Category Archives: Yleinen

Videon käyttö työssä oppimisen tukena

19.11.2014
Sirpa Laitinen-Väänänen, yliopettaja, TtT

Kuvallisen viestinnän mahdollisuudet ovat kehittyneet valtavasti. Videokuvaaminen on helppoa ja halpaa. Kuvaaminen onnistuu kännykällä tai tablettitietokoneella. Videon editointi omalla tietokoneella ilmaisia helppokäyttöisiä ohjelmia käyttäen ja videon jakaminen tapahtuu näppärästi jopa kännykästä.

video

Näppäryyden takia videoija saattaa unohtaa kuvaamislupa-asiat. Kaikilla työpaikoilla ei saa videoida yrityssalaisuuksien tai asiakkaiden tai potilaiden tietosuojan takia. Kuitenkin videoiden käyttö oppimisen ja opetuksen tukemiseen kaipaa buustia. Ammatillisella toisella asteella ja korkea-asteella työssä oppimisjaksoilla videota voisi hyödyntää monella tavoin:

 

  1. Opiskelija voisi kuvata työskentelyään työssä oppimisjakson alussa, keskivaiheella ja lopussa. Tarkastelemalla nauhoitteita hän voisi tulla tietoiseksi oman käytännöntyötaitonsa muutoksesta ja ammattitaitonsa kehittymisestä.
  2. Opiskelija voi myös kuvata työskentelyään koulutusajan ensimmäisellä ja viimeisellä työssä oppimisjaksolla, jos opetussuunnitelmaan sisältyy useita työpaikalla tapahtuvia työssä oppimisjaksoja. Samalla tavoin, näitä eri aikoina kuvattuja tallenteita tarkastelemalla, hän voi tulla tietoiseksi edistymisestään.
  3. Videointia voisi käyttää myös käytännön taidon arvioinnin työkaluna. Osaamisen osoittaminen tapahtuu tällä hetkellä pääosin sanallisesti, kirjoittamalla itsereflektio omasta osaamisesta. Käytännön tekemisen, taidon, osoittaminen jää siis näin vain oman pohdinnan varaan. Oman tekemisen videointitallenteen katsominen yhdessä osaamisen arvioijan kanssa antaa realistisen kuvan taidosta. Siihen voi palata ja tarkastella sitä yksityiskohtaisesti.
  4. Työpaikalta voi myös videoida materiaalia työssä oppimisjakson raporttiin, jos tällainen on käytössä opinnoissa. Tarvittavat luvat kysymällä tuota videomateriaali voisi käyttää opetusmateriaalina.
  5. Lisäksi video toimii hyvin tarkan, hienomotorista suoritusta vaativan työtoiminnan harjoittelussa, koska videoon voi palata useita kertoja
  6. Myös video on oiva moniammatillisen tiimityöskentelyn opiskelussa. Tiimityön videointi, yhdessä analysointi, kehittämiskohteiden tunnistaminen ja niistä keskustelu yhdessä auttaa palaamaan ja havaitsemaan oikea-aikaista yhteistyötä.

Tutustu esittelyvideoon aiheesta Videon mahdollisuudet oppimisen ja opettamisen tukena .

 

Pulpetit pois!

Kuva:  Phelyan Sanjoin, Flickr, CC BY 2.0

Kuva: Phelyan Sanjoin, Flickr, CC BY 2.0

Viime kevään Future Classroom Scenarios MOOC-kurssilla ensimmäisen viikon tehtävänämme oli kuvata oma luokkahuoneemme. Oli aika hämmentävää huomata, että luokkahuoneet näyttävät aivan samalta ympäri maailmaa. Hyvin perinteistä, aika tylsää. Tämä ei ollut yllättävää mutta silti se onnistui yllättämään. Lähes kaikissa luokissa oli opettajanpöytä, liitutaulu/valkotaulu ja pulpetteja joko riveissä, pareittain tai pienissä ryhmissä. Toinen havainto liittyi väreihin. Päiväkotien ja esiopetuksen ympäristöissä värejä oli käytetty mutta perusasteesta eteenpäin tilat olivat värittömiä: valkoiset seinät, harmaa lattia, vihreä liitutaulu, valkoiset pöydät, puun väriset tuolit. Tuntuu kuin tiloista olisi karsittu kaikki mielikuvitusta ja luovuutta aktivoivat virikkeet pois. Luokassa keskitytään asiaan.

