Linda:
Kuule Minna, kuinka paljon teidän yksikön verkkototeutuksissa on yhteisöllistä oppimista?
Minna:
Meillä on aika paljon yhteisöllistä oppimista, kun koko opiskelu perustuu oppimispiirien toimintaan ja yhteiseen työskentelyyn. Mutta paljon riippuu oppimispiiristä – kuinka paljon he työskentelevät verkossa, kuinka paljon face to face.
Linda:
Hmm. Musta tuntuu, että mä alan kyllä kohta protestoida tuota yhteistoiminnallisen oppimisen ideaalimallia vastaan – ainakin noin niinku aikuisopiskelijan näkökulmasta. Mutta mä olenkin minä itte -mörkö. Ja kun tälleen kerron AOKKin uusmeediolle, saan tuta 
Minna:
Pitää olla molempia: sekä itsenäistä työskentelyä että yhteisöllistä tekemistä. Jos oppimista ajatellaan, kyllä ne toisten ajatukset rikastuttavat omaa ajattelua ja oppimista
Linda:
Tuo on kyllä totta, mitä noista toisten ajatuksista sanot. Eli pitäis olla toimivat työkalut niiden jakamiseen, kommentoimiseen, keskusteluun…
Minna:
Ei sitä keskustelua ja ajatusten vaihtoa tarvitse tehdä muiden saman ryhmän opiskelijoiden kanssa, joilla on “aina kauhee kiire ja ei löydy aikaa” vaan menee verkkoon ja käy keskustelua jollain muulla foorumilla. Verkossa on vaikka kuinka paljon eri alojen yhteisöjä ja keskustelufoorumeita, joita kannattaisi hyödyntää opiskelussakin. Ihan autenttisiä ympäristöjä, todellisia ongelmia, arjen toimijoita. Joitain muutakin kuin Suomi24…
Linda:
No niin on.
Minna:
Mutta ihan oikeessa olet, että pitäis olla toimivat ja helppokäyttöiset työkalut yhteiseen tuottamiseen, kommentoimiseen ja keskusteluun.
Linda:
Optima ei kauheasti houkuttele keskusteluun tai tarjoa näppäriä työkaluja yhteiseen tuottamiseen. Valitettavasti.
Minna:
No on siellä niitäkin mutta ne pitää vaan löytää. 
Optiman rinnalla voi käyttää myös muita välineitä, esimerkiksi GoogleDocsia tai Etherpadia yhteiseen kirjoittamiseen. Optimaa ja sosiaalisen median työkaluja yhdistämällä saa jo ihan toimivan setin kasaan. Sopiva väline tarpeen mukaan.
Linda:
Tuotokset vaan on sitten jossain tuolla pilvessä… Aika moni opettaja varmaan miettii tietoturvajuttuja huolestuneena, jos pilviasioista on kyse.
Minna:
Mitään salaista tai arkaluontoistahan ei sinne kannata laittaa mutta oikeesti, kuinka salaista tai ainutlaatuista opiskelijoiden tuottamat tehtävät yleensä on?
Linda:
No harvoinpa se kauhean salaista on. Eikä kyllä opettajan tuottama materiaalikaan usein mitenkään niin salaista ole, etteikö sitä voisi pilveen talteen laittaa – tai vaikka julkisesti jakoon..
Minna:
Ja kaikenhan ei tarvii olla kirjoitettua tekstiä. Optimassakin voi pitää vaikkapa videopäiväkirjaa. Veikkaan vaan, että kauhean moni ei sitä ole hoksannut.
Linda:
Ei varmaan. Mutta videotuottamisessa on tietty aina se kynnys, joka pitää ylittää: miltä näyttää oma naama kuvassa tai oma ääni äänitettynä. (Been there, done that.) Ajat on kyllä muuttuneet niin, että semmoisesta tuottamisesta on tullut luonnollisempaa.
Minna:
Ihan kauheetahan se on mutta kyllä siitä hengissä selviää – Been there, done that Ja toishan se vähän vaihtelua opiskelun tekstipainotteisuuteen.
Tuli muuten mieleen tuosta sun yhteisöllisyysähkystä, että jos pitäis kirjoittaa yhdessä 10-sivuinen essee lähettämällä sähköpostilla word-tiedostoja ees taas, inhoisin yhteistoiminnallista oppimista. Ei siinä oo mitään järkeä. Olisi helpompaa tuottaa teksti itse.
Linda:
No tolleen se melkeinpä oli toteutettu niissä Mittuniversitetin webbredaktör-opinnoissa, jotka suoritin etänä. Sinne olisin tosiaan kaivannut lisää yhteistä tekemistä, kun ainakin itsestä tuntui, että nykytekniikka mahdollistaisi etätekemisen. Olisi ollut hyväksi nähdä, mitä muut oli saaneet keisseistä irti. Olisin saattanut oppia vieläkin enemmän, kuin mitä nyt tein.
Minna:
No just toi. Eli käytetään verkon hyödyt oikeesti eikä vaan tehdä “vanhoja” asioita sähköisesti.
Linda:
Yksi esimerkki näistä “vanhojen” asioiden tekemisestä sähköisesti on luentotaltioinnit. Jotkut opiskelijat varmaan tykkää, jos opettaja tallentaa monituntisia luentoja poissaolijoille katseltavaksi ja kuunneltavaksi, mutta enemmän saa taltioinneista ja videoista irti, jos opettaja suunnittelee ne huolella, pilkkoo sisällön järkeviksi, pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Noissa monituntisissa puhuva pää -videoissa se opettaja on taa-aas pääosassa, ei oppija tai oppiminen.
Minna:
Niin, se riippuu tarpeesta ja tilanteesta. Luentotaltiointi on tosi hyvä just poissaolijoille mutta pidemmän päälle niiden katsominen on puuduttavaa. Siihen kaipaisi jotain yhteisöllistä. Videoiden kanssahan voisi hyvin käyttää käänteisen luokkahuoneen ideaa (eli Flipped Classroom). Eli opiskelijat katsoisivat itsenäisesti opettajan tekemät hyvin suunnitellut videopätkät (lukevat tietyt artikkelit, tutkivat verkkolähteitä tai tutustuvat teemaan jollakin muilla tavoilla) ja tunnilla/luennolla työskenneltäisiin yhdessä näiden tietojen perustalta. Luento ja läksyt vaihtaisivat siis paikkaa. Olis sekä itsenäistä työskentelyä että yhteistä toimintaa. Ja verkko-opiskeluunhan tuo sopii todella hyvin!
Linda:
Ai vitsi, miten filosofisia me ollaan tänään. Pitäiskö tästä keskustelusta tehdä tiivistelmä typ Suodattimeen? Kahvipöytäkeskustelunomaisesti?
Minna:
Otetaanpa tästä aihio ja laitetaan Gdocsiin, eikö?
Linda:
Jes. Jatketaan työskentelyä siellä.
