Bioenergisiä tuulahduksia

Rehellisesti biokaasusta

Eloisa elokuu takana, sähäkkä syyskuu aluillaan

Huh, takana on vilkas elokuu, eikä syyskuukaan kovin ”rauhalliselta” näytä – aivan kuten alkukesästä ounasteltiinkin. Tapahtumia ja tilaisuuksia on riittänyt moneen lähtöön – ja välillä on tuntunut siltä, ettei junan kyytiin aina ehdi. On ollut hankepalaveria ja –raportointia, uusien projektien ideointia, tarjousten laatimista, työpajaa, starttipäiviä ja – onneksi –  myös sivistäviä ja antoisia seminaari- tai pitäisikö sanoa koulutustilaisuuksia, joissa on saanut kartuttaa omaa osaamista ja ymmärrystä.

Bioenergiakenttä on valtavan monikirjoinen. Eipä taida löytyä sellaista viisasta, joka hallitsisi koko kentän ekologiasta, raaka-aineiden tuotantoteknologioista ja logistiikoista energiatuotannon eri tekniikoihin ja laitteisiin sekä mitä moninaisimpiin bioenergiatuotteisiin, saati niiden markkinointiin, myyntiin ja ylipäätään alan liiketoimintaan liittyviin tehtäviin. Kenttä on kirjava jo kotimaassa, saati kansainvälisillä vesillä.

FINBIOn Tampereella vast’ikään järjestämässä kansainvälisessä Forest Bioenergy 2010 –kongressissa oli mukana osallistujia peräti 23 eri maasta, kaukaisimmat vieraat Japanista ja Kanadasta. Metsäenergia on ajankohtainen asia globaalisti. Kansainvälistä väriä oli esillä myös FinnMetkossa.

Sivistin itseäni pari viikkoa sitten myös maaseutututkimuksen teemoilla. Karstulassa kokoontui komea joukko eri tieteenalojen edustajia. Pääteemana tutkijatapaamisessa oli maaseudun sopeutuminen muutoksiin. Yhtenä näkökohtana ja mahdollisuuksien toimialana nousi esille – yllätys, yllätys – bioenergia.

Luonnonvarojen käyttöön liittyvää problematiikkaa pohdittiin toisessa työryhmässä laajemminkin. Monet luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät konfliktit syntyvät tilanteissa, joissa laillisen omistajuuden ja psykologisen omistajuuden näkemykset menevät ristiin. Niinpä. Jokaisella meistä on tunneside vaikkapa kesämökin lähimetsiin, tutuille marjastus- tai retkeilymaille tai metsästysalueille. Olemme näiden maiden ”psykologisia omistajia”, vaikuttajia ja mielipiteen ilmaisijoita.

Kuinkahan hyvin aina muistetaan kuunnella näitä ”stakeholdereita”, kun luonnonvarojen käyttöä suunnitellaan? Yhtä lailla voi toisinpäin kysyä, kuinka paljon maanomistajan tarvitsee päätöksiä tehdessään ottaa ”sivullisten” näkemykset huomioon? Elämä on – tasapainoilua!

Satoisia sieni- ja marjaretkiä ja muutenkin reipasta syksyä kaikille lukijoille!