Miksi näin? Olemmeko niin kiinni perinteissä, ettemme kykene ajattelemaan muunlaista toimintatapaa tai toimimaan muunlaisessa ympäristössä? Vai onko luokan ulkoasu ylhäältäpäin määritelty? Sanooko laki ja asetus, että tällainen on koululuokka?

Ei sano, ainakaan Suomessa.

Pari viikkoa sitten YLE uutisoi turkulaisen Maarit Korhosen täysin pulpetittomasta luokasta Runosmäen koulussa. Luokka kantoi yhteistuumin pulpetit pois ja tilalle tuotiin pyöreitä toimistopöytiä, pyörällisiä toimistotuoleja, sohvia, nojatuoleja, keinutuoli, säkkituoli, räsymattoja ja viherkasveja. Luokasta on tehty oppilaiden näköinen, jolloin siellä viihdytään. Ja kun viihdytään, opitaan.

Korhonen oli varmistanut Opetushallitukselta, että pulpettien poistaminen sallittua. On se. Opetushallitus ei vaadi pulpetteja, ei kokeita eikä kirjoja. Tarvitaan vain rohkeutta muuttaa vanhoja totuttuja malleja.

Pulpettien korvaavien kalusteiden hankinnassa käytettiin mielikuvitusta, talkoita ja verkostoja. Vanhempien varastoista löytyi räsymattoja, käyttämättömiä sohvia ja nojatuoleja. Pyörälliset toimistotuolit dyykattiin sairaalan ylijäämävarastosta. Kuinkahan monessa yrityksessä Suomessa uudistetaan brändiä tai vaihdetaan kalusteita muuten vaan joka vuosi? Vanhat kalusteet ovat usein käyttökelpoista tavaraa, joka kaatopaikan sijaan löytäisi paremman kodin koululuokasta. Miten tällaista yhteistyötä saataisiin lisää? Vai estääkö joku direktiivi tämän tyyppisen kierrätyksen?

Tämä on hieno esimerkki muutoksen tuulista, jotka puhaltavat oppimisympäristöjen ja samalla myös opetuksen kentällä. Tällaisia rohkeita pioneereja tarvitaan!

Jos uutinen on vilahtanut ohi silmiesi, voit lukea jutun ja kuunnella Maaritin haastattelun Ylen sivuilta: ”Miksei koululaitos muutu, vaikka maailma muuttuu?”.

Maarit Korhosen kirjoittama pamfletti Herää Koulu ostettavissa verkosta.

 

 

ITK 2014 – Pedagogiikka palaa!

itkTämän vuoden ITK-päivät kokosi taas liki 2000 opetusteknologiasta ja tvt:n opetuskäytöstä kiinnostunutta opetuksen asiantuntijaa Hämeenlinnan Aulangolle. Oppimisympäristöjen näkökulma oli tänäkin vuonna esillä muutamissa workshopeissa ja foorumiesityksissä.

Tulevaisuuden koulun oppimisympäristöt

Osallistuimme ATTE-hankkeen puitteissa keskiviikkona workshoppiin Tulevaisuuden koulun oppimisympäristöt, jonka järjestäjänä oli Architects Rudanko + Kankkunen Oy. Workshopissa pohdittiin minkälaisia fyysisiä, virtuaalisia, psyykkisiä ja sosiaalisia oppimisympäristöjä tarvitsemme koulussa nyt ja lähitulevaisuudessa? Millaisia oppimisympäristöjä rakennamme opettaaksemme ja oppiaksemme tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja, yhteistoiminnallisuutta ja tiedon käsittelyä ja jalostamista? Miten oppimisympäristöt huomioivat erilaiset oppijat ja oppimisen tavat? Arkkitehtien lisäksi paikalla oli erityisopettaja Ulla Hyttinen, joka katsoi oppimisympäristöjä psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen ja oppimisen mahdollistajina tai esteinä. Opetuksen kehittäjä Mia Sinisalo puolestaan lähestyi oppimisympäristöjä pedagogisessa mielessä. Miten ohjataan tavoitteellista oppimista virtuaalisissa ja fyysisissä oppimisympäristöissä?

