”Koristele sinä tyttö vaan omia työtilojasi, minä keskityn sisältöön”, tokaisi muutama vuosi sitten eräs mieslehtori minulle, kun ehdotin hänen verkkototeutuksensa etusivulle pientä visuaalista viilausta.
Miksi sitten ”koristella” verkkototeutusta kuvilla? No siksi, että usein yhdellä kuvalla pystyy kertomaan paljon enemmän ja helpommin kuin tekstillä. Kuva tukee parhaimmillaan tekstiä ja auttaa sisällön ymmärtämisessä.
Toinen näkökulma asiaan on se, että tänä päivänä opiskelijamme tai muut verkkototeutuksiamme seuraavat ihmiset ovat tottuneet visuaalisesti suunniteltuun sisältöön. Jos sylkäisen sen tärkeän asiani pikkuriikkisellä fontilla pitkänä litaniana verkkosivulleni, eihän sitä jaksa Erkkikään lukea. Tai jos esimerkiksi verkkototeutuksen etusivuna on a) tyhjä valkoinen sivu tai b) kolmen A4:n pituinen tekstipläjäys, ei ensivaikutelma lukijalle tule olemaan järin positiivinen. Toki opiskelijan on pakko perehtyä sisältöön, oli se sitten millä tyylillä tahansa toteutettu, jos se on osa hänen opintosuoritustaan. Mutta miksi emme helpottaisi hänen oppimiskokemustaan tekemällä verkkototeutuksesta selkeän ja visuaalisesti miellyttävän!
Hyvä kuva liittyy asiaan ja tukee sisältöä. Vaikka oman pihan ruususta otettu kuva olisi upea, ei sen paikka ole esimerkiksi sisätaudeista kertovan tekstin yhteydessä. Tällainen kuvituskuva hämää lukijaa, joka saattaa miettiä, miten ruusu liittyy sisätauteihn. Hyvä kuva on sopivan kokoinen fyysisiltä mittasuhteiltaan sekä kilotavuiltaan. Se on myös selkeä ja hyvin rajattu. Kuvat kannattaakin käsitellä kuvankäsittelyohjelmassa ennen oppimisympäristöön liittämistä. Ja maltti on valttia myös kuvien kanssa – yksi tai kaksi hyvää kuvaa riittää mainiosti sivun kuvitukseksi.
