Rohkeus pyytää apua

Morientes!

Hyvä ystäväni, sekä alumnikollegani Sari heitti minulle viimeksi pallon kirjoittaa alumnien blogia, joten nyt viimeinkin otan pallon haltuuni.

Aiemmissa blogeissa onkin jo paljon kirjoitettu verkostoitumisesta ja heti alkuun huomaan itsekin ajattelevan aivan samaa asiaa, mutta ehkä hieman eri näkökulmasta. Siispä tämän kirjoituksen teemana onkin ”Rohkeus pyytää apua”.

Itse toimin vuonna 2011 JAMKOssa Huvi-ja kulttuurivastaavana. Voisin sanoa vastuuni tuolloin keskittyneen suurimmaksi osaksi opiskelijatapahtumien tuottamiseen. Olin ennen JAMKOa jo järjestänyt useita tapahtumia lukiossa, sekä myös entisessä työssäni, joten tottakai lähdin hommaan suurella itseluottamuksella.  Hallitusvuoden  aikana huomasin kuitenkin, että vastuu omalta osaltani ei rajoittunut pelkästään tapahtumatuotantoon vaan myös opiskelijoiden edunvalvontaan ja hyvinvointiin. Aihealueina edunvalvonta ja hyvinvointi olivat mielestäni erittäin yksinkertaisia, mutta olin todella väärässä. Näiden aiheiden onnistumiseen vaaditaan myös yhtä ihmistä suurempiakin päätöksia.

Jokainen meistä ajattelee politiikan ja sen, mitä se sisältää omalla tavallaan. Itselleni politiikka on aina ollut ”löpinää” eduskunnasta jne… Yksinkertaisesti sanottuna en ole ikinä ymmärtänyt enkä välittänyt politiikasta. Kuitenkin keväällä 2011 oli eduskuntavaalien aika ja tuolloin jokainen opiskelijakunta taisteli opintotuen sitomisesta indexiin. Tuona aikana aloin itsekin epäilemään pätevyyttäni edustaa opiskelijakuntaa, mutta onnekseni JAMKOssa oli myös toinenkin hallituksen jäsen epävarma omasta poliittisesta pätevyydestään kuka uskalsi ottaa asian rehellisesti puheeksi. Hän myös pyysi, että voisiko joku aiheesta ymmärtävämpi mahdollisesti perehdyttää meitä ”kokemattomimpia”.

Ystäväni, sekä tuolloinen JAMKOn puheenjohtaja Aku Aarva otti heti asian hoitaakseen ja mikä tärkeintä, hän teki sen tuomitsematta ja ymmärtäen, että meillä jokaisella on omat vahvuutemme.

Rehellisesti sanottuna en itse uskaltanut heti myöntää omia puutteitani ja pyytää apua. Te kaikki, jotka olette jaksaneet lukea tätä kirjoitusta tähän asti saatatte vieläkin ihmetellä, että mihin tämä johtaa…

Kuten jo alussa mainitsinkin niin aiheena meillä on ”Rohkeus pyytää apua”. Ennen kuin edes osataan pyytää apua on meidän kyettävä määritellä omat heikkoutemme. Jokainen meistä on aivan varmasti kuullut sanonnan ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä”. Kyseinen sananlasku pätee juurikin aiemmin mainitsemaani tilanteeseen oman heikon poliittisen ymmärrykseni takia.

Siispä heitänkin haasteen jokaiselle tämän kirjoituksen lukeneelle. Mikäli olet joskus valehdellut tietäväsi/ymmärtäneesi jonkun asian niin ota puhelin rohkeasti käteesi ja myönnä olleesi väärässä. Yllättävän usein apua saa pelkästään myöntämällä omat heikkoutensa. Meitä alumneja pelkästään Facebook-ryhmässä on jo yli sata kappaletta, joten apua varmasti löytyy kunhan olet tarpeeksi rohkea kysymään 😀

Olen myös maininnut sanan ystävä pariinkin otteeseen ja näiltä ystäviltä olenkin saanut uskomattoman paljon apua elämäni varrella ja apua heiltä saan varmasti myös jatkossakin. Ja uskokaa tai älkää, mutta aiemmin mainitut eivät ole minun ainoita alumniystäviä, joten rohkeasti vaan mukaan toimintaan!

Seuraavaksi onkin aika saada ympyrä sulkeutumaan, joten heitän pallon Antti Suuroselle. Uskoisin, että hänellä on aivan varmasti tsemppaavaa asiaa teille kaikille!!! 😀

–         Keep Ya head up!

Pablo