Workshop antoi paljon ajatuksia ja ideoita oppimisympäristöihin liittyen ja vahvisti ajatustamme siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Keskusteluissa kuulimme kokemuksia luokattomasta koulusta ja päiväkodista, jonka oppimisympäristönä toimii metsä. Fyysisiä tiloja ei ole ollenkaan vaan kaikki toiminta tapahtuu metsässä.

Workshopissa tutustuin myös asiakaslähtöisten oppimistilojen suunnittelua tukevaan menetelmään. Menetelmässä kuvataan erilaisten käyttäjien näkökulmasta tilan toiveita ja tavoitteita. Esimerkiksi näin: ”Minun on vaikea keskittyä opetustilanteessa. Jos tilassa olisi keinuvia tuoleja ja stressipalloja, minun olisi helpompi saada ajatukset pysymään oikeassa asiassa.” Tämän tyylisiä kuvauksia voisimme ATTEssakin vielä tehdä eri tiloihin liittyen.

Innostava oppiminen moniaistisessa ympäristössä

Innostava oppiminen moniaistisessa ympäristössä -teemaseminaarissa esiteltiin muutama erilainen oppimisympäristö case. UBIKO on Oulun normaalikoulun pedagoginen kehittämis- ja tutkimushanke, jossa luodaan koulun toimintakulttuuria ja infrastruktuuria uudistavia pedagogisia käytänteitä ja toimintamalleja. Yhtenä hyvänä ideana on tehdä luokkataulut, joissa on kirjattu yhteiset pelisäännöt, opiskelijan oikeudet ja opettajan velvollisuudet.

Aktiiviset oppimistilat -hankkeessa tutkittiin erilaisia oppimiseen liittyviä tiloja monitieteisesti.  Valopeli on alakouluikäisille suunnattu liikunnallinen peli, jossa hyödynnetään audiovisuaalista teknologiaa ja tarinankerrontaa.

Berlin Kompass -kielenoppimissovellus tarjoaa virtuaalisen näkymän Berliiniin. Ideana on opastaa toinen käyttäjä Berliinin tunnettuihin kohteisiin. Opas ja opastettava ovat eri tiloissa ja molemmilla on oma näkymänsä kaupunkiin. Sovellus hyödyntää Kinect-laitetta, jota ohjataan omalla keholla. Sovelluksen pedagogisena lähtökohtana on kielellinen ongelmanratkaisu suullisen viestinnän autenttisessa kontekstissa hyödyntäen pelillisiä elementtejä. Se tarjoaa kokemuksellista moniaistista immersiivistä kielenoppimista.

Miracast langattoman esittämisen välineenä

Eräässä esityksessä hyödynnettiin Miracastia windows-tabletin kuvan langattomaan siirtämiseen tykille. Se näytti toimivan näppärästi, samaan tapaan kuin Applen laitteilla Apple tv:n kautta. Tätä voisimme pilotoida myös ATTEssa, sillä se mahdollistaisi laajemmin omien laitteiden langattoman käytön. BYOD:n hengessä langattoman tiedonsiirron mahdollisuus pitäisi tarjota alustasta riippumatta laitteelle kuin laitteelle.

TVT ei enää vapaaehtoista

Opetusministeri Krista Kiuru linjasi konferenssin avauspuheenvuorossa, että digitaalinen palveluyhteiskunta on täällä eikä siitä voi hypätä pois. TVTn soveltaminen osana opetusta ja oppimista ei ole enää vapaaehtoista. Se on jokaisen opettajan tehtävä. Koulu ei saa olla kuin lentokone, jossa heti matkan alkaessa todetaan ”please switch off all your electronic device”. Lentoyhtiöt ovat hiljalleen siirtymässä pois tästä ajattelusta, sama suunta pitäisi olla myös oppilaitoksilla. ATTE-hankkeen näkökulmasta tämä on hyvä linjaus ja oikea suunta. Hankkeemme tavoitteenahan on luoda ammattipedagogisia malleja tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen.

Än-yy-tee NYT!

Tästä starttaa ATTE-hankkeen blogi, jonne kootaan hankeen edetessä hulluja ideoita, inspiroivia löytöjä, komeita ja kipeitä kokemuksia sekä muuta hankkeen toimintaan eli verkkoympäristöjen ja ammattipedagogisten toimintamallien kehittämiseen liittyen.

Hyppää kyytiin ja nauti maisemista!