Omakehu tuoksuu

 

Tässä päivänä menneenä ystäväni Marja kehoitti minua katsomaan peiliin. Miia komppasi: “Niinpä Puttonen. Marja on oikeassa.”

Olin samaa mieltä mutta yllätyin iloisesti.

Olin jakanut Facebookissa toisen henkilön viestin, jossa haettiin “kätevää tuottajaa”. Jakaessani ajattelin samaa kuin Marja ja Miia: minähän voin olla se kätevä tuottaja. Olinhan jo vuodenvaihteessa valmistunut ja tehnyt tapahtumatöitä niin vapaaehtoisena, harjoittelijana kuin tuottajanakin. Silti hirvitti tarttua tilaisuuteen ja ilmiantaa itsensä.

Samoin hirvittää nyt. Odotan soittoa, johon minun on tarkoitus vastata kätevänä tuottajana. Korjaus: johon vastaan kätevänä tuottajana.

Silti käyn taistelua mielessäni: Mitä minä osaan? Kuinka voin olla avuksi ja hyödyksi tälle tapahtumalle sekä organisaatiolle sen taustalla? Kun tuottajaa hakenut henkilö soittaa ja kysyy, mikä olen miehiäni, jäädynkö?

Kenties ymmärtäisin tämänhetkistä, hämmentynyttä itseäni paremmin, jos olisin vain opiskellut nenä kirjassa, vailla työkokemusta ja ymmärrystä itse tekemisestä. Mutta en ole koulun penkiltä kylmiltään työmarkkinoille putkahtanut besserwisser.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun Music and Media Management -koulutuksessa tuotimme tapahtumia ja harjoittelimme niin projekti-, tiimi- kuin johtoryhmätyöskentelyäkin. Samalla toimin pari vuotta opiskelijakunnan edustajistossa sekä koulutusalajärjestön hallituksessa. Lisäksi olen saanut tutustua tapahtumiin ja niiden tuottamiseen kolmessa hienossa organisaatiossa: Jyväskylän Kesä -festivaalilla, Jelmu ry:ssä sekä Nordic Business Forumia tehdessäni.

Silti hirvittää hakea töitä ja esittäytyä pätevänä hakijana. Hirvittää, vaikka tiedän hyvin, että on rekrytoijien — ei minun — tehtävä arvioida lopullinen soveltuvuuteni. Vaikka tiedän, ettei arviointi perustu yksin koulutukseen ja osaamiseen vaan myös persoonaan. Mutta ennen kaikkea tiedän, ettei name-dropping meinaa mitään vaan minun pitää pystyä osoittamaan, mitä olen tehnyt, saavuttanut ja oppinut.

Kaikkeen tähän on apua saatavilla, nopeastikin. Aiheestahan riittää tekstiä — todistettavasti jopa uutiseksi asti:

  • Susanna Rantanen kirjoittaa siitä, mitä rekrytoija haluaa työhakemukselta.
  • Yle taasen uutisoi työnhausta ja itsensä brändäämisestä, haasteltavinaan Katleena Kortesuo ja Heli Sirkiä.
  • Itsensä markkinoimisesta on blogannut Karl Filtness.

Kuitenkin uutisia ja hyviä vinkkejä lukiessa iskee epäterve itsekritiikkii: “No, onhan tuota tullut tuusattua. Vaan enpä nyt tiedä, osaanko muita kummemmin. Autellut olen. Ihan kätevä assari, juu.”

Tällaiset ajatukset vaivaavat, vaikka olen pärjännyt hyvin töissäni. Tunnistan heikkouksiani mutta vahvuuksieni myöntäminen on hankalaa.

Harva kuitenkaan on “ihan kätevää assaria” vailla. Omakehu voi hirvittää mutta sen ei tarvitse haista.

Kiitos muistutuksesta, Marja ja Miia!

Post scriptum:
Miksi pohdin tätä JAMKO Alumnien blogissa? Koska alumneilla on loistava mahdollisuus viedä oppejaan ja ideoitaan takaisin JAMKOon ja JAMKiin — aivan kuten puheenjohtajamme ja opiskelutoverini Susanna on kirjoittanut.

Kokemukseni ammattikorkeasta on, että tekemistä oli mahdollista oppia, mutta ammattillisen minäkuvan tietoinen muodostaminen oli lähes yhtä kuin perusmuotoisen CV:n laatiminen. Kerran. Europass-palvelukin mainittiin, mutta jo silloin minusta tuntui, että sen geneerisen listan kohtalo olisi paperitollona roskiksessa.

Kun tuolta pohjalta tulee lukeneeksi, että nyt pitää olla brändi ja erottua, on vaarana tulla väärinymmärryksiä. “Näillä seitsemällä vinkillä sinäkin…” -kirjoitukset voivat olla erinomaisia, mutta vailla terveen itsekriittistä minäkuvaa päätynee laatimaan turhan vaatimattoman hakemuksen tai täyttämään LinkedIn-profiilinsa hakusanaoptimoiduilla latteuksilla.

Minua kiinnostavat muidenkin kokemukset. Miltä tuntui valmistua? Koska sinulle tuli sellainen olo, että pystyit rohkein mielin esitellä osaamistasi? Voihan olla, että tämä on suurelta osin henkilökohtaista. Ehkä olisi pitänyt laittaa hieman enemmän nenää kirjaan.

Mikko Puttonen

Kirjoittaja on toiminut JAMKOn edustajistossa sekä koulutusalajärjestö Saumassa usean vuoden ajan.