Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

26.5Loppu

Mutta niin siinä lopulta kävi, että talvi tuli keskelle Afrikkaa, pieneen Ilembulan kylään, ja mun on aika karata sitä taas uuteen kesään, toiselle puolelle maapalloa. Tämän, viimeisen työpäiväni jälkeen mun on aika sanoa hyvästi sen kylän ihmisille, sairaalalle ja sen henkilökunnalle, potilaille ja ihanille opiskelijoille, savannille, kynttilän valossa istutuille illoille, naurulle, eri maailmaoista tulevien ihmisten väliselle ymmärrykselle, lenkiillä perässä juoksevalle lapsilaumalle, orpokodin Neemalle ja muille lapsille, sille uskomattomalle tunteelle, kun kulkee suu auki päivät ihmetyksestä ympäri katuja ja nauraa onnesta sille tunteelle, että viimein olen Afrikassa, nukkumassa hyttysverkon alla, ja Afrikan auringossa. Mä lähden huomenna Ilembulasta.

Tähän maailmaan mun mieleni oli vienyt mua lakkaamatta siitä hetkestä lähtien, kun sinä helmikuisena yönä kikersin hakupapereitani valmiiksi. Ja yhtäkkiä mun unelmani Afrikasta on päättymäisillään. Siitä päivästä, kun astuin Heathrown koneeseen Helsinki-Vantaalta, ja siitä epätodellisesta tunteesta, että viimeinkin olisin matkalla, oli niin kauan, mutta kuitenkin vain ohikiitävä hetki. Tämä oli ehdottomasti elämäni antoisinta aikaa, ja olen siitä sanattoman kiitollinen.

Ja vaikka niinä aamuina arki painoi päälle, ja itsensä sängystä repimiseen vaadittiin joskus uskomattomia voimia, Afrikan aurinko lämmitti matkani sairaalaan ja sen taivas oli kaunis.

Tämä matka sai mut unelmoimaan, kehittämään, kehittymään, kyseenalaistamaan ja perustelemaan. Löysin itsestäni uusia vahvuuksia ja uusia heikkouksia. Tiedostan nyt, mitä terveydenhoitajan uraltani kaikkein eniten haluan, ja tämä kokemus antoi uskomattoman motivaatioruiskeen niiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tämän viiden kuukauden jokainen päivä on ollut mieletön ja onnellinen. Päivääkään en vaihtaisi pois. Mietin Hannan kanssa, että jos vuosi sitten oltaisiin tiedetty mitä tämä vaatii, vs. mitä tästä saan, oltaisiinko me lähdetty. Ehdottomasti. Tekisin sen kaiken uudelleen. Koska sinä päivänä kun lentokone saapui Kilimanjaron lentokentälle ja matkustin maantietä Arushaan olin jo sitä mieltä, että kaikki sen päivän aikana koettu oli ollut jo sen kaiken työn ja kuumottelun arvoista.

Suosittelen tämän kokemuksen jälkeen vaihtoa ehdottomasti kaikille jotka arvostavat elämäänsä, ymmärtävät että se on mahdollista elää vain kerran, jotka haluavat laajentaa ammattitaitoaan sekä niille, joiden elämä on seikkailua.

Kiitos vielä kaikille opettajille, ja KV-tiimiläisille, erityisesti KV-koordinaattoreille avusta ja tuesta.

Ninapenda Tanzania sana.

Kommentit pois päältä artikkelissa 26.5Loppu

24.5 Vieläkin lääkkeistä

– Lääkkenjako tapahtuu vähän eri tavalla kuin muilla osastoilla: Ennen lääkkeenjakoa potilaskansiot jaetaan potilaille, jonka jälkeen potilaiden vanhemmat hakevat lääkkeet lääkehuoneesta. Huutelin potilaiden nimiä osastolla, ja jaoin potilaskansiot pois vaihtelevalla menestyksellä. Tähän tuijottamiseen on about tottunut, eikä se kovin ole koskaan häirinnytkään. Mutta mIltä tuntuu olla ainoa msungu ja seistä keskellä pitkän, sängyillä reunustetun salin käytävällä kolmenkymmmenen ihmisen tuijottaessa, ja yrittää huutaa potilaiden nimiä ja niiden koukerroita. Mwangunyglengewanijimwunygaga. Mikään kirjain ei tunnu sopivan edellisen perään hyvin merkittävässä osassa nimiä. Tunsin itseni lukihäiriöiseksi koululaiseksi, jonka opettaja hengittää niskassa ja yrittää pidätellä nauruaan kun sanat on hukassa ja kieli solmussa.

