Kiitos osallistujille ja esiintyjille antoisasta päivästä! Esitystn materiaalit tulevat tälle blogisivustolle lähipäivinä. Kyselemme myös palautetta osallistujilta pian.
Vielä muutama paikka vapaana suosittuun ja ilmaiseen Jyväskylän verkko-opettajapäivään. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu pian!
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, yliopisto ja koulutuskuntayhtymä järjestävät vuotuisen verkko-opettajapäivän 22. maaliskuuta IT-Dynamolla Lutakossa. Tällä kertaa on varaa mistä valita! Neljä teemalinjaa käsittelevät tabletteja, ohjausta ja sosiaalisen median käyttöä opetuksessa.
Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan.
Ilmoittaudu pian, mukaan mahtuu 100 ensiksi ilmoittautunutta!
Lisätietoja:
Mari Varonen, verkkopedagogiikan suunnittelija, koulutuksen kehittämispalvelut, JAMK
etunimi.sukunimi@jamk.fi, 040 773 5285
Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteinen Take away -webinaarisarja sai tänään jatkoa lokakuun webinaarilla, jossa esittelin JAMKin Hyvinvointiyksikön kokemuksia sosiaalisen median opetuskäytöstä.
Esityksessäni pureuduin neljään eri teemaan:
Jos jokin yllä olevista aiheista kiinnostaa, niin tutustu teemaan tarkemmin webinaarin tallenteen kautta. Koko esityksen kesto on noin 28 minuuttia.
Koulutuksen kehittämispalvelut tarjoavat JAMKin verkko-opetusaktiiveille käsikirjoituskoulutusta syys-lokakuussa 2011. Koulutuksen toteuttaa Flumine Oy. Kumpaankin koulutukseen mahtuu mukaan mahtuu 20 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä.
Verkkokäsikirjoitus 15.9.2011:
Videokäsikirjoitus 6.10.2011:
Lisäksi verkkotyöskentelynä ohjattua oman käsikirjoituksen laatimista.
Lisätietoja ja ilmoittautumiset:
verkkopedagogiikan suunnittelija Mari Varonen, etunimi.sukunimi@jamk.fi
Opetusteknologian basaari saapuu Rajakadun B-siipeen pe 6.5. klo 9-12.
Tule tutustumaan verkko-opiskelun parhaisiin käytänteisiin,
opetuksen videointiin, sosiaalisen median työkaluihin,
Adobe Connectin uuteen versioon ja kirjaston palveluihin.
Tapahtuman järjestää JAMKin opetusteknologian kehittämisryhmä.
Tervetuloa!

Opiskelijoita yritetään (opettajien ohella) totuttaa verkko-opiskeluun ja joustaviin ratkaisuihin. Jos ensin opiskelujen aikana tottuu joustavuuteen ja pakkaspäivien pyjamaduuniin, miten käy työelämässä? Jos vapaus valita työtapansa, -tilansa ja -aikansa ei säilykään, tuleeko silloin liukuhihnaolo, olen-osa-koneistoa-fiilis sekä vireystila-ahdistus? Jotkut työyhteisöt maailmalla ja Suomessakin ovat siirtyneet ns. läsnätyömalliin, jossa yhteisten pelisääntöjen avulla ollaan luotu joustavat työtilat ja -tavat. Työntekijä voi valita työtehtäviensä tai vaikka sen hetkisen auransa perusteella itselleen sopivan työtilan erilaisista vaihtoehdoista. Sähköpostien lukeminen biitsiltä käsin kuulostaa houkuttelevalta:
Ensimmäiset 100 päivää läsnätyötä
- Microsoft-blogi aiheesta
Aiheesta on kynäillyt myös Katleena Kortesuo blogissaan.
Mitä mieltä olet? Toimisiko meillä (tai teillä)?
Sattuneesta syystä olen aloittanut vuoden kestävän taipaleen opiskelijan roolissa verkko-opinnoissa. Kurssipaketin ensimmäisillä opintojaksoilla ollut vierailevia asiantuntijoita työelämästä luennoitsijoina. Luennot ovat olleet kurssilaisille nähtävissä ja kuultavissa Adobe Connect -tallenteina. Myös kurssin opettaja on tehnyt omia esitystallenteita, joissa hän on valottanut kurssikirjallisuuden saloja ja selventänyt opeteltavaa asiaa.
Hyvä, kiva, bra.
Yhdellekään luennolle en ole päässyt “livenä” (siis suoraan lähetykseen) osallistumaan, vaan olen nimenomaan joutunut turvautumaan tallenteisiin. Pikaisia huomioita:
1) Opettajan tallenteet tuovat läheisyyttä ja lämpöä. Ei tule tunne, että tekisi tyhjille seinille, hylätyille pihoille ja autioille taloille, kun opettaja on tehnyt kurssinaloitusvideon, kirjallisuustiivistelmän tai muun ohjausvideon, jossa hän valottaa kurssitehtävien tarkoitusta.
2) Pitkät tallenteet eivät innosta. Vaikka asiantuntijaluento onkin mielenkiintoinen, puhuvan pään ja perinteisten listapallukkaslaidien tuijottaminen puuduttaa. Esitykseen kannattaisi tehdä jonkinlainen pikaeditointi tai sisällön purku; jollakin tavalla merkitä esim. slaidien vaihtumiskohdat.Tietty voisi myös miettiä, kannattaisiko sisältö pilkkoa pienempiin osasiin – siis lyhyempiin videotallenteisiin.
3) Tallenteet ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä juttu. Ne tuovat sisältöön vaihtelevuutta ja ne tekevät kurssikirjallisuuden teoriat elävimmiksi.
4) Asiantuntijuus kasvaa. Hienoa, että asiantuntijavieraat ovat sallineet luentojensa tallentamisen. Luentoihin on pääsy suljetun verkkoalustan kautta, joten missään julkisessa jaossa esitykset eivät ole. Monilla tuntuu olevan alkukantainen pelko tai muu tunnetila, että jos oman esityksen antaa tallentaa, sen löytää kohta YouTuben katsoituimpien listalta. Näinhän se ei taida kuitenkaan ihan olla.
5) Joustavuus on jees. Luokkahuoneluentoon verrattuna verkkoluennossa on ainakin yksi etu: kun luokassa tylsyyttä voi paeta vain piirtelemällä luentomuistiinpanoihin, tuijottelemalla maisemia ikkunasta tai nykyään kännykkäsurffailemalla, voi verkkoluentoa seuratessa aina painaa pause-nappulaa.
Täällä ollaan, vaikka kiirettä pitää. Taas on juostu pitkin ja poikin puhumassa: