Oppimissopimus

Mistä tulen?

Olen Keski-Suomen oma kasvatti joka välillä kävi kokeilemassa ”merta edemmässä kalaan” tuolla eteläsuomessa. Palasin kuitenkin takaisin v. 2006.

Aikaisemmalta koulutukseltani olen ravintolakokki (valmistuin 2003). Heti valmistumisen jälkeen muutin Jämsästä Keravalle näiden töiden perässä. Siellä kuitenkin löysin itseni kaupasta töistä ja koska kokin töitä ei löytynyt, lähdin opiskelemaan restonomiksi Laureaan. Vuoden verran opiskelin, kunnes maitojuna nappasi minut ja toi takaisin Jämsään. Hain tuolloin siirtoa Jyväskylän ammattikorkeakouluun restonomi-linjalle, mutta siirtoon ei opintopisteet riittäneet ja sitten aloin miettimään muita vaihtoehtoja työuralle.

Olen kokeillut erilaisia töitä aina siistijästä puhelinmyyjään, kaupankassalla istumisesta sisustustavaroiden myyjäksi, keittiötyöntekijästä kirjanpitohommiin. Lisäksi toimin yrittäjänä muutaman vuoden, mutta sekään ei tuntunut sitten omalta ja alkoi käydä raskaaksi. Päätin, että se ei ollut sitä mitä haluan tehdä. Päädyin sitten työkokeiluun päiväkotiin ja siellä kasvoi ajatus lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi. Tuolloin meillä oli koulussa mielenterveyspuolen opettajana henkilö josta tuli monin eri tavoin minulle esikuva. Hän osasi ”markkinoida” omaa työtään niin hyvin, että valitsin mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalakseni.

Sillä matkalla alkoi myös hyvin vahvasti kasvamaan mielenkiinto syventää omaa osaamista ja päätin hakea sairaanhoitajalinjalle JAMK:iin. En tiennyt yhtään mitä oli edessä, mutta kun sain kolmannella kerralla pääsykokeitten jälkeen kirjeen kotiin, että ”tervetuloa opiskelemaan”, oli todella iloinen ja jännittynyt kaikesta tulevasta. Nyt on tosiaan kolme vuotta mennyt, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olen vihdoin päässyt aloittamaan sen ”oman juttuni” eli syventävien opintojen kokonaisuuden, mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyö.

Missä olen nyt?

Kolme vuotta on tosiaan tullut tätä polkua tallattua ja matka on ollut todella opettavainen, jännittävä, monipuolinen ja mielenkiintoinen. Tässä minä nyt siis olen, 32-vuotiaana, viittä vaille valmiina sairaanhoitajana.

Olen kasvanut ihmisenä ja hoitajana tässä kolmen vuoden aikana ihan mielettömästi. Olen oppinut itsestäni paljon ja olen joutunut monta kertaa pysähtymään pohtimaan, että onko minusta tähän? Haluanko tätä oikeasti? Osaanko minä mitään? Opinko koskaan?…jne. Mutta onneksi oman pohdinnan kautta olen löytänyt aina näihin kysymyksiin vastauksen. Minusta on tähän. Tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä ja minähän opin ja osaan, jos minä oikeasti haluan.

Olen opiskelujen ohella ollut töissä mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä. Siellä on auennut moneen kysymykseen jumittuneet lukot ja oma ammatillinen kasvu on saanut tuulta purjeisiin. Olen oppinut oman persoonan käyttöä työssä, olen myös kehittänyt sitä todella paljon. Olen aina ollut todella tempperamenttinen ja räväkkä, siitä olen päässyt mielestäni todella hyvin eroon. Tai oikeastaan olen oppinut käyttämään sitä oikein. Olen myös huumorintajuinen ja sen olen kokenut myös todella isoksi vahvuudeksi. Osaan mielestäni käyttää sitäkin ominaisuutta tilanteen mukaan työvälineenä ja kyllä minusta löytyy se vakavakin puoli. Se joka ottaa asiat tosissaan ja haluaa niihin perehtyä, koittaa löytää vakavaankin tilanteeseen ratkaisut ammatillisesti.

