Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Monthly Archives: syyskuu 2010

Suuria odotuksia – ehkä hiukan paineitakin

Bioenergia-asiat puhuttavat, hyvä niin. Hyvä myös, että bioenergian merkitystä tutkitaan ja tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Erityisesti meitä keskisuomalaisia toimijoita kiinnostaa ja koskettaa tuore Petri Pellin laatima selvitys kiinteisiin biomassoihin liittyvästä liiketoiminnasta Keski-Suomessa.

Koko julkaisu Kiinteisiin biomassapolttoaineisiin liittyvä liiketoiminta Keski-Suomessa on ladattavissa sähköisessä muodossa Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta.

Ollakseen pitkäjänteistä ja pysyvää toimintaa tulee kaikkien lenkkien koko liiketoimintaketjussa toimia kannattavasti ja kestävästi. Toimitusketju alkaa raaka-ainevaroista – metsistä, pelloilta ja soilta. Pelli pitää raaka-ainevarojen omistajien myyntihalukkuutta yhtenä keskeisenä reunaehtona liiketoiminnan onnistumiselle. Tässä on vinha perä: ilman maanomistajien myyntihalukkuutta on vaikea hyödyntää ”teknis-taloudellisesti käytettävissä olevia raaka-ainevaroja”.

Mitä ilmeisimmin kilpailu raaka-aineista tulee entisestään kiristymään. Haasteita riittää niin metsähakkeen, turpeen kuin agrobiomassojenkin tuotannossa. Pelli perää selvityksessään läpinäkyvyyttä ja kustannustehokkuutta erityisesti metsähakkeen ja peltobiomassojen tuotantoketjuihin. Turpeen osalta huolta aiheuttaa erityisesti uusien tuotantoalueiden ja –lupien saanti.

Pelli tarkastelee selvityksessään yksityiskohtaisesti metsähakeliiketoiminnan, turvetuotannon ja ruokohelpiliiketoiminnan arvoketjuja. Varsinkin metsähakeliiketoiminnassa toimijoiden kirjo on melkoinen. Ennen kuin päästään energiantuotantoon, energianmyyntiin ja –jakeluun kuluttajille asti, on mukana ollut monenlaista toimijaa metsänomistajista puunostajiin, korjuuyrittäjistä hakkuri- ja kuljetusyrittäjiin. Kehittyvä terminaalitoiminta luo lisäksi uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Säätäjiä ketjussa riittää.

Omat haasteensa liiketoiminnan kehittämiselle aiheuttaa se, että bioenergia on toimialana hyvin pitkälle riippuvainen poliittisten päättäjien linjauksista. Kentällä kritisoidaan ajoittain varsin lyhytjänteistä ja poukkoilevaa tuki- ja veropolitiikkaa, eikä aina syyttä. Investoinnit viivästyvät parempia tukiaisia odotellessa, ja samalla – kysynnän puutteessa – pysähtyvät esimerkiksi laitevalmistajien työt. Kehitä siinä sitten bisnestä, kun on kyse firman eloonjäämisestä.

No, se hyvä puoli tällä toimialalla on, että haasteita ja tekemistä riittää. Bioenergia on toimialana myös varsin nuori. Kasvukipuja, oman paikan hakemista, itsensä löytämistä – sitähän se ”nuoren elämä” taitaa olla. Mutta muistetaan se, että maailma on mahdollisuuksia täynnä – niin se vaan on teinienkin kohdalla!

Eloisa elokuu takana, sähäkkä syyskuu aluillaan

Huh, takana on vilkas elokuu, eikä syyskuukaan kovin ”rauhalliselta” näytä – aivan kuten alkukesästä ounasteltiinkin. Tapahtumia ja tilaisuuksia on riittänyt moneen lähtöön – ja välillä on tuntunut siltä, ettei junan kyytiin aina ehdi. On ollut hankepalaveria ja –raportointia, uusien projektien ideointia, tarjousten laatimista, työpajaa, starttipäiviä ja – onneksi –  myös sivistäviä ja antoisia seminaari- tai pitäisikö sanoa koulutustilaisuuksia, joissa on saanut kartuttaa omaa osaamista ja ymmärrystä.

Bioenergiakenttä on valtavan monikirjoinen. Eipä taida löytyä sellaista viisasta, joka hallitsisi koko kentän ekologiasta, raaka-aineiden tuotantoteknologioista ja logistiikoista energiatuotannon eri tekniikoihin ja laitteisiin sekä mitä moninaisimpiin bioenergiatuotteisiin, saati niiden markkinointiin, myyntiin ja ylipäätään alan liiketoimintaan liittyviin tehtäviin. Kenttä on kirjava jo kotimaassa, saati kansainvälisillä vesillä.

FINBIOn Tampereella vast’ikään järjestämässä kansainvälisessä Forest Bioenergy 2010 –kongressissa oli mukana osallistujia peräti 23 eri maasta, kaukaisimmat vieraat Japanista ja Kanadasta. Metsäenergia on ajankohtainen asia globaalisti. Kansainvälistä väriä oli esillä myös FinnMetkossa.

Sivistin itseäni pari viikkoa sitten myös maaseutututkimuksen teemoilla. Karstulassa kokoontui komea joukko eri tieteenalojen edustajia. Pääteemana tutkijatapaamisessa oli maaseudun sopeutuminen muutoksiin. Yhtenä näkökohtana ja mahdollisuuksien toimialana nousi esille – yllätys, yllätys – bioenergia.

Luonnonvarojen käyttöön liittyvää problematiikkaa pohdittiin toisessa työryhmässä laajemminkin. Monet luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät konfliktit syntyvät tilanteissa, joissa laillisen omistajuuden ja psykologisen omistajuuden näkemykset menevät ristiin. Niinpä. Jokaisella meistä on tunneside vaikkapa kesämökin lähimetsiin, tutuille marjastus- tai retkeilymaille tai metsästysalueille. Olemme näiden maiden ”psykologisia omistajia”, vaikuttajia ja mielipiteen ilmaisijoita.

Kuinkahan hyvin aina muistetaan kuunnella näitä ”stakeholdereita”, kun luonnonvarojen käyttöä suunnitellaan? Yhtä lailla voi toisinpäin kysyä, kuinka paljon maanomistajan tarvitsee päätöksiä tehdessään ottaa ”sivullisten” näkemykset huomioon? Elämä on – tasapainoilua!

Satoisia sieni- ja marjaretkiä ja muutenkin reipasta syksyä kaikille lukijoille!