Uteliasta rahvasta ja salaviinatehtaita

Kansallisarkiston digitoidut ja avoimet arkistot mahdollistavat vanhoihin sanomalehtiin tutustumisen vaikka kotisohvalla istuen. Tarvaalan juhlavuoden innoittamana hain tietokannasta artikkeleita kampuksen alkuvuosilta konkretisoidakseni itselleni menneitä tapahtumia ja toimintaa. Tässä muutamia mielenkiintoni herättäneitä nostoja aineistosta:

Maljoja Vaasan rouvashenkilöille

Tarvaalan maatalouskoulun avajaisia vietettiin marraskuun viimeisenä päivänä nälkävuonna 1867. Helsingfors Dagbladet –lehden ruotsinkielisen aikalaiskuvauksen mukaan paikalle olivat kokoontuneet pitäjän herrat ja muutamia rouvashenkilöitä, sekä rahvasta ympärysseuduilta. Lisäksi tilavan salin seiniä koristi sivustaseuraava ihmisjoukko, kuten tällaisissa tilaisuuksissa yleensäkin.

Artikkelin mukaan paikalle oli ilmaantunut vain muutamia maanviljelijöitä, ”vaikka tällaisen tilaisuuden luulisi heitä erityisesti kiinnostavan. Asiasta vielä huomionarvoisemman teki se, että uteliaisuus juurikin on erityinen luonteenpiirre näiden alueiden rahvaan keskuudessa. Voi toki olla, että kirkolla samanaikaisesti järjestetty kuntakokous riitti tällä kertaa tyydyttämään tämän tarpeen.”

Avajaisjuhlan avasi rovasti C.C. Stenius rukouksella sekä lyhyellä puheella, jossa rahvaalle osoitettiin laitoksen merkitys paikkakunnalle. Tämän jälkeen koulun johtaja, herra O.W. Wadenstjerna, piti esitelmän ja opettaja, herra H. Ruth puhui mekaniikan ja kemian merkityksestä maanviljelykselle. Viimeisenä puhujakorokkeelle astui maanviljelijä Matti Taipale, joka rahvaan puolesta vastasi edellä mainittuihin puheisiin, ilmaisten tyytyväisyytensä kyseisenkaltaisen koulun perustamiseen tällaiselle monin tavoin huomiotta jätetylle maaseutupaikkakunnalle.

Myöhemmin päivän mittaan pidettiin monia puheita ja kohotettiin monia maljoja niin koulun kuin sen johtajien menestykselle ja viihtymiselle. Erityistä vastakaikua herätti malja Vaasan rouvashenkilöille heidän sankarillisesta päätöksestään ostaa kahden vuoden ajan pelkästään kotimaisia vaatetuotteita, mitä suositeltiin sitten myös rouville kaikissa maankolkissa. ”Jokainen läsnäolijoista tulee epäilemättä pitkään muistamaan tämän näille seuduille niin merkityksellisen päivän”.

Kaupungin hyörinään vai maalle käytäntöä oppimaan?

Vuonna 1899 lehdissä käytiin aktiivista keskustelua sijoitettaanko Keski-Suomen maanviljelysseuran suunnittelemat maamiestalvikurssit Jyväskylään vai Tarvaalaan. 

Mm. Tohtori G. Grotenfelt Mustialasta puolusti kurssien sijoittamista Jyväskylän kaupunkiin. 5.9.1899 Keski-Suomi -lehdessä mm. todettiin, että ”jos niin kävisi, että kurssit Tarvaalaan sijoitettaisiin, olisimme ottaneet tosiaankin aika harppauksen kehityksessä taaksepäin. Tekisimme tosiaankin yleisen mielipiteen murhan.”

8.8.1899 Suomalainen-lehden mukaan kaikissa tapauksissa tuli kurssien järjestäminen kuitenkin kalliimmaksi Jyväskylän kaupungissa. Tosin kaupungissa olisi henkilökuntaa ollut helpommin saatavissa. Lehti toi esille, että jos kurssilaiset eivät olisi kaupungissa johtajan silmälläpidon alaisia, oli vaara, että heidän asuntolaelämästä muodostuisi kalliimmaksi ja vapaammaksi kuin suotavaa olisi. Maanmiehet eivät muutenkaan kernaasti laske tottumattomia poikiaan talvikaudeksi kaupungin hyörinään ilman johtajan valpasta valvontaa.