Paperit saatuaan potilaat tulevat lääkehuoneen ovelle, ja antavat paperit hoitajille, ja sitten määrätyt lääkeet annostellaan. Tässä pari mieleen tullutta ongelmaa:
1.Lääkkeet jaetaan joka kerta erikseen, eikä lääkkeitä tarkisteta kahteen kertaan.
2. Lääkelistassa lukee määräyspäivä, ja kuinka monta päivää lääkettä menee. Hoitajan pitää jokaisen lääkkeen kohdalla laskea, meneekö lääke enää sinä päivänä vai ei.
3. Miten saan jaettua 500mg tabletin 110mg osiin?
4. Potilaat jonottaa ovensuusta lääkkeitään ja paine on kova; Kuumottavaa kun jonossa on sata potilasta ja kaikki kuumottelee omaa vuoroaan. Kolme muuta hoitajaa häärää ympärillä ja kaikki juttelee keskenään.

Lääkelaskuista on lastenosastolla kyllä hyötyä, kun määrätyt lääkkeet ei mene kokonaisina tai edes puolikkaina, ja oraaliliuoksia on paljon.

Kommentit pois päältä artikkelissa 24.5 Vieläkin lääkkeistä

23.5 Potilaan kohtaamista

Mä tykkään näistä hoitajista. Ne on mielettömän mukavia. Ja lääkärit. Täällä voi huomata oikeaa potilaan kohtaamista: Hoitohenkilökunta lohduttaa lapsia ja läsnäolollaan prantavat lasten oloa. Ne nauraa ja hymyilee, ja yrittää saada lasten olon paremmaksi omalla olemisellaan. Näiden tavasta toimia potilaidensa kanssa saa paljon irti, joka toivottavasti näkyy jatkossa myös omassa toiminnassani. Ainakin itsevarmuus lasten käsittelylle ja lasten kohtaaminen henkisesti on helpottunut jo paljon orpokodissa vietettyjen iltapäivien jälkeen.

Kommentit pois päältä artikkelissa 23.5 Potilaan kohtaamista

18.5 Vielä lastentauteja

Harjoittelu alkaa pikkuhiljaa olla paketissa, mutta vielä on muutama päivä aikaa lastentaudeilla. Tässä parin ensimmäisen päivän asioita:

-Aulassa on lihavaaka jossa lapset punnitaan ennen osastolle tuloa, jotta lääkäri voi määrätä annettavat lääkkeet kilojen mukaan.

-Päivärytmi on samanlainen kuin sisätautien osastoilla: Aamupäivä siivousta ja sänkyjen petaamista (kuuluu sh-opiskelijoille), lääkkeenjakoa, injektioden antamista ja tippapullojen vaihtamista. Lääkärin kierto alkaa kymmeneltä, ja sairaanhoitajat kirjaavat uudet ja muuttuneet hoitosuunnitelmat listoihinsa. Sen jällkeen ruvetaan toteuttamaan. Välissä pari kahvitaukoa, uusi lääkkeenjakokierto, ja raportin jälkeen kotiin.

-Ongelmat tuntuvat olevan kuitenkin aika lailla samat kuin muillakin osastoilla. Erityisesti pistää silmään taas aseptiikka: Kanyylit pyörii sängyllä ennen suoneen menoa ja sitä rataa. Suomalainen vaihtarilääkäri Piia kertoi muutama päivä sitten pyöritelleensä silmiään, kun näki missä kaikkialla neula kävi ennen potilaan suonta. Ennen kuin hän ennätti sanoa asiaan mitään, yksi medical assistanteista  tokaisi hänelle ”Don`t worry, this is africa, we have no complicartions”. Jepjep. Tänään olin ottamassa kanyylia pois pieneltä lapselta, kun viimeisen teipin kohdalla alkoi suunnaton huuto ja kyynelmeri: Kyynärtaive jossa kanyyli oli ollut, täyttyi mädällä. Suoni oli täysin infektoitunut. Hain lääkärin paikalle kesken kierron, joka määräsi lapselle vielä antibioottikuurin. Erityisesti lasten kohdalla tuntuu rajulta katsoa, kun muuten kotiuttamiskuntoinen, vaivastaan selvinnyt pikkuinen joutuu kestämään turhaa ja helposti vältettävissä olevaa kipua ja elimistö joutuu taas uudelle koetukselle. Turhaan. Ehkä kaikkein eniten turhauttaa se, että täällä olisi mahdollista toimia aseptisesti ja vähentää sillä komplikaatioriskiä, mutta niin ei vain jostain syystä tehdä.

