Mentoroinnista apua oman itsensä kehittämiseen

Mentorointi toimintamuotona ja terminä oli minulle vieras, kunnes vuonna 2012 osallistuin Ruotsin kuninkaan säätiön ja Ruotsin partiolaisten järjestämään Value Based Leadership –koulutukseen, jossa oleellisena osana koulutusta oli henkilökohtainen mentorointi.

Omaksi mentorikseni sain erilaisissa johtotehtävissä työskennelleen ja sillä hetkellä projektinvetäjänä työskentelevän ammattilaisen suomalaisesta työelämästä. Mentoriltani löytyi myös aikaisempaa kokemusta mentorina toimimisesta kahdelta edelliseltä vuodelta samaan koulutukseen liittyen. Pystyin siis luottavaisena turvautumaan siihen, että ainakin toinen meistä tietää, mistä asiassa on kyse.

Koulutukseen liittyen saimme paljon hyvää pohjamateriaalia mentoroinnista ja ohjeita sekä suuntaviivoja tapaamisiin mentorin kanssa. Koin itse nämä erittäin positiivisena, koska ennakkoon en omannut aiheesta juurikaan tietoja tai kokemuksia, joten pystyin materiaalien kautta valmistautumaan hyvin siihen, että mitä on luvassa. Valmiiden materiaalien lisäksi tein myös paljon selvitystyötä ja tutustuin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, blogeihin ja artikkeleihin, jotta saisin mahdollisimman hyvät lähtökohdat prosessiin.

Tapaamiset mentorin kanssa olivat hyvinkin rentoja ja jokaista tapaamista varten tehtävänäni oli valmistella keskustelurunko asioista, joihin liittyen kaipasin apua tai ohjausta. Tähän liittyen pidin itselläni muistikirjaa, johon kirjasin ylös eteen tulleita tilanteita ja kysymyksiä. Käsittelimme usein myös koulutukseen liittyviä materiaaleja, testituloksia ja johtamismalleja sekä luottamustoimeeni liittyviä vastaan tulleita ongelmakohtia ja niiden ratkaisumalleja. Useamman kerran keskusteluaiheisiin upottiin niinkin hyvin, että tapaamiseen varattu kahden tunnin aika ylittyi reippaasti. Onneksi tämä ei kuitenkaan haitannut mentoria vaan hän oli usein jopa tyytyväinen, että keskustelu oli vilkasta ja antoisaa.

Mentoroinnissa oleellisinta on vahvan luottamussuhteen rakentaminen mentorin ja aktorin välille. Mikäli tässä onnistutaan hyvin, niin tapaamisissa pystytään puhumaan hyvinkin avoimesti asioista ja mentoroinnista saa tuolloin myös enemmän irti. Itse koen onnistuneeni luottamussuhteen rakentamisessa, koska pystyimme puhumaan hyvinkin aroista aiheista itsensä kehittämiseen, päivittäiseen tekemiseen ja johtamiseen liittyen. Monia eteen tulleita ongelmakohtia oli myös helppo pallotella mentorin kanssa ja saada näihin käytännön kokemuksia ja neuvoja hänen puoleltaan. Mentorointi ei koskaan ollut pelkkää vastausten antamista esittämiini kysymyksiin, vaan useimmiten sain kuulla hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan ja niin hyviä kuin huonoja esimerkkejä kuinka asiat voidaan hoitaa. Mielestäni oli hyvä, että pystyimme rakentamaan ilmapiirin, jossa olimme molemmat tasavertaisina keskustelijoina.

Tapaamisten jälkeen otin tavakseni purkaa päivän keskustelut ja miettiä, että kuinka hyödyntää niistä saatuja oppeja omassa toiminnassa. Sanoisinkin että koulutuksen aikana suurin tapahtunut oppiminen omalta osaltani tapahtui näissä mentorointitapaamisissa ja niiden jälkeisissä reflektoinneissa.

Mentorointiin valmistautuminen pitää sisällään muutakin, kuin pelkästään sen että menee paikalle keskustelemaan. Itse tein aina ennen tapaamista laajat pohjatyöt siihen liittyen, että mistä haluan milläkin tapaamisella keskustella. Mikäli keskusteluaiheeseen liittyi jokin työelämässä, luottamustoimessa, opiskelussa tai koulutuksessa esiin tullut aihe, niin kirjoitin tähän liittyen kokemuksia ja ajatuksia ylös sekä kokosin tarvittavat tukimateriaalit ja näiden pohjalta kävimme sitten mentorini kanssa keskustelua.

Useampikin arkipäivän elämässä eteen tullut haastava tilanne ja ylitsepääsemättömältä esteeltä tuntunut ongelma ratkesi, kun asiaa pääsi käymään luottamuksellisesti läpi mentorin kanssa ja sai kuulla konkreettisia esimerkkejä ja kokemuksia aiheeseen liittyen. Koulutuksen loppuvaiheessa kävimme myös mentorini kanssa loppukeskustelun, jossa peilasimme että kuinka olemme onnistuneet ja edenneet koulutuksen ohessa. Tapaamisessa oli ilahduttavaa kuulla, että myös mentori oli saanut tapaamisiltamme paljon ja itse oppinut siinä sivussa. Tähän hänen mukaansa
vaikutti se, että olin koko prosessin ajan siinä täysillä mukana ja aina hyvin valmistautunut. Hän ilmoitti olevansa käytettävissä mentoriksi myös kurssin ulkopuolella, mikäli koen sellaisen tarpeelliseksi.

Näkisin että tämä oli täysin sen ansiota, että pystyimme rakentamaan mentorini kanssa niinkin tiiviin ja luottamuksellisen suhteen mentoroinnissa.
Omaan kokemukseeni pohjaten voin suositella mentorointia jokaiselle siitä kiinnostuneelle ja jokaiselle joka kokisi sellaiselle olevan tarvetta. Mentorointi on yksi parhaista tavoista itsensä kehittämiselle ja itsestään oppimiselle. Siinä pääsee keskustelemaan luottamuksellisesti omista näkemyksistään ja vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia jonkun kokeneemman kanssa. Mielestäni mentorointiin ei tarvita mitään erillistä tilannetta, koulutusta tai aihetta vaan riittää se, että löytyy palava halu ja tahtotila itsensä kehittämiseen ja
uuden oppimiseen. Parhaimmillaan onnistuneesta mentoroinnista hyötyvät molemmat osapuolet ja molemmat oppivat jotain uutta.

Kannustankin kaikkia rohkeasti kokeilemaan mentorointia ja muistakaa, että mitä enemmän on valmis itse panostamaan, niin sitä enemmän siitä saa myös itse irti!

Tero Rinne

Kirjoittaja työskentelee Insinööriliitossa asiamiehenä ja on vaikuttanut JAMKOssa niin edustajistossa kuinkoulutusalajärjestöissäkin.