Loikkarin tarina eroista ja yhtäläisyyksistä

Iso- ja pikkusisarukset. Suomi ja Ruotsi. JAMKO ja JYY. Duaalimalli koulutuksessa puhututtaa tasaisin väliajoin mediassa, samalla se puhuttaa jatkuvasti opiskelija-aktiivien keskuudessa. Neljä vuotta tätä vastakkainasettelua seuranneena, molemmilta puolilta, olen havainnut paljon eroja mutta myös paljon yhtäläisyyksiä. Erot saattavat olla kapeampia ja erilaisia, kun puhutaan isoista opiskelijakunnista tai pienistä ylioppilaskunnista, mutta omat kokemukseni tulevat Jyväskylästä.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY ovat molemmat keskisuuria toimijoita omilla alueillaan, mutta jäsenmäärällä mitattuna JAMKO ja JYY painivat eri sarjoissa: 4500 jäsentä vs. 12 000 jäsentä. JAMKOlla työntekijöitä toimistolla on kolme + toiminnanjohtaja sekä kahvilatyöntekijä. Yhteensä viisi työntekijää. JYYllä seitsemän + toiminnanjohtaja jonka lisäksi JYYllä on oma taloustoimisto, ylioppilaskylän työntekijät, JYY-palveluiden työntekijät, lounasravintolasta puhumattakaan. Yhteensä yli 30 työntekijää. Hallituslaisia JAMKOlla on 9, JYYllä 10 jotka saavat kuukausittain palkkion työstään.

Luvuilla on helppoa alleviivata eroja, mutta todelliset erot huomataan yhteistyötä tehdessä tai kun uusia itselle tuntemattomampia toimintatapoja tulee vastaan. Se mikä JAMKOssa on ollut itsestäänselvyys ei välttämättä ole JYYssä. Useissa tilanteissa olen huomannut JYYn ja JAMKOn käyttäytyvän kuin sisarukset tai kun suomalaiset ja ruotsalaiset. Sisaruksilla ja suomalaisilla ja ruotsalaisilla on aina pientä kilpailua keskenään, ne ärsyttävät toisiaan ja
kuitenkin veri tai historia sitoo toisiinsa. JYYllä ja JAMKOlla veri on tässä tapauksessa opiskelijat, omat opiskelijat ja heidän etunsa tulevat aina ensimmäisinä mutta opiskelijoiden yhteinen etu on myös tärkeää.

JAMKOssa resursseja on vähemmän jolloin virheille on vähemmän varaa: jäsenmaksua ei voida korottaa niin että tappiot saataisiin katettua, rahaa tulee rajallinen määrä AMK:lta ja rajallinen määrä bileistä, aikaa ei ole määrättömän paljon koska hallituslaisten on opiskeltava samaan aikaan, jokainen työntekijä tekee välillä toistensa töitä, koska luksusta asioiden itselleen pitämiseen ei ole. Kaikki tarvitsevat toisiaan ja kaikkien on pakko olla kiinnostuneita toistensa ongelmista, koska muuten pyörät eivät pyöri. Ja toisaalta sitten taas. JYYssä resursseja on enemmän jolloin virheillä on vähemmän varaa: jäsenmaksun korotukseen ollaan tyytymättömämpiä, koska edunvalvontatyö on vaikeaa havaita rivijäsenen silmin, budjetit laaditaan eri tavalla koska JYY-konserni pyörittää
massiivisesti isompia summia kuin JAMKO, aikaa ei ole määrättömästi koska pelkästään viikottaiset hallituksen aamukoulut ja kokoukset, sektoripalaverit ja eri työryhmäedustukset vievät leijonan osan viikkotyöajasta. Jokaisella työntekijällä on melko spesifi työskentelyalue, jolloin työtehtävien jakaminen on välillä mahdotonta. Suuret resurssit lisäävät mahdollisuuksia, mutta myös vastuuta.

Vastakkainasettelu ylioppilaskunnan ja opiskelijakunnan kanssa on kaikille jommassa kummassa toimineelle tuttu. Itselleni se on hyvin tuttu, koska olen aloittanut oman opiskelijaliikeurani opiskelijakunnan hallituksessa, jonka jälkeen olin samassa paikassa työntekijänä ennen kuin loikkasin petturin lailla y-liikkeen kelkkaan ja ylioppilaskunnan työntekijäksi. Yritysmaailmassakin samanlaista hampaiden kiristelyä tapahtuu varmasti silloin, kun työntekijä vaihtaa työpaikkaa kilpailevaan firmaan, varsinkin jos työyhteisö on ollut hyvin tiivis. Itseäni kuitenkin naurattaa tasaisin väliajoin kun tapaan vanhoja
opiskelijakuntatoimijoita ja lähes aina heidän ensimmäinen toteamuksensa on “hyppäsit sitten vastustajan puolelle”.

Vanha sanonta menee, että ikä tuo varmuutta. JYYllä on pitkät perinteet, joka mahdollistaa monien asioiden toteuttamisen isommalla kaavalla, kun taas JAMKO on ketterämpi muuttamaan vanhoja kaavoja. Eroja ja yhtäläisyyksiä tulee aina olemaan. Se, johtuvatko ne ylioppilaskunta tai opiskelijakunta statuksesta, vai normaaleista toimintatapojen eriäväisyyksistä, jää jokaisen omaksi päätökseksi. Itse uskon jälkimmäiseen.

-Oona Ståhle

Kirjoittaja on JAMKO Alumnien hallituksen jäsen, joka työskentelee Jyväskylän yliopiston
ylioppilaskunnassa sosiaalipoliittisena asiantuntijana