Kommentit pois päältä artikkelissa 18.5 Vielä lastentauteja

16.5 Vielä mielenterveyshoitotyöstä

Justina, valvontayksikön vastaava sairaanhoitaja, tuli käymään kahvitauolla kylässä, ja ruvettiin juttelemaan ihmisten jaksamisesta ja

Kirjoitin kuukausi sitten mielnterveyshoitotyöstä, tai tarkemmin sen puuttumisesta Ilembulan sairaalassa. Tänään näin asian aivan uudella tavalla. Täällä tosiaan on mielenterveyshoitotyötä. Se ei vaan ole niin yksinkertaista ja selvää kuin se on meillä. Se pitää löytää pinnan alta. Se on täällä yhteisö, ihminen toiselle ja Jumala. Mielenterveyshoitotyötä toteuttavat papit, ja asiat selviävät yhteisön tuella. Täällä on vaikeaa diagnosoida mielenterveden sairauksia, mutta niitä hoidetaan siitä huolimatta.

Kommentit pois päältä artikkelissa 16.5 Vielä mielenterveyshoitotyöstä

12.5 Avoleikkaus

Potilas x oli ollut keisarinleikkauksessa n. kaksi viikkoa sitten. Jotain oli kuitenkin mennyt vakavasti pieleen, ja paksusuolessa olleiden repeämien takia potilas oli leikattu jo kolmeen kertaan keisarinleikkauksen jälkeen. Tehoyksikössä työskennellessämme keisarinleikkauksen haavasta vuosi ulostetta, ja leikkaushaava oli infektoitunut. Potilas tuotiin eilen valvontayksiköstä uudelleen leikkaukseen. Vanha leikkaushaava avattiin ja paksusuolessa näkyi rakkuloita, joista ulostetta pääsi vatsaonteloon. Kirurgi ompeli rakkuloita kiinni, pesi vatsaontelon ulosteesta, leikkasi saksilla röpelöisen ihon pois vanhan leikkaushaavan kohdalta ja omeli potilaan vatsan taas kiinni.

Vatsaontelon huuhtelussa käytetty vesi oli steriiliä vettä, joka säilytettiin infuusiopulloissa lämpimässä vedessä (jotta elimistö ei jäähtyisi), jota passari kaatoi sitä leikkauspöydällä olevaan kulhoon pyydettäessä.

Hengityskonetta ei leikkaussaleissa ole, joten antestesiahoitajan tarvitessa käsiään jossain muualla, passari siirtyi ventiloimaan potilasta manuaalisesti. Anestesiahoitaja suoritti intuboinnin, ja huolehti anestesiasta leikkauksen ajan: Aina siinä vaiheessa, kun potilas alkoi liikahtelemaan, lisää lääkettä annettiin. Lisäksi anestesiahoitaja huolehti nestetiputuksesta.

Instrumentoiva hoitaja suoritti leikkaussalivalmistelut, ja assistoi kirurgia operaation aikana.

Sitten vielä pari juttua mitkä pisti silmään leikkauksen aikana:
-Anestesiahoitaja kaivaa kynnenalusiaan steriilipakkauksestaan ottamalla kirurgin veitsellä.
-Potilas tuotiin leikkaussaliin ennen, kuin leikkaussalia oli valmisteltu loppuun.
-Kirurgi puhdisti leikkausalueen ennen toimenpiteen alkua.
-Anestesiahoitaja piti hengityssuojainta suun, muttei nenän edessä.
-Anestesiahoitaja piti taukoja ventilaatiokoneen pumppaamisesta, ja happisaturaatio oli pahimmillaan 85.
-Leikkaussalihoitajat puhuivat puhelimessa toimenpiteen aikana.

Tänään kuulin valvontayksikön vastaavalta sairaanhoitajalta, Justinalta, että potilas oli kuollut tänä aamuna.

