Verkko-opiskelu on aikaan ja paikkaan sitoutumatonta. Ajan osalta tämä siis tarkoittaa, että opiskelija voi opiskella silloin kuin hänelle passaa ja sen verran kerrallaan, kun hyvältä tuntuu. Verkko-opiskelu vapauttaa luokkahuoneessa istumiselta ja antaa opiskelumahdollisuuksia myös heille, jotka eivät pääse lähitunneille esimerkiksi työaikojensa tai pitkien välimatkojen vuoksi.
Verkkototeutuksen suunnittelijalle ja opettajalle ajallinen sitoutumattomuus luo haasteita. Jos verkkototeutus sisältää vuorovaikutuksellisia elementtejä ja verkko-opintojaksoa ei ole aikataulutettu kuin aloitus- ja päättymispäivän tarkkuudella, kokonaisuus leviää yleensä käsiin kuin Jokisen eväät. Dynaamista keskustelua ei synny, jos keskusteluaika on kaksi kuukautta. Eikä kukaan opiskelija jaksa vahdata sitä paria kuukautta, lähettäisikö kollega työnsä kommentoitavaksi palautuslaatikkoon tai päiväkirjaan.
Ajallisesta vapaudesta huolimatta tarvitaan siis aikatauluja ja välietappeja. Verkkototeutuksen suunnittelijan tulee miettiä etukäteen, kuinka paljon tarvitaan aikaa aineiston läpikäyntiin ja tehtävien tekemiseen ja laatia tämän perusteella aikataulu. Verkko-opintojen mitoitukseen löytyy erilaisia kaavioita ja ohjeita verkosta.
Aikataulusta on syytä kertoa selkeästi myös opiskelijoille. Aikataulu, jossa on yhteenvetona kaikki opintojaksoon liittyvät tehtävät ja niihin liittyvät aineistot aikatauluineen, helpottaa kokonaisuuden hahmottamista ja töiden jaksottamista. Jokaisen tehtävän ohessa tulee lisäksi olla tiedot suoritusajankohdasta, esimerkiksi: ”Osallistu keskusteluun ja kommentoi vähintään kahta viestiä viikon 9 aikana”. Ohjeistuksesta huolimatta elämässä tapahtuu ja aikataulut eivät aina pidä ja on hyvä sopia opiskelijoiden kanssa, että he ilmoittavat, jos eivät pysy sovitussa aikataulussa.
Sopivan tiukka, esimerkiksi viikon tarkkuudella suunniteltu aikataulu ryhdistää verkkototeutusta ja auttaa niin opiskelijoita kuin opettajaa pysymään kärryillä siitä, miten homma etenee. Opettajan on helpompi ohjata ja tukea opiskelijaa, sillä näin hän huomaa nopeammin kyydistä tipahtaneet. Ajallisista raameista huolimatta verkko-opiskelun idea – aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus – säilyy, mutta toteutuksesta tulee jäntevämpi ja vuorovaikutteisempi.
Väri tuo eloa verkkototeutukseen. Sen avulla voi korostaa, ärsyttää, ohjata katsetta tai eriarvoistaa sisältöä. Väreillä saa aikaan erilaisia tunnelmia ja tunnetiloja euforiasta raivon partaalle. Taitavasti käytetyt värit ovat mainio tehokeino verkossa. Sen sijaan ajattelemattomasti valitut värit tekstissä tai taustassa aiheuttavat pahimmillaan käytettävyysongelman ja huonon olon lukijalle.
Kirkkaat värit sopivat varoituksiin, huomiota herättämään ja muistutuksiin, sillä ne vetävät voimakkaasti katsetta puoleensa. Tekstissä kuitenkin punainen ja vihreä ovat ongelmallisia esteettömyyden kannalta, niin myös vaaleansininen, jota vanhemmat ihmiset eivät välttämättä näe. Vastavärejä ei ole fiksua asettaa rinnakkain esimerkiksi tekstiksi ja taustaksi. Punaisen, vihreän, ruskean, harmaan ja sinipunaisen yhdistelemistä ja vierekkäin asettelemista kannattaa myös välttää.
Väreillä voi luoda syvyysvaikutelmaa. Puhtaat, tummat ja lämpimät värit ovat lähempänä kuin muut, näin ollen kylmät ja vaaleat värit toimivat paremmin taustaväreinä. Taustavärin kanssa kannattaa olla tarkkana, kontrasti tekstin ja taustan välillä on hyvä olla suuri – siis tumma teksti ja vaalea tausta tai toisin päin. Kunnon kontrastit niin tekstin ja taustan kuin kuvien sisällä helpottavat havainnointia.
