Kerrankin olen etukäteen valmistautunut seuraavaan TM7 sessiioon, joka käsittelee innovointia. Olen tähän mennessä saanut luettua seuraavat kirjat:
- Ari Turunen: Ei onnistu: jälkiviisasta vastustamisen historiaa
- Montefiore Simo Sebad: Suuret puheet jotka muuttivat maailmaa
- Kulmala Marko: Hyvä idea ei toimi
- Krügen Wolfgang: Tiimien vetäminen
- Pekka Hämäläinen: Sinulla on vain yksi elämä. Anna kiireelle kenkää
- Petteri Kilpinen: Liekeissä
- Pamela K. Mezt: Oppimisen Tao
- Ruohonen Sinikka ja Mäkelä-Marttinen Leena: Luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta
- Geof Alred, Bob Garvey, Richard Smith: Mentorointi
- Lisa L Gyr: innovative promotion that work
- Lisa L Gyr: art of promotion
Näistä kirjoista riittäisi paljonkin kerrottavaa mutta nyt nostan esille vain kaksi eniten ajatteluani laajentavaa kirjaa: liekeissä ja luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta. Jälkimmäisessä Meduusa-TV on mielenkiintoinen tapaus. Sen kokemukset olivat hyvin verrattavissa Tiimiakatemian toimintaan. Liekeissä kirja avarsi hyvin ajattelua henkilökohtaisen muutoksessa auttamiseen. Jokaisella on kyky unelmoida mutta valmentajan tehtävänä on auttaa muuttamaan ne unelmat visioksi. Vision luominen on kyky, jota voi kehittää.
Mutta takaisin tulevaan TM7-sessioon ja tehtävään reflektoida oman luovuuden lähteitä!
Itsensä tutkiminen omista luovuuden lähteistä tuntuu äärettömän epämiellyttävältä tehtävältä. Ihan kuin yrittäisi selvittää itsestään mysteeriä, johon ei välttämättä tahdo itse edes saada vastausta. Kuitenkin tähän ikään mennessä lienen käyneen läpi jo jotain mistä voisi muutkin kuin itse päätellä luovuuden lähteitä. Äärimmäisen helppoa olisi tehdä yksioikoinen listaus: perhe, harrastukset, luonto, ystävät… Joo toki ne ovat minunkin luovuuteni lähteitä mutta luulen ne silti löytyvät vielä syvemmältä tai sitten pinnalta.
Ensimmäisenä pitäisi kai määritellä luovuus omalla kohdalla. Minulle luovuus tarkoittaa ennen kaikkia rohkeutta kokeilla omia ideoita. Minulle ideat ja vilkas mielikuvitus eivät ole ongelma, mutta niiden jakaminen ja kokeileminen on joskus haasteellista. Tunnistin oman heikkouteni, ideoiden omimisen ja hiljaisuuden, Kulmalan kirjasta niin selkeästi. Olen oppinut että vastustamisen sietäminen vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Joskus olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen ja laiska, etten jaksa jakaa ideaani, koska tiedän sen vaativan vahvaa myyntiponnistelua. Yksilönä kehityskohteeni on ideoiden myyntitaidon kehittäminen, valmentajan kehittymiskohteeni luovuuden saralla on eri.
Pari vuotta sitten koin olevani maailman epäluovin ihminen. Työelämän tarkoituksena oli vain selviytyminen seuraavasta deadlinesta ilman mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Se tappoi kaiken halun ja tahdon tehdä asioita toisin. Kiireellä ja nopeudella on vissi ero. Pyrkimys tehdä asiat nopeasti ja tehokkaasti on eri asia kuin tehdä ne kiireessä. Ehkäpä voisi sanoa, että aika on yksi luovuuteni lähteistä. Riittävä aika jättää tilaa vapaaseen asioiden yhdistelyyn – ajatteluun ja valintoihin.
Aikaan liittyy myös työn ja vapaa-ajan balanssi. Ajattelutyössä ei aivoja voi jättää koskemaan vain tiettyä aikaa tai paikkaa. Kuitenkin jos vapaa-aika ja työelämä ovat energioiltaan vastakkaisia, ei ainakaan minulla jää luovuudelle tilaa. Tämä ei omalta kohdaltani tarkoita kuitenkaan vapaa-ajan ja työn yhdistämistä! Minulla maksimoidakseni mielikuvitusta ne ovat erilaiset: taide, bisnes ja vapaa-ehtoinen yhteisöön vaikuttaminen. Laaja-alainen kiinnostuminen asioista ei tuppaa rajoittamaan asiayhteyksien välisiä linkkejä ja lainalaisuuksia.
Puhdas laiskuus ja mukavuudenhalu ovat ihan selvästi luovuuteen ruokkivia tunnetiloja. Pieni kiukustuminen byrokratiaan sekä huonon asiakaspalvelun kohtaaminen tuntuvat ruokkivan ajattelua välittömästi ideoimaan parempia ja helpompia keinoja hoitaa asiaa. Parhaimmillaan (jonkun mielestä myös pahimmillaan) tämä näkyy tavassani karttaa keittiötä. Erityisesti leivonta aiheuttaa valtavan määrä vaivaa ja työtä etsiä oikopolkuja.
Valmentamisen myötä olen huomannut, että luovuus liittyy myös vahvasti ihmisen asenteeseen elämää kohtaan. Nöyryys ottaa oppia muilta liittyy myös luovuuteen mutta myös jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Ennen en ajatellut, että ihmisen asenne voisi niin vahvasti torpata luovuutta. Työelämän myötä törmäsin ihmiseen, joka aidosti pystyi torjumaan kaikki uudet ajatukset. Muistan pohtineeni luovuutta silloin, mutta en ajatellut sen liittyvät ylimieliseen asenteeseen niin vahvasti ennen kuin nyt monta vuotta myöhemmin. Oli helpottavaa ymmärtää asia kirjaa lukiessa, kun Ari Turunen totesi kirjassaan monesti hyvän idean kariutuneen ylimieliseen asenteeseen pitkällä historian aikajanalla. Huh, se kaikki ei siis johtunutkaan minusta.