Olin ennen ”kurttuotsainen suorittaja” ja onneksi olen siitä päässyt eroon! Olen iän myötä oppinut ottamaan asioita rennommin ja nauttimaan elämästä ja työstä ihan eri tavalla. Työni teen aina tunnollisesti ja parhaani yrittämällä, mutta rentouden tasapainon kanssa.

Minne haluan päästä?

Päällimmäinen halu on päästä sairaanhoitajaksi ja tekemään sitä minkä osaa, missä on hyvä ja missä voi eniten kehittyä. Koen olevani koko ajan oppilas, myös työssä. Matkalla siihen haluan päästä jo blogini ydinasian puitteissa yhdistämään syventävien opinnoissa tietoa ja ymmärrystä. Tällä hetkellä koen tietäväni jonkun verran asioita, mutta haluan oppia ymmärtämään niitä paremmin. Vahvuutena tähän minulla on kova halu ja motivaatio tätä kohtaan.

Haluan ehdottomasti työskennellä mielenterveyshoitotyön ammattilaisena ja päästä auttamaan ihmisiä. Olen aina kokenut olevani hyvä kuuntelija ja tästä olen saanut lähipiiriltäkin kiitosta. Olen ”rämpinyt” ihmisten kanssa monet kriisit läpi, ollut olkapäänä ja tukijana. Olen kokenut kaiken tämän niin omaksi jutukseni, eli ei ollut edes muita vaihtoehtoja, kun mietin syventävien opintojen aihetta. Olen elämäni aikana oppinut tuntemaan hyvin myös itseni ja olen tehnyt myös työtä siinä, että olen opetellut sanomaan ei, olen opetellut kuuntelemaan itseäni ja olen opetellut tunnistamaan omat voimavarani. Koen olevani näiden asioiden kanssa sinut.

Millä keinoin pääsen sinne?

Koska motivaationi on kova, olen päättänyt onnistua tässä matkassani sairaanhoitajaksi. Aion keskittyä olennaisiin asioihin, opiskella ahkerasti ja kerätä itselleni tietotaitoa siihen, että voin jonain päivänä rinta ronttingilla sanoa itseäni sairaanhoitajaksi. Olen sisäistänyt myös ajatuksen, että työ tekijänsä opettaa. Aion jatkaa elinikäistä oppimista siis vielä pitkään. Päällimmäisenä tavoitteena on jo tuolla aiemmin mainittu tiedon ja ymmärryksen yhdistäminen.

Aion kuitenkin myös oppia virheistä ja ymmärrän sen, että epäonnistumisia tulee matkalla. Niissä on itsetutkiskelun paikka ja ne kasvattaa ihmisenä sekä rautaisena ammattilaisena 🙂 Aion myös keskittyä omaankin elämään enkä vain koko ajan kuormittaa ajatuksia oppimisella ja työllä. Välillä lupaan käydä koiran kanssa metsässä tuulettamassa päätä.

Mistä tiedän, että olen päässyt perille? 

Itsetutkiskelun kautta ja oman itsearvioinnin myötä on hyvä arvioida omaa toimintaa. Lisäksi totta kai aion pyytää palautetta työharjoittelussa ohjaajilta ja työryhmältä. Tavoitteena on koko kevään pitää esim. tätä blogia sellaisena pohdinnan areenana. Kesällä sitten katson, että millaisen matkan olen kulkenut ja olenko päässyt tavoitteisiin, tai ainakin osaltaan niihin.

2 kommenttia

  1. Oppisopimuksestasi paistaa iloinen, innostunut ja päämäärätietoinen (kohta valmis) sairaanhoitaja. Nämä ominaisuudet ovat hienoja ja juuri sopivia tähän kevääseen. Sait minut miettimään omia tunteitani viimeisen vuoden opintoja ja valmistumistani kohtaan. Olet kaksinkertaisesti onnistunut: pohtinut omaa matkaasi sekä ”pakottanut” lukijankin pohtimaan omaansa. Kiitos Annmari!

  2. Voisin alllekirjoittaa Mirjamin kommentin 🙂 Olet ihanan motivoitunut ja halusi oppia on ilmeisen suuri, silti kirjoituksestasikin pystyy aistimaan tietynlaisen rauhallisuuden ja tyyneyden. Hienolla asenteella olet oppimassa ja opiskelemassa!