Kommentit pois päältä artikkelissa 12.5 Avoleikkaus

10.5 Autoklaavi

Rakas oppimispäiväkirja. Tänään opin sen, mikä tekee steriilien toimenpiteiden luomisesta mahdollista näissä olosuhteissa, joissa kaikki ei ole kertakäyttöistä.

Ennen leikkaussalissa käytettävien asioiden käyttämistä asiat täytyy pestä. Instrumentit tiskataan ja asetellaan rumpuun. Vaatteet, liinat ja muut tekstiilit pestään, kuivataan, ja viikataan oikeaoppisesti. Toinen instrumenttihoitajista opetti tänään steriloimaan vaatteita ja leikkaussalissa käytettäviä liinoja. Viikkaustavan täytyy olla aika tarkalleen oikea, jotta koko muu prosessi ei olisi ihan turha; että steriilivaatteet saataisiin puettua ilman kontaminoitumista päälle. Sitten kun tekstiilit oli rullalla, ne survotaan erikokoisiin metallirumpuihin ja viskataan autoklaaviin.

Leikkaussalikompleksisetin yheydessä on autoklaavihuone, jossa voidaan steriloida kaikki tarvittava instumenteista tekstiileihin ja tarpeen tullen myös veteen (Veden sterilointiin on oma infuusioyksikkönsä, josta kaikki nestepullot haetaan.). Isoja autoklaaveja (painekattiloita) on leikkausosastolla kaksi ja ne toimivat näin: Ison padan pohjala on verkko, jonka alle mahtuu muutama litra vettä. Kun vettä on kaadettu autoklaaviin mittarin mukaan tarpeeksi, metalliset padat avataan reunoilta niin, että reijistä pääsee vesihöyry sisään. Sitten ladotaan ne päällekäin. Painava kansi ruuvataan tiukasti kiinni, ja kone laitetaan päälle. Autoklaavin kyljessä on mittari, joka näyttää paineen määrän. Paine nousee kattilassa 3 baariin (vastaa 20m syvyydessä olevaa painetta; merenpinnan korkeudella paine = 1 bar), ja saa aikaan veden kiehumisen. Korkean paineen takia vesi kiehuu reilusti yli 100-asteisena.

Kuumoteltiin Hannan kanssa puoli tuntia autoklaavihuoneessa sählätessämme, että kohta se räjähtää meidän päälle. Selvittiin kuintekin hengissä tästä koettelemuksesta, jonka jälkeen lähdettiin hoitamaan haavoja vielä loppupäiväksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa 10.5 Autoklaavi

8.5 Kuku na jicho

Kolme tuntia sitten se nokki autuaan tietämättömänä kohtalostaan hiekkaa ja siemeniä Justinan takapihalla. Sitten se otettiin kiinni, sidottiin sen siroista pikku jaloista ja astutiin siipien päälle niin, ettei se pääsisi heilumaan liikaa. Sitten minä pitkin, loputtomin vedoin hankasin tylsällä lihaveitsellä sen kurkun auki. Tämä vapaana ja onnellisena elänyt afrikkalainen kana sai tänään surmansa, ja kachumbalin, riisin ja tomaattikastikkeen kera se maistui suuremmoiselta. ’

Aikaisemmin päivällä Oula oli hankkinut meille pääsyliput silmäleikkaukseen. 10-vuotias poika oli ommellut kenkiensä reikää umpeen, kun neula oli lipsahtanut ja osunut vasempaan silmään. Silmän takaosa oli tulehtunut ja oli täynnä mätää. Infektioita oli yritetty hoitaa lääkkeillä, mutta se ei ollut parantunut. Niimpä poika vietiin leikkaussaliin silmän poistattamiseksi. Operaatio tehtiin paikallispuudutuksella, ja ennen sen alkua pelokasta potilasta rauhoiteltiin ja kerrottiin toimenpiteen kulusta. Kirurgi sai säästettyä silmää liikuttavat lihakset, johon on tarkoitus kiinnittää tekosilmä kolme viikkoa haavan parantumisen jälkeen. Leikkaus sujui suunnitellusti, ja hoitaja tallutti urhean potilaan takaisin isänsä luokse.

