JAMKO, alumnit ovat käytettävissäsi!

Vieraskynässä Petri Toikkanen:

Pauli kirjoitti edellä erittäin hyvin avun pyytämisestä ja omien heikkouksien myöntämisestä. Suurimpana esteenä avun saamiselle onkin yllättäen juuri avun pyytäminen.

Useimmiten hommat yritetään hoitaa härkäpäisesti itse, pahimmillaan hirvittävää stressiä ja ahdistusta kokien. Tähän törmää järjestöihmisten parissa heidän iästään, koulutuksestaan ja  sukupuolestaan riippumatta.  Apua ei tajuta pyytää, ja jos joku joskus tajuaa, perspektiivi ulottuu korkeintaan pariin vieruskaveriin omassa järjestössä. Tässä on paljon muutettavaa järjestöissä – myös JAMKOssa.

Avun pyytämisen kynnystä on mahdollista madaltaa luomalla rakenteita avun antamisen verkostoille. SAMOKin tasolla pääsihteeri-toiminnanjohtaja –tapaamiset ovat olleet jo vuosikausia mainioita avun foorumeita. Vastaavia verkostoja on opiskelijakuntien puheenjohtajilla ja jossain määrin muidenkin vastuualueiden vetäjillä. Auttamisen verkko on onnistuttu luomaan rakenteiden avulla. Verkostoa on pidetty systemaattisesti yllä vuosia. Sille on syntynyt traditioita ja yhteinen käsitys siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Tästä JAMKO voisi ottaa oppia. Nykyiset vastuunkantajat tuntevat kyllä edellisen vuoden toimijan, ovathan nämä henkilöt käyneet keskenään perehdytyksen, mutta useimmin taso jää valitettavasti tähän. Aikaisempien vuosien opit ja kokemukset ovat jossain määrin tiedossa edellisen vuoden vastaavalla, mutta harvoin kovin syvällisesti. Paljon jää pimentoon, paljon jää hyödyntämättä.

Siksi olisikin mainiota, jos sektorin vastaavat vaikkapa edellisen viiden vuoden ajalta istuisivat hetken nykyisen vastuuhenkilön kanssa ja tulisivat toisilleen tutuiksi. Oppia ei pienessä ajassa paljoakaan anneta, mutta tutustumisen jälkeen olisi helpompi pyytää apua vaikka kaikilta viideltä edeltäjältä. Vielä parempi olisi, jos vanhat toimijat sopisivat keskenään soittavansa vaikka kaksi kertaa vuoden aikana tälle uudelle toimijalle. Tällöin he kysyisivät miten menee, kannustaisivat, tsemppaisivat ja tarvittaessa antaisivat neuvojaan. Avun antajalta tämä ei vaatisi juuri mitään, mutta avun saajalle huolenpito merkitsisi paljon. Mikä tärkeintä, kaikilla JAMKOn sektoreilla toimiessaan järjestely voisi tuoda yllättäviä positiivisia vaikutuksia.

Myös alumniverkosto auttaa mielellään JAMKOa. Koulutustoiminta pyörähti jo viime vuonna käyntiin JAMKO-akatemian muodossa. Akatemian kautta vanhojen toimijoiden asiantuntemusta on jaettu muun muassa viestinnästä, taloudesta, tapahtuman järjestämistä ja poliittisesta vaikuttamisesta. Toinen tärkeä osaamisen jakamisen muoto on alumnien käyttö asiantuntijoina JAMKOn pitempikestoisemmissa projekteissa.  Tästä on hyviä esimerkkejä lähivuosilta. Esimerkkinä alumni Miika Toivanen on ollut auttamassa JAMKOa laatujärjestelmän kehittämisessä ja allekirjoittanut strategian muotoilemisessa.

Alumniverkoston jäsenenä heitänkin tässä ajatuksen Olli Molanderin luotsaamalle JAMKOn hallitukselle. Alumnit ovat valmiita auttamaan, kun avun tarve on tiedossa. Ehdotan, että JAMKOn hallitus käsittelisi asiaa hetken verran kevään aikana. Keskustelun tulokset toivottavasti kuullaan kevään alumnitapaamisessa, ja ehkä sen tuloksena löydämme yhdessä jonkun uuden konkreettisen toiminnanmuodon edistämään JAMKOn kehittymistä Suomen parhaimpana opiskelijakuntana.

 

Petri Toikkanen

 

Alumniblogin vieraskynää tarjotaan aika ajoin alumneille, joilta toivomme viisauksia jaettavaksi eteenpäin. Vieraskynäilijäksi saa myös ilmoittautua vapaaehtoisesti. Tällä kertaa vieraskynää tarjottiin, ja siihen innolla tarttui JAMKOn monivuotinen tukipilari Petri Toikkanen, joka on luotsannut sekä opiskelijakuntaa että sen omistamaa osakeyhtiötä eteenpäin läpi vaikeidenkin haasteiden. Toikkaselle on myös myönnetty opiskelijakunta JAMKOn korkein eli kultainen ansiomerkki.