Ajatuksia työuran viimeisen vuoden aikana

Ajatuksia työuran viimeisen vuoden aikana
Vuodesta 2005 alkaen on eläkeikä Suomessa ollut 63-68 vuotta. Suomalaiset voivat siis jäädä nykyisin eläkkeelle 63 vuotiaana, tosin yksilöllisiä ja ammattikohtaisia eläkeikiä on myös olemassa. Minun eläkeikä on 65 vuotta. Työelämästä pitäisi poistua 68 vuotiaana, mutta jatkaa voi, jos niin haluaa ja saa sovittua työnantajan kanssa ja ennen kaikkea tarvetta henkilön osaamiselle on olemassa työpaikalla. Suomessa on kuusi erilaista eläkelajia työttömyyseläke vanhuuseläke, osa-aikaeläke, työkyvyttömyyseläke, varhaiseläke (Kirkon eläkelaitos) ja perhe-eläke.
Eläkkeelle jääminen on yksi suurimmista muutoksista elämässämme, sillä työ useimmiten on täyttänyt elämämme koko aikuisiän. Mitä eläkkeelle laskeutuminen voisi olla. JAMKissa on laadittu henkilöstöohjelma, jossa yhtenä kehittämiskohteena on työkaariajattelu, osaamisen kehittymismahdollisuudet ja työurien pidentäminen. Näin pyritään tukemaan ikääntyviä työntekijöitä yksilöllisesti eläköitymisen lähestyessä. Itse jäin n. 1,5 vuotta ennen 65 vuoden syntymäpäivääni ns. laskeutumaan kohti eläköitymistäni. Olin tehnyt päätökseni jäädä eläkkeelle 65 vuoden iässä. Motivaationi ei tunnu riittävän jatkamaan työssä 68 vuoden ikään asti.
Mitä tuo laskeutuminen sitten käytännössä tarkoittaa. Ideana on, että työajan loppuvaiheen voisi käyttää työskentelyyn kiinnostavien ja motivoivien työtehtävien parissa ja antaa niissä maksimipanoksensa. Sitä olen tehnyt vuoden ajan ja olen kyllä nauttinut työpäivistäni. Työajan olen voinut suunnitella itse varsin vapaasti ja oikeasti paneutua työtehtäviini. Sähköposti ei enää tukkeudu lähes päivittäin, kuten ennen yksikönjohtajan tehtävässä. Tosin minusta tuntuu ajoittain, että minulla on liian vähän töitä. Minulla ei ole enää mitään ns. rutiineja, joita yksikönjohtajan tehtävässä oli paljon esimerkiksi erilaisia laskujen, suunnitelmien ym. hyväskymisiä, kokouksia ja paljon päällekkäisiä asioita jatkuvasti. Työpäivät venyivät usein kotiinkin asti, myös lomien ja viikonloppujen aikana tuli hoidettua sähköpostiasioita, usein työ oli ns. 24/7 työtä. Työ oli kuitenkin sisällöltään pääosin mielenkiintoista ja motivoivaa.
Yksinäisyys on vaivannut tämän vuoden aikana usein, vaikka olen varsin miellyttävässä yhteisössä JAMKin hallinnossa. Yksinäisyys syntyy siitä, ettei mielessä ole niitä ”kavereita” – työtehtäviä. Yksikönjohtajan tehtävässä aina oli jotakin suunniteltavaa, pohdittavaa tai ratkaisua odottavaa mietittävänä. Odotan mielenkiinnolla, millä asioilla mielen maailmani täyttyy. Olen kokenut tämän yksinäisyyden tunteen aikaisemminkin esimerkiksi väitöskirjatyön jälkeen ja todella tyhjyytenä, kun lapset aikuistuivat ja lähtivät opiskelemaan. Aina on löytynyt uutta sisältöä ja uskon siihen tässäkin tilanteessa.
Oli muuten miellyttävää tutustua hallinnossa työskenteleviin tiimeihin esimerkiksi taloushallinnon, henkilöstöhallinnon ja markkinoinnin tiimeihin. He ovat tosi mukavia ihmisiä. Kesäkuussa siirryin kirjaston avokonttoriin B-siiven remontin tieltä pois.
Nyt on koittamassa loma, joka suo mahdollisuuden viikonloppuja pitempään aikaan mökillä, ystävien ja sukulaisten kanssa vierailuja puolin ja toisin. Lapset ja lapsenlapset vierailevat mielellään mökillämme.
Omalla kohdallani ns. eläkkeelle laskeutuminen on ollut oikea ratkaisu. Kiitän tästä mahdollisuudesta JAMKia ja esimiestäni rehtoria. Eläköitymiseen kyllä kannattaa valmistautua, sillä se on niin iso muutos elämänkaaressa. Jokaisen on hyvä tehdä se itselle sopivalla tavalla. Minulle irrottautuminen haasteellisista ja paneutumista vaativista tehtävistä tarvitsi tätä aikaa. Omasta mielestäni olen nyt irti myös mielessäni yksikönjohtajan tehtävästä. Nautin ”vastuuttomasta elämästä”.
Jään juhannukselta 2015 viimeiselle kesälomalleni, elokuusta 2015- marraskuun loppuun 2015 olen vielä työssä. Joulukuu 2015 ja tammikuu 2016 menevät jäljelle jääneiden lomien pitämiseen ja 1.2.2016 se sitten alkaa – kolmas ikä, eläkkeellä oleminen. Mitä se sitten tuoneekin tullessaan, mutta odotan sitä innostuneena, erityisesti aamu-unisena sitä, ettei herätyskello pirise aamulla ensimmäisenä aina liian aikaisin.