedon jakamisesta. Minun kohdallani luulen oppineeni “virheeni” mutta oppiko laajempi yhteisö? En usko. Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen että olen aiemmin työskennellyt oppivassa organisaatiossa, jossa on
- jaettu yhteinen visio antaen vapaus saavuttaa se
- ei ole pelätty virheiden tekemistä
- syyttely unohdettu, keskitytty ratkaisemaan ongelmaa ja työstämään matkaa yhteiseen visioon
- tarinoita on oikeasti kerätty ja käytetty kokemuksellisen tiedon keräämiseen ja jakamiseen.
Ilmeisesti frustraatio, epäoikeudenmukaisen kohtelun saaminen ja sivuutetuksi joutuminen saavat minussa Belbinin testin Shaperin ominaisuudet esille. Tapahtumien jälkeen olen purkanut tilannetta ja huomannut saaneeni aikaiseksi kaksi uutta tuoteideaa ja omaan valmentajuuteeni hyvän tarinan. Ei huono saldo varsinkin kuin uusi tuoteidea on jo moc up -vaiheessa. Suuren suuret kiitokset muuten keskiviikkoiselle lounasseuralaiselle ajatuksien solmujen avaamisesta ja suuren sivun näyttämisestä. Yritin jo käydä lainaamassa luonaalla suositeltuja kirjoja mutta menossa ovat!
Luovuuden pohdintakin on nytkähtänyt eteenpäin. Epäonnistumisen sietäminen ja riskin ottaminen kuuluu uusien ideoiden eteenpäin viemiseen ja taas olen polulla, jossa saatan tehdä ”virheen”. Kenen mielestä se on virhe on toki eri asia. Aiemmin en ole edes ajatellut virheiden tekemisen pelkoa ainakaan oman toiminnan esteenä. Pelkäänkö nyt virheiden tekemistä? En omasta mielestäni, mutta en siedä epäoikeudenmukaisuutta ja asioiden käsittely ilman fakta perusteista ja objektiivisuuden puutetta.