Värit ovat näköaistimuksia ja värihavainto syntyy aivojen tulkintana. Yllättävän monella meistä on poikkeavia näköaistimuksia, kuten värisokeus. Verkkototeutus tulisikin aina suunnitella niin, ettei se toimi värien perusteella (esimerkiksi ohjeistus painaa punaista nappia) vaan on käytettävä myös mustavalkoversiona.
”Koristele sinä tyttö vaan omia työtilojasi, minä keskityn sisältöön”, tokaisi muutama vuosi sitten eräs mieslehtori minulle, kun ehdotin hänen verkkototeutuksensa etusivulle pientä visuaalista viilausta.
Miksi sitten ”koristella” verkkototeutusta kuvilla? No siksi, että usein yhdellä kuvalla pystyy kertomaan paljon enemmän ja helpommin kuin tekstillä. Kuva tukee parhaimmillaan tekstiä ja auttaa sisällön ymmärtämisessä.
Toinen näkökulma asiaan on se, että tänä päivänä opiskelijamme tai muut verkkototeutuksiamme seuraavat ihmiset ovat tottuneet visuaalisesti suunniteltuun sisältöön. Jos sylkäisen sen tärkeän asiani pikkuriikkisellä fontilla pitkänä litaniana verkkosivulleni, eihän sitä jaksa Erkkikään lukea. Tai jos esimerkiksi verkkototeutuksen etusivuna on a) tyhjä valkoinen sivu tai b) kolmen A4:n pituinen tekstipläjäys, ei ensivaikutelma lukijalle tule olemaan järin positiivinen. Toki opiskelijan on pakko perehtyä sisältöön, oli se sitten millä tyylillä tahansa toteutettu, jos se on osa hänen opintosuoritustaan. Mutta miksi emme helpottaisi hänen oppimiskokemustaan tekemällä verkkototeutuksesta selkeän ja visuaalisesti miellyttävän!
Hyvä kuva liittyy asiaan ja tukee sisältöä. Vaikka oman pihan ruususta otettu kuva olisi upea, ei sen paikka ole esimerkiksi sisätaudeista kertovan tekstin yhteydessä. Tällainen kuvituskuva hämää lukijaa, joka saattaa miettiä, miten ruusu liittyy sisätauteihn. Hyvä kuva on sopivan kokoinen fyysisiltä mittasuhteiltaan sekä kilotavuiltaan. Se on myös selkeä ja hyvin rajattu. Kuvat kannattaakin käsitellä kuvankäsittelyohjelmassa ennen oppimisympäristöön liittämistä. Ja maltti on valttia myös kuvien kanssa – yksi tai kaksi hyvää kuvaa riittää mainiosti sivun kuvitukseksi.
Verkko-opettajalla on kissanpäivät – on jos minkämoisia välineitä, joilla tuottaa sisältöjä verkko-opintoja varten. Suljettujen oppimisympäristöjen työkalujen ohella verkko on täynnä erilaisia sosiaalisen median palikoita ja vielä ihan ilmaiseksi! Tuntuu kuin olisi karkkikaupassa: tämä olisi kiva, otan vielä tuon ja tämmöinen näyttää tosi hyvälle…
Verkkohilavitkuttimien ihmemaassa vauhtisokeus iskee helposti. Tukevatko ne opintojakson tavoitteita? Edistävätkö ne oppimista? Paraneeko pedagogiikka verkkototeutuksessa niiden avulla? Vai ohjaako väline sittenkin toimintaamme?
Opiskelijan näkökulmasta verkkototeutuksen käytettävyys ja selkeys on kaikkein tärkeintä. Yksinkertainen rakenne, ymmärrettävät tehtävänannot ja ohjeistukset, luettavat tekstisisällöt ja selkeät kuvat ovat perustana toimivalle verkkototeutukselle. Vuorovaikutukselliset työvälineet kuuluvat verkkototeutukseen, mutta niiden valinnassa kannattaa olla tarkkana ja valita vain se, jota opettajana osaa hallinnoida ja jonka käyttö on opiskelijalle yksinkertaista.
Verkkototeutuksen suunnittelu etukäteen siis kannattaa. Ensin mietitään sisältö, rakenne ja tehtävät, sitten välineet, jotka tukevat parhaiten sisällön esittämistä ja tehtävien suorittamista. Vähemmän on enemmän, myös verkossa.