Lehti myös toi esille, että Tarvaalan koulutilalta löytyi jo melkoisesti opetusvälineitä ja kokoelmia. Samalla kuitenkin todettiin, että Tarvaalan maanviljelyskoulun hyöty oli ollut Keski-Suomen maanviljelijöille jokseenkin heikosti tunnettua. Olisi paikallaan, että Tarvaalan maanviljelyskoulu yhä laveammin avaisi ovansa nuorukaisille, joilla on halua kartuttaa ammattitaitoaan maatalouden alalla. Lehti korosti, että kurssien sijoittaminen Tarvaalan koululle tukisi sitä, että oppilaat eivät vieraannu pois talouden juoksevista, käytännöllisistä töistä, päinvastoin opiskelijat näkevät miten käytännössä toteutetaan niitä periaatteita, joita luennoilla esitetään.

Selvitystyöni ei vielä paljastanut kummassa kohteessa kurssit lopulta suoritettiin.

Salaviinatehdas muurahaispesissä

Vuonna 1917, kun kampus saavutti 50 vuoden merkkivuoden, elettiin historiallisia aikoja Euroopassa ja itsenäistyvässä Suomessa. Maailmalla suuria uutisia olivat mm. Venäjän vallankumous ja I maailmansodan tapahtumat.

Tarvaalasta ei noihin aikoihin noussut juurikaan uutiskynnyksen ylittäneitä tapahtumia. Maaliskuussa Lappeenranta-lehdessä kuitenkin uutisoitiin, että Tarvaalassa poliisit hävittivät uudenmallisen salaviinatehtaan, joka sijaitsi koulutilan metsässä. Kaksi täysinäistä rankkitiinua oli haudattu muurahaispesiin, joissa ne pysyivät sulina.

Jonkun ajan päästä uutisoitiin, että Tarvaalan koulutilan hoitaja agrnoomi K. V. Koskelin on pyytänyt eroa mainitusta toimesta. Syksyllä uutisoitiin, että Tarwaalan koulutilan hoitajaksi maanviljelyshallitus nimitti 6 hakijasta Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen sihteerin, agronomi I. E. Kortteen Mikkelistä.

Allekirjoittaneelle jäi epäselväksi oliko lehtien uutisoimilla asioilla yhteyttä keskenään.

Kohti uusia seikkailuja

Muutaman päivän päästä päättyy lähes 15-vuotinen työrupeamani Saarijärvellä Jyväskylän ammattikorkeakoulun palveluksessa. On ollut erittäin upea mahdollisuus ja etuoikeus olla mukana Tarvaalan ja aiemmin myös Kolkanlahden kampuksien elämässä ja kehittämisessä! Tarvaalassa on ollut mukava tekemisen meininki ja hyvä työyhteisö.

Monet teemat kampuksen alkuvuosilta ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. Oppimisessa yhdistellään edelleen teoriaa ja käytäntöä, kampuksella tuetaan kotimaista tuotantoa ja tunnettavuuden sekä opiskelijoiden vetovoiman eteen tehdään töitä edelleen voimakkaasti. Toisaalta nykyisin Biotalouskampus on jo vahvasti lunastanut paikkansa Tarvaalassa osana kotimaista ja kansainvälistä yhteistyöverkostoaan. Ja kenties joskus tulevaisuudessa kampuksella tuotetaan taas uudelleen nestemäisiä biojalosteita?

150 vuotta tuntuu äkkiseltään hyvin pitkältä aikaväliltä. Mutta, kun sen suhteuttaa erittäin nopeasti menneisiin 15 vuoteen, tuntuu historia jo helpommin konkretisoituvalta ja huomattavasti lyhyemmältäkin.

Toivotan Tarvaalan ja koko JAMKin henkilöstölle, opiskelijoille, sidosryhmille ja asiakkaille hyvää jatkoa ja innostusta kehittää maaseutuelinkeinoja ja biotalousalaa jatkossakin. Tapaamisiin esim. Suomen Metsämuseo Lustossa!

PS. Kiitos Suvi Uotilalle ruotsinkielisen artikkelin käännösavusta!

Jätä kommentti


Why ask?