Ainiin. Silmälääkäri teki mulle näkötestin. Diagnoosi: vasen silmä puolisokea, eikä oikeallakaan mene kovin hyvin. Käski käydä optikolla heti kun pääsen Suomeen.. Silmälaseja olisi toki saanut täältäkin: Eurooppalaisten lahjoittamista silmälaseista potilas saa valita mieleisensä malliset kehykset, jonka jälkeen linssit otetaan pois ja oikean vahvuiset teetetään sairaalassa ja asetetaan vanhojen linssien tilalle. Silmäklinikan toiminta, ja sen johtava lääkäri tuntuvat niin edistyksellisiltä ja innovatiivisilta että on ihanaa nähdä miten tämä maa itse kehittää itseään niillä resursseilla, jotka heille on siunattu.

Kommentit pois päältä artikkelissa 8.5 Kuku na jicho

5.5 Leikkaussaliin

Siirryin eilen kirurgiselta osastolta vielä pariksi viikoksi leikkaussaliin katsomaan miltä näyttää. Tätä jaksoa olen odottanut ehdottomasti kaikista sairaanhoitajan harjoitteluista eniten.

Leikkaussaliyksikkö koostuu kahdesta isosta leikkaussalista, joissa vaativammat leikkaukset tehdään. Lisäksi on kaksi pienempää toimenpidehuonetta päiväkirurgisille toimenpiteille sekä jo kotiutetuille potilaille, jotka käyvät sairaalassa tietyin väliajoin haavahoidossa.

Leikkaussalihoitajat toimivat haavanhoitajina leikkausten välissä. Muita leikkaussalissa työnskelevien sairaanhoitajien työnkuvaan kuulkuvia asioita ovat toimenpiteissä käytettävien välineiden ja vaatteiden sterilointi ja pesu, sekä toki omat vastuualueet leikkaussalissa. Leikkaussalissa työnjako on jaettu samalla tavalla kuin Suomessa.

Olin ihan oikeasti odottanut jotain ihan kaaosta leikkaussalin aseptiikasta. Mutta ei: homma toimii ja se toimii hyvin. Jos joku mokaa aseptiikassa, siitä huomautetaan ja sitten tehdään uudestaan. (Tosin toki on asioita jotka Suomessa todennäköisesti ei menisi läpi kuten se, että yleisö voi tulla katsomaan leikkausta puhtaissa vaatteissa ja kurkotella steriilipöytien yli (niinkuin tein itse liian moneen otteeseen). Leikkaussalissa ainoastaan itse leikkaukseen osallistujilla (kirurgilla, apulaisella ja instumenttihoitajalla) on steriilivaatteet päällä, muut työekentelevät puhtaissa vaatteissa, jotka kuitenkin pestään jokaisen leikkauksen jälkeen.

Kommentit pois päältä artikkelissa 5.5 Leikkaussaliin

5.3 Kivunhoito

Kirurgisen osaston harjoittelu lähenee loppuaan. Vielä tuli mieleen ajatuksia kivun hoidosta ja sen toteutumisesta kirurgisella osastolla: Ei mitenkään. Kirurgiselle osastolle tuli haavahoitoon lastenosastolta auto-onnettomuuden uhriksi viikko sitten joutunut 10-vuotias potilas, jonka vasen sääriluu oli murtunut, ja reiden iho palanut. Jalan nostaminen teki kipeää ja pieni urhea poika yritti pidätellä itkuaan, mutta irvistyksen alta kyyneleet kertoivat kuinka paljon toimenpide sattui. Pahimmillaan kipu oli silloin, kun reiden palanutta kudosta alettiin puhdistaa: Toinen isompi palamisalue lähellä lonkkaa oli tulehtunut, ja sen läheltä iho oli erityisen arka (Cloxacillin 250mg/3x pv ei ollut estänyt infektiota). Kävimme sairaanhoitajan kanssa väittelyä siitä, onko haava tulehtunut vai ei (iho oli haavan ympäriltä kosketusarka, se eritti keltaista limaa ja haisi pahalta), ja pitäisikö kipulääkettä lisätä. Nesin mukaan 3x 250mg paracetamol/pv oli tarpeeksi ja lääkäriä ei tarvittu enää määräämään lisää kipulääkettä. Näin pahaa haavahoito ei ole koskaan mulla tehnyt: En edes katsonut toimenpidettä, vaan keskityin pitämään potilaan käsiä paikallaan ettei kontaminoisi haavaa, ja rauhoittelemaan sen, minkä suahilin taidoiltani pystyin. Mutta lapsen turha kipu tuntui niin epäreilulta.

Kommentit pois päältä artikkelissa 5.3 Kivunhoito

css.php