Epämukavuusalueelta onnistumiseen

Olen tätä kirjoittaessa ollut uudessa työpaikassani nelisen viikkoa. Sitä ennen ehdin työskennellä kuuden vuoden ajan tapahtuma-alalla ja nyt hyppäsin täysin uudelle toimialalle, tehtävään, joka poikkeaa entisestä.

Ajatus uudesta oli kypsynyt mielessä jo pidempään ja vaikka rakastankin tapahtumia, koin, että nyt jos koskaan on aika hypätä tutusta tuntemattomaan ja kokeilla omaa oppimiskykyään. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut tarkkaa suunnitelmaa urani etenemisestä tai päämäärästä, siitä yhdestä tietystä positiosta, johon pyrin keinoja kaihtamatta. Olen enemmänkin etsinyt mielenkiintoisia paikkoja, tehtäviä ja haasteita, jotka tuntuvat itsestä mielekkäältä. Tällä kertaa suurimpana motivaattorina oli halu työskennellä kansainvälisessä organisaatiossa ja kaupan parissa.

Hieman ennen siirtymistä ja ensimmäisten uudessa työpaikassa vietettyjen viikkojen aikana tuntemukset ovat vaihdelleet hienoisesta epätoivosta onnistumisen riemuun. Kun vaihtaa tilanteesta, jossa tiesi käytännössä lähes kaikesta kaiken ja pystyi olemaan apuna myös muille, tilanteeseen jossa päivittäin kokee tilanteita, joissa on täysin asioista tietämätön, on oma energian kulutus täysin toista luokkaa. Viikot ovat siis menneet aikamoisen väsymyksen keskellä mutta toisaalta, joka kerta kun opin jotain uutta tai tutustun uuteen kollegaan, koen myös huikeata iloa. etukäteen toivoinkin, että samoihin kaavoihin jumiutuneet ajatusmallini virkistyisivät tämän muutokset myötä ja niin on kyllä käynyt. Totta se vain on, menemällä epämukavuusalueelle ja uusien asioiden pariin voi vasta saadakin jotain.

Osa ihmisistä on onnitellut minua rohkeudesta vaihtaa työpaikkaa. Olen näihin vastannut hieman hämmentyneenä, että pitäähän se uskaltaa. En koe vielä näin (nuorena) 35-vuotiaana että minun olisi pitänyt jämähtää yhteen ja samaan työpaikkaan. Eikö minulla – kuten kaikilla muillakin ihan täysin iästä riippumatta – ole kaikki oikeus ja mahdollisuus kehittyä? Ymmärrän toki, että etenkin näinä aikoina työelämän epävarmuus mietityttää monia, mutta valitsen luottaa tulevaisuuteen. Jos tämä vaihto osoittautuu huonoksi valinnaksi, käsittelen tilanteen siinä kohtaa ja teen uusia ratkaisuja sen mukaan.

Epämukavuusalueella olemisen voi kääntää positiiviseksi. Uudessa tilanteessa joudut väkisin olemaan skarpimpi, sosiaalisempi ja uteliaampi kaikkea kohtaan. Ei ollenkaan huonoja
asioita, vaan ominaisuuksia, jotka avaavat silmiä monelle mahdollisuudelle ja sitä kautta kehittymiselle.

Toivon rohkeutta ja tsemiä kaikille, jotka pohtivat uusille urille lähtemistä tai muita
elämänmuutoksia!

Minna Peräkylä

Kirjoittaja toimi JAMKOn pääsihteerinä 2007 ja 2008 ja työskentelee tällä hetkellä markkinoinnin tehtävissä kanta-asiakasohjelmassa.